Maanantai 24.11.2014

Outo ilmiö Suomessa: ”En ymmärrä, miksi”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
2.8.2012 12:50
Päivitetty: 
2.8.2012 13:16
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    Suomalainen media tuottaa "hiljaista vihapuhetta" Venäjästä ja venäläisistä, väittää vihreiden kuntavaaliehdokas.
|

Sotakuvaukset ovat Suomen mediassa muusikko Ilia Kalioujnov-Salmisen (vihr.) mielestä lisääntyneet liikaa. Hän ihmettelee miksi media pitää yllä stereotyyppistä kuvaa ja vihaa venäläisistä kohtaan kirjoittamalla "vihapuheen kaltaista" tekstiä sota-ajoista.

– Kutsuisin tätä hiljaiseksi vihapuheeksi. Sitä ei sanota suoraan, mutta kuitenkin on nähtävissä, mistä on kyse. Rivien välistä voi lukea vihapuhetta, Kaliujnov-Salminen sanoo Uudelle Suomelle.

– En ymmärrä miksi pidetään yllä vihatasoa venäläisiä kohtaan.

Hänen mielestään sotauutisoinnin pitäisi pysyä tieteellisellä pohjalla ja jättää tunteellisuus sekä yksityiskohdat vähemmälle.

Kaliujnov-Salminen liittää lisääntyneet sotapuheet Nato-keskusteluun.

– Sen jälkeen kun Nato-keskustelu kiihtyi, on mediassa käsitelty paljon enemmän vanhoja sotia. Ei niitä pari vuotta sitten ollut näin paljon.

Kaliujnov-Salminen kritisoi suomalaista mediaa puolueelliseksi sotakirjoituksia koskevassa uutisoinnissa.

Suomalaisten kuva venäläisitä on Kaliujnov-Salmisen mielestä stereotyyppinen.

– Suomessa ei ole kasvoja, etenkään positiivisia kasvoja venäläiselle.

Venäläisen kenraalin Nikolai Makarovin puheita hehkutettiin Suomen mediassa kesäkuussa Kaliujnov-Salmisen mielestä liikaa.

– Makarovin puheita tulkittiin tosi vapaasti ja media teki siitä ison jutun. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, että venäläinen kenraali ajattelee asioista eritavalla, kuin suomalaiset.

Tuntematon sotilas –elokuvan näyttäminen televisiossa on kuitenkin Kaliujnov-Salmisen mielestä hyväksyttävää, koska elokuva on taideteos ja on osa Suomen historiaa.

Suhtautuuko Suomen media vihamielisesti Venäjään?

1597 ääntä annettu
Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Ilia Kalioujnov-Salminen
Ilia Kalioujnov-Salminen
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouni Minkkinen

Eiköhän suomalaisilla ole ihan kohtuudella oikeus tuntea kaunaa venäläisiä kohtaan. Kyllä suomalaiset myös arvostavat venäläisiä monista asioista, mutta fakta vain on se että myös venäläisten tulee tunnustaa rikokset joita he ovat tehneet, niin Suomea kuin muitakin valtioita vastaan. Joista päälimmäisenä historiasta tulee mieleen Puola.
Sodan vääryydet poistuvat mielestä yleensä vasta kolmen-neljän sukupolven kuluessa, joten eiköhän Iliakin voi olla rauhallisella mielellä. Etenkin jos hän saa myös Venäjän nykyaikaisen demokratiavajeen jotenkin korjattua.

christinaholm

Kriittisyys leimataan nykyään liian tavoitteisesti vihapuheeksi jotta vastakkaisen mielipiteen omaavat saataisiin vaiennettua. Yhteiskunta joka tukahduttaa eriävät mielipiteet sensuurilla luo vain ärtymystä joka pahimmillaan patoutuu vihaksi. (Niin Suomessa kuin Venäjälläkin.) Kansainvälisiä "rakkauspuheita" voisi kukin maa yrittää luoda tekemällä selkeän ystävällisiä tekoja ja kunnioittamalla naapurin itsenäisyyttä.

Tapio Neva

"Kyllä suomalaiset myös arvostavat venäläisiä monista asioista, mutta fakta vain on se että myös venäläisten tulee tunnustaa rikokset joita he ovat tehneet, niin Suomea kuin muitakin valtioita vastaan. Joista päälimmäisenä historiasta tulee mieleen Puola."

Pitääkö myös Suomen ja Puolan tunnustaa omat rikoksensa? Entä Yhdysvaltain tai Kiinan kansantasavallan?

Jos rikokset tunnustetaan niin pitäisikö sen johtaa katumukseen eli siihen, että suurvalta tekisi parannuksen ja suostuisi pilkkomiseensa pikkuruisiksi valtioiksi?

T. O. N.

Markku Laaksonen

Ilja Kaliujnov-Salmisen kannattaisi perehtyä historiaan, tsaarin vallan aikaisiin sortopolitiikkaan 1800/1900 luvunvaihteessa, Stalinin hyökkäykseen, ja rauhan yksityiskohtiin ja henkeen, sekä sodanjälkeiseen käytökseen aina 70 luvulle asti.
Sieltä paistaa vahvana imperialistinen mentaliteetti, kuten kenraalin mielipiteistä. Ei ole ihme jos asenne on jonkin verran skeptinen.
Sama tilanne on myös muiden maiden kohdalla.

Jukka Aakula

Nato-keskustelun myötä voi huomata että Venäjä on aivan samanlainen imperialistinen maa kuin kaikki sen edeltäjätkin. Historiaan ei tarvitse edes tutustua - katsoopa vaikka tämän vuoden uutisia Makarovin öykkäröinistä niin eiköhän se riitä.

