Vanhasen RAY-jääviys tutkitaan

Vanhasen puuhia tutkivat nyt Keskusrikospoliisi, Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus, Patentti- ja rekisterihallitus, Raha-automaattiyhdistys ja tuoreimpana vaan ei vähäisimpänä oikeuskansleri.

Puoluesihteeri saa kirjoitella sormet rakoilla tiedotteita ja kommentteja nettisivuille, syyttäen kaikkia tuhmia kysymyksiä esittäneitä ajojahdista viatonta Vanhas-ressukkaa kohtaan. Tuskin Korhosen ponnistelutkaan enää kovin pitkään pitävät Vanhasen päätä sen nesteen pinnan yläpuolella, johon hän on omien tekojensa vuoksi vajonnut.

Nyt päästiin irti laudoista, eikä Tekniikan maailmaa kai enää tarvita tähän tutkimukseen. Ainakin selvittäjiä on paljon ja varmaan selvitettävää. Aika näyttää miten lakia luetaan.

Ei tästä oikeastaan puutu, että Vanhanen esittää Tekniikan maailmaa selvittämään tämänkin kysymyksen.

Kaikkiaan vetää surulliseksi tämä meidän ns. huippupoliitikkojen taso.

Toivotaan, että virkamiestasolla otetaan asia vakavasti ja tehdään perusteellinen ja asiallinen selvitys Vanhasen esteellisyydestä. Jo pelkästään hallinnon uskottavuuden kannalta ei voida mitenkään perustella yleishyödyllisiin tarkoituksiin suunnattujen varojen myöntämistä itselle tai omalla puolueelle, vaikkakin käytettäväksi vaalien rahoitukseen.

Tämäkin kertoo siitä, ettei päättäjien tarkoitus ole helpottaa veronmaksajien piinaa. Kukaan päättäjistä ei huolehdi veronmaksajan veronmaksukyvystä, vaan kuorma kasvaa, kasvaa, kasvaa...

Kummastusta herättää. että miksi puolueen on tarvinnut perustaa nuorisoasuntosäätiö ja miksi RAY rahoittaa sitä jatkuvasti ruhtinaallisesti. Pääministeri on ollut säätiön puheenjohtajana ja saanut myös eduskuntavaaleissa rahoitusta, ei yksin presidenttiehdokkaana.
Vaikka ne koplaukset juridisesti olisivat vanhentuneet, eivät moraalisesti, ja juuri siitä Vanhasen kohdalla kaiken kaikkiaan on kysymys. Myös valtakunnansyyttäjän tulisi puuttua peliin ja tutkituttaa lautapinon kohtalon, kun kerran pääministeri ei nosta oikeusjuttua.

Hyväveli-akseli tutkii. Johan yhden ministerin tekemisistä tuli kanslerin sormenheristys..tsot tsot.. Ehkäpä aiheesta tyydyttiin nuhteluun, asianomistajien toivomuslistalla ehkä olisi ollut julkinen selkäsauna.

Tosiasia, mikäli sellainen kummallinen asia kaikkien siivoustalkoiden jälkeen löytyy, kuin jääviys RAY:n varojen käytöstä tai epämääräisyyksiä säätiöiden varojen siirroista, tsot tsot heritys jälleen.

Edelleen, mikäli Vanhanen & eräät muut poliitikot jostain syystä ottaa asenteellisen kannan ja eroaa, sehän on jälleen "punamedian" syytä. Koskaanhan ei kyse ole esimerkiksi äänestäjien mielipiteistä tai poliitikon henkilökohtaisesta valinnasta. Poliitikkohan ei virhe-arvioihin syyllisty.

Kaiken tapahtuneen valossa ei yksikään poliitikko tule minun ajatuksissa (koska en voi muiden puolesta kirjoittaa) nauttimaan täyttä luottamusta. Se mitä oli luottamusta yhteisten asioiden hoitoon eduskunnassa on taakse jäänyttä elämää.

Vanhanen on perustellut saamaansa tukea sillä, että Nuorisosäätiöllä on muutakin tuloa, kuin RAY:n avustukset ja vuokratuotot.
Ja, että vaaliavustukset olisi maksettu sellaisesta tulosta, joka on "omaa rahanhankintaa."

Herättää kysymyksen; mihin Nuorisosäätiö sitten tarvitsee RAY:n tukea, jos sillä on riittävä oma varainhankinta?

Haiseva juttu. Pahalle haiseva juttu.

Vanhasessa tiivistyy nykyinen vaalirahoitusmalli eikä tuosta kuvasta yhdellä TM-tutkimuksella pääse, sillä moraali on aivan hukassa.

Aamutelevisiossa keskustalainen puhui tv-mainoskiellosta käyttäen esimerkkinä Ruotsia ja sdp-läinen kumosi asiaa muistuttamalla ruotsalaisten äänestävän listavaaleissa. Peli siis jatkuu, vaikka jonkinlainen esitys tänään saadaan, minkä vuoksi on äärimmäisen tärkeää, että media ja äänestäjät ovat nyt tarkkoina.

Wikipedian mukaan Jaakko Jonkka on toiminut Jacob Södermanin avustajana tämän syyttäessä Juhantaloa valtakunnan oikeudessa. Onko Jonkka jäävi antamaan lausuntoa?

15% alennusta on melkoinen palkkio tai lahja virkamiehelle tai virkamieheen rinnastettavalle valuutetulle. Taitaisi mennä Helsingin kaupunginvaltuuston kaavapäätökset jääviysssännösten vuoksi virheellisiksi:

Edustajisto 2008 - 2012
Aatela Elli, pääluottamusmies, Nurmijärvi
Akaan-Penttilä Eero, kansanedustaja, Espoo
Alanko-Kahiluoto Outi, kansanedustaja, Helsinki
Anttila Maija, sairaanhoidon opettaja, Helsinki
Arhinmäki Paavo, kansanedustaja, Helsinki
Asko-Seljavaara Sirpa, kansanedustaja, Helsinki
Autio Hannele, lastenhoitaja, Vantaa
Bogomoloff Harry, toimitusjohtaja, Helsinki
Bryggare Arto, kauppatieteiden kandidaatti, Helsinki
Haatainen Tuula, valtiotieteiden maisteri, Helsinki
Hakalehto Ilkka, filosofian tohtori, Helsinki
Hakanen Yrjö, puheenjohtaja, Helsinki
Hakola Juha, kansanedustaja, Helsinki
Handolin Kirsti, kauppatieteiden maisteri, Nurmijärvi
Hautala Heidi, kansanedustaja, Helsinki
Hautamäki Jussi, kenraaliluutnantti, Kerava
Helimäki Ilmari, professori, Helsinki
Hiltunen Rakel, kansanedustaja, Helsinki
Juvonen Arja, perushoitaja, Espoo
Kaikkonen Antti, kansanedustaja, Tuusula
Karhuvaara Arja, kansanedustaja, Helsinki
Kasvi Jyrki, kansanedustaja, Espoo
Kiljunen Kimmo, kansanedustaja, Vantaa
Kiviniemi Mari, kansanedustaja, Helsinki
Kokkonen Paula, varatuomari, Helsinki
Krohn Minerva, kehitysjohtaja, Helsinki
Kuisma Risto, oikeustieteen kandidaatti, Pornainen
Kuusisto Merja, kansanedustaja, Tuusula
Kähärä Sirkka-Liisa, sairaanhoitaja, Vantaa
Laakso Jaakko, kansanedustaja, Vantaa
Liemola Lasse, yrittäjä, Helsinki
Lindtman Antti, nuorisosihteeri, Vantaa
Luhtanen Leena, valtiotieteiden maisteri, Espoo
Moilanen Eeva-Liisa, varatuomari, Helsinki
Moisio Elina, valtiotieteiden maisteri, Helsinki
Mäkelä Jukka, kansanedustaja, Espoo
Mäkinen Tapani, kansanedustaja, Vantaa
Ojala Outi, erikoissairaanhoitaja, Helsinki
Pajamäki Osku, tuottaja, Helsinki
Peltokorpi Terhi, kätilö, Helsinki
Pietikäinen Margareta, filosofian maisteri, Espoo
Prusti Riitta, eläkeläinen, Helsinki
Puoskari Mari, diplomi-insinööri, Helsinki
Pursiainen Terho, pastori, Järvenpää
Rahkonen Susanna, varatuomari, Espoo
Rautava Risto, komentaja, Helsinki
Rihtniemi Suvi, diplomi-insinööri, Helsinki
Saarnio Pekka, toimittaja, Helsinki
Saksala Harri, oikeustieteen kandidaatti, Helsinki
Saukkonen Lea, meteorologi, Helsinki
Siitonen Eva-Riitta, ylipormestari, Helsinki
Soini Timo, kansanedustaja, Espoo
Soininvaara Osmo, valtiotieteiden lisensiaatti, Helsinki
Suonperä Kaarina, toimitusjohtaja, Vantaa
Tenkula Tarja, osastonhoitaja, Helsinki
Tornivuori Aino, henkilöstöpäällikkö, Helsinki
Tuomioja Erkki, kansanedustaja, Helsinki
Uotila Kari, kansanedustaja, Espoo
Vahasalo Raija, kansanedustaja, Kirkkonummi
Zyskowicz Ben, kansanedustaja, Helsinki

Hallintoneuvosto 2009
Bergholm Jorma, puheenjohtaja, toimitusjohtaja, Helsinki
Zyskowicz Ben, 1. varapuheenjohtaja, kansanedustaja, Helsinki
Repo Sallamaari, 2. varapuheenjohtaja, tiedotuspäällikkö, Helsinki

