Lauantai 20.12.2014

Totuus desimaaleista: Vanhusten 0,7 onkin vain 0,3 - ”Tarkoituksellista?”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
18.8.2012 14:29
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Arkistokuvassa hoitaja.
|

Faktakulma

Hoitajamitoitus 20-paikkaisessa palvelutalossa

0,7 hoitajaa per asiakas:

  • Päivävuorossa 6 hoitajaa = 0,3 hoitajaa per asiakas
  • Iltavuorossa 6 hoitajaa = 0,3 hoitajaa per asiakas
  • Yövuorossa 2 hoitajaa = 0,1 hoitajaa per asiakas
  • Yhteensä 14 hoitajaa = 0,7 hoitajaa per asiakas
  • Vapaiden, pyhien ja lomien vuoksi todellinen tarve olisi yli 20 hoitajaa

0,5 hoitajaa per asiakas:

  • Päivävuorossa 4 hoitajaa = 0,2 hoitajaa per asiakas
  • Iltavuorossa 4 hoitajaa = 0,2 hoitajaa per asiakas
  • Yövuorossa 2 hoitajaa = 0,1 hoitajaa per asiakas
  • Yhteensä 10 hoitajaa = 0,5 hoitajaa per asiakas
  • Vapaiden, pyhien ja lomien vuoksi todellinen tarve olisi yli 14 hoitajaa

Kiivaana käyvä keskustelu ikäihmisten palveluiden hoitajamitoituksesta on ajautunut julkisuudessa lähinnä kiistaksi siitä, kuinka monta hoitajaa kymmentä vanhusta kohden pitäisi kunnallisissa vanhainkodeissa olla.

Desimaalikiista on jättänyt alleen sen tosiseikan, ettei hoitajamitoitus tarkoita kokoaikaista hoitajaa per vanhus, vaan hoitajien yhteenlaskettua määrää suhteessa hoitopaikkoihin.

Tänään sekavaa desimaalisoppaa hämmensi lappeenrantalainen hoitaja Jenni Lavikka, joka kirjoittaa aiheesta Uuden Suomen blogissaan.

- Mielenkiintoista tästä tekee sen, että usealle, myös minulle tuli käsitys, että 7 hoitajaa olisi hoitamassa 10:tä vanhusta. Se olisi paljon! Lavikka ihmettelee.

Todellisuudessa esimerkiksi peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin esille nostama lakisääteinen hoitajaminimi 0,5 (ja aiemmin 0,7) tarkoittaa niin kutsuttua vuorokautista hoitoa.

Vuorokautinen hoitajamitoitus saadaan yksinkertaisella laskutoimituksella: lasketaan yhteen päivä-, ilta- ja yövuoro, sitten työntekijöiden määrä jaetaan asiakkaiden määrällä.

Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisu vuodelta 2008 Ikäihmisten palvelujen laatusuositus kuvailee tällä hetkellä suositukseksi – ei siis sitovaksi – hoitajamääräksi 5 hoitajaa 10 vanhusta kohden.

20-paikkaisessa hoitolaitoksessa 0,5 hoitajan mitoituksella tarvittaisiin yhteensä 10 hoitajaa. Laitos pyörittää toimintaansa kolmessa vuorossa, eli käytännössä neljä hoitajaa päivävuorossa, neljä hoitajaa iltavuorossa ja kaksi yövuorossa. 

Mitoitus tarkoittaisi sitä, että päivä- ja iltavuoroissa työskentelisi 0,2 hoitajaa per vanhus ja yövuorossa 0,1 hoitajaa per vanhus. Käytännössä viikonloppujen ja juhlapyhien sekä lomien vuoksi tätä toteutunutta mitoitusta varten tarvittaisiin vähintään 14 hoitajaa laitoksen palkkalistoille.

Jos hoitajamitoitus nostettaisiin 0,7 hoitajaan per vanhus (päivässä ja illassa 6, yössä 2), todellinen hoitajaluku olisi päivä- ja iltavuorossa 0,3 hoitajaa per asukas ja yössä edelleen 0,1 hoitajaa per asukas. Tämän toiminnan pyörittämiseen tarvittaisiin yhteensä vähintään 20 hoitajaa.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki on julkaissut asiakirjan jossa eri hoitajamitoitukset näkyvät taulukkona (pdf-tiedosto, sivu 12).

- Onko nyt tarkoituksellisesti puhuttu vain 0,7 hoitajasta, selittämättä? Jenni Lavikka hämmästelee blogissaan.

