Keskiviikko 3.9.2014

Suomeen rankka keino? – Pakkoadoptio

Luotu: 
4.9.2012 13:57
|

Faktakulma

Uuden Suomen kuntavaalikiertue 2012 jatkaa Tamperen Johanneksen koululle (Erkkilänkatu 10) kello 18. Keskustelutilaisuuksien sarjassa kierrämme kymmenellä paikkakunnalla keskustelemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä kunnissa. Ilmoittaudu Vaasan, Seinäjoen, Oulun, Kuopion, Joensuun, Kotkan ja Jyväskylän tilaisuuksiin täällä!

Helsingissä tapahtunut 8-vuotiaan lapsen surma herätti keskustelun lapsen ja tämän biologisten vanhempien oikeuksien ristiriidasta. Nyt usealta taholta on kuultu vaatimus lakimuutoksesta, joka mahdollistaisi lapsen pysyvän huostaanoton eli pakkoadoption.

Uuden Suomen kuntavaalikiertueen Helsingin panelistien mielipide pysyvästä huostaanotosta jakautuu kahtia. Kansanedustajat Arja Juvonen (ps.) ja Osmo Soininvaara (vihr.) kannattavat pysyvää huostaanottoa. SDP:n Päivi Lipponen ja kokoomuksen Risto Rautava eivät lämpene ajatukselle.

Suomessa käytäntö on tällä hetkellä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkoratkaisujen mukainen, eli perheen yhdistäminen on ensisijainen tavoite. Esimerkiksi Venäjällä vanhemmalta voidaan ottaa vanhemmuus kokonaan pois oikeuden päätöksellä.

- Syytä on, jos lapsi on kaksikin vuotta huostassa. Perheessä on silloin niin suuria ongelmia, Juvonen sanoo.

- Suomessa ollaan hyvin pidättäytyväisiä. Ei haluta puuttua perheiden asioihin.

Osmo Soininvaaran mukaan adoptiota käytetään Suomessa aivan liian vähän lastensuojelussa.

- Se on usein parempi vaihtoehto, jos lapsi otetaan esimerkiksi synnytyslaitokselta huostaan, Soininvaara kommentoi.

- Kun lapsi seilaa kaksikymmentä kertaa sijoituskodin ja kodin välillä, ei siinä ole kyse lapsen edusta, vaan biologisten vanhempien edusta, hän jatkaa.

Perheet tulee yhdistää

Heinäkuussa Suomessa voimaan astuneen adoptiolain yksi tavoite on parantaa biologisten vanhempien oikeutta pitää yhteyttä lapseensa. Aiempi adoptiolaki katkaisi suhteen käytännössä kotonaan. Lakimuutoksen taustalla on tavoite ottaa vapaaehtoinen adoptio yhdeksi lastensuojelun työkaluksi.

Päivi Lipposen mukaan adoption sijaan tulisi keskittyä perheiden vanhemmuuden tukemiseen.

- Se on rankka toimenpide, että katkaistaan vanhemmuus biologisilta vanhemmilta. Usein suurten ongelmien kohdalla paranemisprosessi on pitkä, Lipponen sanoo.

- Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on tavallisia työssä käyviä perheitä, jotka turvautuvat apuun. Ei saa käydä niin, että avunpyyntö kääntyykin huostaanotoksi, ja vanhemmat alkavat pelätä.

Myös Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava (kok.) sanoo, ettei pakkoadoptio ole lastensuojelussa avainasia.

- Välineet ovat lastensuojelussa kunnossa, mutta niitä pitää saada käyttöön, Rautava sanoo.

Tänään myös keskustan kansanedustaja ja Perhehoitoliiton puheenjohtaja Aila Paloniemi vaati lakiin mahdollisuutta pysyvään huostaanottoon. Paloniemen mukaan biologisten vanhempien oikeudet jyräävät usein alleen lapsen oikeudet.

Faktakulma

Uuden Suomen kuntavaalikiertue 2012 jatkaa Tamperen Johanneksen koululle (Erkkilänkatu 10) kello 18. Keskustelutilaisuuksien sarjassa kierrämme kymmenellä paikkakunnalla keskustelemassa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä kunnissa. Ilmoittaudu Vaasan, Seinäjoen, Oulun, Kuopion, Joensuun, Kotkan ja Jyväskylän tilaisuuksiin täällä!

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Liisa Jaakonsaari
Liisa Jaakonsaari
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Victor Bruun

Parempi varmaan näin. Huostaanotoissa maksetaan huostaanottajalle, adoptiolapsista ei makseta adoptoijalle, ainakaan pidemmän päälle. Ja siten lasta pitää koska lasta rakastaa... eikä nähdä lasta yksikkönä joka tuo leipää pöydälle.

Samalla moni lapseton hyvä koti voisi saada sen oman pikkusen sinne.

Mira Tiirikainen

Olen Victorin kanssa samoilla linjoilla.
Jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu, haluttu ja rakastettu. Rikkonainen perhe-elämä ja seilaaminen huostaanoton, laitoksen ja kodin välillä ei voi olla hyväksi kenellekään lapselle. Olipa kyseessä lapsi tai aikuinen perusturvallisuus on tarve, joka kaikilla on.

