- Kuva: Ossi Kurki-Suonio / Uusi Suomi
Tutkimusjohtaja Kimmo Grönlund ja tutkija Maija Setälä ovat havainneet yhteyden äänestysaktiivisuuden ja poliitikkojen nauttiman luottamuksen välillä.
Kaksi tunnettua vaaliasiantuntijaa evästää vaalirahoitusta pohtivaa Lauri Tarastin toimikuntaa rajoittamaan vaalimainontaa.
Tampereen yliopiston valtio-opin dosentti Pertti Timonen esittää sunnuntain Aamulehden kirjoituksessaan, että vaalimainonta olisi rajoitettava vain ennakkoäänestyksen ja varsinaisen vaalipäivän väliseen jaksoon.
Vaalimainonta alkaa tiedotusvälineissä viimeistään silloin, kun ehdokkaat saavat numerot eli kuukausi ennen varsinaista vaalipäivää. Kuntaliitto puolestaan on suositellut kuntia pystyttämään telineet vaalimainoksille viikkoa ennen ennakkoäänestystä.
Emeritusprofessori Olavi Borg esittää sunnuntain Keskisuomalaisen haastattelussa puolestaan tv-mainonnan kieltämistä. Borgin mielestä mainonta ratkaisee äänestyskäyttäytymisen, kun äänestäjillä on ohut tietämys asioista, eikä sen syventäminen kiinnosta. Tilanne ruokkii iskulause- ja ulkonäkökampanjoita, ja ne maksavat.
–Kallistun pohjoismaiselle kannalle: kielletään televisiomainonta. Se nielee valtavasti rahaa, Borg sanoo.
Ulkopuolinen tuki puolueen kautta?
Dosentti Timosen mielestä ulkopuolinen tuki tulisi kanavoida puolueen kautta ja jakaa tasaisesti kaikille ehdokkaille. Hän hämmästelee sitä, että ehdokkaat, jotka ovat jääneet vaille ulkopuolista rahoitusta, ovat ”lammasmaisesti” tyytyneet kohtaloonsa.
Savon Sanomien haastattelema entinen SDP:n kansanedustaja ja europarlamentaarikko, kirjailija Lasse Lehtinen pitää nykyistä vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöä riittävänä.
–Kyllä sillä pärjäisi. Katsottaisiin vain, missä kohdin on selvästi rikottu nykyisiä sääntöjä, Lehtinen toteaa.
Lehtinen pelkää, että uudesta laista on tulossa epätäydellinen kompromissi, kun katot ja säännökset jättävät puolueilla poliittiseen toimintaan vähemmän rahaa, jolloin politiikasta tulee vielä enemmän puuhastelua.
Vaikuttaako äänestämiseen?
Tampereen yliopiston valtio-opin professori Heikki Paloheimo arvioi sunnuntain Kalevassa, että vaalirahakohu ei välttämättä johda äänestysvilkkauden laskemiseen seuraavissa eduskuntavaaleissa.
–Puoluerahoitusta koskeva kohu on tuonut konkreettiset kasvot puolueille. Esimerkiksi kokoomus on saanut rahaa pääomapiireiltä ja SDP SAK-laiselta ammattiyhdistysliikkeeltä. Puolueiden sidosryhmäjuuret ovat tulleet näkyviin, Paloheimo sanoo.
Paloheimon mielestä sidosryhmäjuurten paljastuminen voisi vaimentaa kritiikkiä puolueiden erojen vähäisyydestä ja helpottaa äänestäjän valintoja.
Tutkimusjohtaja Kimmo Grönlund Åbo Akademista arvioi Kalevassa, että vuoden 2011 eduskuntavaaleissa voi olla, että politiikalle kerta kaikkiaan käännetään selkä.
Grönlund ja tutkija Maija Setälä ovat kansainvälisessä vertailussa löytäneet yhteyden poliitikkojen nauttiman luottamuksen ja äänestysaktiivisuuden väliltä.
–Löytyi selkeä yhteys: mitä enemmän kansakunta luottaa, sitä korkeampi on äänestysvilkkaus. Vastaava analyysi tehtiin yksilötasolla, jolloin myös löytyi merkitsevä yhteys, Grönlund sanoo.
Kommentit
Mainonnan rajoittamisella olisi selvät haittansa
Ennestään tuntemattoman on suurin piirtein mahdotonta päästä läpi eduskuntavaaleissa ilman näkyvää mainontaa. Kuntavaaleissa se voi onnistua, varsinkin pienissä kunnissa.
