Maanantai 20.10.2014

Ennätysmaksun syy paljastui: Suomi maksaa muiden helpotuksia

Luotu: 
27.8.2012 18:48
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Kuva
    EU:n parlamentti Brysselissä. Arkistokuva.
|

Faktakulma

Jäsenmailta kerättävät jäsenmaksut ovat Euroopan unionin suurin tulonlähde. Suomi on unionin budjetissa nettomaksaja eli valtion talousarviosta maksetaan unionin kassaan enemmän kuin sieltä saadaan.

Suomen EU:lle maksama nettomaksu oli viime vuonna 231 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2010. Suomen osuus unionin budjetista kasvoi 285 miljoonalla eurolla, mutta valtion EU:lta saamat tulot nousivat vain 69 miljoonalla eurolla.

Suomen nettomaksu oli vuonna 2011 yhteensä 610 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 Suomen nettojäsenmaksu oli 379 miljoonaa euroa ja vuotta aiemmin 578 miljoonaa euroa.

Suomen ennätysmäisiin EU-maksuihin on syynä muiden maiden huono taloustilanne sekä muutaman valtion saamat jäsenmaksuhelpotukset, kertoo valtiovarainministeriön budjettineuvos Paavo Kytömäki.

Suomen valtion maksama nettojäsenmaksu oli viime vuonna ennätysmäisen suuri. Ero Suomen EU:lle maksaman rahan ja takaisin saamien EU-tukien välillä ei ole koskaan tähän mennessä ollut näin suuri, Uusi Suomi kertoi aiemmin tänään.

Kytömäen mukaan nettojäsenmaksuun vaikuttaa kolme asiaa: viiden jäsenmaan saamat jäsenmaksuhelpotukset, EU-budjetin koko sekä kunkin jäsenmaan suhteellinen taloustilanne.

– Suomi on vähemmän köyhtynyt tai talous ei ole niin paljon romahtanut kuin joissakin maissa, Kytömäki kertoo Uudelle Suomelle.

Toinen syy Suomen korkeaan EU-maksuun on Saksan, Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin ja Ison-Britannian saamat jäsenmaksuhelpotukset.

– Briteille neuvoteltiin maksualennus jo 1980-luvulla ja muille maille vuonna 2005. Sen maksavat muut maat, mukaan lukien Suomi, Kytömäki sanoo.

Suurin peruste Isolle-Britannialle oli Kytömäen mukaan  maan suhteellisen pieni maatalousbudjetti.

– He saivat neuvoteltua alennuksen. Siinä on se ongelma, että EU:n budjettiratkaisut tehdään yksimielisesti ja siitä on erittäin vaikea päästä pois.

Ensi vuonna Suomen jäsenmaksu kasvaa Kytömäen mukaan noin kolme prosenttia.

– Sekin on budjetin tasolla iso summa, hän arvioi.

Seuraavaa budjettia suunnitellaan parhaillaan. Vuoden loppuun mennessä pitäisi olla tiedossa paljonko Suomi maksaa jäsenmaksua EU:lle vuonna 2014 lähtien.

– Suomi pyrkii jarruttamaan budjetin kasvua, mutta siitä huolimatta se kasvaa jonkin verran.

Yksimielisyyden saaminen ei ole Kytömäen mukaan helppoa, koska EU:n sisällä on erilaisia intressejä.

– Nettomaksajat haluavat rajata EU:n budjettia, mutta nettosaajat haluavat, että se on mahdollisimman suuri.

Faktakulma

Jäsenmailta kerättävät jäsenmaksut ovat Euroopan unionin suurin tulonlähde. Suomi on unionin budjetissa nettomaksaja eli valtion talousarviosta maksetaan unionin kassaan enemmän kuin sieltä saadaan.

Suomen EU:lle maksama nettomaksu oli viime vuonna 231 miljoonaa euroa enemmän kuin vuonna 2010. Suomen osuus unionin budjetista kasvoi 285 miljoonalla eurolla, mutta valtion EU:lta saamat tulot nousivat vain 69 miljoonalla eurolla.

