Herliniltä rankka tilitys isästään
Julkaistu: 23.9.2009 11:24
Kuva: Otava
Pekka Herlin veneilemässä lastensa Hannan, Ilonan, Niklaksen ja Ilkan kanssa.
Herlinin teksti on poikkeuksellisen avoin.
- Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään, Herlin tilittää.
Huomenna julkaistava Koneen ruhtinas - Pekka Herlinin elämä on amerikkalaissyntyisen John Simonin kirjoittama yritys-, henkilö- ja perhehistoria. Aloite kirjan kirjoittamiseen tuli Herlinin perheeltä, mikä näkyy sekä heidän antamiensa haastattelujen avoimuudessa että kirjan suoruudessa.
Simon on tehnyt kirjaa varten yli sata haastattelua. Teoksessa on runsaasti aiemmin julkaisematonta materiaalia.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Poimintoja Uuden Suomen blogeista
ILMOITUS
Yritysblogit
Tuoreimmat uutiset
Tilaa US-uutiskirje
Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
rahalla ei saa onnea
Hyvä että Niklas kertoo ns.paremmasta perheestä.Yleinen(toimittajien ja sosiaalipuolen)käsitys on ollut ja on vieläkin että nk.paremman/koulutetun väen lapset ovat parempia joka suhteessa kuin köyhän/heikommin koulutetun.
Veri on vettä sakeampaa
En tunne Herlinejä, joten voin kommentoida vain tilannetta yleiseltä tasolta. Ja olen surullinen Niklas Herlinin puolesta, että lapsuuden katkeruus suomalaisittain poikkeuksellisen bisnesmiehen oltua kykenemätön omassa elämässään olemaan myös kausityöttömyyksistä kärsivän kirvesmiehen lailla kotona ja opastamassa jalkapalloon, pesäpalloon, voimisteluun ja sen sellaisiin, millä sitten kenties perusperheiden vesat ovat päässeet aikanaan loistamaan, ja suomalaisessa ilmapiirissä pirulliseti vääntelemään ja viisastelemaan.
Mutta miksi vaatia jotakin ihmeen superkykyjä, olla sekä globaalin kaupan, ja sen elämänpiirin mestari, ja jotenkin samaan aikaan kuin minkä tahansa pikkupirtin lähi-isä. Mistä sitä tietää mitä kaikkea on reissuilla varmaan nähty ja koettu, ja mikä on ollut sisäinen palo ja paikallaanolemisen tuska kenties, mitä on sitten alkoholillakin pitänyt sammuttaa.
Suomessa ei ole totuttu
Siihen että puhutaan suoraan ja kenties asioiden oikealla nimellä. Minusta pojalla on oikeus puhua niin suoraan kuin haluaa, oli multaa päällä tai ei.
Herlin
Perillistenhän olisi pitänyt panna tuumasta toimeen, jos tuolta tuntui, mutta eivätpä vaan ole toimineet ajatuksiensa mukaan. Puheet on puheita, olisi pitänyt toimia.
Siis miten?
Jos aikuinen ja oikeustoimikelpoinen ihminen on kusipää niin mitähän siinä muiden tuumasta toimeen paneminen auttaa? Millaisia käytännön toimenpiteitä ajattelit?
Herlin: Kunnioita
Herlin: Kunnioita vanhempiasi! Maksa kiltisti kirkollisvero. Ainakin yritystoimistasi, jos et muusta.
Perhehelvetti
Vai että kirkkokin ja raamattu piti sotkea tähän perhetragediaan mukaan.
Onneksi olen eronut kirkosta ja juuri tämänkalaiset jutut lisäävät eroamisia.
Tämä kuitenkin saattaa olla typerä provo, vielä typerämmältä ihmiseltä.
On oikein kirjoittaa perhehelvetistä oikeilla sanoilla. Saattaa tuoda pientä lohtua kanssaeläjille.
Rahaa ei tee aina onnelliseksi, ellei nyt sitten seuraavaa sukupolvea?
Perintöön ei ole pakko ryhtyä
Jos rahaa tulee liikaa tai se vahingoittaa elämää, voi siitä luopua seuraavan sukupolven hyväksi ryhtymättä perintöön.
