Laitonta rahaa Vanhaselle ja Kaikkoselle?

- Stalinin rehabilitaatio laajenee
- Komissio ja laki kitkemään ”fasismia”
- Historian väärentäminen lailla pakolliseksi
- Molotov-Ribbentrop –sopimus sivuasiaksi
- Neuvostohistoria halutaan unohtaa
- 5. kolonnat Venäjän suojeluksessa
- Suomalaiset kiihottavat venäläisiä ”fasismijahtiin”
- Voiton päivänä tulisi muistaa järjestelmän uhreja
- Uutta historiankirjoitusta yritetään Suomeenkin
- Suomi yrittää olla syytön sotasyyllinen
- Venäjän toiminta fasistista totalitarismia
- Minkä viestin jätämme lapsillemme?
- Aggressiivisuus huono, win-win voittoisa strategia

Stalinin rehabilitaatio laajenee

Karjalan tasavallan päätös ryhtyä juhlimaan syyskuun 30. päivää fasistisista miehittäjistä vapautumisen juhlapäivänä herättää tarkastelemaan Neuvostoliiton ja Venäjän omia tavoitteita ja toimia. Onko Suomi todella ollut niin kauhea fasistinen maa kuin annetaan ymmärtää? Vai olisiko niin, että Neuvostoliitto olikin luonteeltaan fasistinen maa, mikä nyt näkyy kaiken pahan kieltämisenä ja toisten syyllistämisenä?

Venäjällä on nykyisen silovikihallinnon aikana synnytetty isovenäläistä, imperialistista ja totalitaristista neuvostohallintoa ja sen johtajaa Stalinia voimakkaasti tukeva rehabilitaatio-aalto. Tämän aallon tavoitteena on pyyhkäistä roskakoriin kaikki väitökset Neuvostoliiton valloitushalusta, omien ja valoitettujen kansojen kansalaisten massamittaisesta murhaamisesta ja tiiviistä yhteistyöstä Hitlerin natsihallinnon kanssa.

Uutena erityispiirteenä tälle ”fasimivainolle” on suomalaisten ns. antifasistien Venäjän hankkeille antama erittäin voimakas tuki – suorastaan kiihotus. Vaikka kyseessä on häviävän pieni, mutta äänekäs ryhmä, tiedotusvälineet mielellään toistavat heidän raflaavia teesejään. Ehkä sillä tavoin saa myytyä muutaman lehden enemmän.

Komissio ja laki kitkemään ”fasismia”

Suuresta isänmaallisesta sodasta eli II maailmansodasta on Venäjän hallinto tehnyt suuren spektaakelin, jonka rauhanomaista ja vapauttavaa luonnetta kukaan ei Venäjällä, entisissä satelliiteissa tai muissakaan maissa saa edes epäillä. Olisi miellyttävämpää kunnioittaa aitoja saavutuksia, kun niitä ei tuotaisi pakollisesti kunnioitettaviksi itse kohteen taholta.

Presidentti Dmitri Medvedev perusti toukokuussa 2009 komission, jonka tehtävänä on valvoa ja puuttua asiaan, jos joku taho pyrkii rehabilitoimaan fasismin kannattajia. Tavoitteena on ylläpitää tilanne, jossa neuvostovalta oli oikeutettu tekoihinsa ja pelasti muun maailman fasismilta. Siksi fasismi on eri muodoissaan tuomittava ja tuhottava.

Helmikuussa 2009 Venäjän duumalle annettiin lakialoite, joka kriminalisoi kaiken ”fasismin tukemisen”. Laki vahvistettaneen lähiaikoina. Tämän lain venäläinen rikkoja voi saada kolme vuotta vankeutta ja peräti viisi vuotta, jos hän on tehnyt ”rikoksen” virantoimitukseensa liittyen.

Historian väärentäminen lailla pakolliseksi

Entisten neuvostotasavaltojen asukkaille syyttäjävirasto voi lähettää ilmoituksen lain rikkomuksen rekisteröinnistä ja jos tämä henkilö tulee Venäjälle, hänet voidaan pidättää. Lakialoite koskee myös kansalaisjärjestöjä ja jopa valtioita.

On odotettavissa, että Venäjä tulee tätä lakia hyödyntämään aggressivisessa suhtautumisessaan mm. Viroon, Latviaan ja Puolaan. Ehkä Suomikin tulee saamaan siitä osansa. Onhan esim. Soviet Story –elokuvan esittäminen todennäköisesti venäläisittäin rangaistava teko, mutta suomalainen Elokuvatarkastamo on hyväksynyt dokumenttifilmin huomautuksitta. Dokumentti kertoo historiallisen totuuden, ei käskettyä totuutta.

