Suomen kuuma sotaperuna

Ammuskeltu on. Montako lovea on aseenperässä?

Minä kokoomuslaisena kannatan joukkojen vetämistä Afganistanista, koska meillä ei ole siellä sellaista tehtävää, jonka voisimme ja haluaisimme täyttää.

Juhani Putkinen kokoomuslaisena kannattaa joukkojen pitämistä Afganistanissa jostakin syystä.

En usko, että pidämme joukkoja siellä kovin pitkään.

siellä Suomen kansan antama tehtävä vai USA:n? Tämä käsittämätön ristiriita pitäisi selvittää ennen kuin aletaan arvuutella mitään laillisuuskysymyksiä.
Tällä hetkellä Suomen sotajohto toimii omavaltaisesti ja ilman maan poliittisen johdon kuulemista ja ilmeisesti myös Suomen lakeja vastaan, mikäli pystytään kiistattomasti osoittamaan ,että suomi on sodan osapuoli.
Missä viipyy vastaavien ministereiden näkemys asiasta, siltä varalta,että Suomi ajautuu aivan kiistattomaan sotaan tällä sumutuksella?

"Järkevästi" ajatellen: on inhimillisesti oikein olla siellä.

Mutta ihan näin inhimillisesti... äitinä(kin) ei voi mitään sille ajatukselle, että joku hyvä, kunnon suomalainen NUORI mies siellä ehkä kumminkin kuolee. En minä kumminkaan siksi oikein innokkaana kannata vaarallisemmille vesille menemistä.

Suomen olisi järkevintä pysytellä vain sellaisissa operaatioissa, jotka toteutetaan YKn lipun alla ja johdossa ja joille on kaikkien osapuolten hyväksyntä. Ajautuminen sisällissodan osapuoleksi Naton kaltaisen alueellisen järjestön alaisuudessa tuskin on meidän etumme eikä ole paras tapa edistää alueen ihmisten hyvinvointia.

Taleban katsoo olevansa sodassa ulkomaisia joukkoja vastaan. Merkillinen sota, jos toinen osapuoli on sodassa ja toinen ei!

En minä hyväksyisi omia poikiani muille rintamille kuin Suomen. Sellaista tilannetta ei toivottavasti koskaan tule.

En ole niin humanisti.

Puolustusvoimien uusi komentaja Ari Puheloinen sanoo, että Suomen on varauduttava myös kuolemiin Afganistanin rauhanturvaoperaatiossa.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Puheloinen+Suomen+varauduttava+kuolem...

Rauhanturvaamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa kaksi sotivaa osapuolta suostuvat kumpikin siihen, että YK tulee väliin ja lähettää joukkoja turvaamaan rauhaa.

Rauhaanpakottamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen osapuoli ei hyväksy YK väliintuloa, mutta silti YK lähettää joukkoja.

Afganistanissa on siten kyse rauhaanpakottamisesta, eikä rauhanturvaamisesta.

Itse toivon että kysymys ei ole tahallisesta kansan harhauttamisesta.

jos riskit nousee niin raskaampaa varustusta käyttöön ja ilmatukea peliin.

Tää on vähä liikaa äitejä nyt palstoilla :X Eipä sielä taida teidän omia pikku pullaposkia paljon poteroita kaivaa? Eikä ne sinne joudukkaan eli no worries..

Luultavasti saadaan joku päivä lukee lehdestä, että suomalainen rauhanturvaaja on paikalla menehtyny eikä sille mitään voi. Kai se sitten siellä afganistanin suunnalla säästää uutistilaa vaikkapa sodassa menehtyneiden siviilien stooreista ja vaalitkin saadaan päätökseen. Tai onhan sekin hyvä vaihtoehto, että lyödään Afganistanin rajat kiinni ja annetaan niiden rauhassa hoitaa asiansa niin kuin haluaa. Soitellaan sitten parin vuoden päästä perään et kuka on viidakon kuningas nykyään...

Hei voitais muuten suomestakin lopettaa toi poliisin toimi vallan ja jos naapurilta löytyy ase niin se sitten päättää ihan vaan pikkusen enemmän mitä puskia tilusten rajoilla kasvaa...