Tosi kusipää ei perintöä jätä
Tosi kusipää ei jätä perillisilleen yhtään mitään, vaikka onkin itse vastaanottanut huomattavan perintöomaisuuden.
Tosi kusipää jopa hävittää ja kavaltaa puolisonsakin varat huolella(omat+perityt) tämän pitkäaikaisen sairauden aikana niin, ettei aivan asiallista elämää viettäville perilliselle siirry myöskään toisen sukunsa varoja yhtään ainoaa senttiä.
Kovin tosi kusipää jaksaa kuitenkin viime vuosinaan olla ihmeissään miksei kukaan käy katsomassa tai miksi hänen puheluihinsa vastataan punaista luuria painaen, jos hän soittaa numero näkyvissä...
Nykyisin osakeyhtiöt ja
Nykyisin osakeyhtiöt ja osuuskunnat maksavat yhteisöveron muodossa evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle valtiontukea, riippumatta siitä kuuluuko kukaan yrityksessä edellä mainittuihin kirkkoihin.
Yritysten asiakkaat ovat 80%:sti luterilaisia
Kuitenkin nämä yritykset riipivät rahansa pääasiassa kristikunnalta Suomen kaupastaan.
Olipas älytön kommentti
Kylläpäs oli älytön kommentti. Pitääkö yritysten maksaa veroa kirkolle jotta saavat asioida ja tuottaa hyödykkeitä ihmisille jotka saattavat olla kirkonjäseniä?
Mieti mitä varten yritykset maksavat veroa kirkolle ja kirjoita vasta sitten.
Voidaan muuttaa niin että kirkkoonkuuluvat maksavat veron mutta
Asianhan olisi loogisesti sitten niin muutettava että kirkkoon kuuluvat maksavat veron mutta kirkkoon kuulumattomat ei joudu maksaamaan sitä.
Kunnioita isääsi ja äitiäsi
Kunnioita isääsi ja äitiäsi, jotta kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra Jumala sinulle antaa (Israelissa).
Ilta-Sanomat varmaan haastattelee myös karjanjalostaja Anttia tyyliin: Nyt puhuu Antti!
Miksi Herlinin pitäisi
Miksi Herlinin pitäisi muuttaa Israeliin?
Sain sen käsityksen
Että nimenomaan ei tarvitse muuttaa Israeliin, koska ei kunnioita ja herra ei anna Israelia hänelle.
Eugenetiikkaa
- Ihmisenä isäni oli kusipää, ihmishirviö, pahinta laatua oleva sika, joka olisi pitänyt steriloida hyvissä ajoin. On yhteiskunnallisesti vaarallista, kun hulluimmat levittävät sairaita geenejään, Herlin tilittää.
=> Äidilläkin varmaaan on ollut osuutta asiaan. Hän on auttanut isän toiveiden toteutumista.
=> Sika on herkkä ja sympaattinen eläin ja oikein ilmastoiduissa oloissa siisti.
Ei kukaan sano isäänsä ihmishirviöksi
jos hän ei sitä ansaitse.
Et viitsis piikitellä.
Moniko ottaa perintöjä hirviöiltä?
???
Jokaisella on sananvapaus ja kirja ennakkomarkkinoidaan joko sadattelulla tai seksillä Riitta Uosukaisen Liehuvan liekinvarren avulla.
Pörssiyhtiöiden tai keskisuurten perheyhtiöiden johtaminen matoisessa maailmassa ei ole helppoa ja suorituskykyvaatimukset tai toiveet koskevat usein tavallisia perheenjäseniäkin.
Näin ollen en usko, että yritysjohtajilta voidaan odottaa äidinrakkautta tai huippuhumanistista artikulaatiota.
Harvassa eivät ole ne upseerien lapset, jotka inhoavat armeijaa, yritysjohtajien lapset, jotka inhoavat liike-elämää, pappien lapset, jotka ovat ateisteja vain kirkon organisaation vuoksi jne.
Suurten isien varjossa on taloudellisesti turvattua, mutta ajoittain henkisesti ahdasta, koska kasvatustoiminta on määrätietoista niin kuin muutkin elämän tavoitteet.