Suomen nettomaksu oli vuonna 2011 yhteensä 610 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 Suomen nettojäsenmaksu oli 379 miljoonaa euroa ja vuotta aiemmin 578 miljoonaa euroa.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Jorma Jaakkola

Ruotsi sai jäsenmaksuhelpotuksen jo jäsenyyden alkaessa eli 1.1.1995 alkaen.

Antti Kuosmanen kertoo asian hävitetyssä kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi", Kustannusosakeyhtiö Ultima Thule 1999, Oulu.

Ruotsi sai helpotuksen läpi maatalouden maratonistunnossa, kun Suomen maatalouden sopimus oli pahasti levällään. Siksi Suomi ei voinut ajatellakaan Ruotsin kaltaista jälkilypsyä...

Jorma Jaakkola

Keskeinen EY-nevottelija Antti Kuosmanen kertoo hävitetyssä kirjassaan "Suomen tie EU:n jäseneksi" jäsenmaksuasioita.

Luku:
31.4. Nettomaksaja vai nettosaaja?

Sitaatteja sivuilta 196-198

"Nettomaksajista ja nettosaajista ei EY/EU:ssa ole koskaan virallisesti tehty tilastoja. Koko aihe on ollut tabu, ja erityisesti komissio on aina kieltäytynyt siitä keskustelemasta. Tällainen luokittelu on komission mielestä ollut vastoin Euroopan integraation perusajatuksia.

Aatteellisen näkökulman lisäksi vaiteliaisuuteen on rohkaissut myös rahaan aina liittyvät intohimot. Vasta vuonna 1998, Agenda 2000 -ohjelmasta keskusteltaessa, komissio alkoi antaa periksi ja julkaisi lukuja eri jäsenmaiden nettomaksuista ja -saamisista. EY:n tilintarkastusvirastoa tämä dogmi ei kuitenkaan ollut pelottanut, sillä sen vuosiraportista näitäkin lukuja oli löydettävissä jo jäsenyysneuvotteluihin valmistauduttaessa."

"Olen jo esittänyt oman käsitykseni jäsenyyden kokonaismerkityksestä Suomelle. Ne jotka sen hyväksyvät, hyväksynevät myös johtopäätökseni nettotuloksen suhteen: mitäpä merkitystä on silloin parin miljardin yli- tai alijäämällä, kun toisella puolella tasetta on maan koko kansainvälinen asema ja historiallinen suunta valinta sen tulevaisuuden suhteen?

Toisaalta, jos joku ajattelee että jäsenyys oli kansallinen onnettomuus, mitäpä väliä parilla miljardilla sinne tai tänne oli siinäkään tapauksessa? Silti jäsenyyden vastustajat esittivät väitteitä jäsenyyden kalleudesta. Heitä auttoi, että nettomaksujen ja tulojen arvioimiseksi on mahdollista tehdä mitä erilaisimpia laskelmia ja että erilaisten laskelmien vertailukelpoisuudesta on vaikea varmistua. Niinpä tehdyistä laskelmista löytyi virheitä ja ne olivat keskenään ristiriitaisia, mikä antoi lisäpontta vastustajille."

"Vakavassa mielessä rahalla oli jäsenyydessä tietysti merkityksensä, ja tärkeää oli senkin osalta saavuttaa neuvottelujen yleistavoite: tasapuoliset liittymisehdot ja samanveroinen kohtelu kuin muilla jäsenmailla. Tämä saavutettiin ilman, eikä sitä missään vaiheessa asetettu kyseenalaiseksi.