Ehkä ne vähätkin ammattisotilaat, jotka suomea siellä edustaa niin on tietoisia ammattinsa riskeistä. Toivottavasti mukaan on laitettu myös muutakin kun vanha pystykorva ja polkupyörä. Ja ainahan jos Afganistanissakin pukkaa oikeen kovat helteet päälle voi nekin, jotka ei haluukkaan sotia hakee vanhaa kunnon saikkua. Kyllä joku sitten senkin paikan hoitaa..

Viestissä saattoi esiintyä lievää sarkasmia, mutta lyödään virrat taas myllyihin ja ajatellaas niitä isompia kokonaisuuksia. <3

Monesti Afganistan-keskustelussa perustellaan asioita liian vahvasti tunnesyillä. Tunteen, esimerkiksi pelko rauhanturvaajien puolesta, ovat toki oikeutettuja. Mutta tällaiset eivät ole sellaisia syitä, joiden vuoksi päätöksiä koskien rauhanturvaamista voidaan tehdä.

Olen pohtinut, johtuuko monen negatiivinen asenne rauhanturvaamiseen ja Afganistaniin:

1. Keskustelijoiden erilaisesta mieleipiteestä suhteessa veroeurojen käyttöön
2. "Vääränlaisesta" ulkopolitiikasta suhteessa keskustelijan omiin kantoihin
3. Eettisistä kysymyksistä suhteessa rauhanturvaamiseen ja aseiden käyttöön
4. Tiedon puutteeseen suhteessa rauhanturvaoperaation hyödyistä ja haitoista
5. Jostain muusta seikasta

Koitan itse lyhyesti perustella omaa arvomaailmaani suhteessa esittämiini asioihin.

1. Suomalainen hyvinvointivaltio ja pitkään kestänyt rauhan aika on mahdollistanut Suomelle ja suomalaisille osallistumisen rauhanturvaamiseen viimeisen runsaan 50 vuoden aikana. Koen osallistumisen rauhanturvaamisen yhtä tärkeäksi, kuin kehitysyhteistyön. Tämä siksi, että etenkin nykyään aseelliset ja humanitääriset konfliktit tuppaavat tapahtumaan samoilla alueilla. Siksi kannatan rauhanturvaamista.

2. Suomi tekee onnistunutta ulkopolitiikkaa. Suomi pienenä valtiona ei näyttele suurta roolia maailmanpolitiikassa. Venäjän naapurimaana ja Itämeren valtiona sillä on toki geopoliitiinen erityisasema. Tämän lisäksi Suomi tarvitsee aktiivisen roolin toimijana kansainvälisessä yhteisössä. Rauhanturvaaminen on yksi niistä osa-alueista, jolla kotimaamme edustaa osaamisessa maailman huippua. Olemalla mukana rauhanturvaamistyössä se osoittaa olevansa vastuuta kantava maa ja saanee siksi myös arvostusta ja sanansijaa maailmanpolitiikassa. Siksi kannatan rauhanturvaamista.

3.Suomalaiset rauhanturvaajat ovat lähes aina kantaneet asetta mukanaan. Eivät hyökätäkseen, vaan suojatakseen omaa toimintaansa. Voimanläyttö on myös pelote, joka ehkäisee väkivaltaa ja rauhoittaa ympäristöä. Tämän huomasin myös Afganistanissa eivätkä viime päivien tapahtumat heikennä tätä mielipidettäni, sillä rauhoittamista tapahtuu myös pääväestön keskuudessa, vaikka kapinalliset olisivatkin näin vaalien alla aktivoituneet. Suomalainen kantaa asettaan matalalla profiililla eikä pelottele sillä siviiliväestöä. Tästä saimme paikallisilta kiitosta kyseisessä Etelä-Aasian maassa. Nykyisiin kriiseihin liittyy se piirre, että rauhanturvaajat eivät enää seiso kahden valtion rajalinjoilla, vaan tukevat paikallista väestöä kriisin keskellä, jonka yhtenä osapuolena on mesti puolisotilaallisia ryhmiä. Sodan osapuoli Suomi ei Afganistanissa ole, vaikka tulituksen kohteeksi on joutunut. Siksi kannatan rauhanturvaamista.