Jukka Aakula

Venäjä uhkailee Suomea Nato-asiassa. Suomalaiset suhtautuvat tästä syystä venäläisiin entistäkin negatiivisemmin. Entä sitten ? Eikö se ole ymmärrettävää että jos venäläiset poliitikot potkivat Suomea päähän, suomalaiset suhtautuvat venäläisiin negatiivisesti.

Hiton tervettä minusta !

Tapio Neva

"Venäjä uhkailee Suomea Nato-asiassa. "

Ei uhkaile, vaan kertoo kantansa selkovenäjällä. Suomen NATO-jäsenyys tukisi Yhdysvaltain ohjelmaa saada Venäjä jälleen kerran kilpavarustelemaan itsensä konkurssiin.

Koska Suomesta ei kuitenkaan vietäisi aseita Venäjälle, kuten Italiasta tai Ranskasta, Suomi olisi tässä visiotta nettohäviäjä. Jos Venäjää ei Yhdysvallat saa houkuteltua kilpavarusteluun, jää venäläiselle kuluttajalle rahaa hassattavaksi Suomessa ja myös siviili-infrastruktuuriin.

Venäjän ajaminen kilpavarusteluun Yhdysvaltain iloksi on Suomen kansantalouden edun vastainen.

Ellei Venäjä tuota meille, se on pelkkä kustannus.

T. O. N.

Mervi Luhtanen

Mikä tässä aiheessa on sellaista, että se pitää nostaa uutiseksi?

Iso haloon tarve(?) täysin nuijalle blogikirjoitukselle, jossa kirjoittaja pitää vihapuheena sitä, että joku on kuvannut todellista tapahtumaa siitä, miten hänen kotinsa on pilattu sodan aikana.

Johanna Fredriksson

Suomessa demonisoidaan turhan paljon Venäjää ja glorifioidaan aivan liikaa Ruotsia joka on aiheuttanut myös paljon hallaa suomalaiselle identiteetille.

Minua häiritsee tämä epäsuhta jossa Ruotsia glorifioidaan. Mielestäni se on vielä epärehellisempää kuin Venäjän mediassa saama huomio.

Otso Rajakontu

Venäjä väärentää vieläkin historiaansa, ja on aina väärentänyt valokuvia myöten, niin tämä ei aiheuta muuta kuin halveksuntaa, pitäis iivanan katsoa peiliin.
Ei monikaan sukupolvi anna sitä anteeksi, että tänne tullaan rajan yli tappamaan, murhaamaan, ja ryöstämään maat ja omaisuuden.
Minä ainakin edistän sitä negatiivista kuvaa Venäjästä lapsille ja lapsenlapsille, että he tietävät, kuka tämä ikivainolainen on. Miksi muut naapurimaat on Suomalaisten suosiossa, ja niiden kanssa luottamus pelaa.

Tapio Neva

"Minä ainakin edistän sitä negatiivista kuvaa Venäjästä lapsille ja lapsenlapsille, että he tietävät, kuka tämä ikivainolainen on"

Miksi kuntien sosiaalitoimi ei ole jo reagoinut huostaanotoilla vihakasvatukseen?

T. O. N.

Hannu Haili

Venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja varastivat Viipurin läänin, Sallan ja Petsamon. Varas tietenkin toivoo, että uhri unohtaisi varkauden ja varas saisi näin pitää saaliinsa. Me emme unohda!

Miksi venäläiset juhlivat ns voiton päivää joka vuosi 9. toukokuuta. Eivätkö venäläiset haluakaan unohtaa sotaa? Miksi meidän pitäisi se unohtaa?

Tapio Neva

Venäläiset hyökkäsivät Suomeen ja varastivat Viipurin läänin, Sallan ja Petsamon.

=> Venäjä ei ole milloinkaan hyökännyt Suomeen.

Varas tietenkin toivoo, että uhri unohtaisi varkauden ja varas saisi näin pitää saaliinsa. Me emme unohda!

=> Suomen itäraja on ollut Ruotsin kuningaskunnassa liikkeessä eikä ole kovin helppoa ulottaa Suomen rajaa karjalaisten asuinalueelle. Suomen ja Karjalan historiallinen raja kulki Kymijoessa.

Miksi venäläiset juhlivat ns voiton päivää joka vuosi 9. toukokuuta. Eivätkö venäläiset haluakaan unohtaa sotaa? Miksi meidän pitäisi se unohtaa?

=> Voitonpäivä fasistisesta Saksasta on Euroopan unionin liputuspäivä, Eurooppa-päivä. Suomessa liputellaan voitonpäivänä meidän ja kanssasotijamme Saksan tappioksi.

T. O. N.

Olavi Nieminen

1. Varmistetaan, ettei historia toistu. Presidentti Jeltsin myösi NL:n syylliseksi viime sotiin.
2. Venäjä luovuttaa Karjalan ja muut valtaamansa alueet takaisin.
3. Venäjä siirtää aseistuksensa Suomen itärajan takaa ja Itämereltä pois.
4. Antaa Suomelle vapauden hoitaa puolustuksensa Lissabonin sopimuksen mukaisesti.
5. Suomen sankarihaudat ovat arvokas muisto. Venäjä voi kumota sotasyyllisyystuomiot jälkikäteen väärinä.

Tästä voi syntyä tosi ystävällinen naapuruus.