Jäsenyyden budjetti- ja kansantaloudellisten vaikutusten arvioinnissa oli epävarmuustekijöitä riittämiin. Ei edes maksuja EY:n budjettiin, jotka perustuivat selviin sääntöihin, ollut mahdollista arvioida tarkasti etukäteen, vaikka epävarmuustekijät niiden suhteen sentään olivat kohtuullisen hyvin hallittavissa. Tullitasot tiedettiin, mutta tuonnin määrää ei voitu arvioida tarkasti etukäteen. Arvonlisäveron tuotto riippui kansantalouden kehityksestä, samoin BKTL-maksu. Kansantaloudellisia ekonometrisia malleja käytettiin, mutta kuten 1990-luvun lama oli opettanut, mikään ei ollut niin vaikeaa kuin ennustaminen.

Tulopuolella aluepoliittisen tuen kokonaismäärä sovittiin suhteellisen tarkasti, mutta tarvittavien ohjelmien ja hankkeiden käynnistymisessä väistämättä tapahtuva viive vaikeutti todellisia rahavirtoja koskevien arvioiden tekemistä. EY:n maatalouspolitiikan perusteella maksettavien tukien määrä riippui vähänkin pidemmällä tähtäyksellä siitä, miten paljon maataloutta maahan jäisi, ja maatalousneuvottelutuloksen oleellisena osana olleesta kansallisesta tuesta ei jäsenyysneuvotteluissa sovittu markkamääristä, vaan ainoastaan sen periaatteellisesta käyttömahdollisuudesta. Kansalliseen pakettiin sisältyvät tuki tasot taas varmistuivat vasta myöhään vuonna 1994, osittain jopa vasta jäsenyyden toteutumisen jälkeen. Tarkkojen laskelmien teko oli mahdotonta myös siitä syystä, että kaikki menot ja tulot eivät kulkisi eivätkä olleet tarkoitettukaan kulkemaan valtion budjetin kautta."

"Jälkikäteen arvioiden oli ehkä virhe ryhtyä esittämään tilinpäätöstä muistuttavia laskelmia jäsenyyden vaikutuksista. Virheeseen ei tosin syyllistynyt vain Suomi, vaan myös komissio jo Suomen jäsenyyshakemusta koskevassa lausunnossaan. Siinä asia sitä paitsi esitettiin harhaanjohtavasti: laskettiin jäsenyydestä EU:lle aiheutuvia menoja ja pidettiin niitä automaattisesti Suomelle koituvina tuloina. Toisaalta on vaikea nähdä, miten laskelmien esittämiseltä olisi voitu välttyäkään, koska niitä oli budjettiteknisistä syistä joka tapauksessa laadittava ja ne herättivät suurta mielenkiintoa yleisön keskuudessa.

Edellä selostamieni ja muiden epävarmuustekijöiden valossa olivat laaditut arviot itse asiassa hämmästyttävän tarkkoja, mutta jäsenyyskeskustelun luonteen takia mikään tarkkuus ei ilmeisesti olisi ollut riittävä. Tilannetta ei parantanut se, että lukuja jouduttiin ja ryhdyttiin vähän väliä parantelemaan sitä mukaa kuin käsitykset selkiytyivät. Se kasvatti epäluuloja niiden esittäjien tarkoitusperistä. Sinänsä luonnollista syistä erilaisilla käsityksillä oikeista luvuista oli silloisessa ilmapiirissä taipumus tulla julkisuudessa elämää suuremmiksi kysymyksiksi. Kansanäänestyksen lähestyessä syksyllä 1994 keskustelun ja kiistelyn painopiste siirtyi kuitenkin muihin asioihin enkä usko, että kansalaiset äänestäessään ratkaisivat kantaansa budjettinäkökohtien perusteella."

Pekka A. Immonen

Kenellä on ollut valtaa tukahduttaa sananvapautta ja miten se on tehty tässä Kuosmasen tapauksessa ? Vai onko Kuosmasella ollut vaitiolovelvollisuus jota hän on rikkonut jonka perusteella oikeuslaitos on puuttunut asiaan ? Onko konkreettisempaa tietoa ?

Jorma Jaakkola

Hannu Mikael!