4.Afganistanissa huomasin kotimaista mediaa tutkaillessani, että jutut sisälsivät asiavirheitä ja maan tilanne värittyi eteläisessä ja itäisessä Afganistanissa käytävien rajujen taistelujen kautta. Kotimaassa ei välttämättä ollut ymmärrystä Afganistanin turvallisuustilanteen profiilista tai edes siitä, mitä suomalaiset maassa tekevät ja miksi. Siksi monet tällaiset palstakeskustelutkin perustuvat luuloille ja tunnepitoisille seikoille. Onneksi viime päivinä on hyviäkin juttuja tullut ilmoille, kuten Aamulehden liitteessä Sunnunataina 2.8.2009. Myös ajatus siitä, että Suomi lähettää sotilaitaan tapettavaksi Afganistaniin (joka on valitettavan usein nähty kommentti), on faktoihin perustumatonta luuloa. Jokainen rauhanturvaoperaatio on historian saatossa ollut tavalla tai toisella vaarallinen. Noin 50 suomalaista on kuollut, joista muistaakseni 9 taistelutilanteissa. Tähän mennessä Afganistanissa on kuollut 1 suomalainen (kers. Petri Immonen, rauha hänen muistolleen). Me rauhanturvaajat emme lähde pakotettuina matkaan, vaan maailmalle mennään auttamisen halusta ammattitaidollamme omasta vapaasta halustamme. Ymmärrän äitien ja läheisten huolen, mutta mitään tässä maailmassa ei voi muuttaa, ei ellei ota hallittuja riskejä ja uhraa elämästään aikaa vaikeidenkin asioiden parissa. Siksi kannatan rauhanturvaamista.

5. Monta muutakin syytä löytyisi, mutta tässä kai niistä tärkeimpiä. Lopetan aiheella, josta en juuri ole nähnyt keskustelua. Afganistanin kapinalliset juuri toivovat tämänkaltaista keskustelua kotimaissa, joiden kautta mahdollinen paine poliitikkoja vastaan kasvaa. Taliban-liike on todennut, että he voittavat sodan varmasti. Heillä on aikaa, mitä länsivalloilla ei ole. He pyrkivät ajamaan kansainväliset joukot pois maasta vielä siinä vaiheessa, jossa maan oma turvallisuusviranomaisverkko on heikko. Siksi olisi suuri virhe lähteä juuri nyt pois Afganistanista. Ennen ei kannata, ennen kuin maan armeija (ANA) ja polisi (ANP) ovat tarpeeksi vahvoja ylläpitämään turvallisuutta.

Kiitos kaikille keskustelijoille, asia on tärkeä ja iloitsen, että rauhanturvaaminen saa näin paljon huomiota. Vaikkakin ikävän kautta eli Afganistanin ampumatapusten.

Sami Tammisalo, Keuruu

Kyllä, olen katkera Ahtisaarelle, sanon sen heti.

Koska Ahtisaari sai 70 000 euroa lisää turvallisuuden lisäämiseksi, niin paljonko poikamme Afganistanissa nyt saavat lisää turvallisuuden parantamiseksi? Vastaan itse, ei penniäkään, yksikään sotilas ei ole Ahtisaaren veroinen suomalaisten mielestä.

Miksi palkittu Ahtisaari ei mene nyt Afganistaniin katsomaan poikia ja kenties rauhaa hieromaan? Vai odottaako Ahtisaari että pöytä raivataan ensin sotilaiden verellä puhtaaksi, niin sitten voi kenties paikalle liukastella ja kunnian ottaa?

Miksi Nato Ahtisaari on niin suosittu Suomessa ja Afrikassa, vaikka nuoria sotilaitamme tapetaan vieraalla maalla?

Miksi Ahtisaaren aikana syntyneet nuoret voivat niin pahoin, että tappavat jo kotimaassa koulussa. Ja loput nuoret laitetaan sitten ulkomaille tapettaviksi ja vihaa keräämään suomalisia kohtaan.

Paljonko Suomen valtio lisää kansalaistensa turvallisuutta, kun suomalainen sotilas tappaa talebanin ja sen jälkeen terrorismin maalitauluksi joutuu tavallinen suomalainen, eikä missään nimessä Ahtisaari.

Peijooni sentään, että olen katkera Ahtisaarelle. Harmittaa vieläkin kun Kosovossa polttivat Ahtisaaren takia Suomen lippuja, se näky ei lähde silmistä.

Myös Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg näkee sodan ja ei-sodan välisen rajanvedon lainopillisena.