Tapio Neva

1. Varmistetaan, ettei historia toistu. Presidentti Jeltsin myösi NL:n syylliseksi viime sotiin. => Oliko kännissä?

2. Venäjä luovuttaa Karjalan ja muut valtaamansa alueet takaisin.

=> Luovuttavatko muut Venäjältä valtaamat alueensa takaisin? Luovuttaako Venäjä ugrilaisille alkuperäiskansoille Siperian takaisin, jotka Jermak vei?

3. Venäjä siirtää aseistuksensa Suomen itärajan takaa ja Itämereltä pois.

=> Miksi?

4. Antaa Suomelle vapauden hoitaa puolustuksensa Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

=> Suomella on Lissabonin sopimuksen turvallisuustakuu. MItä muuta tarvitaan?

5. Suomen sankarihaudat ovat arvokas muisto. Venäjä voi kumota sotasyyllisyystuomiot jälkikäteen väärinä.

=> Eihän niitä Venäjä tai Neuvostoliitto ole langettanutkaan. Ei Venäjä halua sekaantua Suomen sisäisiin asioihin. Olisi ollut vaivattomampaa lähettä epäillyt Moskovan sotilassyyttäjälle hirtettäviksi kuin pelastaan heidät vankilaan.

Tästä voi syntyä tosi ystävällinen naapuruus.

=> Ei synny. Länsivallat yrittäisivät yksityistää Venäjän ja sama alkaisi uudelleen. Lisäksi Kiina yrittäisi saada Siperian.

T. O. N.

Erkki Martikainen

Ennenmmin kuin suomen median ´venäjäkäsittelystä olisin huolissaan Venäjän median tavasta käsitellä suomen historiaa ja suomen asioita yleensä. Tostuus ei siellä ole kovin korkeassa huudossa. Vihreiden tulisi muutenkin opiskella Suomen lähihistoriaan ,sanotaan nyt vaikka sadan viimeisen vuoden osalta niin ehkä se asennoituminen selkiäisi. Rosvoille ei saa antaa anteeksi niin kauan kuin edes pyytävät anteeksi ja suostuvat keskustelemaan rosvotun omaisuuden palauttamisesta.

Vesa Hellman

Kymmenen kommentoijaa kuudestatoista pitää venäläisiä ylimielisinä kiusaajina...
Suomalaisen median aiheuttamaa vai äidinmaidossa imettyjä pelkoja?

Moni teistä on oikeasti ollut tekemisissä venäläisten kanssa? Epäilen vahvasti ettei kovin moni!
Tuntuu että porukka elää vahvasti menneisyydessä ja Venäjällä on peloteltu oikein urakalla :) Sodat käytiin silloisen Neuvostoliiton kanssa jota johti Gruusialainen psykopaatti, ei ehkä kannata leimata koko kansaa yhden hullun perusteella.
Muutenkin olisi ehkä syytä alkaa hilata itseään kohti tätä päivää ja unohtaa toisen maailmansodan aikaiset asiat.
Vikaa saattoi olla myös tämän rakkaan isänmaan touhuissa kun tohinalla lähdettiin vanhojen rajojen yli jatkosodan melskeitten aikaan?!?

Makarov käsittääkseni totesi että Venäjä ei katso hyvällä jos Nato tulee sen rajoille temmeltämään. Mitäs tuossa on ihmeellistä? Normaalia suurvaltapolitiikkaa.
Natosta me ei saada minkäänlaista turvaa jos iivana päättää ottaa meidät syleilyynsä, monen eurooppalaisen nato-maan kansalaiset sattumoisin tarvitsevat Venäjältä kaasua lämmitellääkseen ja öljyä liikkuakseen, aivan kuten mekin täällä!
Venäläisiin ei ole syytä suhtauta vihamielisesti. Varovasti ja epäillen on ehkä oikeampi linja.

Markku Lehto

No, kyllä tässä kenraali Makarovin tapauksessa luodattiin sitä, että saako Venäjä puolustuspolitiikassaan vapaat kädet tiukan paikan tullen Suomen suunnassa.

Jos Suomi ei liity Natoon, niin Venäjällä on vapaat kädet. Jos taas Suomi liittyy Natoon, niin Venäjällä ei ole vapaita käsiä Suomen suhteen, Nato-sopimuksen viidennen artiklan vuoksi. Venäjä tarvitsee tiukan paikan tullen ilma- ja ohjuspuolustukselleen puskurivyöhykkeen ympärilleen ja Suomi maantieteellisen sijaintinsa vuoksi kuuluu tähän alueeseen. Niinhän Suomi on aina kuulunut Venäjältä/NL:sta käsin katsottuna ao. puskurivyöhykkeeseen. Aikaisemmin oli kysymys laivasto- ja maavoimajoukkojen torjumisesta, nyt myös ballististen ja risteilyohjusten torjumisesta. Kysymys onkin: Pitääkö Suomen taipua Venäjän puolustusintressien vuoksi pysymään erossa Natosta ? Suomen liittyminen Natoon takaa sen, että Venäjälle kynnys tehdä ennalta ehkäisevää isku Suomen alueelle nousee merkittävän korkeaksi. Tässä voisi verrata tilannetta pienemmässä mittakaavassa kylmän sodan kauhun tasapainoon, jolloin Nato ja Warsovan -liitto olivat jatkuvasti valmiina käymään toistensa kurkkuun divisioonilla, ilmavoimilla, laivastoilla ja ydinaseilla, mutta kyseisten organisaatioiden päättäjien terve järki esti tilanteen eskaloitumisen, koska se olisi ollut kaikkien tuho. Kuuban kriisin aikana se oli kylläkin lähellä eskaloitumista, mutta silloinkin päättäjien järki voitti. Järjen voittoa vaan avitti myös raaka voima mm. USA:n puolelta. On se mielenkiintoista, miten raaka voima voi kummasti rauhoittaa viimekädessä poliittisia intohimoja. Sehän se lopetti 1990 -luvulla haaveet suur-Jugoslaviasta sekä lopetti etniset puhdistukset.

