Suomen vaaleissa yksi iso ongelma

Outo johtopääätös, kun artikkelia lukiessa nykyinen järjestelmä osoittautuu selvästi huonommaksi.
Listavaali saisi päinvastoin useamman äänestämään. Ääni puolueelle on parempi kuin ääni jollekin ehdokkaalle.
Puolueiden väliset erot korostuisivat, mikä olisi pelkästään hyvä asia.
Puolue päättää sisäisesti, miten se asioita ajaa ja mitä se pitää tärkeänä. Ja laittaa listaansa henkilöt, jotka parhaiten vievät asioita eteenpäin.
Tuskinpa silloin listalla on esim. viisi julkkista etummaisena.
Asiaa voisi verrata jääkiekko- tai jalkapallojoukkueeseen.
Fanit kannattavat joukkuetta ja fanittavat niitä tähtiä, jotka saavat joukkueen menestymään. Joukkue tulee ensin.
Puolueissa tähtipelaajia ovat pätevimmät ja fiksuimmat.
Jääkiekkojoukkueen valmentaja ei mielellään ota kentälle suosittua kansanedustajaa, koska tämä ei osaa pelata heidän peliään.
Puoluejohtokin ottaa eduskuntaan mieluummin pätevän ihmisen joka ymmärtää politiikkaa ja miten siinä pitää toimia. Julkkis joka ei ymmärrä mitään on pelkkä verkonpaino joka vain kulkee joukon mukana eikä tuo mitään uutta puolueelle.

Radikaali ehdotus:

Jokainen puolue ja vaaliliitto saavat itse päättää, voiko heidän ehdokkaitaan äänestää erikseen vai ainoastaan koko puoluetta.

Puolue X ilmoittaa olevansa äänestettävissä ainoastaan puolueena ja antaa julki listavaalien tapaan järjestetyn ehdokaslistansa.

Puolue Y antaa äänestää suoraan ehdokkaita.

Äänestäjä saa kopissaansa vaihtoehdoiksi sekä puolue X:n yhdessä että puolueen Y kaikki ehdokkaat erikseen.

Tässä voittaisivat kaikki. Äänestäjä voi halutessaan äänestää ehdokasta sellaisesta vaaliliitosta joka sen sallii. Puolueella on toisaalta vapaus järjestäytyä listavaalimuodostelmaan jos haluaa.

Eikä meidän tarvitsisi silloin enää murehtia äänestysaktiivisuuden tipahtamisesta, koska äänestäjille jäisi kuitenkin vaihtoehtoja. Jos listavaalitaktiikka osoittautuu sitä kokeileville puolueille huonoksi (eivät siis saa kannatusta) niin se korjaantuu varmasti muutamien vaalien jälkeen. Toisin sanoen tämä ratkaisi on myös itsensä automaattisesti korjaava, toisin kuin siirtyminen ainoastaan listavaaleihin.

Listavaalit vievät ajatusta yhteen suuntaan, eli korjaavat uutisessa esitetyn ongelman poistamalla yksilöiden merkityksen. Toinen vaihtoehto olisi lähteä toiseen suuntaan ja antaa oikeasti painoarvoa sille, ketä yksittäistä henkilöä äänestetään: jos haluaa äänestää ydinvoiman vastustajaa, äänet menisivät tälle henkilölle, eivätkä puolueelle. Tällöin siivellä ei menisi sisään se saman puolueen ydinvoiman kannattaja.

Muistaakseni tämänsuuntaista järjestelmää jossain päin Eurooppaa jo käytetäänkin?

Onneksi edes tämä suomalainen demokratia, siis se mitä haluamme uskoa siitä vielä olevan jäljellä, ei ole verrattavissa sen paremmin jalkapallo- kuin lätkäjoukkueeseen.

Käytännössä Suomessa on jo tehty päätökset, joiden seurauksena listavaalit toteutuvat. Asettamalla erilaisia kattoja vaalirahoitukselle vain ne, joilla ei kattoa ole, tulevat menestymään. He ovat niitä ehdokkaita, joita puolue tukee. Sen maksamilla vaalirahoilla kun ei ole kattoa.