-Siihen liittyy juridisia kysymyksiä. Sodasta ja rauhasta pitäisi päättää eduskunnassa, Forsberg kommentoi

NATO approved a reorganization of its command structure in Afghanistan on Tuesday to better coordinate the war there against Al Qaeda and the Taliban.
http://www.nytimes.com/2009/08/05/world/05nato.html

On uskomatonta, miten sikainfluenssan uhkaamassa Lintukodossa kehdataan uskotella kansalaisille, ettei Afganistanissa ole sotaa.

John McCain tiesi helmikuussa 2009, että Afganistanissa käydään sotaa. Sota ei ole elokuussa 2009 suinkaan loppunut vaan se jatkuu ja jatkuu yhä edelleen.

Mutta Lintukodossa jaksetaan jankuttaa, ettei Afganistanissa sodita (sic!). Tämä olisi tragikoomista, ellei pohjimmiltaan olisi kysymys yksinkertaisuuden riemujuhlasta.

Oikeassa oli Aleksanteri Rahkonen: "Ei missään voi niin riemuita, / Kuin Suomessa vain voipi."
*

February 25, 2009

U.S. losing war in Afghanistan, McCain says

WASHINGTON (CNN) -- Former GOP presidential nominee John McCain warned Wednesday that the United States is losing the war in Afghanistan.
Sen. John McCain recommended expanding the Afghan army to between 160,000 and 200,000 troops.

Sen. John McCain recommended expanding the Afghan army to between 160,000 and 200,000 troops.

The Arizona senator, the ranking Republican on the Senate Armed Services Committee, said that while he approved of President Obama's recent decision to send 17,000 more troops to the country, he believed an additional allied military and civilian surge would be necessary to prevent it from once again becoming an al Qaeda safe haven.

The Obama administration is conducting a review of overall U.S. policy in the troubled Islamic republic, the president said in his joint address to Congress on Tuesday.

"With our friends and allies, we will forge a new and comprehensive strategy for Afghanistan and Pakistan to defeat al Qaeda and combat extremism," Obama said Tuesday. "Because I will not allow terrorists to plot against the American people from safe havens halfway around the world. We will not allow it."

But McCain said on Wednesday, "When you aren't winning in this kind of war, you are losing. And, in Afghanistan today, we are not winning." He delivered his remarks at the American Enterprise Institute, a Washington-based think tank.

McCain claimed that while the situation in Afghanistan is "nowhere near as dire as it was in Iraq," the number of insurgent attacks had spiked in 2008 and violence had increased more than 500 percent in the past four years.

Growing portions of the country "suffer under the influence of the Taliban," he added.

McCain's comments echoed those of Defense Secretary Robert Gates, who acknowledged last Friday that the United States is facing a "very tough test" in Afghanistan.

"But I'm sure we will rise to the occasion the way we have many times before," Gates told a news conference in Krakow, Poland, where NATO defense ministers were meeting.

McCain said that the U.S. was winning the war in Afghanistan through early 2005, when some troops were withdrawn and "our integrated civil-military command structure was disassembled and replaced by a Balkanized and dysfunctional arrangement."

A Vietnam War veteran, former prisoner of war and longtime member of the Armed Services Committee, McCain said that while he knows Americans "are weary of war ... we must win [in Afghanistan]. The alternative is to risk that country's return to its previous function as a terrorist sanctuary, from which al Qaeda could train and plan attacks against America."

Among other things, McCain stated that the U.S. needs to establish a larger military headquarters capable of executing "the necessary planning and coordination for a nationwide counterinsurgency campaign."

He also said plans to expand the Afghan army from 68,000 to 134,000 troops were insufficient. He recommended expanding the Afghan army to between 160,000 and 200,000 troops.

At the same time, he said, the U.S. needs to boost the country's nonmilitary assistance to help strengthen "its [civilian] institutions, the rule of law, and the economy in order to provide a sustainable alternative to the drug trade."

Southern Afghanistan provides about two thirds of the world's opium and heroin. Over the years, those two drugs have served as a major source of revenue for the insurgency, including the Taliban.

McCain warned that, even if his recommendations are adopted, the violence in Afghanistan is "likely to get worse before it gets better. The scale of resources required to prevail will be enormous."