Heikki Toimela

Kaljunov:
"Hänen mielestään sotauutisoinnin pitäisi pysyä tieteellisellä pohjalla ja jättää tunteellisuus sekä yksityiskohdat vähemmälle".

Kummasti tuo tunteellisuus nousee pintaan kun näen Viipurissa syntymäkotini kunnon ja nykyiset asukkaat. Sinne jäi myös kaksi maatilaa.

Miksi Makarov muistutti Talvisodan jälkeen pakkoluovutetusta Alakurtista ja Putin kutsui Niinistön vierailulle mökilleen niinikään luovutettuun Rautuun? Haluttiinko muistuttaa tunteelliselta vai tieteeliseltä pohjalta.
Hyvä ettei Niinistön mökki ole Suomussalmella Raatteentien varrella.

Kari Perälä

Kannattaa katsella vaikka Bofitin (Suomen Pankki) tilastoja Venäjän taloudesta. Talouskasvu on ollut koko 2000-luvun 4 - 8% välillä. Tämä vuosi näyttää ennusteissa smaa tasoa. IMF ennustaa, että Venäjän WTO:n jäsenyys lisää kasvua vielä 2-3%. Eli Venäjän BKT:n vuosikasvu lähenee kaksinumeroista lukua!

EU:n talous on ollut vuosia hyvin pientä, nyt mennään kenties miinukselle. Se on tuskainen asia, meillekin!

Venäjä modernisoituu nopeasti. Kauppa käy ja kansa työllistyy.

Kannattaisiko meidän kääntää kartaa itä-länsi -suuntaan? Sieltä löytyvät laajenevat markkinat työtä ja toimeentuloa.

Menneisyyttä emme voi muuttaa. Se on haihattelua. Tulevaisuuteen voimme vaikuttaa. Näyttää siltä, että suhteet Venäjään ovat meidän käsissä. Varmasti saamme Venäjästä voimakkaan vihollisen, jos haluamme.

Veikko Saksi

Venäjällä on useita kehityssuuntia. Kerrot niistä vain yhden suunnan. Toinen suunta on imperialistinen ja totalitaristinen valtio, jossa Putin edelleen on lähes yksinvaltias.

Maassa ei myöskään ole toimivaa ja luotettavaa oikeusjärjestystä. Korruption kehitys on ollut hirveä. Se on nyt suurempi kuin koskaan ennen.

Venäjä seisoo savijaloilla ja voi luhistua sisäisesti NL:n tavoin. Kansasta pieni osa voi hyvin, koska Putinin järjestelmä on luonut heille erinomaiset mahdollisuudet. Sen sijaan noin 100 miljoonaa ihmistä elää kiikun kaakun. Infrastruktuuri on valtaosin kuralla.

Joten Venäjä on todellisuudessa tuhansia miljardeja euroja velkainen, koska se on jättänyt korjaus- ja korvausinvestoinnit tekemättä.

Ehkä käsittämättömin on mainintasi: "Menneisyyttä emme voi muuttaa. Se on haihattelua." On päivänselvä asia, ettei sekuntiakaan elämästä saa takaisin, senhän tajuaa jokainen ihminen.

Mutta pitääkö Suomen tämän vuoksi alistua ja antautua sinun laillasi etukäteen? Ovatko kaikki kansainväliset sopimukset, lait ja instituutiot täysin tarpeettomia? Niistähän valtaosa käsittelee menneisyyden asioita. Entä onko oikeuslaitos täysin tarpeeton? Sehän ei koskaan käsittele tulevia asioita.

Voimme vaikuttaa tulevaisuuteen. Tulevaisuudestamme osa on menneisyys. Voimme aina korjata menneisyydessä tehtyjä virheitä, saati sitten rikoksia.

Lähtökohta-ajattelusi, että saamme halutessamme Venäjästä voimakkaan vihollisen, on outo. Kuka haluaa sotaa? Vai tarkoitatko, että vanhojen rikosten korjaamiseen liittyvät asiat ovat sotaan liittyviä? Eivät ne sitä ole.

Venäjänkin on totuttava siihen, että toisilta ryöstetty omaisuus ja alueet eivät tuo luottamusta. Ilman luottamusta ei puolestaan ole aitoa yhteistyötä. Kuka aidosti luottaa Venäjään tänään? Kaikkien Jukosien, Shellien, BP:n, Ruukki Groupin tai Stockmanin jälkeen?

Joten Venäjän etu on korjata vanhat asiat ja rakentaa aitoa luottamusta. Se mahdollistaa nykyistä aivan olennaisesti paremmin Venäjän positiivisen kehityksen eri sektoreilla.

Veikko Saksi

Luin Ilia Kalioujnov-Salmisen puheenvuoron. Voin vain hämmästellä kirjoitusta. Viittaus HS:n artikkeli on outo, koska hän itse on lisänyt siihen osia, jotta voi kutsua sitä vihapuheeksi.

Ei totuuden kertominen ole vihapuhetta. Miksi ei saisi muistella kokemuksiaan? Voin todistaa, että haastateltava puhui aivan totta. Olen käynyt ystäväni luona Porkkalassa. Hänen luonaan wc-reikä oli ensimmäisessä kerroksessa, joten hän sai kerätä venäläisjätökset kellarista.

Kirjoitus on äärimmäisen yksipuolinen ja äänekästä vihapuhetta suomalaisia kohtaan. Hän ei lainkaan käsittele sitä, miten Stalinin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 1939 ja 1941.