Venäjällä on siten historian vääristely määrätty lailla pakolliseksi. Lännessä eräissä maissa historian vääristely on määrätty lailla kielletyksi. Molemmat ovat huonoja ratkaisuja. Vastaavaa analogiaa toteuttaen jokainen ehdoton totuus ja valhe pitäisi legitimoida lakikirjaan.

Molotov-Ribbentrop –sopimus sivuasiaksi

Venäjän historiankirjoitus on valjastettu palvelemaan isovenäläisyyttä ja tekemään Stalinin ajan hirmuteot kunniallisiksi ja tarpeellisiksi. Venäjä siten systemaattisesti laillisilla, poliittisilla ja voimakeinoihin liittyvillä sanktioilla uhkaamalla pyrkii muovaamaan historian ja tämän päivän totuutta mieleisekseen.

Fasismin vastaisessa taistelussaan Venäjä kokonaan unohtaa oman historiansa. Stalin ja Hitler tekivät 23.08.1939 koko Euroopan etupiireihinsä jakaneen Molotov-Ribbentrop –sopimuksen. Tämän sopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan pohjalta Hitler kykeni aloittamaan maailmanvalloituksensa. Neuvostoliitto tuli Stalinin johdolla vähän perässä kyetäkseen sälyttämään kaiken syyn Saksalle.

Keskinäinen hyökkäämättömyys-, avunanto- ja jakosopimus pyrki legalisoimaan fasistisen ja neuvostototalitarististen vallan hirmutyöt. Hitler otti oppia Leninin ja Stalinin kehittämästä Gulag-järjestelmässä eli vankileirien saaristosta ja NKVD ja SS tekivät laajaa yhteistyötä jo ennen sotaa.

Neuvostohistoria halutaan unohtaa

On kummallista, miten neuvostoajan hirmutöiden puolustajilta kokonaan unohtuvat kymmenien miljoonien omien neuvostokansalaisten harkitut murhaamiset, kidutukset ja kyyditykset. Tämä määrä oli olennaisesti suurempi, mitä välien rikkouduttua saksalaiset kykenivät aiheuttamaan.

Toinen erikoisuus on se, että nykyinen Venäjä vuoroin kieltää M-R –sopimuksen, vuoroin myöntää sen. Presidentti Vladimir Putin vuonna 2005 ja pääministeri Putin vuonna 2009 tuomitsi sopimuksen.

Mutta tuomio ilmeisesti tarkoittaakin tosiasiallisesti sopimuksen hyväksymistä ja läntisten valtioiden syyllisyyttä.

5. kolonnat Venäjän suojeluksessa

Venäjän nykyiseen aggressiiviseen doktriiniin liittyy myös ns. venäläisten suojelu eri maissa. Venäjällä on kehitetty oppi, jonka mukaan kaikkia venäläisiä voimia, myös armeijaa, tulee käyttää venäläisten suojeluun, olivat he sitten missä maassa tahansa.

Venäläisiltä itseltään ei kysytä, haluavatko he Venäjän suojelua. Venäläinen järjestelmä ei ennenkään ole kysellyt ihmisiltä, mitä he haluaisivat. Neuvostohallintokin tiesi aina parhaiten, mikä oli kansalle parasta, joten mitä sitä turhaan nytkään kyseltäisiin.

Ronald Reagan sanoi: ”En usko hallitukseen, joka suojelee meitä itseltämme”. Erityisesti itsenäiset maat haluavat itse päättää, kuka tai mikä heitä suojelee. Tuskin Venäjäkään hyväksyisi sitä, että esim. Israel ryhtyisi tarvittaessa suojelemaan vaikkapa sotavoimillaan Venäjällä asuvia juutalaisia tai Kiina kiinalaisia.

Suomalaiset kiihottavat venäläisiä ”fasismijahtiin”

Tämä on erittäin vaarallinen doktriini erityisesti Venäjän naapurivaltioille, joissa tämä ns. 5. kolonna on suuri. Esim. Tallinnassa venäläisiä on vajaa puolet väestöstä. Mitä tapahtuu, jos Venäjä yhtenä päivänä eräiden suomalaisten ”antifasistien” kiihottamana ja harhaanjohtamana päättääkin, että nyt lopetetaan Viron venäläisiin kohdistuva ”apartheid” täydellisesti?

