Suomalaiset tekevät töitä ”kuin humalassa”

Liiat tarpeettomat pomot,estävät työnteon.Oikea huoltosuhde lienee 40 työntekijää ja 1 pomo.

Tässä artikkelissa tuli kaikki, mitä ajattelen nykyisestä työstäni. Yhä enemmän pitäisi tehdä ja samaan aikaan väkeä vähennetään taas. Elän jatkuvassa pelossa, enkä tietä kumpi on kamalampaa: tulla irtisanotuksi "säästösyistä" vai joutua jatkamaan täällä.

Olen akateemisesti huippukoulutettu osaaja, alani kärkeä vähintään pohjoismaisella tasolla, 42 vuotias ja aivan poikki. Täysin lopussa.

En millään jaksa 65 vuotiaaksi tällä tahdilla, hyvä jos kestän viisikymppiseksi.

Kun pääministeri Vanhanen menee seuraavan kerran hiihtolomalla (joita minullla ei ole ollut vuosiin), hän voisi miettiä suomalaisten eläkkeelle paon oikeita tyitä ja miten *niihin* voisi puuttua.

Laman jälkeen nonstop ylikuormatilanne JO kesäkuusta 1994 lähtien! Kohta loppuu hommat ja se oli siinä! Ei tule enää tämän jälkeen meidän alalle töitä, kaikki menivät JO kiinaan. Terv. "KJM 50 v"

Tulevaisuus kuuluu voimakkaammille itäisille kansakunnille.

Adolf Hitler toukokuussa 1945.

Tämä on jännittävä kierre.

Ihmiset haluavat, että heidän ostamansa tuotteet ja palvelut ovat mahdollisimman halpoja. Monet tekevät ostoksensa valikoiman halvimmasta päästä. Tämä lienee ymmärrettävää, kun ei rahaa yleensä liiemmälti ole.

Tuotantopuolella pyritään vastaamaan kuluttajien toiveisiin halvoista tuotteista. Kuluja leikataan siirtämällä tuotantoa sinne, missä se on halvempaa, säästämällä valmistusmateriaaleissa ja vähentämällä työntekijöiden määrää. Jäljelläolevista työntekijöistä pyritään sitten ottamaan irti sama tulos kuin suuremmalla työntekijämäärällä. Ei ihme, että ihmisiltä hajoaa pää ja loppuu kunto. Ja rahat niiltä työnsä menettäneiltä ihmisiltä, jotka sitten juoksevat tarjousten perässä voidakseen pitää yllä hyvän ihmisen(lue:kuluttajan) imagoaan.

Eivät kuluttajat tietenkään ainoa syyllinen ole tehokkuuspaineisiin. Yritykset ovat vastuussa toiminnastaan osakkeenomistajille, joista osa on valitettavan lyhytkatseisia ja etsii vain nopeita voittoja.

Ymmärrettävää katkeruutta herättävät varmasti myös johtajien ja työntekijöiden väliset palkkaerot, koska mielikuva on, että leikkauksia harvemmin tehdään johtotasolla.

Valitettavasti en ole vielä keksinyt järjellistä ehdotusta tilanteen korjaamiseksi, koska muutoksia on tapahduttava niin monella tasolla. Ja mielestäni muutoksia ON tapahduttava, koska lisääntyvä stressi ja väsyminen johtavat varmasti tragedioihin. Myös kuluttamiseen perustuvalla ihmiskuvalla on omat seurauksensa mutta se onkin jo toinen tarina.

[orig. perjantai, syyskuu 15, 2006]
Nuorten pahoinvointi vanhempien tavoitellessa hyvinvointia

Valtakunnan yritysasiamies Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila avasi avatun keskustelun nuorten poikien/ miesten syömishäiriöistä, osallistumattomuudesta ja "tekemisen osaamattomuudesta". Aihe on ollut tuttu sosiaaliviranomaisille, opettajille ja poliiseille. Nuorten etsiessa itseään ja osallistumista, vanhemmat juoksevat hyvinvoinnin perässä etsien maallista vaurautta ja kulutusvoimaa. Kaikki kuitenkaan eivät ole pahoinvoinnin kierteessä. Nyt olisi aiheellista etsiä syitä ja vaikuttimia kuin vain ainoastaan todeta.

Ei vain osa pojista, vaan myös osa tytöistä, ovat nykypäivän markkinamekanismin kulutusjuhlatäyteisessä neuvottomuudessa, mitä tekisi huomenna. Markkinakoneisto syytää mainoksia kaikilta "kanavilta" suurentaen ruoka- ja näyttämishalua. Kauppoihin tunkee entistä suurempia pakkauksia, jykevämpiä autoja ja masiivisempia pihagrillejä.

Kulutus on "loputtomassa" suurenemiskierteessä kuluttavan silmän ihaillessa vauraampaa ja näyttävämpää ehostusta osoittamaan perheen kykyä osallistua kysyntäkilpailuun.