Olisitko itse ollut ottamatta?
Mie ainakin olisin ottanut.
Se kun on ihan laillista.
Sama juttu
Moniko jättää ilmaisen vaalirahan tai ilmaisen perinnön ottamatta?
Minusta hirviöitä rahanperiminen ei ole eettisesti kovin korkeatasoista, koska sehän tiedetään, millaisin keinoin hirviöt rahansa hankkivat alistamalla ihmisyyttä.
Valtiotkin toimivat jossain määrin kyseenalaisesti tuomitsemalla rikoshyödyn itselleen.
Ilmaista vaalirahaa en ottaisi. Hyi !
Herra isä, älä saivartele!
Perintö kuuluu lapselle, eikä sitä voi häneltä evätä, jos hän ei ole tehnyt jotain iljettävää rikosta ja siten häpäissyt vanhempansa. Ainakin näin muistan joskus lukeneeni Tampereen yliopistossa perheoikeuden perusteissa.
Taidat olla kade. Himoitset rahaa ja vaarallisia suhteita.
Perintö on ilmaista rahaa . pappa betalar
"Perintö kuuluu lapselle, eikä sitä voi häneltä evätä, jos hän ei ole tehnyt jotain iljettävää rikosta ja siten häpäissyt vanhempansa."
Perintö on ilmaista rahaa, johon ei liity esimerkiksi säädekirjan eettisiä velvoitteita. Jos joku tuomitsee moraalisesti kyseenalaisen elämäntavan, ei sitä pitäisi suosia ryhtymällä epäeettiseen varallisuuteen käsiksi.
Olihan se äitikin
sitäpaitsi, jolta periä. Sinä sovinistina taisit unohtaa sen.
Rahat ovat yleensä isillä
Rahat kuuluvat yleensä isille tai isät perineille isäntyttärille. Feminiinistä rahaa ei miljoonaomaisuuksissa oikeastaan vielä ole. Kirsti Paakkasia ei ole paljoa.
Muut lapset
Nyt on saatu vasta yksi virallinen kanta hirviömäisyyteen. Muiden sisarusten lausunnot samankaltaisista olosuhteista puuttuvat toistaiseksi.
Huuskon Ilta-Sanomat -kavereille uutisruohoa
http://wap.iltasanomat.fi/news/?&id=1733264
ja kirjalle hyvä lähtöjulkisuus Tervon ja Uosukaisen tapaan. On vaikeaa nähdä, ryhtyykö kritiikin kohde kummittelemaan, koska ei voi ajaa kunnianloukkauskannetta asianomistajana käräjäoikeudessa.
Omaiset voivat
Omaiset voivat. Onneksi esimerkiksi Kekkosen jälekäiset eivät ole moiseen ryhtyneet.
Vainajaa ei voi loukata, vainajan omaisia kylläkin - vainajaa loukkamalla.
Näin on.
Sisarusten välinen
Tietenkin on mahdollista, että sisarukset ottavat osan tekijänoikeuspalkkoista ja jakavat sen lakimiehilleen jättämällä kanteen kunnianloukkauksesta tai törkeästä kunnianloukkauksesta.
Seuraavaksi tulee mieleen, että millaisessa kodissa kasvaa kirjassa kuvattu ihmishirviö. Toisin sanoen, mikä oli isänäidin ja isäisän osuus frankensteinin syntymiseen.
Pauli Aalto-Setälä sanoo, että ei pitäisi ryhtyä julkisuuden henkilöksi. Viimeisessä ohjeessaan hän sanoo, että ei pitäisi avautua.
Jotenkin olen huomannut, että yritysjohtajilla ja upseereilla, niillä vanhakantaisilla, joiden esiintyminen ei ole STANAG:n mukaista, on melko suoraviivainen tapa kommentoida lähimmäisiään niin kuin olisivat toimeenpanemassa liiketoimintasuunnitelmaa tai käskyä.
Ehkäpä tähän voisi kytkeä jonkin neurolingvistisen ohjelmoijan tai sosiologin tai sosiopsykologin.