Bryggare Arto, kauppatieteiden kandidaatti, Helsinki
Finne-Elonen Laura, erikoislääkäri, Helsinki
Kokkonen Paula, varatuomari, Helsinki
Kuisma Risto, oikeustieteen kandidaatti, Pornainen
Kuuskoski Eeva, pääsihteeri, Helsinki
Lindeman Jukka, yhteysjohtaja, Helsinki
Mäkelä Jukka, kansanedustaja, Espoo
Mäkinen Tapani, kansanedustaja, Vantaa
Puoskari Pentti, valtiotieteiden tohtori, Vantaa
Rahkonen Susanna, varatuomari, Espoo
Rantala Piia, sivistystyön johtaja, Espoo
Rauhamäki Tatu, erityisavustaja, Helsinki
Tenkula Tarja, osastonhoitaja, Helsinki

Henkilöstön edustajat
Nuutinen Siiri, pääluottamusmies, Helsinki
Parkkinen Raili, marketpäällikkö, Vantaa

No tässä asiassa ei ole mitään uutta. Hyvä näin, että tutkitaan ja se, että osui Vanhasen pääministeri aikaan tämä surkean vaalirahalain uudistaminen ei ole Vanhasen vika, hän on selvinnyt tehtävistään erittäin hyvin ja kantaa nyt vastuun muidenkin hölmöilyistä yli puoluerajojen. Tämänkin jutun kommenteissa tämä halutaan jotenkin Vanhasen viaksi mutta kun ei ole vaan tässä samassa paatissa istuu kaikki, Tarja Halosesta lähtien. Laajempi tutkimus ja kaikkialla ay-liike mukaan lukien olisi paikallaan mutta sellaista ei arvatenkaan tule vaan pääministeri Suomen todellisena johtajana saa nyt ottaa niskaansa kaikkien synnit. Ja hyvin on homman "klaarannut". Tässä on paljon enemmän politiikkaa kuin asiaa tällä hetkellä mutta poliittisia vastuunkantajia tuntuu olevan vähän mutta kiven heittäjiä paljon. Niinhän se on, että se itkee, jolla on jo housuissa. Ihmetyksen sormi on kyllä kummastuksen suussa siinä suhteessa, että lehdistö huutaa kuin yhdestä tuutista eikä kenelläkään ole mitään kerrottavaa. Vaalirahalaki ja vanhat käytännöt ovat huonot ja ne on muutettava. Tarastin ryhmän ongelmat ovat journalistisesti paljon mielenkiintoisemmat ja yhteiskunnallisesti merkittävämmät mutta tästä ei kukaan tunnu löytävän oikeaa uutista vaan kaikki toistavat vain ryhmän erimielisyyttä. Uutinen on sen erimielisyyden takana yrittäkääpäs siitä vääntää tarinaa. Töihin siitä!

Pysyykö homma tämän jälkeen, enään Vanhasen lapasessa?.

Kekkosen aikana ei olisi tullut kuuloonkaan, että maalaisliiton keulahahmoa oltaisiin tällä tavalla jahdattu. Historiallisessa katsannossa Vanhasen väitetyt toimet ovat jokseenkin vähäisiä, eikä niitä olisi ennen tällä tavalla pengottu. Mistä tämä uusi moraalisuus? Eikö medialla ole muuta tekemistä?

Ehdotan, että oikeuskanslerinvirasto laittaa saman miehen selvittämään Vanhasen esteellisyyttä, joka yhdessä (1) päivässä totesi Pekkarisen taulukaupat moitteettomiksi. Muussa tapauksessa viraston alustava vastaus lisäselvityspyyntöineen valmistunee aikaisintaan 2015 keväthangilla.

Ylen ja muun median jahtaus jatkuu ja jatkuu.Nyt pitäisi saada se vaalirahoituslaki valmiiksi, mutta sen laatimisessa pitäisi olla "jäitä hatussa", eikä tehdä siitä liian ahdasta. Kirjanpito menoista ja tuloista vaalikamppanjan osalta riittäisi aivan hyvin. Yhteiskunnan varoilla toimivien säätiöiden politiikkaan satsaamat rahat pitäisi olla kiellettyjä, mutta sehän on eri juttu ja eri laki. Onko ne olleet vielä? Kysyn vaan.

Minusta tässä säätiöasiassa on hauskinta se, että jos säätiön säännöissä lukee, että saa tukea yhteiskunnallista toimintaa, saa rahaa jakaa poliitikoille, vaikka se tulisikin RAY:sta. Nyt kaikkien säätiöiden pykäliin vaan sellainen lisäys, että saavat tukea tätä toimintaa, niin hups, se on laillista.

Perustuslakivaliokunnan tulee nyt valvoa, että laillisuusvalvojat hoitavat tehtävänsä Suomen lain mukaisesti.
Viime kädessä asiassa on vastuussa koko eduskunta laillisuusvalvojien toimintakertomuksien käsittelyn yhteydessä.

Jos Suomessa ei voi saada oikeutta, niin se on osoitus huonosta hallinnosta.
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009 asiakirjassa hallitus on ottanut jo kantaa siihen, mitä tästä seuraa.

Korruptio ja huono hallinto:
Korruptio, huono hallinto, syrjintä sekä vallan väärinkäyttö tuhoavat luottamuksen viranomaisiin ja ovat usein taustasyynä laittomuuksien lisääntymiseen ja ääriliikkeiden vahvistumiseen.

Yhteiskunnallisen vakauden järkkyminen altistaa erityisesti toimintakyvyttömiä valtioita poliittis-taloudellisille
jännitteille, jotka saattavat purkautua väkivaltaisuuksina.

Suuri määrä työttömiä nuoria ja autoritaariset poliittiset järjestelmät ovat räjähdysherkkä yhdistelmä...
Toimintakyvyttömät valtiot eivät kykene tai halua huolehtia perusvelvoitteistaan eli turvallisuudesta,...
taloudellisesta kehityksestä, sekä peruspalvelujen tuottamisesta kansalaisille.

Suomaisilla on perustuslaillinen oikeus hyvään hallintoon ja kansalaisten yhtäläiseen oikeusturvaan.
Jos nyt korruptoitunut järjestelmä lakkaa toimimasta lain mukaisesti, on apua tarjolla EU: sta.
Suomi on jo Greco: n seurannassa. The Council of Europes Group of States against Corruption (GRECO).
EU voi järjestää myös uusien eduskuntavaalien tarkkailun Suomessa.
_
PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslak ivaliokunta
_
PERUSTUSLAKIVALIOKUNTA, ESITYSLISTA
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/val iokunnat/valiokunta-pev01/index.htx
_
SUOMEN TURVALLISUUS- JA PUOLUSTUSPOLITIIKKA 2009
Valtioneuvoston selonteko VNS x/2009
http://www.valtioneuvosto.fi/tiedostot/j ulkinen/pdf/2009/turvallisuus-ja-puolust uspoliittinen-selonteko/selonteko.pdf

Vaalirahoitusskandaalissa on herännyt monia kysymyksiä. Tässä joitakin:
(1) Miten Eduskunnassa on aikanaan voitu säätää täysin torso vaalirahoituslaki?
(2) Oikeuskansleri (OKa) on katsonut vaalijohtaja J:n menetelleen asiassa (= vaalirahoitusilmoitusten käsittely oikeusministeriössä) huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa vastaisesti.
Miten on mahdollista, että Tarastin toimikunnassa on varapuheenjohtajana samainen vaalijohtaja, jonka OKa on katsonut "menetelleen asiassa huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa vastaisesti".
(3) Eikö toimikunnan (tmk) kokoonpano ole muutoinkin 'outo'? Jos ja kun edellinen tmk ei saanut aikaan tyydyttävää tulosta, miksi uusi eli nykyinen tmk, jonka on määrä saada työnsä keskeisiltä osin valmiiksi 13.10.2009, on saanut sen kokoonpanon, joka sillä on (eli tmk on kokoonpanoltaan samantyyppisen kuin edellinen selvästi epäonnistunut tmk)?

5.11.2008 OKV/681/1/2008 (ote)

Vaalit - Ministeri
Diaarinumero: OKV/681/1/2008
Antopäivä: 5.11.2008
Ratkaisija: OKA
Päätös vaalirahoitusilmoitusten käsittelyä oikeusministeriössä koskevassa asiassa
(...)
RATKAISU

(...)

9.1. Säännökset

Vaalirahoituslain 1 §:n mukaan laissa säädetään ehdokkaan vaalikampanjan rahoituksen (vaalirahoitus) ilmoittamisesta eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa, kunnallisvaaleissa ja europarlamenttivaaleissa. Lain tarkoituksena on vaalirahoituksen avoimuuden lisääminen ehdokkaiden mahdollisten sidonnaisuuksien selvittämiseksi.

Lain 2 §:ssä säädetään siitä, mikä taho on edellä mainituissa vaaleissa velvollinen tekemään ilmoituksen vaalirahoituksesta.

Lain 3 §:ssä säädetään ilmoitettavista tiedoista. Lain 3 §:n 2 momenttia muutettiin lailla 977/2001 ja koko 3 §:ää lailla 604/2008, joka tuli voimaan 23.9.2008. Ennen lain 604/2008 voimaantuloa 3 §:ssä säädettiin seuraavasti:

Ilmoituksessa on oltava ainakin seuraavat tiedot:
1) maininta siitä, mitkä vaalit ovat kyseessä;
2) ehdokkaan täydellinen nimi ja hänet asettaneen puolueen nimi tai maininta siitä, että ehdokas on valitsijayhdistyksen ehdokas;
3) ehdokkaan vaalikampanjan kokonaiskulut; sekä
4) ehdokkaan vaalikampanjan rahoitus eriteltynä toisaalta ehdokkaan omiin varoihin sekä toisaalta ehdokkaan, hänen tukiryhmänsä ja muun hänen tukemisekseen perustetun yhteisön saamaan ulkopuoliseen tukeen ryhmiteltynä yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, puoluejärjestöiltä ja muilta vastaavilta päätahoilta saatuun tukeen.

