Maanantai 22.12.2014

Hälyttävä käänne: nuorten huostaanotot räjähtivät Suomessa – Tässä selitys

Jaa artikkeli:
Luotu: 
10.9.2012 20:15
|

Lasten huostaanotot ovat lisääntyneet radikaalisti 2000-luvulla.

Elokuussa julkaistun Lapsi kasvaa kunnassa –julkaisun mukaan 16-17 –vuotiaiden huostaanotot ovat kaksinkertaistuneet 1990-luvulta. Vuonna 1998 1,3 prosenttia 16-17-vuotiaista lapsista oli huostaanotossa vuoden aikana. Vuonna 2010 vastaava luku on noin 2,6 prosenttia.

THL:n erikoistutkijan Tarja Heinon mukaan taustalla on ”1990-luvun laman pitkä varjo”. Laman aikana tehdyt säästöt näkyvät nyt nuorten oireiluna.

– Järjestelmä, joka turvasi sellaistenkin lasten pärjäämisen, jotka tarvitsivat tukea kodin ulkopuolelta, mureni 1990-luvulla, lääketieteen lisensiaatti ja lastenpsykiatri Jukka Mäkelä kommentoi Uudelle Suomelle.

Lapsiperheiden palvelut romahtivat Mäkelän mukaan muutaman vuoden sisällä, mistä alkoi "kierre": vanhemmat kokivat kyvyttömyyttä tulla toimeen lastensa kanssa.

– Neuvolakäyntejä, perhevalmennuksia ja kotikäyntejä vähennettiin.

– Kunnan kannalta yllättävän pienillä päätöksillä vähentää lapsiperheiden palveluja, voi olla 10-15 vuoden päähän isot vaikutukset, Mäkelä sanoo.

”Eroissa revitään myös lapset”

Heinon mukaan 1987 syntyneistä kolme prosenttia on ollut huostaanotossa. Hän pitää määrää suurena.

Hän uskoo, että taustalla on kulttuurin muuttuminen rahakeskeisemmäksi ja individualistisemmaksi. Perheet muuttavat ja eroavat entistä enemmän.

– Eroissa revitään myös lapset. Vanhemmat eivät näe lapsia omilta ongelmiltaan, Heino sanoo.

Miksi 16-17 –vuotiaat?

Tyypillisesti huostaanotossa olevalla on ollut Mäkelän mukaan käyttäytymisen vaikeuksia tunne-elämän ailahtelua jo pienenä.

Käytöshäiriöt lisääntyvät jo pienilläkin lapsilla, mutta Mäkelän mukaan niitä ”hyssytellään”.

– Nuoruusiässä moni nuori kertoo jo itsekin, että kotona on paha olla, Mäkelä kertoo.

Heinon mukaan huostaan tulevilla teineillä ja lapsilla on yleensä erilaiset taustat. Teinit tulevat huostaan useammin keskiluokkaisista perheistä, kuin alle kouluikäiset, joiden perheissä vanhemmilla on enemmän kasautuneita ongelmia: päihde-, työllisyys-, raha-, rikollisuus- tai mielenterveysongelmia.

– Perheiden tukeminen on valtavan voimakas, mutta pienellä viiveellä näkyvä investointi tulevaisuuteen, Mäkelä sanoo.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouko Koskinen

Käänne on jo tapahtunut - olemme nyt suoralla talla pohjassa. Seuraavan nyppylän päältä lentoon:
http://joukoakoskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48478-nuorten-rikollisuus

Mentämme ainakin kaksi sukupolvea vieherfemakkojen toivottomassa yritykessä omien virheidensä paikkausyrityksissä. Miesten – isien eliminoiminen kasvatusneuvoloissa jo raskausaikana lapsensa kehityskaaren ratkaisevimmalta kohdalta ei ole naisten (tuskin kenenkään) äkkiväärillä pikahoidoilla korjattavissa. Useat naiset kyllä vaistoavat ongelman ja kääntyvät muslimi/raamattu patriarkaaiselle linjalle. Se ei olekaan lapselle aivan yhtä tuhoisaa kuin äitien hirmuvalta.

Didier Dumas , Willy Barral ja Nina Canault ovat julkaisseet teoksia aiheesta laajojen tukimustensa ja kokemuksensa tuloksena.

Dumas: " Mitä on rikollisuus joka räjähtää lähiöissä – ellei isän puuttumista? Se että vastaanotetaan lapsi ilman isää, on aivan dramaattista ihmisen psyykelle.Aikana jolloin lukuisat naiset haluavat tehdä yksin lapsia, kukaan ei sano heille että se on sama kuin avata helvetin portit selälleen - - - -

. . mutta se on ennenkaikkea tilanne josta ei ole ulospääsyä . . . jos laki antaa naiselle etuoikeuden lapsesta vastuun ottajana . . . tarvitaan vielä toinen laki jotta lapsilla olisi oikeus erota äidistään."