Vanhempien juostessa ostovoimahankinnan perässä, jäävät useasti perheen lapset, niin pojat kuin tytöt vaille perheosallistumista. Tarjolla on sen sijaan useasti runsaat viikkorahat, joilla itsellistä ja omaehtoista mainosvaikutteista kulutuskäyttäytymistä harjoitellaan vanhempien esimerkin mukaisesti.

Pitkän elämänkokemuksen onnekseen saanut maalaistalon tyttö kertoi nuoruutensa kulutuksen olleen ongelmatonta, koska raha, joka mahdollisesti hankittiin, annettiin äidille ja isälle, niillä he mm. lyhensivät lunastetun torpan vuosimaksuja. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut, koska perheen yhteiset työt täyttivät päivittäisen elon. Osallistuminen oli perhe- ja sukukeskeistä. Yhteisöllisyys oli voimaa sekä turvaa mm. kyläyhteisönä, jossa esimerkiksi omat kylähullu-humoristit hoidettiin koko kylän voimin. Nuoruuden tarinoita kertonut, nykypäivää tiiviisti seuraava "maalaistalon tyttö" oli syntynyt tyypillisissä suomalaisissa maaseudun oloissa 1923. Hän ymmärsi muuttuneen maailman, muttei juurettomuutta, joka näkyi suruna ja välinpitämättömyytenä nuorten kasvoilta.

Elettävä vuosi 2006 sisältää nuorillemme vaikutteita mainoksista, kaduilta, näyttämisenhalusta ja katu-uskottavuudesta. Nuorelle useasti oma jengi on samaistumista, hyväksyntää ja yhteenkuuluvuutta. Vanhempien aika menee töissä, ylitöissä, neuvotteluissa, golf-kentillä ja pitkillä työmatkoilla. Isän ja äidin uraputki säilyy tärkeänä, koska ulkoisten näyttämisvälineiden, elämän arkipäivän helpotteina ja vaivattomuutena vaativat lisääntyvää kulutuskykyä. Sitä saadaan "ahkeroimalla ja uutteroimalla" entistä pidempään, työhuoneen valojen palessa vielä yömyöhään. Työ on sitonut tekijänsä työyhteisöön ja oma kotiyhteisö on jäänyt vaille riittävää huomiota. Pelkkä viikkoraha, mopo, PC, kuukausittain vaihtuvat vaatteet ja kahvila- ja elokuvarahat eivät riitä.

Nuoret odottaisivat omien vanhempien esimerkkiä, olemista malleina tulevaan. Mallin annoksi ei riitä levenevä ja nelivetoistuva auto, suurempi vene, rannalle kurkottuva talo, vaan malliksi sopisi elämän kokemusta keränneen "maatalon tytön" muistelo omasta nuoruudesta soveltaen sitä nykypäivään. Ei kulutuskeskittynyt malli, vaan osallistumiskeskeinen yhdessäolo, keskustelu, mielenkiinnon osoitus nuoren omiiin mielipiteisiin ja ajatuksiin. Lisäksi uteliaisuuden osoitus kaikkea ympäröiväänsä kohtaan olisivat esimerkkeinä yhteenkuuluvuudesta.

Nuori on tänään kuin ennenkin epävarma. Ikiaikainen luonnonkiertoon kuuluva vanhempien opastus on se tärkein ominaisuus, joka mm. koko eläinkuntaa pitää pystyssä. Yksikään eläinlaji ei laske "lapsiaan" keskentekoisina vastaamaan elämästänsä ja sen jatkumisesta, vaan kaikki tarvittava on opastettu käpälästä pitäen. Suurin vanhempain rakkaus on luoda täydet edellytykset jatkaa sukua, opastaen kaiken siten, missä osallistumisen riemu on läsnä.

Ilkka Luoma

Vähän tarkemmin millä aloilla näin huono tilanne. Ihan leppoisasti työ näyttää sujuvan niin sairaaloissa kuin kaupan kassallakin.

Väsymys taitaa tulla siitä ettei mennä nukkumaan aikoinaan illalla, töllötetään telkkaria puoleen yöhön ja sitten ihan tavallinenkaan työ ei suju eikä ajatus kulje.

"Lomautukset ja irtisanomiset ovat Müllerin mielestä huono lamalääke,"

Kertokaa "viisaat" virkahenkilöt yrittäjille mistä otetaan rahat palkkoihin, jos yrityksellä ei ole työkantaa ja tuloja?
Otan välittömästi takaisin töihin lomauttamani henkilöt, kun kerrotte miltä luukulta saan noutaa palkkarahat.

Tulosvastuun kontrolloimiseksi on useille työpaikoille, varsinkin akateemisille, mätkäisty luokaton määrä ylimääräistä hallintobyrokratiaa. Toisinaan niin paljon, että varsinainen työ, joka myös olisi tehtävä, jää tekijöiltä sivuosaan.