Erikseen on ilmoitettava kunkin yksittäisen tuen arvo ja sen antajan nimi, jos tämä arvo on presidentinvaalissa ja europarlamenttivaaleissa vähintään 3400 euroa sekä eduskunta- ja kunnallisvaaleissa vähintään 1700 euroa. Tueksi luetaan rahana, tavarana, palveluna tai muulla vastaavalla tavalla korvauksetta saatu suoritus ottamatta kuitenkaan huomioon tavanomaista talkootyötä ja tavanomaisia ilmaispalveluja. Yksityishenkilön nimeä ei saa ilmoittaa ilman hänen nimenomaista suostumustaan, jos hänen antamansa tuen arvo jää alle mainitun rajan.

Ilmoitus on varustettava presidentinvaalissa puolueen nimenkirjoittajien taikka valitsijayhdistyksen vaaliasiamiehen tai tämän varamiehen omakätisellä allekirjoituksella ja muissa vaaleissa ehdokkaan omakätisellä allekirjoituksella.

Lain 4 §:n mukaan ilmoitus tulee toimittaa kunnallisvaaleissa kunnan keskusvaalilautakunnalle ja muissa vaaleissa oikeusministeriölle kahden kuukauden kuluessa vaalien tuloksen vahvistamisesta. Ilmoitus voidaan tehdä oikeusministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

Lain 5 §:ssä säädetään, että ilmoitukset ovat oikeusministeriössä ja kunnan keskusvaalilautakunnassa sellaisinaan julkisia. Oikeusministeriö voi perustaa rekisterin, johon sille toimitettujen ilmoitusten tiedot tallennetaan.

Lain 6 §:n mukaan tarkempia säännöksiä lain täytäntöönpanosta annetaan oikeusministeriön asetuksella.

9.2. Ohjeistuksen tarve

Oikeusministeriö toimitti vuoden 2003 eduskuntavaaleihin liittyen ilmoitusvelvollisille puolueiden välityksellä tämän päätöksen 3.2. kohdassa tarkoitetun ministeriön kirjeen liitteineen. Lähetyksen keskeinen sisältö oli ilmoituslomake, johon oli jäljennetty vaalirahoituslain 3 § sellaisenaan sekä seuraava esimerkki:

Ehdokkaan ilmoitus voisi siten (3 §:n 1 momentin 3-4 kohtien sekä 2 momentin osalta) sisältää esimerkiksi eduskuntavaaleissa seuraavat tiedot:
1) vaalikampanjan kokonaiskulut: 20.000 €;
2) vaalikampanjan rahoitus eriteltynä
a Omat varat 6.000 €,
b Tuki oman puolueen piirijärjestöltä 840 €;
c Tuet seuraavilta yrityksiltä: Oy A.A., Ky B.B. ja Oy C.C., jokaiselta 1.700 €;
d Tuki: toimitusjohtaja N.N., Helsinki 3.700 €;
e Tuen neljältä yksityishenkilöltä, jokaiselta 840 €;
ja
f vaalikeräyksen tuotto 1.350 €.

Käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee, että vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen oikeusministeriössä havaittiin ilmoituksissa tukiryhmien saaman tuen erittelyä koskevia puutteita, mikä antoi aiheen ohjeistuksen tarkistamiseen. Tämä käy ilmi erityisesti vaalijohtaja Jääskeläisenja tuolloisen oikeusministeri Koskisen antamista selvityksistä.

Koskisen selvityksen liitteenä on kaksi hänen ministerinä esittämäänsä kannanottoa eduskunnassa, toinen toukokuulta 2003 ja toinen maaliskuulta 2004. Edellisessä Koskinen mm. lausuu kiinnittäneensä huomiota siihen, että eduskuntavaaleissa 2003 oli "jonkin verran kirjavuutta, miten tukiryhmien tai vastaavien organisaatioiden kokoamia rahoja on ilmoitettu". Hän jatkaa, että "tällainen tukiryhmän varainhankinta pitää avata sen verran, että kertoo, mistä se taas on lahjoittamansa summat koonnut. Tähän suuntaan näitä ohjeistuksia voidaan jatkossa kehittää". Jälkimmäisessä kannanotossaan Koskinen lausuu: "Tukiryhmien rahanlähteiden avaaminen on sellainen kysymys, jonka toivoisin jo ohjeistuksen kautta aukeavan - - eli oikeusministeriö tulee ohjeistamaan siten, että ehdokkaat ilmoittavat, silloin kun on tukiyhdistyksen tai vastaavan kautta tuleva isompi potti, sen alkuperäisen rahanlähteen samalla tarkkuudella kuin suoraan ehdokkaan taakse tulevan vaalirahoituksen jaottelu ilmoitetaan."

Selvityksen mukaan vuonna 2004 lähetettiin europarlamenttivaalien jälkeen ilmoitusvelvollisille puolueiden välityksellä kirje, johon oli lisätty ehdokkaan tukiryhmän saaman tuen erittelemisvelvollisuutta täsmentävä teksti. Koskinen kertoo selvityksessään, että teksti lisättiin hänen toimeksiannostaan. Jääskeläinenvahvisti tämän suullisessa kuulemisessa ja kertoi laatineensa tekstin, jonka ministeri hyväksyi.

Kun verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleja varten lähetettyä kirjettä ja uudella lisätekstillä varustettua kirjettä, voidaan uudistusta pitää merkittävänä selvennyksenä.

Lisäys kuului seuraavasti:

"Oikeusministeriö kiinnittää huomiota siihen, että vaalirahoituslain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ehdokkaan on ilmoitettava myös ne tuet, jotka hänen tukiryhmänsä ja muu hänen tukemisekseen perustettu yhteisö on saanut. Lain mukaista ei siis ole esimerkiksi ilmoittaa pelkästään, että ehdokas on saanut tukiryhmältään 10 000 euroa, vaan tulee myös ilmoittaa, mistä tukiryhmä on tuen saanut."

Käsitykseni mukaan ainakaan tämän jälkeen kansanedustajaksi tai varaedustajaksi tullut ei olisi voinut aidosti ja uskottavasti perustella tietämättömyyttään ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä siltä osin, että tukiryhmienkin kautta saatu tuki pitää eritellä ilmoituksessa.

Jääskeläisen antaman selvityksen mukaan täsmennysteksti kuitenkin oli hänen erehdyksensä vuoksi jäänyt pois vuoden 2007 eduskuntavaalien ohjeista. Näin ollen mainittua tarkennusta ei ole kertaakaan sisältynyt eduskuntavaalien jälkeen lähetettyyn kirjeeseen.

Varmuudella ei ole mahdollista arvioida, mikä vaikutus tarkennustekstin puuttumisella vuoden 2007 vaaleja koskevasta kirjeestä tosiasiallisesti on ollut.

Yhtäältä olen havainnut julkisuudessa kannanottoja, että ilmoitusvelvollisuuden sisältö on ollut epäselvä ja että puutteet ilmoituksissa johtuisivat tähän perustuvasta tietämättömyydestä.

Toisaalta oikeusministeriön taholta on todettu, että virheelliseksi osoittautuneessa ilmoituskäytännössä kyse ei ole ollut tiedotus- tai ohjeistusongelmasta eikä vaalirahoitusilmoitusten yleispiirteisyys ja erittelemättömyys ole aiheutunut ohjeistuksen puutteesta. Ministeriö näkyy lähtevän siitä, että kansanedustajiksi valittujen on ilman muuta tullut osata tulkita ilmoitusvelvollisuuden sisältävä 3 § oikein. Esim. Jääskeläisen mukaan "asian ymmärtäminen ei asettanut suuria vaatimuksia kansanedustajille". Hän viittaa myös siihen, että näillä oli useimmiten avustaja käytettävissään ja että uusilla edustajilla on ollut vanhemmilta kansanedustajilta saatavissa vertaistukea.

Totta varmasti on, että kansanedustajilla on keskimääräistä paremmat valmiudet saada tietoa lain oikeasta sisällyksestä. On kuitenkin huomattava, että lain 3 § ei välttämättä sellaisenaan avaudu tarkoitetulla tavalla. Eduskunnan perustuslakivaliokuntakin totesi lain eduskuntakäsittelyn aikana (PeVM 8/2000 vp): "Lakiehdotuksen perussäännös (3 §) ilmoitettavista tiedoista on sisällöltään melko yleispiirteinen ja jää osittain tulkinnanvaraiseksi."Lain esitöistä on tulkinnassa toki apua, mutta niiden hyödyntämisen edellyttäminen merkitsee juridisen tulkintametodiikan perusvalmiuksien olettamista.

Silmiinpistävää on, että ministeriön selvitys kuittaa vuoden 2007 vaalien jälkeen lähetyn kirjeen tarkennustekstin puuttumisen pelkällä maininnalla pohtimatta tämän seikan merkitystä - tai oikeastaan: antamatta sille merkitystä. Näin siitä huolimatta, että oikeusministeriö nimenomaan neljä vuotta aikaisemmin siihenastisten kokemusten perusteella piti tarkennusta tarpeellisena. Kiinnitän huomiota myös siihen, että tänä syksynä ministeriö on kuntavaaleja varten antanut ohjeet, joissa tukiryhmiltä saadun tuen erittelyä katsotaan taas välttämättömäksi opastaa.

Vaikka syysuhdetta Jääskeläisen laiminlyönnin ja vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalirahoitusta koskevien ilmoitusten puutteellisuuden välillä ei voidakaan luotettavasti todeta, ei laiminlyöntiä voida pitää merkityksettömänä, koska - kuten selvityksestä havaitaan - ilmoitusvelvollisuuden täyttämisessä onhavaittu juuri sellaisia lainkohdan virheelliseen tulkintaan perustuvia puutteita, joiden torjumiseksi täsmennysteksti laadittiin.