Ei vaikuta myöskään hyvältä ajatukselta, että koko vaalirahoitus kierrätettäisiin puolueiden kautta. Silloinhan ei olisi mahdollista enää tukea hyvänä pitämäänsä ehdokasta, vaan pitäisi antaa tuki hänen puolueelleen, jossa tukijan roposet jakautuisivat kaikkien ehokkaiden kesken.
Osoittaa muuten Heikki Paloheimon vasemmistolaista asennetta, että hän kuvailee: "kokoomus on saanut rahaa pääomapiireiltä ja SDP SAK-laiselta ammattiyhdistysliikkeeltä". Marxilaisessa sanojen käytössä yritysten omistajia sanotaan pääomaksi, mutta nykyaikana pitäisi professoriksi pestatun jo tietää, että ammattiliitot, säätiöt ja yhdistykset keräävät aivan samanlaista omaa pääomaa kuin yrityksetkin. Eikä unohdeta myöskään sitä, että ilmoitusten mukaan Kokoomus on saanut tukea ammattiliitoilta ja vasemmistopuolueet yrityksiltä.
Markkinaraha polki ideologian näyttötalouden jalkoihin
(Uutisointi pauhaa poliitikkojen minimalisoivan toinen toistaan enemmän vaalirahan saantoa - kokonaan tai ei, niin tähän mennessä raha on ratkaissut ja mainostoimistot jyllänneet - poliitikot ovat sinivalkopestyt tefloneiksi, joihin ei tartu mikään lika ja loka - se ikäänkuin kimmahtaa pois...)
[ ... kansalainen lukee ehdokkaansa markkinvaaliviestiä ja vertaa sitä naapurin iskulauseisiin; on työväkeä, mässäilyä, toivoa ja intoa. Äänestäjä kuuntelee ulkoa opeteltua ja mediatoimiston hiomaa vaalipuhetta, jossa kauniin sekaan ei mahdu mitään arkiharmaata. Ihminen valitsijana ihmettelee mistä näitä ehdokasklooneja oikein tulee, kun niin muistuttavat toisiansa, mihin katosi luontainen yksilöllisyys? ... ]
Suomen kansa on kerran neljässä vuodessa kansakuntansa kaapin päällä. Ehdokkaat ovat pynttäytyneet brandivaatteisiin, jotka ilmentävät itsetuntokurssien ohjeiden mukaisesti juuri sitä viestiä, jolla tutkimusten mukaan päästään suureen saliin. Vaalit työllistävät persoonallisuustutkijat, kolorituuritaiteilijat, puheterapeutit ja painotalot kuin internet lay-out suunnittelijatkin - ja kaikki maksaa.
Kokoomus on suurin oy-rahankäyttäjä, Keskusta hyvä kakkonen kukkaisrahastoineen, demareiden pinnistellessä ay-rahalla kolmanneksi. Ruotsalaiset tukeutuvat omiin säätiöihinsä ja Vasemmistoliittokin on käsiojolla ammattiyhdistysten suuntaan, ehkä Sirola-opisto? Todellinen työväkiedustajaehdokas rahastaa verohelpotetut jäsenmaksut, ja pääoman edustajat saavat pönkityksen voitoista, jotka ovat tehdyt lattiatason ja kuluttajan ostosuorituksista. Kaiken maksaa 5/6-osa rehellinen mediaanisuomalainen.
Poliittisen vallan kova ydin on muodostunut ammattipoliitikoista, joille normaali työ on vierasta
Ammattipoliitikot kokevat vaalitaistelun niin kovaksi ja mahdollisen tappion imagolleen niin häpeälliseksi, että ovat rekrytoineet ammattiauttajat kohentamaan vaalikuntoa tyhjänpäiväisyyslausekkein ja markkinakikkailuin toivonaan varmempi pääsy Arkadian mäelle. Raha ratkaisee, ja kansa äänestää entistä haluttomammin.
Äänestysprosentti on ilmentymä politiikan hoitajien katoamisesta julkisuusavaruuteen itse kansalaisten arkipäiväiholta. Ote ja tunto arjen realismiin on kadonnut valituilta edustajilta, kun aika oli mennyt brandin ja itsetunnon rakentamiseen. Kansa on katsellut toinen toistaan kalliimpia vaalikampanjoita vuodesta toiseen1/. Tuntuukin joskus siltä, että kansa huutoäänestää kauneinta mainosta ja sujuvinta puhetta - itse sisältö katosi markkinahulinan taakse.