Tähän "veljesapuun" sopii Kuosmasen teksti Suomen EY-neuvottelujen yleistavoitteesta eli tasapuolisista liittymisehdoista ja samanveroisesta kohtelusta:

"Vakavassa mielessä rahalla oli jäsenyydessä tietysti merkityksensä, ja tärkeää oli senkin osalta saavuttaa neuvottelujen yleistavoite: tasapuoliset liittymisehdot ja samanveroinen kohtelu kuin muilla jäsenmailla. Tämä saavutettiin ilman, eikä sitä missään vaiheessa asetettu kyseenalaiseksi."

Jorma Jaakkola

Pentti Westerholm!

Niin ja Suomi maksaa Itävallankin puolesta!

Nimittäin myös Itävalta sai jäsenmaksuhuojennuksen 1.1.1995 alkaen.

Sitaatti Antti Kuosmasen hävitetystä kirjasta "Suomen tie EU:n jäseneksi".

Luku:
31.2. Neuvottelukysymykset - olisiko niitä?

Sitaatti sivulta 194:

"Ruotsista oli tulossa EU:n suurin nettomaksaja kansantuloon suhteutettuna, ja siksi se päätti lähteä hakemaan tällaista määräaikaista "jäsenmaksualennusta". Se lopulta saikin alennusta, vaikka EU:n neuvottelijat suomalaisillekin tällaista vaatimusta epävirallisesti kauhistelivat juuri edellä mainituista syistä. Ruotsalaisillekin se onnistui vain osana maatalouteen liittyvää kompensaatiota. Ruotsille maataloushintojen sopeutus ei ollut mikään ongelma, joten se saattoi luonnehtia saamaansa etua puhtaaksi budjettirahoitukseksi.

Myös Itävalta teki vastaavan tyyppisen esityksen aivan neuvottelujensa loppuvaiheessa, mikä ei ollut omiaan kasvattamaan sen suosiota EU:ssa, jossa ihmeteltiin, miksei tällaisia vaatimuksia esitetty puoli vuotta aikaisemmin vaan vasta aivan loppumetreillä.

Suomella oli riittämiin suurempia ongelmia pöydälle pantavaksi. Niinpä Suomi ei esittänytkään jäsenyysneuvotteluissa mitään EY:n budjetin rahoitukseen liittyviä vaatimuksia. Selventävissä keskusteluissa olivat esillä ensi sijassa laskentamenetelmät, jotta tulo- ja menolaskelmat tehtäisiin samalta perustalta."

Henri Kangas

"Toinen syy Suomen korkeaan EU-maksuun on Saksan, Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin ja Ison-Britannian saamat jäsenmaksuhelpotukset."

Minkä he**etin takia Suomi maksaa näiden maiden jäsenmaksuhelpotukset? Mitä tässä maassa oikein tapahtuu?! Onko homma enää valtionhallinnon hanskassa?

Pekka Aho

Me olemme nyt sellaisessa junassa että määränpää ei ole selvillä?? Nyt jos Suomineito saisi niin viisaat ja kykenevät päättäjät että heittäytyisi pois tästä turmion junasta. Kun seuraa Rehnin kiihkomielistä puhetta EU:n hyvyydestä tulee mieleeni Niilo Yli-Vainio hän se sai myös porukat kumoon. Onkohan taas meneillään sama malli. Samoin koko kokoomuksen napaporukka haluaa kiihkeästi meitä viedän vielä syvemmälle turmioon näillä veloilla ja muka takuilla jotka on Urpilainen meille neuvotellut. Hävettää kun meitä vedetään nenästä ja niin rankasti.

Jaakko Anttila

Suomi ei niitä yksin maksa, koska EU:ssa on 11 nettomaksajaa. Suomi ja viisi muuta nettomaksajaa osallistuvat vuoden 2013 alusta lähtien Saksalle, Alankomaille, Itävallalle ja Ruotsille lisämaksusta myönnetyn helpotuksen ja sen kautta Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotuksen korvaamiseen EU:n talousarviossa.