Erittelyvaatimusta koskeva täsmennys olisi ollut myös selvä viesti, että vuoden 2003 eduskuntavaalien yhteydessä annetut kaikki ilmoitukset eivät oikeusministeriön mukaan ole mainituilta osin olleet lain edellyttämällä tavalla tehtyjä. Täsmennetty ohje olisi lisäksi antanut paremmat mahdollisuudet seurata ilmoitusvelvollisuuden oikeaa täyttämistä, kun ilmoitusvelvollisille olisi ohjeessa nimenomaisesti tehty selväksi, millaista tuen erittelyä oikeusministeriö tulkitsee lain vaativan. Koskisen antaman selvityksen mukaan ohjeiden selkeyttämisellä oli luotu ainakin periaatteessa mahdollisuus valvontakäytännön tiukentamiselle. Julkinen sanakin - jolle valvontatehtävä ministeriön antaman selvityksen mukaan on kuulunut - olisi voinut paremmin kiinnittää huomiota "könttäsummina"ilmoitettuihin suuriin tukisummiin, kun vertailuaineistona olisi ollut ministeriön ohjekirjeen esimerkki siitä, miten tuki pitää avata.

Jääskeläinen kertoo selvityksessään virheen tapahtuneen siten, että hän laati kirjeen "vanhoille pohjille". Tämä selitys luo mielikuvaa virheen teknisyydestä ja vähäisyydestä (Jääskeläinen itse luonnehtii sitä "tekniseksi kömmähdykseksi"). Täsmennys oli kuitenkin edellä kuvatulla tavalla todettu tarpeelliseksi ilmoituskäytännön korjaamiseksi lainmukaiseksi, joten sillä on tästä lähtökohdasta tarkastellen olennainen sisällöllinen merkitys. Kyse ei siten ole ollut vähäpätöisestä muotovirheestä. Jääskeläisen on pitänyt mieltää tämä asia itsekin varsin hyvin, kun otetaan huomioon se, miten hän on lehtihaastatteluissa valitellut ilmoituskäytäntöä juuri tukiryhmiä koskevasta puutteellisesta erittelystä.

Käytettävissä olevan aineiston valossa ei ole perusteita arvioida, että Jääskeläinen olisi menetellyt tahallisesti. Mutta katson Jääskeläisen menetelleen asiassa varsin huolettomasti. Edellä kirjeen merkityksestä lausumani lisäksi tätä kuvastaa osaltaan sekin, että Jääskeläinen kertoo havainneensa allekirjoittamassaan kirjeessä olleen virheen vasta oikeuskanslerin lisäselvityspyyntöön vastatessaan. Kun Jääskeläinen on selvityksessään perustellut voimakkaita haastattelulausuntojaan sillä, että hän näin pyrki vaikuttamaan ilmoituskäytännön saattamiseksi lailliselle tolalle, olisi odottanut, että hän olisi tässä tarkoituksessa kiinnittänyt huomiota myös lähettämänsä kirjeen sisältöön ja ilmoitukset saatuaan verrannut onko tällä kertaa ilmoitusvelvollisuudet täytetty edellytetyllä tavalla. Mutta Jääskeläinen kuulemisessaan 9.10.2008 kertoikin, että hän ei ole "varsinaisesti tutkinut ilmoituksia, vaan lähinnä katsonut joitakin".

Käytettävissä olevasta selvityksestä voidaan päätellä, että vaalijohtaja Jääskeläinen on lähettänyt vuotta 2007 koskevan kirjeen itsenäisesti oikeusministeriön työjärjestykseen perustuvan toimivaltansa nojalla, joten hän on yksin vastuussa laiminlyönnistä.

Koska ohje oli aikanaan ministeriön kirjeeseen lisätty ministerin toimeksiannosta ja kaikesta on pääteltävissä, että sama lisäys oli tarkoitettu otettavaksi kaikkiin sen jälkeisiin kirjeisiin, katson vaalijohtaja Jääskeläisen menetelleen asiassa huolimattomuudesta virkavelvollisuutensa vastaisesti. Kokonaisuutena tarkastellen teko ei kuitenkaan ole sellainen, että sitä tulisi arvioida rikoslain säännösten valossa vaan kyse on valtion virkamieslain 14 §:n vastaiseksi arvioitavasta menettelystä. Mainitun säännöksen mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä sekä noudatettava työnjohto- ja valvontamääräyksiä.

9.3. Onko ministeriöllä ollut velvollisuus pyytää tarkennuksia puutteellisiin ilmoituksiin?

Oikeusministeriö perustelee selvityspyynnöissäni problematisoitua passiivista menettelyään vaalirahailmoitusten käsittelyssä sillä, että se ei voi "tarkastaa ilmoitusten oikeellisuutta". Oikeusministeriön menettelynsä tueksi esittämien perustelujen keskeinen sisältö voidaan pelkistää seuraavasti (yksityiskohtien osalta viittaan edellä referoituihin selvityksiin):

Ministeriöllä ei ole velvollisuutta eikä oikeutta tarkastaa ilmoituksessa olevien tietojen oikeellisuutta, koska tällaisesta tehtävästä, velvollisuudesta tai toimivaltuudesta ei ole laissa säännöksiä. Selvitys korostaa, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin eikä toimivaltuuksia voijohtaa vaalirahoituslaissa tai vaalilaissa säädetystä ministeriön tehtävästä.

Selvityksessä painotetaan, että ministeriöllä ei ole "ilmoitusten tarkastustehtävää"varten lainsäädännöllisiä eikä organisatorisia edellytyksiä. Ministeriö toteaa, että se voi pyytää uuden ilmoituksen vain, jos ilmoituksessa on muotovirhe tai se on esimerkiksi epäselvä. Ministeriö tähdentää: "Ilmoituksen muodollisen oikeellisuuden varmistamiseen ei kuitenkaan voi liittyä ilmoituksessa olevien kulu- ja rahoitustietojen sisällöllisen oikeellisuuden tarkastaminen."Ministeriö perustelee tällaisen tarkastuksen mahdottomuutta mm. sillä, että ehdokkaat ja heidän tukiyhdistyksensä eivät ole kirjanpitovelvollisia eikä laki edellytä tositteiden liittämistä ilmoitukseen vaalikampanjan rahoituksesta ja kuluista. Muutoinkaan ministeriöllä ei ole käytettävissään"vaalirahoitusilmoitusten tietosisältöjen oikeellisuuden tarkastamiseksi välttämättömiä, luotettavia vertailutietoja tai pääsyä sellaisiin tietoihin".

Vaalirahailmoitusten sisältämien tietojen "oikeellisuuden tarkastamisesta"ei asiassa ole kuitenkaan tarkasti ottaen ollut kysymys. Selvää ja kiistatonta on, että ministeriöllä ei tällaista oikeutta ole, ei liioin käytettävissään minkäänlaisia pakkokeinoja eikä tehosteita ilmoituksen laiminlyöntejä vastaan.

Olen jo ensimmäisessä selvityspyynnössäni tuonut esiin, että annettujen tietojen oikeellisuuden tarkastaminen on eri asia kuin se, että asiakirjan vastaanottava viranomainen katsoo, sisältääkö tarjottu asiakirja lain edellyttämät tiedot ja tarvittaessa kiinnittää asiakirjan luovuttajan huomiota asiaan.

Käytettävissä olevasta selvityksestä ilmenee ministeriössä havaitun, että eräät niin vuoden 2003 kuin vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen annetut vaalirahailmoitukset eivät tukiryhmiltä saatujen tukien erittelyn osalta kaikin osin täyttäneet lain vaatimuksia. Tällainen ilmoitusten lainvastaisuus näkyisi siis ministeriössä kyetyn päättelemään ilmoituksista ilman kirjanpitoaineistoon perehtymistä tai muuta tietojen "oikeellisuuden tarkastamista". Edellä jaksossa 5 tarkoitetuissa lehtihaastatteluissaan Jääskeläinen antaa ymmärtää, että havainnot ilmoitusten puutteista eivät ole jääneet pelkästään yleiselle tasolle vaan hän on kyennyt yksilöimään puutteellisia ilmoituksia.

Selvitysaineistosta voi saada viitteitä siitä, miten vaalirahoituslain 3 §:n vastaisesti erittelemättömiksi jätetyt ilmoitukset periaatteessa olisi paljastettavissa - ainakin selvissä tapauksissa - yksinkertaisella päättelyllä. Oikeusministeri Brax kertoo ilmoitusten puutteellisuudesta puheessaan Transparency Suomi ry:n seminaarissa 22.1.2008: "Ilmoitusta, jossa sanotaan kampanjakustannusten olleen yhteensä esimerkiksi 50 000 euroa ja että tuo tukisumma oli kokonaisuudessaan saatu ehdokkaan omalta tukiyhdistykseltä, voidaan pitää vaalirahoituslain tavoitteiden vastaisena ja tarkkaan ottaen myös lain sanamuodon vastaisena."Niin ikään Jääskeläinen vahvistaa saman asian 14.8.2008 antamassaan selvityksessä.

Tämän vuoksi herää kysymys, että jos ministeriössä on voitu todeta, että jotkut ilmoitukset eivät ole vaalirahoituslain 3 §:n edellyttämällä tavalla laadittuja, miksei ministeriö ole pyytänyt tarkentavia ilmoituksia tai edes kiinnittänyt havaintoonsa ja 3 §:n oikeaan tulkintaan ilmoitusvelvollisen huomiota.

Ministeriön vastaus tukeutuu selvitysasiakirjojen mukaan ennen muuta "oikeellisuuden tarkastamisen"mahdottomuuteen ja sitä kautta siihen, että varovaisessakin lisäselvityksen tiedustelussa kyse olisi nimenomaista toimivaltuussäännöstä edellyttävästä toimenpiteestä. Jääskeläinen totesi suullisessa kuulemisessa, että ministeriö "ei voi - ilman toimivaltuuksia - saattaa edustajaa epäilyjen alaiseksi. Epäilyt saattaisivat osoittautua täysin aiheettomiksikin."- Tähän on kuitenkin huomautettava, että "epäilyjen alaiseksi saattaminen"on eri asia kuin viittaaminen ilmoituksen epäselvyyteen.