Aiemmin oli ideologia ja aate, jolla oli suunta sekä tavoite
Aate on johdatus. Takavuosina puolueilla oli ideologia. Valittu tie ja joukko sitä kulkemaan oli johtotähti, missä oli päämäärä ja tavoiteohjelma. Ponnisteltiin talkoilla, oltiin yhdessä ja koettiin yhteenkuuluvuutta sekä osallistumisen riemua. Oli myös johtajat, joilla oli karismaa. Oli johtajat, jotka olivat joukkojensa edessä. Jos joukkue ei pärjännyt, valittiin uusi johtaja - kannettiin vastuuta ja osattiin erota, paitsi presidentti Kekkonen, jolle sitä mahdollisuutta ei suotu.
Ennenkin seurusteltiin herrojen saunoissa ja leidien salongeissa - tehtiin politiikkaa, mutta sitä asemoitiin yksilöllisistä ja todellisista osaamisen ja kansalaisihollaolon substansseista. Taito, kyky ja herkkyys havaita äänestäjänsä oli tavoite ja päämäärä. Nyt raha ratkaisee. Olemme näyttötaloutemme orjia - on viriilimpi audimies, kirveskäsi, luontopolku marjametsässä, ripeä askellus portaissa, pikkunokkelat sananparsiheitot, opetellut huulivitsit ja kestohymy valkaistuin hampain. Kaikki maksaa.
Tänään ei pureuduta arjen harmauteen, nyt on vain haasteita
Nyt peitetään kaikki se tavallinen, mikä meitä aina - joka päivä, arjessa kohtaa. Poliitikot ovat kuolemattomia, kohtalokkaita ja aina oikeassa. Ovatpa niin hyviä, ettemme kadun ihmisinä tunnista kansanjärjen viestiä haasteiden kohtioissa yksi, kaksi ja kolme. Perinteellisen politiikan hoidon lopun alku on jo käynnissä ja kansa menee menojaan omissa vaikuteryhmissään ja suorapäätöksissään.
Kansa meni edelle - se peilaa netistä totuutta kulloiseenkin tarpeeseensa ja äänitorveimmat suoravaikuttajat vilpittömästi ja tohkeissaan hölisevät pikkuviisaina internetin palstoilla omaa itsekästä jargoniaansa - sen sijaan suuri kansa on hiljaa, lukee ja tekee päätöksiä.
Kuinka ja miten rahanvaltaa suitsitaan valikampanjoissa?
On selvää, että demarit ovat herkkänä kieltämässä miltei koko vaalirahoituksen, koska he sitä ulkoisista lähteistä vähiten saavat. Kokoomus on hiljaa, koska se elää rahasta. Keskusta taas saa mainetta jo "laillisista rötöksistään", jotka eivät kiihkottomasti tarkasteltuna niin suuria ole - on kysymys enemmänkin moraalista ja maallisesta tavasta toimia. Ovatko muut osanneet piilotella omat "laillisuusrötöksensä" ja moraalittomuutensa paremmin?
Olisi hyvä kieltää ulkoinen raha ja kirkastaa kaikkien ehdokkaiden tilikirjat ja kampanjat. Jokainen kampanja ja sen osa hinnoitellaan ja lähteet paljastetaan, siis laskut ja kansalaislahjoittajat. Asia tehdään helpoksi, kun annetaan yksilöille verovähennysoikeus antamistaan vaaliehdokasavustuksista, jossa pitää mainita saajan nimi.
Aktivoidakseen puolueita ja kansalaisjärjestöjä tehostamaan jäsenhankintaansa, voidaan yksilöiden jäsenmaksut ehdokkaita asettaviin puolueisiin ja kansalaisjärjestöihin sallia verovähennyskelpoisiksi. Loppujen lopuksi kansan karttuisa käsi tänäänkin maksaa koko lystin - suoraan tai enimmäkseen välillisesti. Lisäksi internetin "naamakirjat" 2/ ovat jo monille valaisseet, että avoimuus on helpottava ja elämää läheistävä asia!
Jos vaaliraha yrityksiltä kielletään - mitä se vaikuttaa valintoihin?