Tarkoittaako se Viron sotilaallista valtaamista vai Venäjän ja Naton välistä aseellista selkkausta? Puheet Viron apartheidista ovat sinänsä täyttä propagandaa ilman todellisuuspohjaa. Kun esim. Tallinnassa kulkee, ei apartheid-väitteistä näe ainuttakaan todistetta, venäjää kuulee yhtä paljon puhuttavan kuin viroa, missään ei näe niitä apartheid-ghettoja ja kaupoissa kaikkia ihmisiä palvellaan yhtä hyvin tai huonosti myyjästä riippuen.

Tämä pieni fasistisesti toimiva antifasisteiksi itseään kutsuva ryhmä on ottanut päätehtäväkseen Venäjän ja muiden maiden välien täydellisen rikkomisen. Ilmeisesti heidän tavoitteenaan on tällä kiihotuksella synnyttää sotatila esim. Suomea tai Viroa vastaan.

Jos he siten uskovat saavansa johtopaikkoja näissä maissa venäläisten avustamina, kannattaa tutustua historian kertomuksiin venäläisten suhautumisesta maansa pettäjiin.

Voiton päivänä tulisi muistaa järjestelmän uhreja

Neuvostoajan voimakas rehabilitointi näkyy Venäjällä vahvasti 09.05 pidettävänä Voiton päivän juhlana, jossa viime aikoina on taas esitelty vanhentunutta, mutta perin massiivista sotilasarsenaalia. Esille tuodaan Neuvostoliiton ratkaiseva panos fasismin tuhoamisessa ja Stalinin toimien glorifiointi.

Olisi varmastikin paljon parempi keskittyä voiton päivänä muistelemaan niitä kymmeniä miljoonia omia uhreja, jotka joutuivat kärsimään järjettömissä vainoissa. Kannattaisi myös muistaa niiden muiden maiden kansalaisia, jotka neuvostojärjestelmä hyökkäyksillään tuhosi. Ei Katyninkaan noin 22 000 puolalaisen murhaa pestä totuuden vääristämisellä pois.

Olisi hyvä hetkeksi hiljentyä esim. Tsetsenian kansanmurhaa muistelemaan ja miettimään, miltä mahtaisi tuntua olla vastaavan aggression kohteena jonkun toisen maan taholta. Venäjällä on verinen ja rankka historia, jota se ei halua aukaista. Eniten tästä kärsii Venäjän kansa ja valtio.

Uutta historiankirjoitusta yritetään Suomeenkin

Suomalaisiin on viime vuosina kohdistettu yhä voimakkaampaa painostusta, että tunnustaisimme ollemme talvi- tai ainakin jatkosodan hyökkääjävaltio, joka teki hirmutekoja. Ehkä ainoa todellinen ”hirmuteko” oli se, että piskuinen Suomi kykeni puolustautumaan 50-kertaa suurempaa hyökkääjää vastaan aiheuttaen sille hirmuisia tappioita kyeten säilyttämään itsenäisyytensä.

Suomalaiset ovat perinteisesti pitkämielisesti alistuvaa kansaa, joka ei pidä melua omista oikeuksistaan. Näyttää siltä, että sitä ”melutasoa” olisi syytä nostaa ja siirtyä alistuneen suomettuneisuuden moodista asialliseen omien oikeuksiensa kunnioittamisen moodiin. Publilius Syrus: ”On helppo antaa anteeksi lapselle, joka pelkää. Todellinen tragedia syntyy silloin, kun ihmiset pelkäävät valoa."

Neuvostoliitto oli yksiselitteisesti talvisodan hyökkääjä ja siihen syyllinen, eikä jatkosotaa olisi ollut ilman talvisotaa tai Neuvostoliiton konkreettista hyökkäysuhkaa.

Suomi yrittää olla syytön sotasyyllinen

Edellinen tarkoittaa sitä, että Suomen on lopulta rohkaistuttava purkamaan sotasyyllisyystuomiot, jotka annettiin perustuslain vastaisen lain, tuomioistuimen ja tuomioistuinkäsittelyn pohjalta.

On suuri häpeä, että itsenäiseksi itseään sanova kansa kyyristelee yhä pelon poteroissa uskaltamatta selkeästi sanoa, että olimme uhri-osapuoli ja nyt on aika lähteä korjaamaan silloin tehtyjä virheitä.

Pysymällä itsepintaisesti sotasyyllisenä maana ja kansana asetamme itsemme syyllisiksi ilman oikeuksia. Jos olisimme syyllisiä, meidän tulisi kiireen vilkkaan tunnustaa avoimesti syyllisyytemme ja pyytää anteeksi talvisodan aloittaneelta Neuvostoliitolta/Venäjältä. Ja ehkä maksaa vieläkin suuremmat sodan lunnaat kuin sotakorvaukset (nyky-yhteiskuntamme rasitteena 50 – 60 mrd. euroa) tai aluemenetykset (45 000 km2) olivat.