The timetable, he concluded, "will be measured in years, not months."

(http://edition.cnn.com/2009/POLITICS/02/25/mccain.afghan.war/index.html)

ISAF joukoilla ja NATO-johtoisella Enduring Freedomilla, johon ISAF kuuluu, on USAlainen komentaja. Ne toimivat maassa, jossa USA käy NATO apunaan omaa ja NATOn sotaa, YKn mandaatilla ohessa toimivien Assistance Forcen joukkojen kanssa, joilla on rauhanturvatehtävä. Huom. termi assistance. Intressejä on yhtä monta kuin on osallistuvia maitakin. USA istuu edelleen pöydän päässä.

Koko pääsodan rinnalla pyritään rauhanturvaamiseen, humanitaariseen apuun ja vaalien valvontaan. Suomalainen rauhanturvaaja tekee tehtäväänsä koko tämän paletin sisällä. Tehtäviin osallistujat suojaavat itseään ja siviilejä tarvittaessa. ISAF-joukot eivät toteuta hyökkäys eli tuhoamistehtäviä vaan toimivat siviilien ja talebanien välissä suojana. Ampuminen on tarpeen, jotta afgaani saa annettua äänensä tulevissa vaaleissa, tarvitaan sekä NATOa, USAta että ISAFia suojaamaan prosessi. Muutoin äänestyslaput ovat täynnä reikiä. Äänestys on vain yksi askel mutta se on otettava.

Äänestyksen jälkeen taleban todennäköisesti jatkaa taisteluaan kaikkia ulkopuolisia organisaatioita ja henkilöitä vastaan niin kuin tähänkin asti niin kauan kuin kykenevät. Lisäksi uusi hallitus on kohteena. Kaikki mikä on talebanien tavoitteiden esteenä on kohteena. Siis myös suomalainen rauhanturvaaja.

Kysymys siis kuuluu saadaanko taleban poistettua Afganistanista ja pidettyä tämä asiantila voimassa seuraavat 5, 15 tai 50 vuotta? Voidaanko Afganistania rakentaa paremmaksi? Saavuttaako USA strategiset tavoitteensa? Saavuttaako ISAF tavoitteensa? Ei USA auta demokratian leviämistä tai maan jälleenrakentamista tai ihmisoikeuksien edistämistä ilman, että sille jää viivan alapuolelle jotain strategisesti merkittävää. Kyseessä on kuitenkin voimapolitiikka.

USA ja NATO ovat mielestään sodassa talebaneja ym. ryhmiä vastaan. Talebanit ovat varmasti mielestään sodassa lähes kaikkia vastaan. Veikkaisin, että talebanit ovat mielestään sodassa lähes samalla mitalla USAn sotilaita kuin suomalaisia rauhanturvaajiakin vastaan. Suomalainen rauhanturvaaja ei käy sotaa mutta ampuu kyllä henkensä pitimiksi, jos tilanne sitä vaatii. Rauhanturvaajilla on aina asevarustus mukana, jotta toiminta yleensä on mahdollista tietyissä tilanteissa.

Esimerkiksi Ruotsi ei ollut sodassa Venäjää vastaan 1939-1944 mutta kyllä Suomen joukkojen ohella taisteli ruotsalaisia osastoja. Oliko siis Ruotsi sodassa Venäjää vastaan? Virallisesti ei. Juridisesti ei. Mutta kyllä ruotsalaiset ampuivat itään päin tuhoaminen tavoitteenaan. Jos tässäkään tapauksessa Ruotsi ei ollut sodassa Venäjää vastaan, ei Suomikaan ole sodassa Afganistanissa.

Mutta kun ajatellaan, että porukka joka ei pidä toisesta porukasta tal/pol/hum/oik/sos syiden takia päättää auttaa porukkaa joka on ongelmissa tämän toisen porukan kanssa omassa maassaan, niin kansainvälinen oikeutus on ainoa tekijä jolla on jotain merkitystä. Venäjällä ei tätä aikoinaan ollut. Meillä on nyt. Onko YK väärässä, kenen mielestä? Historiaa kirjoitetaan usein voittajan kynällä mutta ei tämä sodalta tunnu. Ampuminen on samanlaista politiikasta huolimatta mutta ei tämä kaupunkilaisjärjen mukaan sotaa ole.