Vaalirahoituslain 5 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan viranomainen voi pyytää uuden ilmoituksen, jos saapunut ilmoitus ei ole muodollisesti 3 §:ssä ehdotetun mukainen tai on esimerkiksi epäselvä. Selvityksistä ilmenee, että tälle perustelujen lausumalle on ministeriössä annettu varsin suppea ja muodollisen konkreettinen merkitys: uutta ilmoitusta voidaan pyytää vain jos teksti on epäselvä (Jääskeläinen: "kun käsinkirjoitetun ilmoituksen kirjoitus on epäselvää"), vaikka lausumaa voisi tulkita laajemminkin.

Vaikka ilmoitusta ei voitaisikaan todeta vaalirahoituslain 3 §:n vastaiseksi siten, että lisäselvityspyyntö olisi tällä perusteella esitettävissä, olisi kuitenkin syytä pohtia, eikö ilmoitusta voisi arvioida lain 5 §:n perusteluissa tarkoitetulla tavalla epäselväksi, jos siinä on jätetty erittelemättä tukiryhmältä saatu huomattava summa. Javaikka vaalirahoituslakia tulkittaisiin niinkin ahtaasti, että se ei anna mahdollisuutta edes tällä tavalla kiinnittää yksittäisen ilmoitusvelvollisen huomiota ilmoituksessa olevaan epäselvyyteen, on syytä kysyä, olisiko ministeriö voinut saattaa ilmoitusvelvollisten tietoon asian neutraalilla kirjeellä puolueiden kautta (eli samaa kanavaa pitkin, jota ministeriön kirjeet on toimitettu, myös ne joissa perätään puuttuvia ilmoituksia) ja ilmoittaa tulkintansa vaalirahoituslain 3 §:n vaatimuksista. Tällainen menettely - varsinkin yhdistyneenä edellisessä jaksossa tarkoitettuun täsmennettyyn ohjeistukseen - olisi sekin merkinnyt aktiivisempaa otetta kuin ministeriö on tähän asti osoittanut ja sitä olisi voitu perustella asiakasta palvelevalla hallinnon neuvomisperiaatteella. Tämä olisi nähdäkseni voitu tehdä hienovaraisesti ja ketään leimaamattomasti.

Oikeusministeriön selvityksessä ilmenee kautta linjan - joko nimenomaisesti mainittuna tai ainakin rivien välissä - lähtökohta, että vaalirahoituslain soveltaminen poikkeaa merkittävällä tavalla muunlaisesta viranomaistoiminnasta. Esimerkiksi vaalijohtaja Jääskeläinen korosti suullisessa kuulemisessa vaalirahoituslain erityistä luonnetta ja sitä että kyseessä ei ole tavallinen hallintotoimi. Oikeusministeriössä on kaikesta päätellen nähty asia niin, että varovainenkin lisäselvityksen pyytäminen merkitsisi alkuperäisen ilmoituksen epäilemistä ja että poliittisesti herkässä asiassa ministeriö ei voi tähän ilman nimenomaista lakiin kirjattua selvää säännöstä mennä. Jääskeläinen kertoi kuulemisessa, että jos ministeriö lähettäisi joillekin edustajille kirjeitä, joissa näitä pyydettäisiin tarkentamaan ilmoituksiaan, "poliittiset tekijät voisivat tulla esiin tai ainakin julkisuuteen saattaisi tulla sellainen vaikutelma. Ja nimenomaan tätä on kaikessa vaalilainsäädännössä kautta aikojen pyritty välttämään."

Tällä tavalla mielletty vaalirahoituslain erityisluonne sekä näkemys, että oikeusministeriöllä on vaalilainsäädännön piiriin kuuluvissa tehtävissä erilainen rooli kuin viranomaisilla yleensä lainsoveltajana, on käsitykseni mukaan selityksenä sille, että ministeriö on toiminut tässäasiassa silmiinpistävän passiivisesti.

Kysymys pelkistyy näin ollen siihen, onko näin vahvasti viranomaistoimintaan vaikuttaneelle vaalirahoituslain soveltamisen erityisluonnetta korostavalle näkemykselle löydettävissä kestävä oikeudellinen perusta.

Vaaleja koskevan lainsäädännön asiantuntija ja sen valmistelussa vuosikymmeniä mukana ollut hallintoneuvos Lauri Tarasti antoi pyynnöstäni kirjallisen lausunnon vaalilainsäädännön taustaperiaatteista. Hän kertoo tämän lainsäädännön erityispiirteistä 15.10.2008 päivätyssä lausunnossaan muun muassa, että vaalilainsäädäntö on poikkeuksellisen tarkkaa ja lailla katsotaan tarpeelliseksi säätää vähäisetkin yksityiskohdat (esim. äänestyslippujen koko ja väri). Tarkoituksena on välttää mahdollisuudet hallituksen vaaleja koskevin päätöksin ja hallinnollisin määräyksin vaikuttaa vaalien tulokseen. Se periaate, että hallituksella ei millään tavalla ole mahdollisuutta lain kautta vaikuttaa vaalien tulokseen, on demokratian kanalta tärkeä. Vaikka vaalirahoituslaki ei olekaan varsinainen vaalilaki, on asiayhteys Tarastin mukaan ilmeinen. Mainittu vaalilainsäädännön periaate ulottuu siten myös tämän lain soveltamiseen. Tarasti toteaa: "Hallitukselle ja tässä tapauksessa oikeusministerille ei ole tarkoitettu antaa päätösvaltaa siitä, minkä puolueen ehdokkaiden vaalirahoitusilmoitukset on tehty väärin perustein. Tällaisella päätöksellä voisi nimittäin olla kohtalokas vaikutus kyseisen puolueen ja etenkin sen kyseisten ehdokkaiden tulokseen vaaleissa. Lukuisat kansainväliset esimerkit kehitysmaissa mutta muuallakin ovat osoittaneet, että hallitukset ovat pyrkineet vaikuttamaan edukseen vaalien tulokseen erilaisin järjestelyin. Tämä on meillä haluttu estää."

Selvityksistä on pääteltävissä, että vaalirahoitusilmoitusten käsittelyssä noudatettu menettely on syntynyt tietoisen valinnan tuloksena oikeusministeriön vaalien vastuualueella Tarastin mainitsemien vaaleja koskevan lainsäädännön yleisten periaatteiden pohjalle. Valitun linjauksen toteuttamisesta käytännössä ilmeisesti varsin itsenäisesti on vastannut Jääskeläinen, joka kesäkuun alusta 2003 lähtien on ollut vaalien vastuualueen johtajana ja jo sitä ennen siellä virkamiehenä. Menettely näkyy olleen lain voimaantulosta lähtien samanlainen ja vakiintunut eikä sitä ainakaan selvityksestä päätellen ole missään vaiheessa ministeriön sisällä kyseenalaistettu.

Vaalilainsäädännön erityisluonne näkyy oikeusministeriössä myös siinä, että ministeriön vaalien vastuualueen virkamiehille on selvitysten mukaan jätetty tarkoituksella suuri itsenäisyys tehtävissään. Entinen ministeri Koskinen toteaa: "On tietoisesti vältetty sitä, että yhtä puoluetta edustava poliittisesti vastuunalainen oikeusministeri puuttuisi mahdollisimman riippumattomasti käytännössä toimeenpantaviin vaalijärjestelyihin", joihin Koskinen asiayhteydeltään lukee myös vaalirahoituslain soveltamisen.

Korostetun muodollinen lainsoveltaminen, passiivisuus vaalirahoitusilmoitusten käsittelyssä ja tiukka pidättyvyys lisäselvitysten hankkimisessa on omiaan eliminoimaan vaaraa, että ministeriön pelättäisiin puuttuvan vaalien tulokseen. Selvää on, että tällä tavalla toimien vältetään mahdollisimman tehokkaasti kaikenlaiset epäilytkin poliittisesta tarkoitushakuisuudesta vaalirahoitusilmoitusten käsittelyssä. Toisaalta tällainen lainsoveltaminen ei tue lainsäätäjän tavoitetta vaalituen avoimuuden ja julkisuuden lisäämiseksi sekä sidonnaisuuksien paljastamiseksi. Ministeriö on päätynyt painottamaan puolueettomuutta varmistavaa "puuttumattomuusperiaatetta"ja jättänyt viimeksi mainittujen (lain sisällöllisten) tavoitteiden toteutumisesta huolehtimisen lähes sellaisenaan julkisen tiedonvälityksen huoleksi. Ministeriö toteaa selvityksessään: "Lain esitöistä ja sen eduskuntakäsittelyä koskevista valtiopäiväasiakirjoista ilmenevä yksiselitteinen ajatus oli, että ilmoitusvelvollisuuden noudattaminen tuli jättää ennen kaikkea tiedotusvälineiden tuottaman julkisuuden kautta toteutuvan poliittisen vastuun varaan."