Entä miksi hän jättää käsittelemättä esim. venäläispartisaanien järkyttävät rikokset? He murhasivat puolustuskyvyttömiä naisia ja lapsia itärintamalla ja kehuivat tuhonneensa varuskuntia – joita ei ko. paikoissa ollut. Lue lisää esim. http://siviiliveteraanit.net.

Entä miksi hän ei lainkaan kerro, että päästyään amerikkalaisvarusteilla ja –autoilla Berliiniin, puna-armeijan sotilaat raiskasivat noin 2 miljoonaa saksalaista naista ja tyttöä?

Entä sotavankien suhde? VETRES-toimikunnan mukaan Suomessa oli jatkosodan aikana 64 000 sotavankia, joista kuoli 19 000 eli 29.7 %. Luku on absoluuttisesti suuri. Neuvostoliitossa oli 3 400 suomalaista sotavankia, joista kuoli 1 390 eli 40.9 %. Suhteellinen osuus on järkyttävän suuri.

Looginen johtopäätös on yksiselitteinen: Neuvostoliitossa kuoli suomalaisia sotavankeja lähes 30 % enemmän kuin venäläisiä sotavankeudessa Suomessa. Syyttävän sormen pitäisi jo tällä perusteella osoittaa Neuvostoliittoon.

Entä jos Neuvostoliitto ei olisi aloittanut talvi- tai jatkosotaa, kuinka monta huonosti suomalaisiin olosuhteisiin varustettua ja tottumatonta venäläistä sotilasta olisi kuollut Suomessa sotavankeudessa?

Kuinka suuri merkitys Neuvostoliiton toimilla oli siihen, ettei suomalaisille itselleen tai sotavangeille riittänyt ravintoa ja lääkkeitä Neuvostoliiton hyökkäyksen ja vuoksi?

Entä mikä oli sotavankien aiheuttama rasite kummallekin maalle? Väestöön verrattuna suomalaisten sotavankien määrä Neuvostoliitossa (väestö 183 milj. henkeä) oli 0.0019 % ja Suomessa (väestö 3.5 milj. henkeä) 1.83 %.

Suomeen kohdistuva sotavankirasite oli siten lähes 1000-kertainen verrattuna Neuvostoliiton kokemaan rasitteeseen. Suomen pinta-ala oli vain 1.5 % Neuvostoliiton pinta-alasta.

Suomalaisilla on täysi oikeus puhua epäoikeudenmukaisista Neuvostoliiton aloittamista sodista. Kannattaa tutustua Rebus sic stantibus -sääntöön kansainvälisessä oikeudessa. Se ehkä antaa kuvaa siitä, mikä oikeus suomalaisilla on esittää Pariisin rauhansopimuksen uudelleen avaamista.

Edelleen voi kysyä, miten Kalioujnov-Salmisen aloittelevana poliitikkona hyväksyy fyysisen väkivallan käytön ja väkivallalla uhkaamisen, mitä NL harjoitti rauhansopimukset synnyttäessään? Hyväksyykö hän väkivallan myös itseään kohtaan?

Venäjä pitää yhä hallussaan suomalaisille kuuluvia kiinteistöjä pakkoluovutetulla alueella. Miksi sitä ei tuomita?

Entä miksi hän ei tuomitse sitä, että Venäjä pitää mahtavat ns. Voitonjuhlat joka vuosi toukokuussa ja sitä kautta ylistää megamurhaaja Stalinin ja hyökkääjävaltio Neuvostoliiton tekoja?

Ehkä voisi olla Suomelle parasta, että Kalioujnov-Salmisen jatkaisi musiikkipedagogina, eikä pyrkisi politiikkaan. Venäjällähän kaikki on toisin, siellä hän voisi pyrkiä vaikkapa Duumaan. Sehän on vain Putinin käskyvallassa oleva näennäisorganisaatio.

Tapio Neva

"Ei totuuden kertominen ole vihapuhetta."

On! Se särkee kansojen ystävyyden. Siksi Eurostoliitossakaan ei voida sallia sananvapautta, vaan totalitaristista suvaitsevaisuutta.

T. O. N.

Veikko Saksi

raunoharkonen 2.8.2012 22:43. Pitäähän aina olla primus inter pares. Aina on joku, joka valehtelee enemmän, panee paremmaksi. Mainitsemasi henkilön "kohtuus" on 20-80 -sääntö. Eli 20 % totuutta, jolla asia jotenkin sidotaan reaaliseen tilanteeseen.

Minua on moitittu siitä, että olen liian positiivinen tuossa asiassa eli antamani 20 % on liian suuri luku.

Matti Pihlaja

On se vain mielenkiintoista että aina vain jotkut syöttää sellaista tietoa että Neuvostoliitto oli hyökkääjänä jatkosodassa. Barbarossasuunnitelman ensimmäisiä hyökäystoimia oli Leningradin satamaväylien minoitus se järjestettiin suomen kautta ja Suomeen palaavana lentopommituksena varhain aamulla 22 kesäkuuta 1941.

Lähde:sotahistoriallinen aikakauskirja 20 vuodelta 2001.
Samanlaista tietoa oli viimeksi lukemani uusi kirja joka koski Barbarossasuunnitelmaa ja suomen osuutta siinä.

Veikko Saksi

Matti Pihlaja 2.8.2012 23:19. Kannattaa ottaa huomioon talvisota. Ilman sitä ei olisi ollut jatkosotaa. Toiseksi kannattaa muistaa NL:n eri toimet, painostus ja vihollisteot välirauhan aikana, esim. matkustajakone Kalevan alasampuminen.