Vastuu
Aikaisemmin totesin, että perillisten olisi pitänyt lopettaa suvun jatkaminen, suurempien haittojen ehkäimiseksi. Eipä Niklas poikakaan ole näin toiminut, kuten sanoin, puheet on puheita. Isä on kuitenkin isä, olipa kuinka huono tahaansa, sama pätee äitiin.
Mielestäni tämä on omaan pesään paskantamista.
Kärjistys = kohu => ennakkojulkisuus
Kirjoja markkinoidaan samalla kaavalla: eivät pelkästään poliitikot, vaan myös toimittajat järjestävät kohuilevan ennakkojulkisuuden on sitten kysymyksessä Riitta Uosukainen, Jari Tervo tai joku muu.
Kyse on siitä, että varmaankin kunnianarvoisat kustantamot tappioidensa peittämiseksi opettavat aloittelevat kirjailijat kohuilemaan.
Janne Ahonenkin kirjoitteli itsestään putkajuttuja kirjaansa, jotta sai hieman rapaa itseensä ja kiinnostavuutta tällä tavalla. Normaalilukijaa kiinnostaisi enemmän se, miten ralliautoilijaksi siirtyminen taloudellisesti onnistui ja miten paljon omakotitalosta on lahjoitustontilla vielä maksamatta eli arjen ongelmat, joissa moni kamppailee eikä niinkään mattinykäsmäiset ongelmat.
Ennen kuin sikaria poltellut eläkerahastokapitalisti Markus Räsänen ehtii, toteaisin, että kyse on kustannusliiketoiminnasta markkinataloudessa.
suomalainen klubiin siis
joopa ja onhan otettava huomioon, että nyt sitten suojellaan jonkin menestystä
Todelliset elämänkerrat
Mitäpäs jos näiden Johanna Tukiaisten, Tanja Karpeloiden jne. rinnalle tuotaisiin yritysjohtajien ja heidän puolisoidensa näkökulma?
Minusta olisi aivan asiallista, jos pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien ja hallituksen jäsenien todellinen elämänkerta olisi kirjoitettu tilinpäätösliitteisiin vaikkapa Rita Tainolan tai jonkun Seitsemän päivää-lehden tuottamana.
Otsikoksi voisi laittaa vaikkapa "menestyksen hinta". Tulee mieleen yksi pörssiyhtiöin saneerannut toimitusjohtaja, jonka lapsi on toimittaja, jonka pankki pani pois siksi, että hän saneerasi liian tehokkaasti ja nopeasti, joka otti eron poikansa äidistä, joka hurahti ensin alkoholiin ja sitten uskoon jne.
Moni yritysjohtaja ei ole ihanneisä eikä moni uraäiti ole ihanneäiti. Lisäksi tulevat ne, joiden elämä on miltei kuin Urpo Lahtisella, mutta josta vain ei kirjoiteta yhteiskunnallisen kunniotuksen vuoksi sekä lakimiehiä palkkaamaan kykenevien sukulaisten vuoksi.
Helppohan sitä nyt on
Helppohan sitä nyt on haukkua, kun se ei ole täällä vastaamassa syytöksiin.
Come on Herlin!
Sama peruste
Riittää isä aurinkoisen "Stalin" arvostelun lopettamiseen. Kun ei ole täällä enään vastaamssa syytöksiin.
Erikoinen tyylilaji
Onpahan erikoinen tyylilaji vainajasta kirjoitettaessa: ihnorealismi. Itse varaisin tuon tyylilajin todellisille suurmiehille tyyliin Tsingis Khan, Hitler, Stalin, Kekkonen jnejne. Pekka Herlinhän oli lähinnä teollisuusmoguli joka syntyi ns. kultalusikka suussaan, tosin kohtuullisen menestynyt omassa mogoliudessaan.
Harvinaisen suureksi on kyllä pojan antipatiat isäänsä kohtaan päässeet kasvamaan.
Veljeni Antti
Jään odottamaan, että kirjasta tulee eräänlainen sarja: joka vuosi uusi teos, eräänlainen kaunokirjallis-journalistinen Jalna-sarja.
