”Järjestelmä pettää Suomessa”

Vanhustenhuolto on perinteisesti nojannut sekä sukupolvien ketjuun että naapuriapuun. Nykyisin sukupolvet eivät enää usein asu samoilla seuduilla, eikä naapurin auttaminen ole enää elinehto. Mitä tilalle?

Suomi on aina ollut takapajuinen maa, jossa vierastetaan muutosta. Poliitikot ovat alkaneet käyttää tätä hyväksi: tuntuu siltä, että kansa pidetään juuri ja juuri työkykyisenä, hienossa tasapainossa päihteiden ja työn välillä.

Alkoholihaittoja vähätellään, jotta ihmiset eivät vahingossakaan lopettaisi juomista, joka monella alkaa olla jo jokapäiväistä. Näin saadaan ihmiset juomaan itsensä hengiltä ennen kuin heille tarvitsisi maksaa eläkettä.

Mutta kiinnostaako poliitikkoa? Ei varmasti kiinnosta. Lääkefirmat lahjovat kovin avokätisesti ja valtio jumittuu täydelliseen stagnaatioon jossa ongelmanratkaisu on kollektiivista käsien levittelyä. Ongelmat tiedetään, mutta niitä ei edes haluta ratkaista.

Maahanmuuttajat ovat Suomen tulevaisuuden toivo, vanhuksille kuolinpillereitä. Työvoimapula karjuu ja kulttuuri kaipaa rikastamista.

Ehdottaako kunnioitettu arkkiatri lisää byrokratiaa entisten päälle? Mitä runsaampi ja monimutkaisempi hallintohimmeli, sitä varmemmin rahat ja resussit ovat pois vanhusten hoidosta.

Kunnilta valta pois valtakunnalliselle organisaatiolle vastaamaan kansalaisten kunnollisesta ja taspuolisesta kohtelusta. Järjestelmä Suomessa - - -

Ilmeisesti aiheellinen pelko alkaa hiipiä vanhusväestön keskuuteen. Vanhat ihmiset ollaan nähtävästi Suomessa luokittelemassa kalliiksi rasitteeksi, johon yhteiskunnalla ei ole varaa. Nurkan takana odottavat seuraavat ihmisryhmät jotka tullevat kokemaan saman kohtalon, ellei joku (kansa) saa ryhtiliikettä aikaan.

Se miten hoidamme vanhuksiamme kertoo ihmisten ja yhteiskuntamme sivistystasosta.

Keskustelin erään yli 10 vuotta alalla olleen kanssa vanhusten hoidosta. Vaikka rahakin on tärkeää ongelmien ratkaisussa, niin suurimmat ongelmat ja erot vanhusten hoitamisessa löytyvät ihmisten johtamistaidoista ja asenteesta vanhoja ihmisiä kohtaan.

Tilanne on vähän sama kuin tietyissä valtion virastoissa ja ministeriöissä. Ihmisten työhyvinvointi vaikuttaa asiakkaisiin.... Osastonhoitajilla ja ylihoitajilla ei välttämättä ole riittävää ihmisten johtamiseen liittyvään koulutusta vaikka terveyden hoitoon liittyvä osaaminen olisikin hallussa. Ne konkreettiset vanhusten järkyttävään hoitoon liittyvät yksittäiset esimerkit joista kuulin eivät yksikään liittyneet siihen että ko. palvelutalolla olisi rahanpuute.

No uskon että joku/jotkut vielä yhdessä kirjoittavat kirjan , jossa tietyt palvelutalot ja niiden johto mainitaan nimillä ja tietyt todelliset episodit vanhusten hoidossa tuodaan esiin. Myös järjestelmämme hienot asiat on tärkeä tuoda esiin. Paljon on näissä palvelutaloissa myös hyvää ja ammattitaitoista väkeä.

Näistä arjen todellisista sankareista on myös tärkeä kertoa. Näitä arjen todellisia sankareita on todennäköisesti enemmän kuin jääkiekkoliigassa pelaajia ja katsojia yhteensä...

Vanhusten hoidosta annettava laki on vain näennäistä polittikkojen ehdottamaa korjausta, koska sillä ei voida vaikuttaa ihmisten johtamistaitoon, asenteisiin eikä myöskään ihmisten sivistystasoon.

arkkiatri voinut sanoa mikä on sitten nyt prioriteettinä ykkösenä

olisi saatu oikeaa jännitettä yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä tällaista vettä hanhen selkään lausahtelua

"– Järjestelmä pettää nyt joka tasolla, kun kunnat saavat vapaasti päättää, miten käyttävät valtionapunsa, arkkiatri sanoo."

Onko sitten mikään ihme, että yhdelle jos toisellekin järjissään olevalle syntyy ajatus, että syanidikapseli olisi hyvä olla kaulanauhassa odottamassa sitä hetkeä, jolloin omassa paskassa lojuminen alkaa riittää.

"Arkkiatri Risto Pelkosen mukaan Suomesta ei tunnu löytyvän todellista tahtoa parantaa vanhustenhoitoa."

Kysymys ei ole tahdosta parantaa vanhustenhoitoa, vaan ymmärryksestä vaikuttaa arjen asenteisiin. Jos vanhuksen annetaa olla kusessa ja paskassa sängyssä tai häntä kohdellaan muutoin alentavasti esimerkiksi työnnetään lääkkeitä suuhun niin että hampaat meinaavat irrota, tai jos vanhusta läimäytetään kasvoille niin että hänelle tulee mustelma, niin se ei johdu siitä että ei ole todellista tahtoa muuttaa asioita vaan yksinkertaisesti hoitohenkilökunnan asenteista. Tarkkaan ottaen kysymys on viimekädessä osastonhoitajan tai ylihoitajan asenteesta omia työntekijöitä ja asiakkaita kohtaan, ei esimerkiksi rahasta.

Tuli vain mieleen,että voisiko näitä sivareita sijoittaa tuonne vanhustenhoitoon lisävoimaksi.
Vaikkapa vanhuksia ulkoiluttamaan.

Julkisen sektorin toimenpiteiden lisäksi tarvitaan mielestäni ihmisten vastuuta itsestään ja lähimmäisistään esimerkiksi sukulaisten sekä ystävien osalta.

Maassamuuton myötä useat ihmiset asuvat etäällä isovanhemmista ja heidän hoitopaikoistaan. Mielestäni palvelutaloihin voitaisiin perustaa iltapäiväkerhoja koululaisille, jossa nuoret voisivat yhdessä varttuneempien ihmisten kanssa tehdä läksyjä, harjoitella erilaisia taitoja, joita palvelutalon asukkailla ja kerhoihin osallistuvilla vierailla on sekä viihtyä ikääntyneempien ihmisten kanssa. Iäkkäämmät ihmiset voisivat osallistua jaksamisensa mukaan. Kyseinen olisi tärkeää vuorovaikutusta nuorten hyvinvoinnille ja vanhemmat mieltäisivät, että nuorilla on vastuullista seuraa esimerkiksi heidän ollessa töissä iltapäivisin. Vastaavasti nuoret ihmiset voisivat neuvoa vanhempia ihmisiä esimerkiksi nykyteknologian mahdollisuuksista sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja osallistumiseen. Kuten mm. kommentointi uusisuomi-sivuille.