Kolmanneksi kannattaa muistaa se, miten NL pommitti siviilikaupunkeja tosi rankasti, ennen kuin Suomi edes totesi olleensa sodassa.

Barbarossa-suunnitelma oli saksalaisten suunnitelma. Miinoitus tapahtui Helsingin ja Tallinnan välille, ellen väärin muista.

Ei ole myöskään turhaa muistaa sitä, että meille on syötetty neuvostopropagandaa kohta 70 vuotta ja se kantaa aika laajaa hedelmää. Suomalaisilla on erinomainen taipumus itsesyytöksiin, mikä lisää vahvasti omaa syyllisyyttä.

Olisi myös hyvä muistaa, että Saksa ja NL olivat vielä NL:n ensimmäisten hyökkäysten aikana keskenään poliittisessa ja sotilaallisessa liitossa. Ne olivat allekirjoittaneet ns. Molotov-Ribbentrop -sopimuksen salaisine lisäpöytäkirjoineen 23.08.1939.

Varmasti löydät yhden kirjan ja toisen ja kolmannekin, joka hehkuttaa Suomen syyllisyyttä, täydellisesti NL:n teot ja osuudet unohtaen. Voitko myöskin selittää sen, miten sattuikaan, että NL:n armeija oli runsaslukuisesti Suomen rajalla hyökkäysmuodostelmassa? Entä miten selität NL:n jo aikaisemmin antamat hyökkäyskäskyt?

Tapio Neva

Matti Pihlaja 2.8.2012 23:19. Kannattaa ottaa huomioon talvisota. Ilman sitä ei olisi ollut jatkosotaa.

=> Saksa olisi joka tapauksessa järjestänyt suuren isänmaallisen sodan, vaikka talvisotaa ei olisi ollutkaan.

T. O. N.

Markku Lehto

Ilia totesi: "– Suomessa ei ole kasvoja, etenkään positiivisia kasvoja venäläiselle." Itse tunnen venäläisiä ja myöskin emigranttien jälkeläisiä Suomessa. Olen yksi heistä. En minä koe venäläistä yksilöä negatiivisena enkä venäläistä kulttuuria negatiivisena. Toisaalta me suomalaiset tunnemme enemmän kuuluvamme länsimaiseen kuttuurialueeseen. Ja sitten toisaalta taas onhan meillä suomalaisilla, esimerkiksi jo Ruotsista päin katsoo, melankoolinen musiikkikultturi, joka on lähempänä slaavilaista kuin länsimaista.

"Mutta" - niin kuin presidentti Niinistökin , asioita kommentoidessaan ja toista näkökulmaan esiintuodessaan, aloittaa - venäläinen ulkopolitiikka ja puolustuspolitiikka ei aina korreloi sen venäläisen yksilön, perheen ja ystävien ystävällisyyden ja vieraanvaraisuuden kanssa. Luulisi Ilian ymmärtävän, että jos suuren naapurimaan puolustusvoimien komentaja tulee Suomeen ja ilmoittaa, että oikeastaan Suomen alue kuuluu Venäjän puolustusvyöhykkeeseen eli suomeksi sanottuna: Venäjällä tulee olla vapaat kädet Suomen suhteen puolustusasioissa, niin silloin Suomi itsenäisenä valtiona nostaa karvansa pystyyn. Eikö Ilia ymmärrä, että Makarovin viesti oli yritys loukata itsenäisen valtion suvereenisuutta. Olkoonkin, että Kuolan niemimaan strategiset tukikohdat ovat "liian" lähellä Suomen rajaa ja Pietari on Suomenlahden pohjukassa ja että lyhin matka USA:sta Venäjälle ballistisilla ohjuksilla kulkee Suomen ylitse. Jos Venäjä tuntee kohteensa Kuolan niemimaalla uhatuiksi, siirtäköön strategiset tukikohtansa Siperiaan ja Ob, Lena ja Jenisei -jokien alueelle suojaan - Venäjä on suuri maa ja siellä on tilaa.

Toisaalta ymmärrän Iliaa, koska hän, joka on liittynyt vihreisiin, ei varmaankaan ole saanut vihreiden suunnasta kovin vankkaa ja perusteellista puolustuspoliittista briefausta, eikä todennäköisesti myöskään todellista tietoa sodanjälkeisestä ulkopoliittisesta historiastamme. Sen osoittaa vihreiden kannanotot Suomenkin puolustuspoliittisiin kysymyksiin ( varusmiespalvelu, jalkaväkimiinat ). Poikkeuksena nyky-Venäjän tilanteeseen vihreiden osalta on Heidi Hautala. Ehkä Ilian kannattaisi keskustella puoluetoveri Heidi Hautalan kanssa Suomen Venäjä-politiikasta.

Jouko Koskinen

Vihreiden puolustuspolitiikka on yhtä skitsoa kuin kaikki muukin viherpopulismi. Vetoaa siellä missä kokonaiskuvasta ei piitata. Suomen sotilaallinen ja taloudellinen itsepuolustus on moraalitonta.

Sivuutetaan täysin se tosiasia että Suomen puolustamisen laiminlyönti on moraalittomuuden huippu. Vahingoittaa Venäjää, Eurooppaa ja maailmaa. Demokratiaa, ihmisoikeuksia, ilmastoa, luontoa.....

Tapio Neva

Eikö Ilia ymmärrä, että Makarovin viesti oli yritys loukata itsenäisen valtion suvereenisuutta.

=> No ei ollut. Ari Puheloinen kutsui ystävänsä Nikolai Makarovin Suomeen nimenomaan sitä varten, että suomalaiset ymmärtäisivät ja kuulisivat asian melkein hevosen suusta.