Ajatus julkisuuden kautta tapahtuvasta lain noudattamisen valvonnasta näkyy myös konkretisoituneen omaperäiseksi toimintakulttuuriksi ministeriön sisällä. Vaalijohtaja Jääskeläinen kertoo selvityksissään yrittäneensä saada muutosta ilmoituskäytäntöihin julkisuuden välityksellä samalla kun hän on luonut painetta lainsäädännön tarkistamiseksi. Selvityksestä ilmenee, että ministeriön vaalijohtaja on pyrkinyt ohjaamaan kansanedustajia ja varaedustajia oikeaan vaalirahoituslain noudattamiseen antamalla haastatteluja tiedotusvälineille; "haastattelulausunnoissa tarkoitukseni on ollut omalta osaltani vaikuttaa siihen, että ilmoitusvelvollisten ilmoituskäytännöt olisivat vaalirahoituslain ja sen perustelujen mukaisia". Omien sanojensa mukaan hänellä on ollut tarkoituksena vaikuttaa yksittäistapauksiin siten, että ilmoitukset yleisesti ottaen jatkossa paranisivat. Hän kertoo toimittajan pyynnöstä arvioineensa myös joitakin yksittäisiä ilmoituksia. Merkille pantavaa on, että yhtäältä haastatteluissa on yksilöity tapauksia niin, että kohteet on jollakin todennäköisyydellä ollut pääteltävissä, kun toisaalta Jääskeläinen on korostanut, ettei ministeriö voi kiinnittää ilmoitusvelvollisten huomiota ilmoitusten puutteellisuutta koskeviin havaintoihin ja lain oikeaan tulkintaan. On jokseenkin ennenkuulumatonta, että virkamies julkisuudessa arvioi viran puolesta käsiteltäväkseen saamiensa yksittäisten asiakirjojen lainmukaisuutta, mutta ei välitä havaintojaan suoraan asianomaisille. Jääskeläisen toiminta ja selvitykset antavat ristiriitaisen kuvan: Selvityksissä korostettu huoli ilmoitusvelvollisten "epäilyjen alaiseksi saattamisesta"näkyy väistyneen, kun kyse on näiden opastamisesta oikealle tielle julkisuuden kautta. Ristiriitaisuutta on omiaan lisäämään sekin, että suullisessa kuulemisessa Jääskeläinen antaa ymmärtää, että hän olisi voinut "yleisluonteiseksi muistutukseksi puolueille"kertoa saman viestin, jonka hän on esittänyt tiedotusvälineille, mutta ei kuitenkaan ole noin menetellyt. - Oikeusministeriön vaalijohtaja selittää asian näin: Hän ei ollut esittänyt tiedotusvälineissä ministeriön näkemyksiä vaan omiaan; hän ei tosin antanut lausuntoja "täysin yksityishenkilönä", mutta ei myöskään "täysin virkansa puolesta".

Vaikka pidänkin vaalijohtajan menettelyä virkamiesaseman kannalta kysymyksiä herättävänä, esille ei ole tullut sellaista, joka antaisi minulle laillisuusvalvojana oikeudellista perustetta puuttua asiaan. Voidaan ajatella niinkin, että kuvatunlainen menettely on ehkä aiheutunut vastuullisen virkamiehen huolestuneisuudesta puutteelliseksi koetun lain huonosta toimivuudesta ja että hän on nähnyt näin poikkeuksellisen tavan ainoaksi keinoksi saada asiaan korjausta. Kysymys on lähinnä siitä, millaisen kuvan virkamies antaa edustamansa viranomaisen toiminnasta, ja tämän seikan arvioiminen eiole laillisuusvalvonnan vaan viranomaisen itsensä asia.

Yhteenvetona totean seuraavan:

Lainsäädännöstä ei löydy säännöstä, joka velvoittaisi oikeusministeriön pyytämään lisäselvitystä vaalirahoitusilmoituksista. Tosin ei ole olemassa kieltoakaan koskevaa säännöstä. Kysymys on hyvin pitkälle siitä, minkälainen rooli viranomaisella tässä suhteessa tulkitaan olevan. Selvityksissä on passiivisen soveltamiskäytännön tueksi viitattu vaalirahoituslain erityisluonteeseen ja näistä erityisvaatimuksista sekä vaalilainsäädännön yleisistä periaatteista johtuvaan oikeusministeriön rooliin mainitun lain soveltajana. Ministeriön näiltä pohjilta lähtevä tulkinta on perusteltu oikeudellisesti moitteettomasti. Tämä toteamus ei sulje pois sitä, ettei ministeriön edustamaa muodollisuudessaan ehdotonta tulkintaa nyansoidumpi ja hieman aktiivisempaa viranomaisroolia painottava tulkinta myös saattaisi olla perusteltavissa. Tämän kysymyksen pohdinta edellä tässä jaksossa lausuttua enemmälti ei kuitenkaan ole ratkaisun kannalta tarpeen, varsinkaan kun on tiedossa, että vaalirahoituslakia ja sitä kautta todennäköisesti ministeriön rooliakin ollaan parhaillaan tarkistamassa. Näin ollen riittää kun totean, että käytettävissäni olevan selvitysaineiston perusteella oikeusministeriön ei voida osoittaa menetelleen lainvastaisesti, kun se ei ole tässä ratkaisussa tarkoitetussa asiassa pyytänyt vaalirahoituslain mukaan ilmoitusvelvollisilta lisäselvityksiä.

Todettakoon vielä selvyyden vuoksi, että olen tässä ratkaisussani arvioinut myös sen, onko aihetta epäillä vaalirahoituslain voimassa ollessa oikeusministereinä toimineiden poliitikkojen, Johannes Koskisen, Leena Luhtasen ja Tuija Braxin menetelleen lainvastaisesti tähän asiaan liittyvässä ministerintehtävässään. Käytettävissä olevasta selvitysaineistosta ei ole tullut esiin sellaista, jonka perusteella heidän voitaisiin osoittaa puuttuneen epäasiallisella tavalla vaalirahoitusta koskevien ilmoitusten käsittelyyn oikeusministeriössä, laiminlyöneen oikeudelliset velvollisuutensa tai menetelleen muutoin lainvastaisesti.

9.4. Vaalirahoituslain tarkistaminen

Lain eduskuntakäsittelyn aikana perustuslakivaliokunta korosti vaalirahoituslain toimivuuden seurannan tärkeyttä ja sitä, että tarvittaessa on ryhdyttävä lain tarkistustoimiin.

Lainsäädäntö on poliittista harkintaa, johon laillisuusvalvojana en voi puuttua. Näin ollen en ota tässä päätöksessä kantaa siihen, olisiko ministeriössä pitänyt ryhtyä tapahtunutta varhaisemmassa vaiheessa valmistelemaan vaalirahoituslain uudistamista. Ministeriön virkamiesten osalta totean, että en ole havainnut heidän toimineen tältä osin tavalla, joka antaisi minulle aihetta puuttua asiaan.

Vaalirahoituslain tarkistamistyö on parhaillaan ministeri Braxin toimeksiannosta vireillä toimikunnassa. Puuttumatta tähän työhön enemmälti katson voivani kiinnittää nykyisen lain toimivuutta koskevien havaintojeni pohjalta huomiota kolmeen seikkaan, joita pidän laillisuusvalvonnankin näkökulmasta merkityksellisinä.

Lain tarkoitusperien toteutumisen kannalta on tärkeää, että ilmoitusvelvollisuutta koskeva säännös on selvä.

Tärkeää on myös se, että lakiin luodaan ilmoitusvelvollisuuden noudattamista koskeva uskottava valvontajärjestelmä. Ilman toimivaa valvontaa velvoittavuus menettää tosiasiallisesti merkityksensä.

Uudistustyössä kannattaa myös vakavasti tutkia sitä, olisiko vaalirahoituslain soveltaminen valvontoineen uskottava jollekin muulle taholle kuin oikeusministeriölle. Poliittisesti latautuneen lain soveltamiseen ja yksittäisten poliitikkojen vaalituen ilmoitusvelvollisuuden täyttämisen valvontaan ministeriö ei ehkä ole paras toimija.

10. TOIMENPITEET

Kiinnitän vaalijohtaja Arto Jääskeläisen huomiota edellä 9.2. kohdassa lausumaani viitaten huolellisuuteen virkatehtävissä.

Saatan oikeusministeriön tietoon kohdassa 9.4. lausumani.

Muilta osin minulla ei asian johdosta ole oikeudellisia perusteita toimenpiteisiin.

(http://www.okv.fi/)

Kalli pelasti Suomen

Vaalirahavyyhti purkautui Kallin möläytyksestä
16.05.2008 09:49 | MTV3-Laura Airola

Keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli meni päästämään sammakon suustaan Ylen A-studiossa toukokuun alussa. Hän myönsi, että on rikkonut lakia jättämällä kertomatta julki vaalikampanjaansa tukeneita tahoja.

- Kalli perusteli valintaansa sillä, että rahoitus on hänen mielestään poliitikon ja rahoittajan välinen asia.
Kalli myös puolustautui, että koska vaalirahoituslaista ei ole määrätty rangaistusta, sitä voi jättää hyvin noudattamatta.
-Kallin tunnustus sai valtavat mittasuhteet, eikä ihme.
--
Greco | Joulukuu 2007
Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco arvosteli Suomen puoluerahoituksen valvontaa joulukuussa 2007. Greco piti ongelmallisena sitä, että Suomessa valtakunnallisella tasolla rahoitusta valvoo oikeusministeriö ja paikallisella tasolla kuntien keskusvaalilautakunnat.

Oikeusministeriö on osa poliittista päätöksentekojärjestelmää! ja keskusvaalilautakunnat koostuvat puolueiden jäsenistä!

