- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Suomi-kuva Venäjällä on viime vuosina normalisoitunut ideologioiden ja sotien muokkaamasta kuvasta.
Suomessa asuva venäjää puhuva väestö kokee kuitenkin selkeästi kielimuurin, koska suomalaiset ovat haluttomia puhumaan siitä, mikä suomalaisten mielestä on muutenkin itsestään selvää.
Kirjassa Monikasvoinen Suomi – venäläisten mielikuvia Suomesta ja suomalaisista (Edita) eräs venäjänkielinen toteaa napakasti, että toisin kuin Venäjällä, suomalainen pyytää apua ystävältä vasta silloin, kun on itse kokeillut jo kaikkea.
Kirjassa selvitetään Suomi-kuvan muuttumista Venäjällä vuosikymmenen ja -satojen myötä. Teoksessa on useita erillisiä tutkimuksia.
Dosentti Irina Takalon tutkimuksessa selvitetään muun muassa sitä, kuinka Karjalan väestö suhtautui heille hellittämättömästi tyrkytettyihin ”valko-punaisiin” stereotypioihin 1920-luvulla.
Suomen puolelta tullut neuvostovastainen propaganda osoittautui monessa mielessä tehokkaammaksi kuin bolshevikkien agitaatio. Valtaosa karjalaisista ei lukenut lehtiä. Lähempänä rajaa oli vaikeampaa saada väestö vakuuttuneeksi siitä, että heidän päävihollisensa olivat suomalaiset naapurit.
Takalo on huomannut, että vielä 1970-90-luvuilla haastatellut karjalaiset muistelevat kaihoisasti 1920-luvulla aloittamaansa suomenkielistä koulua, jossa ei oltu erityisen ankaria ja kielenä oli karjalaisille ymmärrettävä suomi.
Hruštšhovin ajan lehdistöpolitiikasta kirjoitettaessa todetaan, että 1950–60-lukujen taitteessa Suomi esitettiin, ei niinkään Neuvostoliiton ystävänä kuin neutraalina maana.
Tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että Suomessa vuonna 1954 vierailleet neuvostolaivojen matruusit vaikuttivat tietävän erinomaisesti Maiju Lassilan, Jean Sibeliuksen ja Väino Aaltosen nimet, joten ainakin poliittinen valmennus oli onnistunutta.
Kokonaisuudessaan Suomi-kuva 1950-luvun neuvostolehtien sivuilla on kuva rauhattomasta maasta, jossa oikeistolaispiirit ja niihin liittyvät työväenliikkeen hajottajat sosiaalidemokraattisista piireistä, sekä
Neuvostoliiton vastaisesti asennoituneet joidenkin nuorisojärjestöjen edustajat ovat epätavallisen aktiivisia ja tarmokkaita.
– Autokisaa raportoineen toimittajan piti muistaa kirjoittaa myös työttömyydestä ja asuntojen ja raitiovaunumaksujen korkeista hinnoista, tutkijat A.I. Rupasov ja A.N. T šistikov kirjoittavat Monikasvoinen Suomi -kirjassa.
Kommentit
"suomalaisten" mielestä
"suomalaiset ovat haluttomia puhumaan siitä, mikä suomalaisten mielestä on muutenkin itsestään selvää."
Voisitko artikuloida, mikä on "suomalaisten" mielestä muutenkin itsestään selvää?
Hyvää päivää kirvesvartta
Tutkimuksessa (s. 411-412) on kiinnitetty huomiota muun muassa kielietikettiin. Erään venäjänkielisen forumin kirjoittajan mukaan Suomessa ei ole tapana sanoa kohteliaisuuksia, kehua, kertoa itsestään ja läheisistään, jaaritella, käyttää puheissa toisten nimiä ja ilmaista tunteita. Suomalaisen on vaikea sanoa sellaista, mikä ei vastaa todellisuutta. Vaikka hän itse olisi väärässä hän ei käytä toisen valmiiksi muotoilemaa näkökulmaa, vaan ryhtyy muodostamaan omaansa. Suomalaset (tästä todistavat lukuisat mielipidetiedustelut) suhtautuvat venäläisiin melko kielteisesti, eivät luota heihin, mutta eivät ole koskaan olleet Venäjällä ja ovat täynnä ennakkoluuloja (venäläistä mafiaa, prostituutiota, huumeita jne.) kohtaan.
