Onnistuuko ”Obama-temppu” Suomessa?

Blogit eli kansalaispäiväkirjat puhuttavat ja vihastuttavat

Tiedonjano, uteliaisuus ja vaikuttavuuden tarve lisäävät osallistuvuutta keskinäiseen kansalaistiedonvaihtoon. Tiedonjako ja käytännön kyky jakaa joko ohjattua (tarkoituksellisesti toimitettua) tai vähemmän ohjattua (tietopainotteisesti toimitettua) informaatiota, on kuulunut lehdistölle ja viimeisten vuosikymmenten osalta myös radiolle ja televisiolle. Perusveronmaksajakansalaiset ovat voineet vaikuttaa tiedon tuottoon vain itse uutisaiheina ja mielipidepalstoille informaatioinkvisoituna, siis tarkastettuna, lyhennettynä tai hylättynä.

Toimituksellisuus on nyt jakautumassa ammattimaiseen olemassa olevaan perinteelliseen mediaan ja kansalaisaktiivien moderoimattomaan (tarkastamattomiin) tiedon, mielipiteen ja yksilöllisen ja tietenkin yksipuolisen tiedon tuottoon kaikkien saataville. Uusi mahdollisuus osallistua ja muodostaa omaa kaikille lukumahdollista yksilökeskeistä informaatiota on nyt kehityksensä alkutaipaleella.

Välineiksi se tarvitsee osaamisen tuottaa ja välittää jäsenneltyä informaatiota jollain mm. jo valmiilla "päiväkirjaohjelmalla" (saatavilla internetistä), halun osallistumiseen ja aktiivisen uteliaisuuden tuottaa ja ottaa vastaan näkemyksiä, mielipiteitä ja tapahtumaselostuksia yleensä arkielämästä, mutta myös fiktiivistä kerrontaa.

Nyt on tapahtumassa kaksi merkittävää murrosta; paperiton tiedonlukualusta (kuvaruudullinen tietoalusta on 100% kierrätettävä, tosin sillä on energian kulutus, mutta ei paperinkäyttöä postilaatikon tai -luukun kautta luettuna paperinkeräykseen) sekä itseohjautuva, omaehtoisesti moderoitu ja tietosisällöltään täysin vapaaehtoinen reaaliaikaisesti julkaistavissa oleva omapersoona esilletuonti.

Blogit ovat nyt evoluutionsa alun keskipisteessä; henkilökeskeiset "päiväkirjat", erikoistuneet harrastusblogit ja eri yhteenkuuluvuusryhmien tuottaman tiedon esilletuonnin mielipiteen- ja tiedonvaihtosivustot. Blogeihin kuuluu itsestään selvästi myös niiden esiaste eli keskustelupalstat, joiden vaikutearvo kasvaa osallistujien määrän kasvaessa.

Keskustelupalstat ovat ottamassa oman roolin tiedonvälityksessä ja siellä tapahtuu lievää sisältösensurointia "lain ja järjestyksen" nimissä, kun taas perinteellisissä lehtimedioissa julkaisuaste on muutamien prosenttien luokkaa mm. niukan palstatilan vuoksi (netissä eivät palstamillit lopu). Mm. valtakunnallinen Helsingin Sanomat on lisäämässä kansalaisten suoramielipiteiden painoarvoa sivustoillaan. Ilmaiseksi kirjoitetun mielipidepalstan rinnalle, jopa niiden julkaisun lopettamisen kustannuksella on syntynyt lehdelle tuloa tuottava tekstiviestimielipidepalsta, jossa kansalaiset itse maksaen saavat sanansa kuuluviin 160 merkillä.

Sähköiset keskustelu- ja mielipidepalstat ovat kehittymässä suoran vaikuttamisen, politisoinnin sekä vaikutearvojen uudelleen arvioinnin suuntaan reaaliaikaisuutensa vuoksi. Äänestykset ovat keskustelupalstoilla jo arkipäivää, eikä tarvitse olla ennustaja ymmärtäessään, että siinä on suoran kansalaisvaikuttamisen orastava esiaste. Nyt on tapahtumassa vaikuttamisen tasolla ratkaiseva muutosprosessi, joka ei ole minkään ohjauksen piirissä. Palstoilla vallitsee kansalaisvetoinen keskustelu, arviointi, kritiikki ja taistelu mielipidejohtajuudesta saaden osaltansa sisältöanarkistisia piirteitä. On perin selvää, että nyt on näkyvissä suoran kansalaisvaikuttamisen oraat. Keskustelupalstat luovat myös täysin uutta asiasisältöä; se on aitoa tiimityöskentelyä ilman päämäärävelvoitetta!