- Eli perinteinen "pukki_kaalimaan_vartijana" -järjestelmä, tai Kepulaisittain: "oma_lehmä_ojassa".
Tämä on kehitysmaissa ja diktatuureissa suosittu, ns. Zimbabve -malli.
- Greco suositteli Suomelle lahjontaa koskevan lainsäädännön tehostamista ja rangaistusten koventamista.
Suomen on annettava kesäkuun 2009 loppuun mennessä raportti siitä, miten suositukset on toteutettu.
_
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vaalirahoit us
--
Oikeusministeriö | 5.10.2009
Oikeusministeri Tuija Brax GRECO:n juhlakonferenssissa Strasbourgissa 5. lokakuuta 2009
Apulaispääsihteeri, naiset ja herrat,Suomi on perinteisesti sijoittunut korkealle Transparency Internationalin havaintoindeksissä (Corruption Perceptions Index, CPI). Olikin monelle yllätys, kun tipuimme vuonna 2008 maailman kärkisijalta viidennelle sijalle. Varsin rajun pisteiden putoamisen syynä pidettiin puutteita vaalikampanjarahoituksen avoimuudessa sekä ilmenneitä rahoituksen epäselvyyksiä.
- Kaikkia kysymyksiä ei voida ratkaista lainsäädännöllä. Ei ole niin, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, olisi sallittua. Median keskeinen rooli on korostunut Suomessa käydyssä keskustelussa. Ilman median aktiivista roolia moni tärkeä havainto olisi voinut jäädä tekemättä.
_
Tuija Brax GRECO:n juhlakonferenssissa
http://www.valtioneuvosto.fi/ajankohtais ta/puheet/puhe/fi.jsp?oid=272370

Eikö RAY:llä (Raha-automaattiyhdistys) ole mitään vastuuta jakamistaan tukirahoista. Kun RAY on jakanut tukirahaa yhdistyksille, niin on heidän täytynyt olla tietoisia mihin raha menee eli mitä sillä rahalla tehdään.

Onhan RAY:ssä tiedetty yhdistysten poliittiset taustat ja uskoisin, että ainakin kaikki suuret puolueet ovat saaneet tukea. Tukea ovat saaneet säätiöt, mutta miksi puhutaan nyt vain Keskusta taustaisten säätiöiden tutkimisesta. Kun Hengitysliitto HELI on saanut ja saa RAY:n tukea mm. vuokra-astuntojen rakentamiseen, niin ne asunnot on tarkoitettu allergiasairaille asumiseen. Jos HELI ostaa joltain eduskuntaehdokkaalta esim. tauluja, niin HELI tietää mihin raha käytetään. HELIn tulee myös valvoa, että asunnoissa asuu allergiaa sairastavia ja että asumisolot ovat sen mukaisia. Samoin kaikki muut yhdistykset ja säätiöt.

Yhdistys on menetellyt väärin ostaessaan eli tukiessaan valeissa olevia ehdokkaita ja heillä on vastuu ja he vastaavat RAY:lle. On aivan turhaa syyttää syyttömiä kansanedustajia. Eivät he ole tehneet mitään väärin. Ei ole ollut mistään maan tavasta kyse, vaan käytännöstä ja se ei ole ollut tuomittavaa. Rikos ei ole kyseessä. Paljon porua vain tyhjästä !

Nyt maan pääministerille haetaan kissojen ja koirien avulla syytettä menettelystä, josta aivan muut tahot ovat olleet vastuussa. Miksi yleensä lähdettiin penkomaan vanhoja asioita. Sikisikö, että kaikki kansalaiset eivät ole päässeet tauluja myymään, rahastamaan hyvin ja jättää voitot ilmoittamatta verottajalle. Tavalliset kansalaiset rahan himossaan ovat eksyneet sitten pyramidi-huijauksiin ja menettivät voittonsa ja jotkut sijoituksensa.

Eduskunta on pienoiskoossa KANSA menkäämme peilin eteen ja hillitkäämme kateuttamme ja ahneuttamme. Meillä jokaisella on lähimmäinen ja meidän tulee muistaa lähimmäistämme !

Matti Vanhanen ajaa ihmisten yhteisiä asioita toivottavasti vielä lopun elämänsä. RAY:n on aikaisemmin ollut varmuudella oikeus puolustaa selkeästi porvarillisia ehdokkaita suloisessa Suomen maassa. Suomi on porvarillinen maa, jossa ei hyväksytä vainolaista. Maanpetoksellista toimintaa ei voi tukea, esim. stalinisteja tai putenisteja. Suomen turvana on Nato ja vapaa maailma. Nyt on tulossa uusi vaalilaki. Toivottavasti paljon parempi. On luonnollista että ei voi jäävätä itseään pois, kun ei ole siellä. Hyväksi havaituille henkilöille sai antaa tukea. Puolueiden tulee ajaa yhteistä hyvää osana jättivahvaa länttä Parlamentarismi on hyvä asia. Suomen arvot ovat ihmisoikeudet ja demokratia. Vähäosaisista ja niistä, jotka eivät pysty itse huolehtimaan itsestään tulee pitää huolta. Kaikki RAY:n jakamat rahat ovat menneet rikolliseen käyttöön, koska niillä on tuettu Suomen kansaa? Matti Vanhanen on laittanut itsensä likoon meidän puolestamme. Matti Vanhanen yritti myös kaataa Tarja Halosen jo aikaisemmin. Tarja Halonen ei kuulemma voi enää asettua Natoa vastaan ensi vaalikaudella. YLE:n tehtävä ei ole kasata lautakasoja. Monilta hyviltä ohjelmilta vie ajan.

Jungnerin tulee tehdä johtopäätös!

Oikeuskansleri[n] (...) muistio (9.6.2008) ministeri Mauri
Pekkarisen menettelyn oikeudellisesta arviosta asiassa, jossa on kyse Pekkarisen allekirjoittamasta Suomi-Soffa Tehdas Oy:lle
myönnetystä investointitukipäätöksestä 2006 ja Pekkarisen taulukaupan
muodossa saamasta vaalituesta 2007 samaan konserniin
kuuluvalta Suomi-Soffa SSF Oy:ltä.