Toki kirjassa on paljon positiivista. Itseäni huvitti suuresti ajatus juhliin suhtautumisesta. Ero on kuvaava.
Tutkijat kertovat saaneensa huomata, että venäläiset valmistautuvat juhlaan vain vähän etukäteen ja itse juhlapäivä mielletään monta päivää jatkuvan juhlimisen alkuna, kun taas suomalaiset kokevat juhlan alkavan jo sen valmisteluprosessissa ja itse juhla on tämän ilon päätös.
Kirjassa alaotsikolla suomalais-venäläisiä (epä)vastaavuuksia: Arto Mustajoki ja Ekaterina Protasova.
Name dropping
Se, että ruvetaan lässyttämään velimiehet ja kylänmiehet OMAAN asiaan on kotoisin "idästä". Räkänokastakin tulee mies, mutta ei tyhjän naurajasta. Alexander Stubb, jolla on pakonomainen tarve todistaa Kokoomuksen NATO-politiikka oikeaksi, pyrkii tietenkin tilanteeseen, jossa hän voi sanoa olevansa Condoleezza Ricen kalakaveri tai Clintonien perheystävä. Tällä nimienpudottelulla ärsytetään asianomaisia Condoleezzasta Hillaryyn ja Venäjän arvovaltaiseen ulkoministeriin Sergei "Sergo" Lavroviin.
Jos virallisissa yhteyksissä lässytetään niin lässytetään tavanmukaisia kohteliaisuuksia eikä tehosteta itseä kotiyleisön edessä. Uskon, että Hillary Clinton on luonnostaan kiinnostunut 5 000 000 asukkaan maan ulkoasiianministeristä yhtä paljon kuin niin ikään jääkiekkoon sukulaisuutta tuntevasta Alaskan Sarah Palinista.
Kanervan ja Stubbin nimienpudottelu ja kuvauttaminen on hupaisaa. Se osoittaa, millainen itsetunto on niillä, joilla on häirikön tavoin tarve tuppautua itseään parempaan seuraan, ja valokuvaan, vaikka ei ole asiaa.
Vähän arvostusta nyt Tapio.?
Stubb tekee töitä päästäkseen samaan kuvaan Clintonin kanssa, juoksee ja kävelee ja pesee hampaansa säännölisesti ja kurluttaa suuvesiä. Kaikki tämä yhden tavoitteen eteen, Stubille kuvaan pääsy vastaa Fomula 1 osakilpailun voittoa Kimille. Stubb on Suomalainen urheilusankari.
Suomalaiset ja venäläiset ovat veljeskansoja
Ikävä kyllä, sanon, koska kuulen kauhistuneita vastalauseita.
Luonnolleen ei kukaan mahda mitään.
Mihin muuten suomalaiset kuuluisivat kuin itään iivanoitten joukkoon?
Kuka muu haluaa kaveerata, kaulailla suomalaisen kanssa? Edes kännissä? Ruotsalaiset?
Suomi ei mitään halua niin mielellään kuin kuulua Eurooppaan.
Mutta miten?
Välissä on pitkä Itämeri. Ja peili. Katsotpa naamaasi mistä syrjästä tahansa, ja heti saunan jälkeen, on pakko myöntää, että viimeksi Thaimaan matkalla näit vähän sinnepäisiä silmiä ja poskipäitä. Länteenpäin mennessä taas jo Travemunden lautalla tunnet käveleväsi kuin kantapäät koholla kun sopotat englantiasi saksalaisille.
Venäjä on Suomen veli, varsinkin nyt kun Karjala kuuluu sen oikeille omistajille, eikä Venäjällä ole mitään vaateita tai saatavia Suomelta.
Venäjä tulee vahvistumaan vuosi vuodelta. Kommunismi on kestetty ja sen jälkitauti eli Jeltsin saatettu hautaan.
Suomalaisten tulisi myös olla tyytyväisiä talvisota ja muut liiallisesta tärkeydentunnosta aiheutuneet erehdykset onnellisesti unohdettuina.