Minua ei oikeataan kiinnosta niinkään Pekka Herlin kuin Antti Herlin, joka on ajakohtainen ja joka osti Sanoman nurkkaa.
Koskahan saamme tietää koko totuuden Antista?
Kultalusikka välillä ruosteessa
Oman tietoni mukaan Kone oli konkurssin partaalla, muistaakseni 1960-luvulla, joten se kultalusikka oli aika ruosteessa ja hapero.
Pekka Herlin oli isäänsä pätevämpi teollisuusmies, joka rakensi Koneesta sen mikä siitä tuli.
Aina voidaan kysyä: oliko sen hintansa väärtiä? Entä miksi isää pitäisi kunnioittaa kritiikittä? Jos isä on isänä mulkku niin sitten on.
Ei sitä muuta se että isä on nerokas teollisuuspamppu.
Minkä sille tosiaan voi
Jos faijja on mulkku, oli teollisuuspamppu tai ei. Lapsilla on varmaan enemmän ensi käden kokemusta kuin meillä, joten mene tässä nyt väittämään että ei ollut mulkku.
Hatunnosto Niklakselle
Hyvänä toimittajana Niklas uskaltaa sanoa oman subjektiivisen kommentin myös isästään, onhan kyseinen henkilö vaikuttanut Niklaksen elämässä aika suuren ajan.
Ja että sen subjektiivisen kommentin uskaltaa sanoa julkisuudessa, on se hatunnoston arvoinen teko.
Kunnioittakaamme Niklas Herlinin omaa näkemystä, tuskin se miksikään muuttuu, vaikka muut ihmiset kuinka kauhistelisivat tätä kommenttia fraaseilla "kunnioita isääsi ja äitiäsi" ja "kuolleista ei pidä puhua pahaa". Tällaisten fraasien taakse meneminen se vasta tekopyhää onkin ja sellaisilla yleensä pyritään peitämään totuuden esille tuontia.
Jos nyt joku ylipäätään voi arvioida,
niin se on perheenjäsen. Totta kai siihen on oikeus. Jokaisella on, myös Niklas Herlinillä.
MTV3 lukee Uutta Suomea
http://m.mtv3.fi/uutiset/uutiset/kotimaa/2009/09/9...
Ikävää
Onhan se henkilökohtainen tragedia kun perhesuhteet ovat traumaattisia. Mutta, kyllä Niklas jälleen päästelee julkisuuteen turhan itsetehostetusti ja tarkoituksellisen ja provosoivasti. Sanomalla rumasti asiasta kuin asiasta, Niklas on luonut oman brändinsä. Uskon kyllä että ahdistaa, mutta ei angsti helpota sitä vahvistamalla. Yksityinen terapia ja keskustelu sisarusten kanssa olisi kenties parempi kuin suoltaa sontaa julkisesti. Halpa veto!
Mikä on toiselle hyvä....
Varmaan poikanikin voi minusta lausua pahoin mutta minkä olen tehnyt sen olen tehnyt niinkuin näin.
Jospa Pekka olikin vain
tyypillinen pitkälle alkoholisoitunut perusäijä, jolle viina on nro.1 ja kaikki muu tulee sen jälkeen?
Hienoa rohkeutta Niklas!
On aivan luvallista ja sopivaa tuoda julki sankareina pidettyjen todellinen luonne(vika). Osoittaa harvinaislaatuista fiksuutta uskaltaa tuoda julki koettu vääryys, oli kyseessä vanhemmuus tai mikä tahansa sukulaisuus tai vallankäyttäjä.
just joo
taas syntyi tosi "asiallinen" keskustelu
KIITOS NIKLAS!!!!
Kiitos Niklas!!! Miten virkistävää! Miten lohdullista!!!Olet päässyt pitkälle henkilökohtaisessa kehityksessä kun uskallat tunnustaa tosiasiat. Lapsi syyttää yleensä itseään kaikesta ja voi huonosti, kun ei millään pysty miellyttämään isäänsä ja saamaan tältä ehdotonta rakkautta ja hyväksymistä.
Mielestäni mitä yksityisempi asia - sitä yleisempi totuus. Tämän totesi mm. Nobel-palkittu kirjailija Doris Lessing.