Jos vaaliraha yrityksiltä, järjestöiltä ja jopa säätiöiltä kielletään, muuttaa se suuresti suuren salin sisältöä. Edustajiksemme tulee enemmän kansan ihmisiä, joilla on haju arjen harmaudesta ja rumuudestakin - nekin kuuluvat elämään, kuten kauneus ja harmonia. Kalliit mediakampanjat 3/ siirtyvät internettiin, palstoille, naamakirjoihin ja twittereihin kuin muihin "ilmaisiin nokkeluuksiin" - kuten adresseihin 4/ ja kirjoituksiin netiketti tavoilla bittiavaruuksien raiteille. Kansahan istuu jo tänään valmiiksi netissä ja hakukoneet ovat tuttuja.
Oleellista on löytää keino, millä saadaan kansalaiset äänestysaktiivisiksi. Tämän päivän äänestysprosenteilla eduskunta ei edusta Suomea pienoiskoossa. Suurin "puolue" on nukkuvat - onnensako ohi, jää pohdituttamaan. Voisi kuvitella miten säädetty äänestyspakko muuttaisi suuren salin asia- ja edustajasisältöä. Tulisiko tällöin aatteiden ideologia paremmin esille rahan tuoksuisista vaalikampanjoista, jotka aina pudottavat pois todellista kansalaisosaamista ehdokasasetteluista.
Kansalaisten pitää saada itse asettaa myös ehdokkaitaan!
Pitäisikö kansan saada asettaa myös omat ehdokkaansa - internetissä olisi jo nyt paljon käyttökelpoisia ja oikeudenmukasia tapoja tehdä ehdokasasettelu, jopa moniportaisesti. Näin puolueiden asettelumonopoli murtuisi ja olisimme likempänä todellista kansalaisyhteiskuntaa.
Ehkä pitäisi vielä eriarvoistaa edustajat omalla "ääniluvulla" 5/ suuressa salissa saamiensa kansalaisäänien suhteessa, huomioiden asettaneen puolueen tai kansalaisliikkeen saama kokonaiskannatus? Päätökset ovat aina lopulta yksilöasia ja kaikilla päättäjillä on oma yksilöllinen kannatus.
Lopuksi voidaan sanoa, että puolueyksinvaltaisessa Kiinassa edustajat ja valtaapitäjät valiintuvat aina alhaalta ylös - kaupunkien kortteleista ja maalaiskylistä aina politbyroon yhdeksän miehen valtahuippuun. Valtakruununa Kiinassa on numero yksi, jolla on todella suuri valta, nykyisin kolmen aseman mies Hu Jin Tao - vahva presidentti, jollaisen Suomen kansakin haluaisi.
...
Tekstissä olevat alaviitteet
1/ http://ilkkaluoma.blogspot.com/search?q=ylt%C3%A4kyll%C3%A4isyyden+ja+ah...
2/ http://www.facebook.com/first.ilkka
3/ http://www.sisis.net/verkkolehti/?pg=juttuarkisto&uu=3018&jp=2005-08-25
4/ http://www.adressit.com/uusieduskunta
5/ http://ilkkaluoma.blogspot.com/2007/03/kansalaisten-nestystulos-ei-toteu...
...
Kirjoitukseen liittyvät kuvakansiot,
copyright by Ilkka Luoma 2008 ja 2009
[kuvia saa käyttää vapaasti ylläolevan artikkelin kanssa]
Kuvakansio 1 [Eduskunta päätti Nato-johdannaisista, vaikka kansa on vahvasti eri mieltä]
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/28h8o+ilkka-luoma-eduskunta-paatti-.html ---
Kuvakansio 2 [Sipoolainen kansalaisvaltuuskunta kävi vaikuttamassa suoraan päättäjiin - lopputuloksessa epäonnistuttiin]
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/283hp+ilkka-luoma-sipoolaiset-kavivat-ed... ---
Kuvakansio 3 [Eduskunnan edessä järjestettiin demokratian hautajaiset - kansalaisliike toimi...]
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2dgfa+ilkka-luoma-demokratian-kuolema.html ---
...
Ilkka Luoma
...
Sent:
Cc: tarja.filatov@eduskunta.fi ; paivi.rasanen@eduskunta.fi ; timo.kalli@eduskunta.fi ; pekka.ravi@eduskunta.fi ; presidentti@tpk.fi ; sauli.niinisto@eduskunta.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; paavo.arhinmaki@eduskunta.fi ; matti.vanhanen@vnk.fi ; jyrki.katainen@vm.fi ; jutta.urpilainen@eduskunta.fi
Sent: Wednesday, September 30, 2009 9:08 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Markkinaraha polki aatteen ideologian näyttötalouden jalkoihin
...