Henkilöblogit lisäävat ihmisten avoimuutta, salaamattomuutta ja osallistuvuutta. Ihmiset löytävät sopivimmat toisilleen sisäsyntyisen yhteenkuuluvuusperiaatteen mukaisesti. Blogi on osallistumiskeino, jossa "taistellaan" lukijoista ja huomioarvosta. Blogin suurin etu on tasavertaisuus, kaikilla on siihen mahdollisuus, sillä blogi ei tarvitse edes omaa tietokonetta, vaan päiväkirjaansa voi päivittää vaikkapa kirjastossa. Blogeissa tapahtuu jo nyt ranking-listausta, ollen esiaste kaupallisuudelle.

Laajasti ottaen henkilökohtaiset blogit ovat parhaimmillaan sen vapaaehtoisuudessa niin julkaisemisen kuin tietosisällön osalta. Vain mielikuvitus on rajana päiväkirjasta saatavan ilon, hyödyn ja löytämisen osalta. On kaksi edellytystä saadakseen vaikutetta ja huomiota (jos sitä kaipaa); on osattava ilmaista itseään kiinnostavasti ja tuottaa sellaista sisältöä, jolla on "tilausta". Nämäkään edellytykset eivät ole välttämättömiä, sillä moni voi haluta tehdä päiväkirjaansa vain itselleen, onhan netti aika edullinen tallennuspaikka, jopa suhteellisen varmakin.

Kauan eläköön todellinen mielipiteen vapaus ja kerronta juuri siitä mitä haluaa, muiden vaikuttamatta siihen. Kauan eläköön uusi elämäntiedon reititys löytäen tarvitsijansa ja haennan ollessa itsesyntyinen ja vapaasta tahdosta aloitettu. Uteliaisuus on hyve, joka tuo aina vääjäämättä kehitystä niin yksilöille kuin yhteenkuuluvuusryhmille. Lopuksi on mukava todeta olevan ilo lukea printtimediaa, kun ei ole saatavilla verkko- eikä akkusähköä :)

Ilkka Luoma
[torstai, marraskuu 17, 2005]

Perinteisin menetelmin kunnon eurovaalikampanja maksaa asunnon hinnan. Tämän vuoksi yritetään keksiä yhä halvempia menetelmiä. Jussi Halla-ahon menetelmä on miltei ilmainen. Mahtaa harmittaa niitä, jotka eivät pääse Euroopan parlamenttiin, mutta tuhlaavat vain yhden auton hinnan vaalikampanjaan.

Pitääkö aina olla noin negatiivinen - olisi jäänyt aamulla sänkyyn.

Myös neoconit ovat tosiaan löytäneet netin.

New World Order, International Communism ja One World Government - samaa paskaa eri kääreissä.

Kommunistieliitti ja poliittista valtaa käyttävä rahaeliitti ovat loppupeleissä sama asia.

Kansalla on valta vasta sitten, kun se on otettu pois kuninkailta, diktaattoreilta, kansankomiteoilta, neuvostoilta, ja kaikenlaisilta edustuslaitoksilta.

Mutta eikö se tarkoitakin käytännössä sellaista populismin muotoa, jossa ehdokas muotoilee oman tavoiteohjelmansa mahdollisimman monen äänestäjän ilmaisemien toiveiden mukaiseksi?

Toisin sanoen ehdokas ilmoittaa ajavansa mitä tahansa asiaa, jos arvelee saavansa sillä suurimman mahdollisen äänimäärän. Vai tulkitsinko menetelmän liian raadollisen realistisesti?

Kun tulee aika puhdistaa yhteiskunta epäilyttävistä aineksista, niin Facebookin kaltaiset sosiaalisia verkostoja sisältävät palvelut ovat korvaamattomia.

Täytyyhän kirjoitustesi julkaisemisessa olla jonkinlainen viive, koska toimitus ja ylläpito ovat kertoneet näillä sivuilla, että kaikki kirjautumattomana lähetetyt kommentit luetaan ja sensuroidaan ennen julkaisua. Kirjautuneena lähetetyt sensuroidaan jälkikäteen.

Kirjautumattomien kommenteissa on se hyvä puoli, että niistä näkee varmasti, kuinka Uusi Suomi suhtautuu tekstin muodolliseen puoleen kuten esim. kiroiluun tai sekavuuteen ja toisaalta ajatussisältöön, kuten esim. eri puolueiden kannatukseen tai hallitsemattomaan maahanmuuttoon suhtautumiseen.

Kirjautuneena kirjoittaneiden Uuden Suomen linjan vastaiset kommentit katoavat vasta julkaisun jälkeen viiveellä satunnaisesti, joka on aivan ymmärrettävää.

Opettele hyvä libertaari suomea ennen kuin tulet kertomaan Ron Paul -vitsejäsi.

Verkko valjastettiin ensi kertaa tosimielessä poliittisen kampanjoinnin asialle Yhdysvaltain kongressin vaaleissa 1994, jolloin demokraatit olivat uuden välineen haltuunotossa olennaisesti republikaaneja edellä.