Faktakulma

Hoitajamitoitus 20-paikkaisessa palvelutalossa

0,7 hoitajaa per asiakas:

  • Päivävuorossa 6 hoitajaa = 0,3 hoitajaa per asiakas
  • Iltavuorossa 6 hoitajaa = 0,3 hoitajaa per asiakas
  • Yövuorossa 2 hoitajaa = 0,1 hoitajaa per asiakas
  • Yhteensä 14 hoitajaa = 0,7 hoitajaa per asiakas
  • Vapaiden, pyhien ja lomien vuoksi todellinen tarve olisi yli 20 hoitajaa

0,5 hoitajaa per asiakas:

  • Päivävuorossa 4 hoitajaa = 0,2 hoitajaa per asiakas
  • Iltavuorossa 4 hoitajaa = 0,2 hoitajaa per asiakas
  • Yövuorossa 2 hoitajaa = 0,1 hoitajaa per asiakas
  • Yhteensä 10 hoitajaa = 0,5 hoitajaa per asiakas
  • Vapaiden, pyhien ja lomien vuoksi todellinen tarve olisi yli 14 hoitajaa
Jaa artikkeli:

Kommentit

Matti Hirvonen

Toivon todella, että lääkemittauksessa millilitrat pipetissä on handussa. Ministerin esityshän on alkujaan selkokielinen. Nyt vain valtioneuvoston oikealaita on ilmeisesti laitettava kuullun - ja luetun jatkokursseille. Lyhyt matikka vielä sitten iltakoulussa.
Pääministeri käänsi jo - taas kerran - takkinsa. Helteet kuiteskin jatkuvat.

Marjatta Vehkaoja

Kaikenlainen potaska saa palstatilaa. AINA henkilöstömitoituksesta puhuttaessa on ollut kysymys yksikön hoitajien kokonaisvahvuudesta hoidettavia kohti. On kokonaan yksikön oma asia, miten se eri työvuoroissa käyttää henkilöstöä. Jos laitosmaisista temppurutiineista osataan irtautua - vanhusten hyväksi - ei todellakaan haittaa, että 0,7 ei ole paikalla koko ajan. Mitä järkeä siinä nyt olisi, että yölläkin vanhusten nukkuessa olisi sama määrä hoitajia kuin aamuruuhkan aikaan?

a kiuru

Onpa kumma jos ei hoitaja tiedä, miten mitoitus on ainakin yleensä on laskettu Marjatta Vehkaoja selvittää asia hyvin. Ministerin ehdottama 0,7 asettuu tässä valossa itse asiassa aika pieneksi. Paikalla olevien hoitajien määrää voi helposti laskeskella, kun ottaa huomioon että yövuorossa pitää olla paikalla kaksi hoitajaa.
Ei siinä paljon jää porukkaa vanhainkodissa (sitähän tässä keskustelussa tarkoitetaan) syöttämään, aamupalaa, vaihtamaan vaippaa, viemään pesulle, antamaan lounasta, kahvia, päivällistä, iltapalaa, monelle vaihtamaan päivän mittaan vaipat. Lääkketkin pitää ehtiä annostelemaan, jakaamaan huolellisesti, kiertämään lääkärin kanssa. Jne.
Vanhainkodeissa hoidetaan vanhuksia, joista monet ovat petipotilaita. Toimintakykyisemmät asuvat monenlaisissa palvelutaloissa ja kotona.