Jos olisimmekin syyllisiä, miten jopa presidentti Tarja Halonen rohkeni Pariisissa 01.03.2005 kertoa, että kävimme erillissotaa, olimme sotaan syyttömiä ja saavutimme puolustusvoittoja. Nämä toteamukset olivat poikkeuksellisen tosia, joten niiden mukaisesti on syytä toimia ja lopettaa suomalaisten veteraanien ja Suomen pelastajien häpäisy.

Venäjän toiminta fasistista totalitarismia

Venäjä ilmaisee syvää fasismin pelkoa, mutta sen oma toiminta on luoteeltaan fasistista totalitarismia. Kun katsotaan käytettyjä menetelmiä, Hitlerin ja Stalinin hirmutyöt eivät juurikaan eronneet toisistaan. Hirmutöiden volyymissä Stalin voitti Hitlerin selvästi. Mutta molemmista voidaan hyvin käyttää nimitystä historian pahimpiin kuuluvat hirmuhallitsijat. Kumpikin ansaitsee täyden tuomion omine järjestelmineen. Silti nykyinen silovikihallinto nostaa Stalinia kunniaan.

Vastakkainasetelma länsimaiden ja Venäjän välillä kasvaa vääjäämättä. Euroopan neuvosto, Euroopan union ja ETYJ ovat tuominneet Neuvostoliiton totalitaristisen hallinnon toimet erilaisten nimikkeiden alla. Miten nämä organisaatiot suhtautuvat nyt Venäjällä jatkuvaan kehitykseen? On varma, että se koetaan suureksi ongelmaksi.

Maitten välisiä suhteita mutkistaa keskinäinen riippuvuus. Venäjä-riippuvuutta pyritään voimakkaasti lisäämään energiaraaka-aineen avulla. Tästä Eurooppa-Venäjä –riippuvuudesta Suomi saa osansa Nord Stream –kaasuputkeen lisääntyvän painostuksen pohjalta. Monidimensioisesta ympäristö-, turvallisuus-, talous- ja kuluttuurikysymyksestä pyritään tekemään vain ympäristökysymys.

Minkä viestin jätämme lapsillemme?

Suomalaisten poliittisten päättäjien kannattaa syvällisesti miettiä sitä, minkä viestin me annamme muille maille ja minkä perinnön lapsillemme, jos me yhä ylläpidämme valheellista syyllisyyttä ja yritämme siinä sivutoimisesti kuvitella olevamme syyttömiä syyllisiä.

Meidän tulee antaa sekä Venäjälle että muille maille selvä viesti siitä, että me emme alistu vääryyteen, vaan haluamme selvittää sekä historian painolastin että oman todellisen osuutemme siinä. Jos Venäjän hallinto haluaa alistaa omia kansalaisiaan, voimme vain antaa esimerkin toisenlaisesta käyttäytymisestä.

Nykytilanne, jossa valtiojohtomme antaa viestin Venäjälle, että kyllähän me haluamme pysyä syyllisinä, vaikka ratkaisu on täysin omissa käsissämme, on turmiollista alistumista. Tulemme siitä vielä maksamaan kovan hinnan, kaiken jo tapahtuneen maksamisen lisäksi.

Aggressiivisuus huono, win-win voittoisa strategia

Perinteiseen tapaan Venäjä pyrkii piilottamaan sisäiset ongelmansa aggressiiviseen retoriikkaan ulkopuolisia kohtaan. Venäjällä on aina etsitty ulkoisia vihollisia omiin vaikeuksiin. Se näyttää antavan jonkinlaisen oikeutuksen vaatia kansalaisilta lisää vyön kiristystä.

Venäjälle menee huonosti, kuten monella muullakin maalla. Venäjä ei kuitenkaan ole ryhtynyt tiukkoihin korjaaviin toimenpiteisiin, joten sen syvenevän johtamisen kriisin kulminaation voi lykätä toistaiseksi vain energiahintojen voimakas nousu.

Länsimailla, erityisesti Suomella Venäjän läheisenä naapurina, on velvollisuus kertoa totuus tilanteesta ja ehdottaa korjaavia toimenpiteitä. Parasta hedelmää eivät koskaan kanna yksipuoliset min-win –toimenpiteet. Aina tulisi etsiä win-win tai win-win-win –ratkaisuja. Niitä on olemassa, on vain oltava rohkeutta avoimin silmin valita niitä.