Sen seurauksena äänestämisaktiivisuus Suomessa lopahtaa, täysin siitä riippumatta kuinka paljon poliitikot ja virkamiehet haluavat äänestysaktiivisuuden nostokampanjoihinsa käyttää. Äänestäjältä viedään viimeinen syy äänestää. Paloheimon johtopäätös on siis tältäkin osin aivan oikea.

Ongelma on että vaaleja markkinoidaan henkilövaaleina vaikka melkein kaikilla puolueilla on tiukka puoluekuri. Listavaali olisi läpinäkyvämpi äänestäjille mutta se vähentäisi illuusiota demokratiasta koska puoluekabinetti päättäisi listan järjestyksen. Tai sitten puolueen jäsenillä olisi enemmän valtaa koska he saisivat äänestää tuosta järjestyksesta.

Miksei saman tien mentäisi täyteen henkilövaaliin? Tulisi ainakin ehdokkaisiin vähän lisää vauhtia. Läpi menneet ehdokkaat saisivat sitten eduskunnassa tai vastaavassa muodostaa ryhmänsä.

Entä onko olemassa mitään mahdollisuutta saada muutosta? Suuret puolueet ja niiden kabinetit kuitenkin suojaavat omaa asemaansa kaikin keinoin.

Aikanaan Porthaniassa toimi valtiotieteen opiskelijoille numerus clausuksena talon pyöröovi. Piti osata heittäytyä sisään oikeassa kohdassa.
Kirjoitus todistaa asian.

-Ei mitenkään. Mikäli listavaalit olisivat olleet voimassa aikoinaan ei Paavo Väyrynenkään olisi päässyt läpi. Oli läpi päästessään vain puolueensa "täyte-ehdokas".

Aikanaan Porthaniassa toimi valtiotieteen opiskelijoille numerus clausuksena talon pyöröovi. Piti osata heittäytyä sisään oikeassa kohdassa.
Kirjoitus todistaa asian.

Paloheimo käytti esimerkkinä ydinvoiman kannatusta: "ydinvoiman vastustajan ääni voi päätyä ydinvoiman kannattajalle, vaikka olisikin äänestänyt ydinvoiman vastustajaa".

Jos siirryttäisiin listavaaliin, jokaisen puolueen pitäisi naulata ehdoton kantansa ydinvoimaan kiinni vaalien alla, eikä sitä voitaisi muuttaa koko vaalikauden aikana, jos tavoitteena on antaa äänestäjälle sitä mitä hän on halunnut. Sama juttu joka aiheen kanssa.

Vastaavasti jokaisen puolueen kansanedustajan pitäisi äänestää joka asiassa vaalien alla esitetyn puolueen kannan mukaan, jolloin olisi merkityksetöntä valita kultakin listalta useampia kuin yksi kansanedustaja.

Listavaalia harkittaessa siihen pitäisikin liittää lisäuudistus, jonka mukaan kutakin puoluetta tai listaa edustaisi vain yksi kansanedustaja, jolla olisi listan saamaa ääniosuutta vastaava määrä ääniä käytettävänään eduskunnassa. Eduskunnan kulut pienenisivät selvästi, mutta enpä usko poliitikkojen innostuvan siitä uudistuksesta.

Suomen vaaleissa on yksi ongelma: RKP.

Edustuksellisuus 103 vuotta, kansa harjoittelee suoravaikutusta

Suomi oli ennakkoluuloton 103 vuotta sitten; naiset saivat äänioikeuden samassa yhteydessä kun Eduskunta aloitti työnsä. Suomi ei ole nyt ennakkoluuloton, vaan moderneista mahdollisuuksista huolimatta karsastaa kysyä suoraan kansalaisilta mielipiteitä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on tottunut hyvin hitaisiin muutoksiin, vaikka nyt tulisi toimia nopeasti huomisen uhkien estämiseksi. Valtionvarainministeri Eero Heinäluoma (SDP) kysyi v. 2006. "Mitä emme näe, kun meillä menee niin lujaa" (siteeraus Taloussanomista).