Voisi onnistua jos Suomi olisi sosialistinen maa
Miten rajoitatte Länsiomaisessa demokratiassa mainontaa?
Ette mitenkään, sillä kyseessähän on paljon laajempi kysymys kuin politiikka.
Jos jonkin tuotteen mainostamista rajoitetaan tietää se käytännössä, että muitakin tuotteita saa mainostaa vain rajoitetusti.
Politiikko ja puolue on tuote.
Jos ostan 10 000 eurolla mainostoaa, niin miten estätte sen?
Sosialismin perään huutavat ns. asiantuntijat, joita yksinomaan näissä jutuissa esiintyy, eivät ole kelvollisia puhumaan miten porvarillisessa Suomessa tulee toimia.
Ei rahankäyttö ole ongelma vaan heikot lait.
Järki käteen.
Tehkää niin yksiselitteinen käytäntö, että jokainen euro tulee esiin.
Silloin loppuu hattukeräystenkin eurojen salailu.
Samoin SAK:n ym populoiden tukien salailu.
Näyttöä - ei puheita
Äänestän aina luotettavaksi tuntemaani henkilöä, en koskaan puoluetta. Mielestäni vain tosielämässä annettu näyttö varmistaa ehdokkaan luotettavuuden. Näyttö syntyy teoista, ei puheista, eikä mainonnasta. 1. kauden edustajalla voisi vaalibudjetti olla 10 000 euroa, 2. kaudella 5 000 ja sen jälkeen mainonta olisi kiellettyä. Ellei kahdella kaudella saa näyttöjä aikaan, niin sitten potkut eduskunnasta ja uusi edustaja tilalle.
Kansaedustajia ja heidän "hoviväkeäänkin" voisi vähentää
Eduskunalle on käynyt kuten YLElle se on paisunut valtavaksi.
Pahtavilla kulisseilla pidetään kansa loitolla ja poliitikkomme hengittävät ainoastaan tukemiensa yhdistysten kautta, mikä on viime aikoina vinouttanut monta asiaa. Olisi syytä tarkastella kriittisesti asiaa ja tehtä 500 henkilön saeerausohjelma, kuten YLEkin teki. Siis avustajat, yhdistykset jne kontrolliin ja ededustajiakin 100 riittäisi.
Miten estetään?
Ilman rajoitusta sananvapauteen, ei voi kieltää perustamasta ilmaisjakelulehteä, jossa kehutaan jotain henkilöä ja aatesuuntaa, mikä rahoittaa itsensä mainoksilla. Jos asetetaan joku sanktio, tällaisen lehden laittaminen kertomaan kilpailevan aaatesuunnan humpasta, olisi "kuoleman suudelma". Ja miten ylipääsnä mitataan mikä on vaalikampanjaa? Ja sitä kenen laariin sataa? Millä mitataan talkootyön osuus. Onko ehdokkaasta puhuminen kuppilassa vaalikampanjaa?
Ei kannata säätää uusia "kypäräpakko" lakeja.
tukijat vaalimainoksiin
Tulevissa vaalimainoksissa tulisi olla seuraavat tiedot:
1. poliittinen tunnus
2. poliittinen iskulause
3. puolueen nimi
4. ehdokkaan nimi, numero ja kuva
5. keskeiset yksilöidyt tavoitteet
6. yhteystiedot
7. RAHALLISET TUKIJAT NIMETTYNÄ.
Tästä voitaisiin tehdä valtion toimesta valmiiksi painettu formaatti, jonka jokainen puolue saisi värittää tavallaan. Tulisi halvaksi ja olisi riittävän informaattinen.
Vaalimainonta aisoihin
Tässä hyvä malli. Asiajärjestystä voisi täsmentää. Näytöt aiemmista saavutuksista mukaan. Puskaradio hoitaa kyllä mokaukset julkisuuteen.
Vaaleille käännetään
Selkä jo siitä syystä että äänestäminen ei ole enää yhteiskunnallisen vaikuttamisen keino. Raha on.
Poliitikkojen mahdollisuus vaikuttaa rakenteellisiin ongelmiin on olematon. Käytännössä uusia säädöksiä, kieltoja ja lakeja tarvitaan lähinnä "oireiden hoitoon".