Torstai 24.4.2014

Huolestuttava trendi: "Aivan liian helposti pillereitä"

Luotu: 
8.9.2012 10:56
|

Mieliala- ja masennuslääkkeiden käyttö on Suomessa kasvussa. Taloussanomien huhtikuussa julkaiseman tiedon perusteella 442 000 suomalaista sai vuonna 2011 Kela-korvausta mielialaan vaikuttavasta lääkityksestä.

Eduskunta-avustajana toimivan Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Touko Aallon (vihr.) mukaan mielialalääkkeitä käyttää Suomessa säännöllisesti arviolta 700 000 ihmistä.

-Mielialalääkkeiden tulisi toimia tukikeppien tavoin ja auttaa mielenterveysongelmista kärsivien kuntoutuksessa. Hyvin useasti niistä muodostuu kuitenkin pysyvä päivittäinen tuki, Aalto kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan.

Taloussanomien artikkelissa Kelan johtava lääkäri Pekka Koivisto kertoi maamme masennuslääkkeiden kulutuksen 10-kertaistuneen kahdenkymmenen vuoden aikana 1990-2010.

-Trendi on selvä, ihmisille tarjotaan aivan liian helposti pillereitä terapian sijaan, Aalto kirjoittaa.

Aallon mielestä mielenterveysoireet eivät ratkea pelkästään kemiallisella hoidolla. Hänen mukaansa ihmisille pitäisi tarjota enemmän esimerkiksi matalan kynnyksen keskustelu- ja vertaistukea, mahdollisuutta pitkäkestoiseen terapiaan ja mahdollisuutta työ- ja opintotaakan keventämiseen.

-Jos ihmiset jätetään yksin mielialalääkeresepti kourassa, on turha ihmetellä työkyvyttömyyseläkkeiden määrän jatkuvaa nousua.

 

Keskustelua aiheesta Uuden Suomen blogeissa: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Teppo Vanamo

"Veroissa kuitenkin voitetaan iso jenkkilä mennen tullen..."

Tarkoitit kai välistä vedossa, siasäpiirikaupoissa ja omaneduntavoittelusa? Verojahan ei Suomessa maksa kuin duunarit ja köyhänä syntyneet. Kaikki muuthan on perustuslain vastaisesti vapautettu veroista

Jaakko Korpi-Anttila

Merkitsin muistiin mielestäni hyvän jutun näistä masennuslääkkeistä. Tässä pieni lainaus:

Image 10/2010 s. 64-74, Pekka Hiltusen kirjoitusta harsien lainaten:
"Psykologian professori Irving Kirsch työryhmineen päätyi vuonna 2008 siihen tuloksen, että masennuslääkkeet ovat pelkkä kupla. Niillä ei ole sellaista vaikutusta kuin yleensä luullaan. Työryhmällä oli käytettävissään lääketehtaiden tutkimukset ja he testasivat 5133 potilaalla masennuslääkkeiden ja lumelääkkeiden (plasebojen) vaikutuksia. Masennuksen vakavuutta arvioidaan pistein siten, että pisteitä saa hyvinvoiva 0 - 7, lievästi masentunut 8 - 16, keskivaikeasti 17 - 24 ja siitä 25 - 51 vakavasti masentuneet. Lääkkeet alensivat masennusta keskimääri 9,6 pistettä ja lumelääkkeet 7,8 pistettä. Ero on 1,8 pistettä. Potilas voi saada arvioinnissa 6 masennuspistettä siitä, että kertoo nukkuvansa huonosti tai 2 masennuspistettä jos vaikuttaa hermostuneelta.

Daniel Ravén

Puhtaasti omien kokemusteni perusteella Irving Kirsch on väärässä. Tosin ehkä hänen tutkimustuloksensa pätevät lievää masennusta tai normaalia alakuloa kokeviin henkilöihin, joille kieltämättä nykyään herkästi määrätään mielialalääkkeitä ja jotka hyvin pärjäisivät ilmankin. Yleisimmistä mielialalääkkeistä ei tosin ole pahemmin haittaa, vaikka niitä popsisi turhaankin.

Itse olen elossa pelkästään masennuslääkkeiden ansiosta ja todennäköisesti tulen käyttämään niitä loppuelämäni. Minulle tarjotusta Kela-korvatusta terapiasta kieltäydyin, koska en halua olla taloudellinen taakka yhteiskunnalle ja toisaalta en usko parantumisen edellytyksiin monikymmenvuotisen syvän depression jälkeen. Terapia voi onnistua vain jos potilas itse uskoo parantumisensa edellytyksiin.

Terapiahan ei ole mikään ihmelääke. Sen onnistumisen edellytyksenä on myös se, että potilas itse kykenee erittelemään tuntemuksiaan ja keskustelemaan niistä rakentavasti. Terapiassa ei luonnollisestikaan ole kyse siitä, että joku ulkopuolinen maagisesti keksisi ratkaisuja ongelmiisi, vaan niiden ratkaisujen on löydyttävä sinusta itsestäsi ja sinun täytyy ne löytää. Terapeutti pystyy vain ohjaamaan sinua keskustelulla oikeaan suuntaan. Jo edellä sanottu takaa sen, että terapia ei tehoa kaikille.

Mitä tulee omiin kokemuksiini mielialalääkkeistä, kesti lähes puoli vuotta ennen kuin löytyi sellainen lääke joka tehosi minuun, mutta nykyisen lääkkeen tehosta ei voi erehtyä. Käytännössä se vaikuttaa siten, että on varsin helppoa olla onnellinen, koska kaikki vastoinkäymiset valuvat harteilta kuin vesi hanhen selästä. Pahatkin takaiskut on helppo sivuuttaa olankohautuksella, kun ennen niitä jäi lamaannuttavasti märehtimään viikkokausiksi. Pienen halvan pillerin ansiosta pystyn olemaan yhteiskunnassa tuottava tekijä (eli tekemään töitä täysipainoisesti), enkä sängyn pohjalla viruva kuluerä.

Sivuvaikutukset lääkkeelläni (paroksetiini, minimiannoksella) ovat sellaiset, että se tuppaa leikkaamaan tunneskaalan ääripäät pois. Omalla kohdallani olen havainnut tämän vain siten, että en itke helposti edes hautajaisissa, kun ennen tippa oli aina linssissä elokuvaa katsellessakin. Toinen havaittava sivuvaikutus on seksuaalisen halukkuuden vähentyminen. Omalla kohdallani siitä ei ole haittaa.

Lopuksi todettakoon, että en kirjoita omalla nimelläni, koska tällaisten tilitysten tekeminen siten olisi käytännössä mahdotonta. Uusi Suomi onnistui hiljattain estämään kommentoinnin D Ravén -nimimerkiltäni, joten loin uuden Facebook-tilin vastaavalla, keksityllä nimellä (jolla kyllä on sukutausta). Tulen tekemään näin vastaisuudessakin, koska mielestäni minulla on silloin tällöin annettavaa juuri riipivän omakohtaisten kokemusten muodossa, mutta sellaisia ei nykymaailmassa voi omalla nimellään kertoa, kun mm. työhönotossa jokainen työnantaja tekee nettihaun hakijan nimellä.