Nykyaikainen demokratia eroaa kansanvallasta. Kansalaiselle alkaa olla ihan sama äänestääkö vai ei.

Uusi demokratia perustuu harvainvaltaan ja lobbaukseen ja lahjontaan. Siinä puolue vie kansalta vallan ja rahat, äänesti tai ei. Puolueet ajavat puolueen etuja, ei kansalaisten etuja. Yksittäisen kanslaisen mielipidettä ei huomioida. Vasta painostusryhmällä on sananvaltaa.

Kunnallispolitiikkaa valvoo ja suorittaa kuntien työntekijät, jotka on suurin ryhmä, joka menee vaaleissa läpi.

Harvainvalta on puolueissa pienen eliitin käytössä ja riviedustajat tottelevat 'puoluekurilla' eikä omallatunnolla. Suomea ohjaa n. 100 ihmistä. Edustajat maksavat puolueelle 10 % suojelumaksua, joka on äänestetty verovähennykseksi. Siksi poliittisia virkoja on paljon. Kansa maksaa 90 %, jotta puolue saa 10 %.

Parlamentarismi käsittää niin monia yhteisä asioita, että listavaalit ei poistaisi sitä ongelmaa, että ääni menee väärälle asialle/ehdokkaalle. Puolueohjelmat ovat aina kompromisseja jostain, mm työväenpuolue ajattelee vain työtä, tuli se sitten atomivoimalasta tai tuulivoimalasta. Tai sitten meillä pitäisi olla 1001 puoluetta, jotka ajaa vain tiettyä asiaa.

Nykyinen suora ehdokasäänestys mahdollistaa sen, että kansanedustajiksi saadaan nimen omaan henkilöitä omine puutteineen ja vahvuuksineen, oli ne sitten julkkiksia tai ei. Kyllä puoluekuri on pitänyt tähän asti huolen siitä, että Eduskunnan äänestysvalotaulussa syttyy lamput juuri niin kuin puolue ajattelee tai edustaa.

Listavaaleissa vain pienelle piirille suopeat ehdokkaat pääsevät läpi. Jos kansa esimerkiksi haluaisi jonkun kansanedustajan ulos eduskunnasta, ei se kovin helpolla onnistuisi, mikäli hän olisi listakärjessä. Täten se veisi suuren palan Suomen demokratiasta. Nykyisessä vaalijärjestelmässä tulisi vain painottaa enemmän puolueita ja puolueen sisäistä kilpailua. Silloin äänestäjä ei pettyisi niin useasti. Toki suuremmat erot puolueiden välillä olisi äänestäjien kannalta suotavaa...

Ehdotus pönkittäisi poliittisen eliitin valtaa, koska se niukentaisi mahdollisuuksia todellisiin muutoksiin.

Sveitsissä kansalaiset pääsevät vaikuttamaan moniin päätöksiin kansanäänestyksillä. Suomalaiset poliitikot sulkeutuvat kuin osterit, jos moisesta hapatuksesta edes uskaltaa mainita. Nettikaudella neuvoa antavat kansanäänestykset olisi kai helppo järjestää. Vai tulisiko vain sotkua, kuten sähköisen äänestysen kokeilussa?

Heikki Paloheimo on selvästi pettynyt puolueensa eurovaalimenestykseen. Mitro Repo ja nuori nainen Itä-Suomesta eivät olleet puolueen toivomia edustajia parlamenttiin.

Mielestäni jokainen puolue ja vaalilista saisi itse päättää, sovelletaanko sen ehdokaslistalla listavalintaa vaiko äänestäjien valitsemaa järjestystä. Jos puolue käyttää listavaalia, niin sille arvotaan vain yksi ehdokasnumero.