Olkoonkin, että Kuolan niemimaan strategiset tukikohdat ovat "liian" lähellä Suomen rajaa ja Pietari on Suomenlahden pohjukassa ja että lyhin matka USA:sta Venäjälle ballistisilla ohjuksilla kulkee Suomen ylitse.

=> Suomella ei ole kuin Jääkäriprikaati Pohjoisessa, joten se ei ole kysymys. Kysymys Pohjoisessa on siitä, että Yhdysvallat pyrkii estämään Venäjää ylläpitämästä kauhun tasapainoa ydinsukellusvenein, kun taas Venäjä pyrkii ylläpitämään kauhun tasapainon.

Jos Venäjä tuntee kohteensa Kuolan niemimaalla uhatuiksi, siirtäköön strategiset tukikohtansa Siperiaan ja Ob, Lena ja Jenisei -jokien alueelle suojaan - Venäjä on suuri maa ja siellä on tilaa.

=> Kriittistä Venäjän ja kauhun tasapainon kannalta on se, että se kykenisi lähettämään ydinsukellusveneensä Grönlannin tai Islanin sivuitse Yhdysvaltain itärannikolle. Yhdysvallat pyrkii puolestaan estämään tämän saartamalla Venäjän.

T. O. N.

Kari Perälä

Jotenkin huvittaa tuo väite venäläisestä propagandasta Suomessa. Minulle oli suuri ongelma se, että en pystynyt seuraamaan venäläistä mediaa, kun en osannut venäjää.
Parinkymmenen vuoden opiskelun jälkeen pystyn aika hyvin seuraamaan Venäjän keskustelua, mitä siellä ajatellaan asioista. Aika huikea ero siihen, mitä meille kerrotaan Venäjän keskustelusta ja ajatuksista. Keskustelu on värikästä ja monipuolistakin.

Mikä ihmeen propaganda, kun ei edes kieltä osata! Suurin ongelma edelleen on se, että venäjää ei osata. En esimerkiksi vieläkään todella tiedä, mitä kenraali Makarov sanoi Suomessa käydessään. Kuulin vain sen, mitä toimittaja Mäkelä kertoi Makarovin sanoneen - onnetonta uutisointia. Eikö missään ole taltioituna Makarovin puhetta, ei siis mitään käännöstä puheesta vaan ihan livenä koko puhe?

Venäjän asevoimien komentaja kenraali Makarov oli Suomessa useita päiviä. Miksi häntä ei haastateltu missään ajankohtaisohjelmassa? Ainutlaatuinen tilanne kuulla Venäjän johdon käsityksiä maailman tilanteesta. En ymmärrä.

Olavi Linturi

Ilia Kalioujnov-Salmisen kirjoitus todistaa, että hänellä on heikohko käsitys maittemme, Suomen ja itäisen naapurimme, olkoon sen nimi mikä milloinkin, lähihistoriasta. Jotta todellisuus ja samalla totuus edes joiltain osin valkenisi hänelle, kerron tässä lyhyenä katsauksena sotiemme ajan nähneen kuuleman, näkemän ja kaikin muinkin aistein kokeman. Koska itse olen sekä tuo aikalainen että tämän kirjoituksen itsenäinen laatija, autenttisuus ei voisi olla ehdottomampi.

Viime aikoina itärajamme takaa kuuluneet äänet ovat valittaneet, että me suomalaiset kohtelemme venäläisiä huonommin kuin muitten maitten kansalaisia. Eiköhän venäläisten olisi silloin mentävä itseensä ja kysyttävä, mistä se mahtaa johtua. Miksi me suomalaiset karsastamme venäläisiä?

Voisiko olla niin, että me muistamme vielä sen naapurimme mielestä vähäisen rajakahakan, jonka Neuvostoliitto provokatiivisesti aloitti yli seitsemänkymmentä vuotta sitten? Ehkä me edelleenkin suremme niitä lähes sataatuhatta uhria, nuorta miestä, jotka menetimme talvisodassa ja siitä johtuneessa jatkosodassa. Senhän me kävimme nimenomaan saadaksemme takaisin meiltä ryöstetyt alueet, emme suinkaan saksalaisten aseveljinä. Kenties me myös kaipaamme isiemme ja äitiemme rakentamaa omaa Karjalaamme.

Niin kauan kuin rajanaapurillamme ei ole valtiona mitään tarvetta edes teoreettisella tasolla paneutua lähihistoriaansa ja sen vähemmän kunniakkaisiin vaiheisiin, niin kauan minun on vaikeata antaa yhdellekään itäiselle naapurillemme ihmisen arvoa tai epiteettiä. Sen toki tiedän, että venäläiset eivät yksilöinä ole sen kummempia kuin muutkaan, eivät sen parempia eivätkä huonompiakaan. Siitä huolimatta mieleni käsittelee itäisiä naapureitamme kollektiivisina väärintekijöinä.

Minun on mahdollista ajatella entistä vihollistamme edes neutraalisti vasta sen jälkeen, kun Venäjä valtiovaltana nielee ylpeytensä ja alkaa muiden maailmansodan sotijapuolten tavoin käsitellä häpeällistäkin menneisyyttään. Vasta silloin Venäjä olisi sillä tiellä, joka voi johtaa sen arvostetuksi suurvallaksi. Samalla se saisi rinnalleen myötämielisiä naapureita, ehkä jopa minut. Ikävä kyllä mitkään merkit eivät viittaa siihen.