Lähtökohtana on se, että Isolle-Britannialle myönnettiin EEC:n suuri jäsenmaksualennus vuonna 1984, jolloin EEC oli tulliliitto ja maatalousyhteisö. Pääministeri Thatcher käytti perusteena sitä, että Ranska oli 10 jäsenvaltion EEC:n suurin maataloustukien edunsaaja, kun taas Isossa-Britanniassa maatalouden osuus oli murto-osa siitä, mikä oli maatalouden osuus Ranskan BKT:sta ja kansantaloudesta vuonna 1984.

Suomi ja viisi muuta maata eivät maksa "Saksan, Alankomaiden, Itävallan, Ruotsin ja Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotuksia", koska vain pieni osa suurimpien nettomaksajien siitä maksuosuudesta, joka vastaa Isolle-Britannialle vuonna 1984 myönnettyä alennusta, on siirretty niiden pienempien nettomaksajien maksettavaksi, jotka aikaisemmin eivät lainkaan osallistuneet Isolle-Britannialle myönnetyn alennuksen korvaamiseen EU:n talousarviossa. Suomi maksaa alennusta alennuksesta.

EU on solidaarisuusyhteisö. Suomi oli persaukinen lamasta toipuva valtio vuonna 1995 ja sen vuoksi Suomi oli nettosaajajäsenvaltio vuosina 1995, 1996, 1997 ja 2000. Nokian ansiosta Suomi lähti nousuun, joka päättyi vasta vuonna 2008 kansainvälisen talous- ja rahoituskriin vuoksi. Nousukaudella Suomi liittyi EU:n nettomaksajien joukkoon.

Risto Aallonharja

Joo. Suomi todennäköisesti maksaa yksin täysimääräisesti näitä juttuja.
Vai maksaako?

Saisiko sellaista listaa arvoisat tutkivat journalistit, missä olisi lueteltuna ne maat, jotka siis maksaa täysimääräisenä näitä maksuja?

Mutta näin loppuun, tuosta kun vielä eduskunnassa otetaan ohjeita, maailma ei ainoastaan naura, vaan pökertyy naurusta:

How to be a funny clown?

http://youtu.be/t8IARZ49eog

Risto Aallonharja

Korostetaan nyt tätä vielä:

"Yksimielisyyden saaminen ei ole Kytömäen mukaan helppoa, koska EU:n sisällä on erilaisia intressejä.

– Nettomaksajat haluavat rajata EU:n budjettia, mutta nettosaajat haluavat, että se on mahdollisimman suuri."

Amazing.

Jorma Jaakkola

Lukekaa Westerholmille kirjoittamani kommentti Ruotsille ja Itävallalle myönnetystä jäsenmaksuhelpotuksesta!

Ei ole ihme, että Antti Kuosmasen kirja todella hätäisesti määrättiin vedettäväksi pois myynnistä!
Missähän lienevät? Tuskin maltettiin roviolle laittaa?

Jorma Jaakkola

Puolet eli 60'000 painosivua EU-säädöstöstä koskee maataloutta ja elintarviketeollisuutta sekä samalla ns. maataloustukia.

Mutta maataloustuet eivät olekaan varsinaisia tukia, vaan EU-säädöstön mukaan romahdutettuja tuottajahintoja, jotka korvataan hintojen kompensaatiomaksuilla eli ns. tuilla.
Onko tämä vapaata kilpailua?!

Romahdutetuista EU-tuottajahinnoista seuraa, että ylijäämätuotteet dumpataan jonnekin, kuten tanskalainen sianliha Suomeen.
Tässä on yksi syy, miksi suomalainen sianlihan tuottaja on vaikeuksissa.

EU-jäsenmaksuilla, joita tämä uutinen käsittelee, suomalaiset osallistuvat EU-tuotteiden dumppaukseen ja kuljetukseen.

Lisäksi ylikansallisilla EU:ssa toimivilla elintarviketeollisuusyrityksillä on tytäryhtiöitä kehitysmaissa.
Näissä maissa käytetään viljelyssä kemikaaleja, jotka EU:ssa on ollut kiellettyjä yli 20 vuotta.
Tuotteet tuodaan EU:hun ja dumpataan edelleen.