1. Ministeri Pekkarisen käynti oikeuskanslerinvirastossa
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen tuli oikeuskanslerinvirastoon
(OKV) aamulla 30.5.2008 saattaakseen oikeuskanslerin tietoon
seuraavan asian.
Pekkarinen kertoi vasta äsken havahtuneensa siihen, että kauppa- ja
teollisuusministeriö (KTM) oli mahdollisesti myöntänyt investointitukea
syksyllä 2006 samalle konsernille, joka oli vaalien
alla muutamaa kuukautta myöhemmin ostanut hänen vaalitukiyhdistykseltään
tauluja. Pekkarinen sanoi tarkistaneensa asian ministeriönsä
virkamiehiltä, jotka olivat kertoneet, että hän oli
kauppa- ja teollisuusministerinä allekirjoittanut tukipäätöksen
esittelystä marraskuussa 2006. Saatuaan tämän tietää Pekkarinen
oli välittömästi kertonut asian pääministerille ja nyt myös
oikeuskanslerille. Pekkarinen vakuutti, ettei hän ollut muistanut
investointitukipäätöstä aikaisemmin.
Oikeuskansleri pyysi Pekkarista toimittamaan asiasta kirjallisen
selvityksen. Samoin oikeuskansleri pyysi investointitukiasiaa
silloisessa KTM:ssä käsitelleiltä virkamiehiltä kirjallisen
selvityksen sekä tukipäätöstä koskevat asiakirjat.
2. Saadut selvitykset
Teollisuusneuvos Heikki Vesa toimitti henkilökohtaisesti 2.6.2008
nykyisen työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiesten alivaltiosihteeri
Kalle J. Korhosen, ylitarkastaja Kari Alangon sekä
Vesan itsensä allekirjoittaman selvityksen ko. tukipäätöksen
valmistelusta ja ministeri Pekkarisen osuudesta asiassa. Selvityksestä
mm. ilmenee, että Kainuun TE-keskukselle saapunut hakemus
oli valmisteltu siellä ja että TE-keskus oli esittänyt investointitukea
myönnettäväksi 842 490 euroa. Asia oli normaaliin
tapaan käsitelty KTM:ssä, Pekkarinen tai hänen avustajansa eivät
olleet osallistuneet valmisteluun. Ministeri oli allekirjoittanut
päätöksen 7.11.2006.
Ministeri Pekkarisen 30.5.2008 päivätty kirjallinen selvitys
saapui OKV:hen 3.6.2008.
Pekkarinen kertoo allekirjoittaneensa tukipäätöksen monien muiden
asiakirjojen joukossa 7.11.2006 ilman esittelijän läsnäoloa. Tuen
saajan nimi ei ollut jäänyt Pekkarisen mieleen, "ilmeisesti
siksi, että asian virkamiesvalmistelusta oli kaiketi pikaisesti
pääteltävissä, että päätöksen perusteet olivat kiistattomat".
Pekkarisen vaalikampanjaan hankki - edellisten vaalien tapaan -
rahoitusta hänen tukiyhdistyksensä Keski-Suomen Kehitystyö ry.
Varainhankintamuotoina oli seminaarien järjestäminen ja taulukauppa.
Tammi-helmikuussa 2007 mm. Suomi-Soffa SSF Oy oli ostanut tauluja
yhdistykseltä 5000 eurolla. Pekkarinen kertoo kuulleensa taulukaupoista
helmikuun lopulla. Hänellä ei tuolloin ollut kertomansa
mukaan muistikuvaa kolmisen kuukautta aiemmin allekirjoitetusta
investointitukipäätöksestä. Sen hän sanoo muistaneensa, että oli
käynyt pikaisesti vuoden 2006 lopulla yrityksen Vantaan myymälässä.
Pekkarinen kertoo selvityksessään samalla tavalla kuin suullisesti
OKV:ssä siitä, miten hän vasta 23.5.2008 oli tullut ajatelleeksi,
että Suomi-Soffa -nimisellä yrityksellä oli ollut pari
vuotta sitten investointi. Hän varmisti asian edellä kuvatulla
tavalla ministeriön virkamiehiltä. "Olin kerta kaikkiaan ja
alusta lähtien unohtanut tekemäni tukipäätöksen."
Pekkarinen kertoo varmistaneensa toukokuussa 2008 oikeusministeriöstä,
oliko tarpeen eritellä yli 1700 euron taulukaupat. Ministeriöstä
oli ilmoitettu, että selvää velvollisuutta ei ole. Hän
kuitenkin päätti ilmoittaa taulukaupat 27.5.2008.
3. Arviointi
Oikeuskanslerin tehtäviä tämän asian käsittelyssä koskevat seuraavat
perustuslain kohdat:
Perustuslain 108 § 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on
valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen
lainmukaisuutta. Saman pykälän 2 momentin mukaan hänen on myös
annettava pyydettäessä presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille
tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.
Lausunnonantamista on perusteltu lain esitöissä mm. näin: "Siinä
on kysymys erityisesti valtioneuvoston ja ministeriöiden tarpeesta
saada lausunto lain oikeasta tulkinnasta ja varmistaa jo
ennakolta toimenpiteidensä lainmukaisuus." (HE 1/1998 vp s. 166).
Kysymys on luonnollisesti vain virkatehtäviä koskevista oikeudellisista
lausunnoista. Käytännössä ministeriöt ja ministerit
pyytävät lausuntoja monesti vapaamuotoisesti mm. suullisesti,
mutta toisinaan myös virallisemmin kirjallisesti. Lausuntoja
annetaan tilanteen mukaan joko kirjallisina tai suullisesti.
Jäsensin tapauksen niin, että Pekkarinen pyysi oikeudellista
lausuntoa menettelystään ministerinä mahdollisia omia johtopäätöksiään
varten. Mutta tämän lisäksi oikeuskanslerin oli tietysti
arvioitava asiaa laillisuusvalvonnallisesti perustuslain 108 §:n
1 momentin perusteella siltä kannalta, antaako ministerin menettely
aiheen ryhtyä joihinkin toimenpiteisiin.
Nimenomainen ministerin virkatoimi tässä asiassa oli investointitukipäätöksen
tekeminen marraskuussa 2006. Siinä ei asiakirjojen
ja muun selvityksen perusteella ollut mitään poikkeuksellista
eikä niin muodoin syytä epäillä lainvastaisuutta.
Sen sijaan kansanedustajaehdokkaana olevan ministerinkään vaalituen
vastaanottaminen ei sellaisenaan ole virkatehtävä eikä näin
ollen kuulu oikeuskanslerin valvontavaltaan.
Mutta tässä tapauksessa syntynyt asetelma - yhtäältä investointitukipäätös
ja toisaalta vähän myöhemmin samaan konserniin kuuluvalta
yritykseltä saatu vaalituki - muodosti sellaisen kokonaisuuden,
joka antoi oikeuskanslerille perusteen myös vaalituen
vastaanottamisen oikeudelliseen arvioimiseen. Kysymys oli sen
seikan arvioimisesta, oliko investointitukipäätöksellä ja vaalituen
vastaanottamisella oikeudellisesti merkityksellinen yhteys.
Esteellisyyttä koskeva hallintolain säännös ei voinut tulla kysy-
mykseen, koska investointitukipäätös oli tehty ennen taulukauppaa
eikä mistään ilmennyt, että vaalitukiasia olisi ollut esillä
kyseisen päätöksen valmistelun ja ratkaisemisen aikoihin. Ministeri
ei ollut esteellinen tukipäätöstä tehdessään. Myöskään
valtion virkamieslain säännökset eivät voineet tulla harkittaviksi,
koska ministeriin ei sovelleta kyseistä lakia.
Vielä oli arvioitava, täyttäisikö ministerin menettely jonkin
virkarikossäännöksen tunnusmerkistön. Jos on riittäviä perusteita
epäillä ministerin syyllistyneen virkatoimessaan rikokseen, on
oikeuskanslerin tehtävä asiasta perustuslain 115 §:n tarkoittama
ilmoitus eduskunnan perustuslakivaliokunnalle (menettelyn osalta
tarkemmin viittaan teoksessa Rikosoikeudellisia kirjoituksia
VIII. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2006 julkaistuun artikkeliini
Valittuja kysymyksiä esitutkinnan aloittamisesta ja kohdentamisesta
erit. s. 78-81).
Tapausta oli arvioitava rikoslain 40 luvun 1 §:n tarkoittaman
lahjuksen ottamista koskevan tunnusmerkistön ja 3 §:ssä kriminalisoidun
lahjusrikkomuksen tunnusmerkistön valossa. Ensin
mainittu lainkohta tulee sovellettavaksi, jos "virkamies toiminnastaan
palvelussuhteessa" mm. ottaa vastaan säännöksessä tarkoitetun
edun. Jälkimmäisen lainkohdan mukaan on rangaistavaa, jos
virkamies "ottaa vastaan tai hyväksyy lahjan tai muun edun ---
siten, että menettely on omiaan heikentämään luottamusta viranomaistoiminnan
tasapuolisuuteen". Vaikka lainkohdissa puhutaan
virkamiehestä, niitä sovelletaan myös ministereihin.
Sekä lahjuksen ottamista että lahjusrikkomusta koskeva säännös
edellyttävät tahallisuutta.
Arvioinnin tuloksena saatoin todeta seuraavan:
Käytettävissäni olevassa selvityksessä ei mikään viittaa siihen,
että Pekkarinen olisi ottanut taulukaupan muodossa vastaan lahjuksen
palkkioksi aiemmasta myönteisestä investointitukipäätöksestään.
Siten rikoslain 40 luvun 1 §:n soveltuminen tapaukseen
sulkeutuu pois.
Sen sijaan on periaatteessa ajateltavissa, että vaalituen ottaminen
vastaan samalta konsernilta, jolle ministeri oli muutamaa
kuukautta aiemmin myöntänyt huomattavan suuruisen investointi
tuen, on voinut muodostaa tilanteen, joka "on omiaan heikentämään
luottamusta viranomaistoiminnan tasapuolisuuteen".
Mutta käytettävissäni olevan selvityksen perusteella ministeri
Pekkarisen ei voida osoittaa tietoisesti menetelleen tavalla,
joka täyttäisi lahjusrikkomussäännöksen tunnusmerkistön. Pidän
uskottavana Pekkarisen esittämää kuvausta siitä, miten tilanne on
päässyt syntymään. Tähän arvioon päädyn sekä kirjallisen selvityksen
että Pekkarisen suullisen kuulemisen pohjalta. Epäsuorasti
Pekkarisen kertomusta tukipäätöstä koskevasta muistamattomuudesta
tukee sekin, että kyseisen tehtaan vihkiäispuheessaan elokuussa
2007 hän ei tuonut lainkaan esiin omaa osuuttaan. - Näin ollen ei
ole oikeudellisia perusteita epäillä Pekkarisen syyllistyneen
myöskään rikoslain 40 luvun 3 §:ssä tarkoitettuun tekoon.
Kaiken kaikkiaan ministeri Pekkarisen tässä tarkoitettu menettely
ei antanut minulle laillisuusvalvojana aihetta toimenpiteisiin.
Ilmoitin tämän suullisesti ministeri Pekkariselle 4.6.2008.

(http://www.okv.fi/)

vaipunut Ruususen uneen, kun on niiiiiiiiin hiljaista?

Yhdistykset saivat tukea Matti Vanhasta vain jos tunsivat hänet hyväksi Suomen kansanedustajaksi.

Matti Vanhanen rannikkotykistön santsarina ei pelkää kiusaajaa. Uusi vaalilaki on mielenkiintoista nähdä.

Jungnerin tulee tehdä johtopäätös.

PS Kaikki yhdistykset halusivat muistaa rakasta pääministeriämme lautakasalla.

Pitää olla: "yksikään järjestö ei toimittanut lautoja"

YLE lähetti varsin sairaan ja törkeän ohjelman.

Puoluetoimistossa on harkinnan jälkeen päätetty käynnistää Keskustan imagokampanja. Kohderyhmänä pääsääntöisesti maaseudun asujamisto, erityiseti mummoporras.
Pääteemana tulevat olemaan pääministerin häät. ao henkilö on kuulemma valmistaunut asiaan osallistumalla Eduskunnan nyrkkeilykerhon harjoitustilaisuuksiin.

Oikeusasteen on oikeus päättää oikein tai väärin. Jos nostamme jutun häviämme, jos päätöksen sai tehdä. Tämä on sivuraide. Demareiden häviäminen pois on tuskallinen prosessi (ajan hukkaa). Miksi kansan pitää kärsiä YLE:n paljon.

Nyt on kysymys RAY:n varoista, jossa Matti Vanhanen ei ollut päättämässä niiden jaosta.

RAY kuitenkin tiesi, että Matti Vanhanen ajaa yhteistä hyvää.

Meidän ei tarvitse puuttua tukiryhmän toimiin mitenkään. Tuhannet tahot tukivat minua ehdokkaaksi, so what.

Rikospoliisin ei ole oikeus tutkia tapauksia, jos yleinen syyttäjä lopettaa tutkimukset, eli poliisia ei silloin voi syyttää.

Tässä tapauksessa Matti Vanhanen ei voi jäävätä itseään.
On suuri kunnia saada rahaa RAY:lta, on hyväksi havaittu.

Lautakasa: Jungnerin johtopäätöstä odotellaan!

Kuinkakohan pitkään oikeuskanslerinistuimen sallitaan uskoa muistamattomuuteen, unohtamiseen ja tahattomuuteen.

oikeuslaitoksen kannalta ilmiselvä oman rappion osoitus,mikäli mitään tutkimuksia ei olisi aloitettu. Oikeuslaitoksella ei ole varaa sellaiseen riskinottoon.

Jos kansalaisten luottamus politiikkoihin on jo mennyt,niin rakenteiden pysymisen puolesta oikeuslaitoksen on ainakin yritettävä seisoa omilla tolpillaan.

Pekkarisen armahtaminen oli kuitenkin jo askel kohti kaatumista silläkin taholla. Kukin systeemiä pystyssä pitävä taho kun vastaa lopulta vain omista mokistaan.

Tässä mitataan vaihteeksi oikeuslaitoksen omaa degeneraatiota.