Victor Bruun

Kuuluisi vaatia varmaan ainakin oikeudenkäynnin. ei moista vastuuta/valtaa voi antaa pelkille virkamiehille. Samalla valamiehistö-järjestelmä ois syytä saada Suomeen jotta kansalaisilla olisi hiukan enemmän suojausta virkamiesvaltaa vastaan.

Helka Hirvonen

Ei... Se ei mene näin... Lastensuojelu toimii holtittomasti niin huostaamisissa kuin mainitussa huostanpurkamisessakin.
Olen ihan järkyttynyt siitä, miten väärä käsitys ihmisillä on lastensuojelun toiminnasta.
Ls lakia rikotaan jatkuvasti ja lapsia huostataan mielivaltaisesti. Olen nähnyt miten lapset traumatisoituvat ja koko heidän tulevaisuutensa on turmeltu. Näin käy niiden lasten kohdalla joilla on ollut hyvä kotona ja kiintymyssuhde on voimakas.

Vaikka 8 - vuotiaan tytön kuolema on järkyttävä, täytyy harkita mitä tehdään. Lastensuojelu kokonaisuudessaa pitäisi laittaa tarkistuksen alle. Se on aivan käsittämätön toimija, voimassaan ja mielivallassaan.

Ajatelkaapa vaikka tällaista tapausta (on faktaa): " kiireelliseen huostaamiseen päädyttiin, koska ei ollut tietoa millaiset olosuhteet lapsella on isoäidin luona". Virkailijoiden tullessa paikalle isoäiti kysyi, oliko lapsen hoidoss, olosuhteissa tai huolenpidossa puutteita. Ei ollut. Yksikään kiireellisen huostaamisen kriteereistä ei täyttynyt. Lapsi vaan revittiin mummin sylistä. Lapsi oli mummolassa pari päivää äidin suonikohjuleikkauksen takia.

Tähän tapaukseen liittyy muutakin pöyristyttävää ja uskomatonta. Perhe on tehnyt kaksi kantelua aville, molemmista on seurannut toimenpiteitä.

Lapsi taantui ja traumatisoitui sijoituksen seurauksena. Sitä ei ole myönnetty eikä hoidettu. Koko perhepiirille sijoitus on ollut järkyttävä kokemus ja on vieläkin.

Turha kuvitella että vanhemmille annetaan monia mahdollisuuksia. Jos lapsi on ollut sijoitettuna kaksi vuotta se ei tarkoita, että perheessä on suuria ongelmia vaan sitä että virkakoneisto-valitus-kanteluprosessit ovat hitaita. Varsinkin silloin kun lastensuojelu ei tosiasiallisesti edes halua hoitaa asioita lapsen edun, vanhempien oikeuden ja lakien mukaan.

Tutkimisen arvoinen asia on se miten huostaanotetut lapset kokevat elämänsä aikuistuttuaan. Olen nähnyt suuria vaikeuksia. Parhaiten selviävät ne joilla on hyvä kiintymysuhde omiin vanhempiinsa ja sijaisperheeseen.

Päivi Lipposen ajatteluun on helpompi yhtyä.

Ajatelkoon jokainen huostan omalle kohdalleen. Se voi tapahtua kenellevain. Ei tarvitse olla huono äiti eikä huono isä. Sattuu vain huono tuuri.

Juhani Piironen

Asia on täysin näin kuin Helka Hirvonen sanoo. Ne jotka uskovat että tämä DDR -koneisto muka osaisi kasvattaa lapsia paremmin, kuin vanhemmat, voivat perustaa oman DDR:nsä vaikkapa Siperiaan.

Suomessa ei ole minkäänlaista oikeuskäsittelyä ennen huostaanottoja ja EU -tuomioistuimet tuomitsevat jatkuvasti Suomalaista virkakoneistoa ja oikeusistuimia ihmisoikeuksien vastaisesta toiminnasta.

Huostaanotot maksavat jo nyt Suomessa monessa kunnassa enemmän kuin peruskoulutus.

Haluatteko tosiaan Suomesta natsivaltiota, jossa yhteiskunta kasvattaa lapset?

Lukekaa netistä lastensuojeluviranomaisten harjoittamasta järkyttävästä mielivallasta, niin opitte.

Raija Moilanen

EI PAKKOADOPTIOLLE!
Kaksi vuotta huostaanotossa pidetty aika ei missään tapauksessa kerro totuutta. Vaikka joku Lastensuojelun ihminen toisaalla kommentoi hyvästä lastensuojelusta jossain näin on. Useimmilla paikkakunnilla totuus ei hipaisekkaan hyvää Lastensuojelua.

Oikeuslaitokset taas uskovat todisteista huolimatta sokeasti Lastensuojelun ihmisiä. Lastensuojelussa on Rautavan mukaan välineet kunnossa, mutta niitä pitää saada käyttöön, Rautava sanoo. Lastensuojelu käyttää mielivaltaisesti näitä välineitä.