Kun talvisodan alkamisen 70-vuotispäivän vaiheilla muutamilta näennäisesti valistuneilta moskovalaisilta kysyttiin tuon sodan syttymisen syistä, useimmat väittivät Suomen silloin olleen natsi-Saksan läheinen liittolainen. Siksi Neuvostoliitolla oli heidän käsityksensä mukaan oikeus ja jopa velvollisuus aktiiviseen toimintaan. Kellään vastaajista ei ollut oikeata kuvaa toisen maailmansodan alun tapahtumista. He eivät tienneet Hitlerin ja Stalinin solmineen elokuussa juuri ennen talvisotaa ns. Molotov-Ribbentrop -sopimuksen. Siinähän Saksa nimenomaan käänsi Suomelle ja Baltian maille selkänsä. Teko oli sitäkin törkeämpi, kun Saksa samalla antoi NL:lle valtuudet kohdella meitä, täysin oman onnemme varassa olleita suomalaisia, haluamallaan tavalla. Halun luonteenhan olemme kokeneet.

Vaikka mielestäni maahamme saa kansallista identiteettiämme vahingoittamatta muuttaa runsaastikin vieraitten valtioiden kansalaisia, erään rajoituksen on oltava melko ehdoton: maahanmuuttajien on oltava muualta kuin Venäjältä. Naapuriaan väkimäärältään monikymmenkertainen valtio, varsinkin kun sillä on Venäjän lailla kieroutunut kansallinen itsetunto, pystyy mahdollisuuden tarjoutuessa joittenkin vuosikymmenten aikana valtaamaan Suomen näennäisen rauhanomaisesti. Kun maahamme sitten on kartutettu tarpeeksi vahva venäläispopulaatio, sille aletaan vaatia vähä vähältä runsastuvia oikeuksia. Sillä tiellä edeten tulos olisi varma. Sadan vuoden kuluttua voitaisiin puhua vain vainon kohteina olevista suomalaisalueiden rippeistä, etnisistä finneistä.

Baltian maillahan on tuosta kansallisen tuhon tiestä edelleenkin kipeän kirpeitä muistoja ja kokemuksia. Siellä tosin Neuvostoliitto ei miltään osin edennyt laillisesti eikä edes rauhanomaisesti. Alkuperäisväestön mielipidettä ei kysytty. Toisaalta sen tuhoamisella ei ollut kiire, koska maat olivat jo "suurta ja mahtavaa yhteistä isänmaata". Itäisessä naapurissamme nähtävästi on aina ajateltu, että omien törkeyksien jälkeen on turha kiirehtiä, sillä varmaa on, että aika tekee tehtävänsä. Ihmettelemmehän me sodan kokeneet suomalaiset, miten se hirvittävä vääryys, johon Neuvostoliitto syyllistyi alkaessaan talvisodan, aikaa myöten on unohtumassa jopa meidän maassamme, vieraista kansoista puhumattakaan.

Nyt Viron surkean kohtalon varsinaisen syyllisen jälkeläinen Venäjä vaatii uhonomaisesti Viron valtiovaltaa vastuuseen maassa olevien venäläisten kohtelusta. Suuri ja mahtava ei alkuunkaan ymmärrä, miten Viroon aikanaan tunkeutuneilla neuvostoliittolaisilla ja näiden jälkeläisillä ei enää ole samaa asemaa kuin ennen Viron uutta itsenäistymistä. Kyllähän näin ajatellen maapallollamme ihmettelemistä riittää

Tässä näemme taas kerran, minkälaisiin kohtuuttomuuksiin suuri, mutta yhteiskunnallisesti kehittymätön kansakunta saattaa mennä kansallisessa uhossaan. Mitään kovin lennokasta mielikuvitusta ei tarvita nähdessään nykyisen aggressiivisen panslavismin yhtä järjettömänä kuin viime vuosisadan arjalaisuuden ihannoinnin Saksassa.

Kun Putin Petroskoissa puhui aika hiljattain Venäjän pyhistä rajoista nähtävästi meitä suomalaisiakin ”valistaen”, hän todisti joko olevansa täysin tietämätön kansansa lähihistoriasta tai sitten hän on tyypillinen suurvallan muista kansakunnista piittaamaton edusmies. Puhe pyhästä rajasta lähellä niitä seutuja, joista Neuvostoliitto aloitti aggressiivisen talvisodan seitsemisenkymmentä vuotta sitten, on naurettava. Ihminen, jolle pyhää on väkivaltainen isomman oikeudella vedetty raja, on irvokkuudessaan käsittämätön. Kun varsinainen väestö vielä uskoo patrioottisessa höyrypäisyydessään kaiken, mitä sen johtajat vakuuttavat, naapureilla ei voi olla helppoa.

Myönnän, että sanoissani on katkeruutta, katkeruutta naapuriimme, niin sen päättäjiin kuin varsinaiseen kansaankin. Sopii vain kysyä, mistä kaikki johtuu, kuka tai ketkä ovat syypäät katkeruuteeni. Elettyäni kyseisen ajan kaikkine surkeuksineen, oltuani viitenä vuotena aseissa naapurivaltiomme aggression takia, muunlaiset tuntemukseni vaikuttaisivat luonnottomilta. Edes aika, 90 taakseni jäänyttä elinvuotta, ei ole pehmentänyt käsityksiäni naapuristamme.

Kaiken edellä kirjoittamani voin kiteyttää yhteen virkkeeseen, joka kuvaa maittemme välisiä suhteita erään muotiin tulleen sanonnan sovelluksena: talvisota, talvisota, talvisota.

Kertomassani on se hyvä puoli, että sen epääminen on mahdotonta poikkeamatta totuudesta.