- Kuva: eskoseppänen.net
Esko Seppänen.
Vaalien alla äänestäjät tuskailevat ikuisen ongelman edessä. Miten valita tyydyttävä ehdokas viidakosta, missä uudet tulokkaat ja kokeneet vaikuttajat pörhistelevät kilpaa ilmiömäisillä kyvyillään. Eurovaaleissa lähes jokaiselta ehdokkaalta näyttää löytyvän kasapäin sosiaalista taitoa ja kielillä puhumisen lahjoja.
Europarlamentin jättävät konkariedustajat antavat valinnan tuskaan yksimielisen vinkin: on tarkkailtava ehdokkaan sitkeyttä ja sitoutumiskykyä.
–Parlamentissa pärjäävät ne, jotka ovat valmiita pysymään siellä pitkään, sanovat Henrik Lax (r.), Esko Seppänen (vas.) ja Kyösti Virrankoski (kesk.).
Kolmikko joi perjantaina viimeisiä meppikahvejaan Euroopan parlamentin Suomen tiedotustoimistossa. Omaa sitkeyttä ei kuitenkaan kukaan yltynyt kehumaan, vaan väitteelle löytyi painavampia perusteita.
–Europarlamentti ei ole jäähdyttelyn paikka eikä välivaihe, se on pitkäjänteinen projekti, Virrankoski neuvoi.
Samalla hän huomautti, että parlamentissa täytyy pystyä olemaan koko vaalikauden ajan. Seppäsen mielestä Brysselissä on viihdyttävä kauemminkin, sillä kontaktien luominen vie aikaa.
–Ilman sosiaalisia verkostoja suomalaiset ovat vaikutuskyvyttömiä, hän tähdensi.
Sosiaalisuus on Seppäsen mukaan pienten maiden ainoita valttikortteja, sillä koville johtopaikoille jyräävät suurten maiden edustajat. Lax puolestaan huomautti, että paljon huomiota saaneet sosiaaliset taidot ja kielitaito eivät saisi hämätä äänestäjiä liikaa.
–Vaikka puhuisi miten useaa kieltä hyvänsä, täytyy osata sanoa mitä haluaa saada aikaiseksi, Lax korosti.
Konkarien vinkeistä huolimatta äänestäjä ei pääse aivan helpolla. Seppänen myönsi, että sopivan sitkeyden tai sosiaalisuuden tunnistaminen voi olla hankalaa.
–Kyllähän se arpapeliä on, koska on niin paljon samantapaisia ehdokkaita, uimahyppääjistä ja jalkapalloilijoista aina kirkonmiehiin saakka. Olisi kuitenkin hyvä, jos ehdokas olisi ansioitunut yhteiskunnallisesta toiminnasta enemmän kuin kilpaurheilusta, hän hymähti.
Kommentit
Ratkaisuehdotus
Ehkäpä tuosta europarlamentaarikkoudesta pitäisi tehdä perinnöllistä niin kuin kauppiudesta, upseeriudesta ja virkamiesmäisyydestä.
Jotenkin tuntuu, että Esko Seppänen on Henrik Laxiin tyytyväinen ja päinvastoin.
Eläköityvät näyttelijät ovat itseensä, käsikirjoittajiin ja teatteriinsa tyytyväisiä.
Uskon kyllä, että Kyösti Virrankoski on ollut maatalouden kanssa helisemässä ja miltei oikeissa töissä suomalaisen äänestäjän valvonnan ulkopuolella ulkomailla, mutta mitä ne kaikki muut ovat Euroopan parlamentissa oikein tehneet? Vastustaneet toisten edistämiä asioitako tai edistäneet vahingollisia ja vastustettavia asioita?
Äänestäjän kannalta:
1) maatalous-MEP on hyödyllinen, koska ainoa ala, joka on täydellisesti viety Euroopan unioniin on maatalous Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan kautta.
2) Lasse Lehtinen on ainoa oikea mep, koska hän ei edes yritä väittää olevansa ahkera, vaan luottaa siihen, että arroganssillaan pystyy osoittamaan, että hänellä on suhteita, kun taas kaikki muut tekevät miltei turhaa työtä. Lehtistä sitovammin tämän on pystynyt osoittamaan toinen röyhkimys, Jörn Donner.
3) Esko Seppänen, ikuinen totuuden torvi, toisten mielestä aivan väärän ja marginaalisen ryhmän edustaja ja pahanlaatuinen änkyrä, joka kuitenkin tuottaa Eurooppa-tietoa tavalla, millä kukaan muu ei tuota.
4) Henrik Lax, kiihkosvekomaani, jonka ansio Euroopan unionissa on siinä, että hän ei ole Suomessa samanaikaisesti ja eduskunnassa vartioi kielivähemmistön (etu)oikeuksia. Johan Bäckman tosin välitti latvianvenäläisen mep:n kannan siitä, että Laxin aika menee lähinnä venäläisvastaisissa hankkeissa Euroopan parlamentissa. Mihin me tällaista provokaattoria tarvitsemme?
5) Satu Hassi, tositaistelija ja toveri. Vihreänä kuitenkin ajaa varmaan kiihkomielisesti suomalaisen työn ja teollisuuden vastaisia direktiiviukaasheja. Ahkera, mutt väärällä asialla.
Loppujen lopuksi jokaisesta demokratiasta tulee rappioiduttuaan säätiö, jossa vanhat suvut ja vanhat veljet ja siskot rutsaavat keskenään.
Ainoat eläkerahastokapitalismin vastaiset voimat ovat tällä hetkellä piraattipuolueet. Ovatko vasemmistoliittolaiset senaattoritasoisten eläkkeiden puolella vai omistusoikeutta, kapitalismia, vastaan?
Mikä ratkaisuksi? Vallankumousko ja vanhat edunhaltijat lihoiksi - jälleen kerran.