Eero Saastamoinen

Suomessa liian moni kunnallispoliitikko työskentelee vanhusten hoitoalalla. Myös muilla julkispalvelualoilla. Tästä johtuen löysä hallinto on johtanut turhaan byrokratiaan ja toiminnot ovat kallistuneet kustannuksiltaan tavoittamattomiin. Omaishoidosta puhuvat vain teoreettiset ihmiset, jotka eivät kunnolla pysty hoitamaan edes itseään. Suurin osa tuntemistani omaishoitajista ovat vaipuneet hoitaessaan omaistaan kodissaan syvään masennukseen ja psykosomaattisiin sairauksiin, joiden kautta itse hetimiten omaishoidon loputtua sairaseläkkeelle. Ensin heitä siinä sivussa syrjivät Kela ja terveydenhuolto. Minä haastankin kansalaiskilpailuun jokaisen , joka väittää omaishoidon hyväksi ratkaisuksi. Kilpailussa asutaan viikko kaiken alleenlaskevan, osittain vainoharhaisen potilaan kanssa. Viikosta ei makseta palkkaa eikä kilometrirahoja ja jos keskeyttää viikon aikana, henkilö joutuu pyytämään koko kansalta anteeksi turhia puheitaan. Kilpailun aikana jokainen osallistuja kustantaa kaiken vaippoja ja hoito- ja hygeniatuotteita potilaansa osalta. Kaiken digitegniikan ja muun kilpailija myös kustantaa. Ketään ulkopuolista ei saa palkata. Tuskin kukaan tähän kilpailuun ilmoittautuu, koska palkintona on jokaiselle viikosta selvinneelle oma hyvänolon tunne ja mahdollisesti hoidettavan potilaan kiitos.
Tämä laitoshoitokysymys ei ratkea ellei kaikkea poliittista kähmintää vanhustenhoidossa lopeteta. Laitohoito on saatava enemmän avoimeksi mutta myös lailla säätää oamisuusturva potilaalle. Liian usein laitoksen johdon tarkoitus on saada mahdollisimman suuri tulos potilaitten omarahoituksen kautta. Ja lisäksi liian moni henkilö kärkkyy vanhuksen ovella omaisuutta myyden ja omaksi realisoimalla. Lakiuudistus saksanmalliin olisi järkevää. Siellä lähiomaisen ei kannata hävittää vanhempansa omaisuutta toivossa selvitä halvemmalla, sillä Saksassa perijät ovat velvollisia hoitamaan mah´dollisuuksien mukaan vanhempiaan laitos- ja sairaalakustannusten osalta. Meillä vanhustenhoito perustuu sotien jälkeiseen maanviljelysväestön vanhenemiseen ja heille luotuun mahdollisuuteen siirtää vanhemmat lähes ilmaiseen päivähoitoon vanhainkoteihin. Siksi niin moni varakaskin suosii vanhusten laitoshoitoa. Tämä poliitikkojen puhe onkin nyt harhauttavaa, sillä suurin osa nyt olevista vanhainkodeista on muuttunut parantumattomien dementikkojen sekä liikuntakyvyttömien sairaaloiksi, missä heitä pidetään lähinnä "varastotiloissa" odottamassa kuolemaa suljettujen ovien takana. Ruotsin kaltaisia vanhainkoteja meillä ei ole paljon. Siellä 60 vuotias terve vanhuuseläkeläinen yksinäinen nainen voi hakeutua vanhainkotiin, syynä vain että voi puhua laitoksessa suomea. Valtiolliset erot ovat liian suuret ja tarkoitushaku meillä Suomessa on nyt liikaa politiikkahakuista.

Seija Haataja

"tytär
Kirjoittanut: Vieras 19.09.2009 - 12:20

Mielestäni omaisten ei tarvitse osallistua vanhusten hoitoon jos eivät jaksa.Heillä on oma työ ja huoli omasta jaksamisesta.Jos vanhus on huonokuntoinen laitoshoito on silloin hyvä,Hoitajia kiireesti lisää,hoitajat eivät ehdi itse syödä ollenkaan.Akuuttiosastolla on yhtä syötettävää vanhusta kohti aikaa 10min.Todella sairas vanhus syö noin 30-40min.Päättäjät lukekaa tämä.Tämä ei voi jatkua näin.Vanhusparat kuolevat janoon ja nälkään kun hoitajilla ei ole aikaa.Kiireesti lisää hoitajia."

Yllä oleva kommentti on jälkimaininkeja ohjelmasta A-talk,
TV1 to 17.9. klo 21.05: Pitäisikö omaisten ottaa enemmän vastuuta vanhusten hoidosta?

Vieraina ohjelmassa olivat kansanedustajat Maria Guzenina-Richardson ja Sirpa Asko-Seljavaara, Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Jukka T. Salminen sekä vantaalainen omaisaktiivi Tuula Pulkkinen.

Ohjelman jälkeisistä kommenteista löytyy useita totuuksia siis teidän kannattaa käydä lukaisemassa. Tuolloin oli vuosi 2009 ja nyt kolme vuotta myöhemmin puhumme ja tappelemme samoista asioista. Ei siis vieläkään vanhuksia ole otettu asian käsittelyyn, selvittämiseen ja korjaamiseen mukaan.

Vanhustenhoidossa ei saa olla kysymys hoitajien ja omaisten vastakkainasettelusta, niin kuin nyt käytännössä tapahtuu. Mielestäni ikääntymisestä johtuvat erilaiset vaivat ovat nyt keskusteluissa pilkottu omiksi itsenäisiksi jutuiksi ja totuuksiksi, jotka ovat vielä erotettu toisistaan yhteen kuulumattomina asioina. Eri oireiden syntymekanismit voivat olla yksilöityjä, mutta kuuluvat ikääntymisen luonnolliseen voittokulkuun. Toisille tulee enemmän ja toisille vähemmän ikääntymisen maininkeja.