Myös elintarvikkeitten kuljetukset kuuluvat maataloustukiin.
Kerran eräässä lehdessä oli uutinen, jossa kerrottiin, että eräs suomalaismylly alkoi jauhaa luomuruista.
Laiva tuli Saksasta Rauman satamaan, jossa siihen lastattiin satakuntalaista luomuruista. Laiva jatkoi matkaa vieden rukiin myllyn satamaan. Rahtikirjat tuotiin lentokoneella Saksasta, jossa ne oli leimattu.
Suomalaismyllyn raaka-aine oli suomalaista ruista, mutta sitä ei voinut kertoa, koska sehän tuli kuljetustukien vuoksi Saksasta!
Tunnen kolme satakuntalaisviljelijää, joiden ruis tuolloin kuljetettiin saksalaisena luomurukiina...
Jäsenmaksullaan Suomi osallistui EU:n kuljetustukien maksamiseen.

Tällaista on EU:n vapaa kilpailupolitiikka.

Jaakko Anttila

Uusi-Seelanti on ainoa teollisuusmaa, joka ei maksa maataloustukea. Kaikki muut teollisuusmaat ja kehittyvän talouden maat maksavat maataloustukea ja maataloustuotteiden vientitukea. USA, Kanada, EU ja sen 27 jäsenvaltiota, Sveitsi, Norja, Islanti, Australia, Japani ja Korean tasavalta. Kehittyvän talouden maista muun muassa Brasilia, Etelä-Afrikka ja Intia.

Maailman suurimmat tilakohtaiset maataloustuet maksetaan Korean tasavallassa, Sveitsissä, Norjassa ja Islannissa. Washington Postin otsikko vuodelta 2007: "Federal Subsidies Turn Farms Into Big Business".

Mitään "elintarvikkeiden maailmanmarkkinahintoja" ei ole olemassa. "Maailmanmarkkinoilla" liikkuu maataloustuella tuotettuja ja vientituella "maailmanmarkkinoille" työnnettyjä elintarvikkeita.

Esko Seppänen

Jorma Jaakkolaa korjaan sen verran, että tässä yhteydessä esiintyvät jäsenmaksuhelpotukset eivät periydy Ruotsin tai Itävallan jäsenyysneuvotteluista hänen esittämällään tavalla vaan Berliinin huippukokouksen päätöksistä vuonna 1999 sekä Matti Vanhasen lepsuudesta päätettäessä EU:n vuosien 2007-2012 budjettikehyksistä. Nämä alennukset sisältyvät Suomen valtion vuoden 2011 tilinpäätöksessä Ison-Britannian saamaan 89 miljoonan alennukseen.

Uuden Suomen uutisoinnin faktakulmassa esiintyvät luvut ovat liian alhaiset. Suomen tuloiksi on kyllä laskettu EU:n tullitulojen keräyspalkkiot (48 miljoonaa euroa) mutta menoihin ei ole laskettu näitä menetettyjä tullituloja (144 miljoonaa). Myöskään interventiorahastosta saadut 50 miljoonan tulot eivät ole todellisia; niiden vastikkeeksihan Suomesta on luovutettu EU:lle maataloustuotteita. Tosiasiallinen nettojäsenmaksu on yli 800 miljoonaa euroa.

Kun otetaan huomioon tullitulojen keräyspalkkiot erityisesti Hollannille, Belgialle ja Isolle-Britannaille sekä EU:n päätoimipaikkojen sijainnista koituvat tulot Belgialle ja Luxemburgille, Suomi on yhdessä Italian kanssa EU:n suurin nettomaksaja laskettuna henkeä kohden.