Jatka samaan tyyliin!!! Turha hymistellä. Totuus on raikasta kuin lähdevesi.
Hyvä Niklas!
Mielestäni Niklas Herlin voi kertoa omasta elämästään ihan mitä hän haluaa.
Hänellä lienee suurin oikeus hänen omaan elämäänsä.
Muut päivitelkööt ja tehkööt mitä osaavat.
Pekka oli ja meni.
Kun Strömbergin firmaa pilkottiin olin ostamassa sitä miljoonalla markalla ja käteen jäi hissituotanto, josta tehtiin Kone osakeyhtiö. Koska minulta ei kirjan tekovaiheessa kysytty mitään, voinen edelleen vaieta, mikä sopineen kasvottomalle hyvin. Mitä muuta tein Koneelle?
Kun yhtiö lähti Ranskan markkinoille, sille palkattiin ranskalainen toimitusjohtaja ja Antti pantiin myymää nestetyppisäiliöitä keinosiementäjille. j.n.e.
Hyvä että Niklas Herlin sanoo niinkuin hänen mielestään asia on!
Itselläni äitimuori ollessai kymmenen vanha ilmoitti ettei hän enää jaksa välittää siitä mitä teen tai mitä yritän.. Ja niin hän teki, joten minulla oli sen jälkeen vain yksi vanhempi.. Kusipää vanhempi on kusipää vanhempi ja jotta kierre saataisiin poikki, pitää sen asian suhteen olla rehellinen.
Niklakselle suuri kiitos
Niklakselle suuri kiitos siviilirohkeudesta.
Tässä tuotiin nyt se paljon puhuttu "virtahepo olohuoneessa" ihan kansankielellä ymmärrettävästi esille.
Oma isänikin tapasi kännissä tulla vuoteen viereen jossa äitini ja minä nukuimme ja uhata laittaa palkkamurhaajat peräämme. Ynnä muuta kotikurin pitämistä.
jepjep.
Kukaan ei voi itse maallista isäänsä valita...
...ei myöskään maallista äitiään, vaan heidät on annettu meille aivan samoin kuin meidät on annettu heille.
Kuten Raamatussa on kirjoitettu: "Lapset ovat Herran lahja ja kohdun hedelmä on anti."
Jokaisesta maallisesta isästä ja äidistä löytyy virheitä, toisista enemmän ja toisista vähemmän. Samoin on myös meidän itsemme laita, sillä "miten voisi saastaisesta syntyä puhdasta?" ...kyselivät jo Jov ja Daavidkin aikoinaan.
- - -
Ymmärrän hyvin Niklasta ja olen varma, että hänen oli vaikea kertoa kokemuksistaan. Ymmärrän häntä myös sen suhteen, että jokainen ihminen tarvitsee lapsena rakastavaa ja hellää isää ja äitiä voidakseen kasvaa heistä oppimalla tasapainoisiksi ihmisiksi, hyviksi isiksi ja äideiksi omille lapsilleen. En silti väitä, että kaikki hyvien isien ja äitien lapset ottaisivat oppia vanhemmistaan, enkä sitäkään, etteikö Niklas itse voisi olla esimerkillinen isä lapsilleen.
Tahdon suunnata lukijan huomion ihan toisaalle!
Esiripun takana
Tällaisen asian yli pääseminen voi tarvita juuri Niklas Herlinin kirjoituksen kaltaisen purkauksen. Perhe-elämän suljettujen ovien takana olevat tilanteet synnyttävät alitajuisen tunteen, jossa hävetään omaa perhettä ja suhtaudutaan omaan elämään epänormaalina. Voin sanoa, että ymmärrän yhtä tämän kuvion henkilöistä nyt paremmin. Hiljaisen ja totisen ulkokuoren alla ei ollutkaan pyrkimys olla tuomatta esille oman suvun mainetta ja rikkautta vaan tunne jonkinlaisesta ulkopuolisuudesta. Tunne oli kuitenkin tarpeeton, koska aika monella meistä on vastaavia kokemuksia, mutta eihän sitä nuorena ymmärrä.