Aloittakaa siivoaminen omista nurkista eli Lastensuojelu tarkkailun alle, jopa videointien avulla. Heillä kun asiat muuttuvat toisiksi papereihin. Lapsen etu korjaantuisi jo sillä pitkälle. Lastensuojelussa kävellään lapsen edun ja vanhempien yli tullen, mennen ja palatessa.

Ohi käveleminen on yhtä mielivaltaista. Toiseksi oikeuslaitokset tarkkailuun ja vastuuseen vääristä tuomareistaan. Oikeuslaitoksien seinien sisällä Totuus kompastelee takaperin. Päätökset ovat sen mukaisia. Lastensuojelulla on taivaallinen valta yli Suomen lakien ja sitä käytetään häikäilemättömästi hyväksi.

Miksi, ette kysy lapsilta? Ai, niin se lojaalisuus, joka lapsella on omaa vanhempaa kohtaan. Itse olen kokenut, että luottamuksellisessa suhteessa lapsi kyllä on avoin järkyttäviin asioihin saakka. Kysykää sitten niiltä, jotka ovat täysi ikäiseksi tultuaan PÄÄSSEET kadulle vailla Lastensuojelun apua. Niin, niin se huostaaminenhan päättyi tuolloin.

Tällaisesta nuorestahan ei enää tarvitse olla huolissaan ja voi jättää omilleen. Adoptio tässä merkityksessä mitä tässä puhutaan ei suinkaan ole rahaa saamaton versio. Huosta adoptiolapset ovat yhä sijaiskodeissa ja lapsille tehdään sielläkin pahoja asioita. On ilmi/julki tullut, että lapsia on joutunut jopa seksuaalisesti/pedofiilian uhreiksi.

Sijoituspaikka on raadollista vaikka sitä autuutena pidetäänkin. Viranhaltijat ensin syyniin ja mielivaltaiset huostaan otot selvitettävä ja kohdennettava sinne missä apua oikeasti tarvitaan. Yksikkö koti on usein paras vaihtoehto lapselle. Karmeat kohtalot jäävät Lastensuojelulta hoitamatta kun täytyy tehdä bisnestä.

Vaikka et uskokkaan minua juuri sinä saatat olla seuraava uhri, jonka lapset lähtevät huostaan. Vasta silloin näet miten he toimivat ja silloin olet auttamattomasti myöhässä.

Kaija Laine

Itse onneksi adoptoituna ja vuosia tukiperheenä ja sijaisvanhempana toimineena, uskallan sanoa sanasen minäkin. Virheitä varmasti tapahtuu lastensuojelussa, mutta huostaanotto ei koskaan tapahdu yhden ihmisen päätöksellä. Itselläni oli aikoinaan hengenlähtö lähellä alle kaksivuotiaana. Ei biologisen vanhemman toimesta mutta siellä "oikeassa" kodissa. Tragedioita tapahtuu monenlaisissa perheissä, sitä ei ratkaise raha eikä biologia. Itselläni ei olisi voinut parempia vanhempia olla, tarkoitan niitä oikeita, niitä jotka huolehtivat ja rakastivat, en niitä biologisia, joihin aikuisiällä tutustuin.
Sijaishuollossa monesti vanhemman etu menee lapsen edun ohi. Vanhempaa terapoidaan palauttamalla lapsi yhä uudestaan ja uudestaan. Myös eräs sijoitettu lapsi sanoi minulle nuorena aikuisena että olisi sopeutunut paremmin perheeseen jossa vietti kymmenen vuotta, jollei mahdollisuutta palata bioperheeseen olisi pidetty koko ajan mielessä sosiaalitoimen puolelta. Eipä tuo kuitenkaan koskaan toteutunut.
Bisnestä sijaishuolto ei ole sijoittavalle kunnalle eikä sijaisperheelle, kotoa pois sijoittaminen on aina kalliimpaa kuin kotiin tukeminen. Ja sijaisvanhemman saama korvaus on pieni ja muut etuudet vuosia tehdystä työstä lähinnä nimellisiä.

jouko viitala

Minä - viiden lapsen isänä ja kolmen isoisänä - ajattelen niin, että liikaa Suomessa korostetaan tuota fyysistä vanhemmuutta. Minusta sen, että on lapsen isä ja/tai äiti, mutta ei jostain syystä kykene vanhemmuuttaan hoitamaan ja lapsistaaan huolehtimaan, ei pidä riittää huoltajuuden säilymiseen.
Parempi ottaa vaikka yksi turhakin huostaanotto, kuin se, että päädytään vanhempien suojelun varjolla juuri tapahtuneeseen.
Minusta oikea vanhempi on se, joka lapsesta ja hänen tarpeistaan huolehtii, eikä
välttämättä se joka on hänet maailmaan saattanut.
Karu totuus vain on se, ettei kaikista ole tuollaisen vastuun kantajiksi, ja kun noin on, niin vastuu pitää antaa sellaiselle joka sen kunnolla pystyy hoitamaan.
Kuka ja millä tavalla tuollainen päätös tehdään, on sitten taas "viisaimpien" ratkaistava