Nyt rustataan vanhuspalvelulakia kuntoon, joka takaisi turvallisen, inhimillisen, osallistavan ja vanhusten tieto/taidon jakavan elämän. Tässä asiassa ei vanhukset ja politiikka saa olla myöskään vastakkainasettelussa. Jos näin on ei hyvää ja toimivaa vanhuspalvelulakia saada koskaan voimaan.

Ikääntyminen koskee meitä kaikkia siis sinua ja minua. Auttaa täytyy kaikkien omalta osaltaan apua pyytävää. Pyytäminen voi tulla sanoin, elein, kosketuksin tai vain kuuntelemalla. Siis meidän kaikkien tulee olla herkkiä ottamaan vastaan avunpyynnöt niin kodeissa kuin palvelutaloissa, vanhainkodeissa tai sairaaloissa. Tähän tarvitaan oikeanlaista asennetta ja tarpeita vastaava määrä jalkoja ja käsiä. Tämän mahdollistamiseen käytännössä tarvitaan vanhuspalvelulakia, koska ihminen on useimmiten omahyväinen roisto. Yhteiskuntamme ei koostu vain työssäkäyvästä väestöstä. Elämän toimintojen ja toteutusten on noudatettava elämän elinkaarta.

Suomessa on tällä hetkellä yli miljoona yli 65-vuotiasta kansalaista. Asia ei ole vähäpätöinen. Oma kokemukseni vanhustenhoidosta edesmenneen isäni kautta, asumisneuvojan työni että diakonin työni kautta on surullisena todeta, että enemmän on huonoja kokemuksia kuin hyviä.

Edesmennyt Martti Lindqvist on todennut Auttajanvarjo kirjassaan, että vain ihminen, joka on itse tarvinnut apua toiselta, ymmärtää mitä avun antaminen on. Kysynkin, että milloin ihminen ymmärtää tämän asian ilman, että itse olisi tarvinnut vielä apua?

Lopuksi: Tämän päivän elämä on erittäin hektistä ja ihmiset juoksevat toistensa ohi eri elämäntilanteissaan. On työssäkäyviä, työttömiä, sairaita, köyhiä, yksinäisiä. Kohtaamisessa on kitkaa. Tässä yhtälössä eivät vanhusten omaiset aina jaksa vaan tarvitaan myös tarpeellinen määrä sosiaali- ja terveydenhoidon ammattilaisia apuun. Peräänkuulutankin ammattilaisten ääntä rakentavasti pohtimaan julkisuudessa todellisia keinoja ja vaihtoehtoja turvallisen vanhuuden mahdollistamiseen ikäihmisille ja turvallisen ammatillisuuden mahdollistamiseen heille itselleen. Se, että nyt on julkisuudessa keinojen sijasta puhuttu jopa yksiköiden lakkauttamisista tai hoidon kustannusten radikaalista nostamisesta, ei ole oikea tie ja on kaukana keinojen pohtimisesta. Vanhusten ylilääkitseminen sedatiivisilla aineilla ei ole myöskään hyvää vanhuutta eikä laillista. Suomi ikääntyy ja se on varma asia, jos syntyvyys ei nouse tasapainottamaan väestörakennetta.

Inhimillinen ajattelu esiin, kun olemme evoluution ainut tunteilla ajatteleva ja toimiva eläin.

Joonas Kekoni

Sitova hoitajamitoitus tarkoittaa sitä että vanainkodista poistetaan yöhoitajat. Sen jälkeen kyseessä on palveluasuminen, kustannuksista vastaa kela, eivätkä kunnat. Potilaiden... siis asukkaiden kunto ei tosin parane, mutta kyllä se siitä, uusi kyltti ovelle ratkaisee asian.

Rauli Lindeman

Mitoitus vuorokaudessa on 0,7 hoitohenkilöä per laitos"ikäihminen".
Lasketaan tarve:
195 (keskimäärin "tehollia" työpäiviä per vuosi) / 365 (päivää per vuosi).
Täten työntekijämäärä per hoidettava on 0,7 * 365 / 195 = 1,31.
Paljonkos yksi hoitajakustannus olikaan 50 000 per vuosi??
HUH HUH
Maksettava on mutaa KOTIIN HOITO on se mitä ihmiset haluavat niin kauan kuin mahdollista.