Tulosvastuun ulottaminen joka niemeen ja notkoon ainakin tällä tavoin on kokemukseni mukaan aivan keskeinen tekijä monen ammatin työuupumuksessa. Katalinta tulosvastuukontrollissa on se, että se on syöpäkasvaimen tavoin tunkeutunut myös sellaisille aloille ja töihin, joiden luonteeseen se ei lainkaan kuulu. Esimerkkeinä sairaan-, lasten- ja vanhustenhoito, koulutus ja kulttuuri.

Ja kaikki tämä pyhän kilpailukykymme nimissä, täällä markkina- ja kvartaalitalouden riemulandiassa.

Eläkeiän noston sijaan hallituksen olisi ilmeisesti pitänyt ehdottaa työreformia.

Ajattelemisen arvoa ei suomalaisilla työpaikoilla ymmärretä. Ennen vanhaan tupakkitauoksikin kutsuttuja hetkiä, jolloin tuumaillaan tovi - yhdessä tai yksikseen - ei sovi väheksyä.
Eräs pitkän uran tehnyt DI totesi minulle joskus, että käytä pari minuuttia suunnittelemiseen, niin teet tunnin työt kolmessa vartissa.

Kyllä työssä jaksaminen on kaikkein olennaisin osa-alue. Nykytilanteessa helposti pakotetaan vielä työssä olevat tekemään korvauksetta ylitöitä, jotta työt tulevat hoidetuiksi. Loppuun palamisia on jo nuorillakin.

Eläkkeiden superkertymät ovat kovin teoreettisia tilanteessa, jossa ollaan joko työttömiä tai niin uupuneita, ettei millään jakseta edes nykyiseen eläkeikään saakka.

Työssä jaksaminen on olennaisin asia. Siinä on puhe etätyöstä, osa-aikatyöstä, käytöstavoista työpaikoilla, kiusaamisesta, todellisista yritysten arvoista käytännön tasolla(ei vain julisteina seinillä!) jne. Kun niillä alueilla saadaan edistystä, on ehkä reaslistisempaa uskoa työpaikkoihin myös ikääntyville ihmisille ja sen mukana korkeampia eläkkeitä ja myöhempää eläkkeelle siirtymistä (sekä verotuloja).

Pelkkä eläkeikä ja siitä puhuminen on haihattelua.

Merkittävä osa jaksamattomuudesta aiheutuu nk itseaiheutetusta kiireestä, ts ihmisillä tuntuu olevan niin paljon erilaisia omia menojaan ja harrastuksia, että työssäkin väsyy. Mutta tämä on liki tabu! Onko todella kiire ja onko pakko hajoittaa voimansa joka puolelle? Syy väsymiseen löytyy tietysti aina kuitenkin työnteosta. Suosittelen lämpimästi peiliin katsomista ja miettimistä, mitä on "itseaiheutettu kiire". Ottakaa rennommin!

Kuin humalassa työnteko on vähemmän suotavaa ja vaarallistakin.

Suomalaiset ovat tunnettuja sisustaan. Mutta ehkä juuri sisu onkin heikkoutemme. Ei pelkällä sisulla pärjää minkäänlaisessa työssä, itsestä pitää myös pitää huolta.

Ongelma on työnantajille ja -tekijöille yhteinen. A-talkissa näytettiin malliesimerkki siitä mitä pitäisi tehdä, sen antoi ABLOY.

Itse olen kokenut, tosin vasta eläkkeellä ollessani, miten pienikin viitsiminen voi auttaa. Podin varsin pahaa niska-hartiaseudun oireyhtymää ja siihen liittyvää päänsärkyä, joka säteili myös mielialaan. Suuri likinäköisyyteni ja kirjoituspöydän, myöhemmin näyttöpäätteen äärellä istuminen, huono työasento jne. jne. Eikä se opettajan työkään niitä helpoimpia taida olla. Juoksin aikani lääkäriltä lääkärille ja hain mm. fysikaalista hoitoa.

Sitten äkkäsin, hankin nyrkkeilysäkin ja hanskat, vaimolle myös. Hetken naputtelu päivittäin ja kas kas ei sen koommin särkyjä. Tuntuu hassulta mutta niin se vain on. Niinpä nyt ehdotankin työpaikoille nyrkkeilysäkkejä ja erikokoisia hanskoja tarpeen mukaan. Siinä voi myös purkaa paineitaan.

Olen kyllästynyt elättämään helsinkiläisiä.

Haistakaa helsinkiläiset elättivirkamiehet iso silli!

Meitä oli koolla IT-hommissa olevia myyjiä ja projektiväkeä tusinan verran. Järjestettiin äänestys kättä nostamalla. Kuka katsoo olevansa näissä hommissa ja työkykyinen 55-vuotiaana? Yksi käsi nousi.

Sanottu on:"Kiire syntyy ahtaissa aivoissa".

Ompa tämä pakkolomailu raskasta,kun pääsisi jo töihin lepäilemään

... mutta tänään sainkin kuulla, että työt jatkuvat ensi vuodenvaihteeseen (n. 9 kk) ja sen jälkeen liki vuoden palkallinen "loma", jonka aikana ennätän täyttää 63 vuotta. Sitten suoraan eläkkeelle. Taidanpa olla oikeasti iloinen!