Vuoden 2011 ennätyksellinen nettojäsenmaksu, joka selviää valtion tilinpäätöksestä, on liian suuri julkisuuteen saatettavaksi. Valtiovarainministeriö julkistaa poliittisesti korrektimmat luvut yleensä syyskuussa, kun ne saadaan EU:n komissiolta. Ne luvut ovat hyvin tietoisesti harhaanjohtavia, sillä niistä on kaikkien maiden osalta jätetty pois EU:n hallintokulut sekä tietyt kulut kanssakäymisestä EU:n ulkopuolisten maiden suuntaan.

Nämä tiedot selviävät tällä viikolla kirjakauppoihin tulevasta kirjastani "Emumunaus". Vielä laajemmin kirjoitan asiasta kirjassa "Oma pääoma" (Into 2011).

Jorma Jaakkola

Terve Esko!

Berliinin huippukokouksen tieto oli minulle uutta.
Kirjoitukseni Ruotsin ja Itävallan jäsenmaksuhelpotuksista perustuvat hallussani oleviin Antti Kuosmasen tuhotun kirjan kopioihin.

Lienet lukenut Kuosmasen englanninkielisen opuksen
Finland's Journey to the European Union?

Antti Kuosmanen (with a contribution by Frank Bollen and Phedon Nicolaides)
EIPA 2001/03, 319 pages

Jorma Jaakkola

Kiitos Esko selvityksestäsi!

Ensimmäisen kommenttini jäsenmaksun pienuuden epäilystä tein pelkän lööpin perusteella.

Kirjoitit: " ... menoihin ei ole laskettu näitä menetettyjä tullituloja (144 miljoonaa)."

Siis menetetyt tullitulot ovat myös Suomen EU-jäsenmaksua.

Mutta riittääkö tuo 144 miljoonaa?

Esimerkiksi:
Kun laiva tuo banaaneita kolmansista maista EU-alueelle, vaikkapa Rotterdamin satamaan, Hollanti kerännee myös edelleen Suomeen tuotavien banaanien tullit?

Esko Seppänen

Kyllä, Hollanti kerää tullit ja saa pitää siitä 25 %. Siitä syystä Hollanti ei ole niin suuri nettomaksaja kuin se sanoo olevansa ja on sillä perusteella saanut osan Ison-Britannian jäsenmaksun alennusosuudestaan meille maksuun.

Kay-Ove Isaksson

Suomi on aina ollut kiltti oppilas.
Ei saa rettelöidä koska silloin voi joutua salaisesta kabinetista ulos.
Ei saa silloin enää istua samassa pöydässä tekemässä päätöksiä.
Suomelle on samantekevää, mitä päätöksiä tehdään, kunhan saa olla mukana muka päättämässä.
Voi pyhä yksinkertaisuus!

D Ravén

Kun kerran kunkin jäsenmaan suhteellinen taloustilanne vaikuttaa jäsenmaksun suuruuteen, meidän on kaiketi otettava käyttöön kreikkalaisten toimiviksi havaitsemat keinot: ryhdytään väärentämään taloustietojamme, mutta kreikkalaisista poiketen todellista ankeammiksi.

Antro Pulkki

Esko.
Eikös se ole 15% tulleista kun tulliselvitysmaa saa pitää itsellään?

Tämä lisää tuskaa.

Esim. kodinkoneet ja kotielektroniikka saapuvat maahamme sisäkauppana mm. Ruotsista ja Belgiasta joissa ne tullataan(ja 15% jää sinne). Heillä on suuret keskusvarastot valmiina jakeluun EU:n sisäkauppana.
(Väitän samalla, että kun myyjä ja eu-tuoja on sama yhtiö niin hinnat passataan tuontihetkellä "veroystävällisiksi")

Toki kallis elektroniikka lentorahtina tullataan Suomessa useinmiten.

Janne Pohjala

Hyvät kaikki. Yksi kommentti. Ei herrajumala mihin sotkuun te poliitikot olette maamme sotkeneet. Ei ihme että kaikki menee menee etelään. Katkaisitte kamelilta selän. Kiitos kymmenkertaisista sotakorvauksista. Me ei selvitä tästä.