Pyh!
Mikä se Venäjä oikein kuvittelee olevansa? Sehän on pelkkä puskurivaltio Suomen ja Kiinan välissä!
Venäjä on tarpeellinen puskurivaltio
Venäjä tarpeellinen puskurivaltio Suomen ja Kiinan kansantasavallan sekä Suomen ja Islamilaisen tasavallan välissä.
Kiitos
Luojan siitä puskurista.
Emme ole veljiä
Suomalaiset ja venäläiset eivät ole veljeskansoja. Meillä ei ole muuta yhteistä kuin raja. Se että venäläiset ovat lainanneet meiltä saunan ei tee meistä veljiä. Pidän aina Venäjää vihollisena.
Karjala kuuluu Suomelle. Nyt se on väärissä käsissä. Suomalaiset asuttivat Karjalaa satoja vuosia aina Stalinin hyökkäykseen asti, ja joutuivat jättämään sen kuin eivät halunneet alistua Stalinin valtaan.
Suomalaisilla ei ole mitään syytä unohtaa Talvisotaa.
Mutta varsinaiseen artikkelin asiaan. Itse en välitä vähääkään siitä, millainen kuva venäläisillä on Suomesta. Venäläisten mielipide ei merkitse minulle yhtään mitään.
Joskus venäläinen on kartta kourassa yrittänyt kysyä tietä. En viitsi vastata lainkaan vaikka osaisin venäjäksikin. Venäjä on minulle sotavangin kieli, siksihän meillä Kadettikoulussa oli aikanaan venäjän kielen kurssi. Se, mitä mieltä kysyjä on vastaamattomuudestani, on minulle yhdentekevää.
Karjala on oikeissa käsissä
Mutta Suomi on väärässä paikassa. Sen pitäisi olla Venäjällä
Ja veli sinä olet venäläisen kanssa, vaikka kuinka kiukuttelet.
Eihän sinulla muita sukulaisia ole.
Stalinia sinä syytät talvisodasta, mutta kuule, se sota olisi voitu välttää, jos Stalin ei olisi nähnyt suomalaisten naamasta, etteivät nämä suostuisi perääntymään tykin kantamaa kauemmas.
Se pitäisi panna historian kirjoihin ja opettaa myös kadettikoulussa nuorille ylpistymään päässeille suomalaisille.
Ja se, että saunan suomalaiset saivat venäläisiltä.
Toivottavasti upseerikuntaa
Toivottavasti upseerikuntaa on uudistettu kurssinne jälkeen.Mitä sellaisella upseerilla tekee jolle on sotavankeuden salat opetettu jo koulutus vaiheessa.
Venäläisten mielipide ei merkitse minulle mitään.Näinköhäm kotinsa menettäneet karjalaiset tai sodissa haavoittuneet ajattelevat samoin?
Tai ajattelisitko samoin kun joku koputtaa kalasnikovilla oveasi jonakin aamuna?
Pieni suuri kansakunta
Täytyy kyllä sanoa lievästi savolaisena, että venäläiset erottaa suomalaisista heidän kieroutensa ja totuuskäsityksen suhteellisuus. Venäjä on esim. täynnä sotaveteraaneja, jotka 'tietävät' olleensa Helsingin valtauksessa jatkosodassa. Tosiasiassa he olivat Viipurin valtauksessa mukana ja oli vain sotapropagandaa, että kyseessä olisi Helsinki, jota he tosiasiassa eivät koskaan saavuttaneet. Kun maa on täynnä tällaisia 'totuudenpuhujia', niin onko se jokin ihme jos käsitys maailmasta ja historiasta on jotain ihan muuta kuin koko läntisellä pallonpuoliskolla?
Suomen kansan pienuus ei tee siitä osaa jostakin lukumääräisesti suuremmasta kansakunnasta. Sanoisin kuitenkin, että suomen kansa on pieni ja köyhä ollut, mutta kasvanut itseään suuremmaksi kansakunnaksi kansakuntien joukkoon. Venäjän kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan, entisestä suuruudesta ei taida olla jäljellä kuin pullistelu.