Eutanasiakäräjät ennakkotapaus – ”Vanhukset pelkäävät pitkitettyä kuolemaa”

Exitus ry, tai kansan suussa Suomen eutanasiayhdistys, on jo hiukan yli kymmenen vuoden ajan koettanut saada maahamme aikaan lakia, joka mahdollistaisi aktiivisen kuolinavun saamisen sitä haluaville. Toistaiseksi lakia ei ole voimaan saatu. Sen sijaan valistustyön tulokset näkyvät: suurin osa suomalaisista kannattaa tällaista lakia. Aika ajoin teetetyissä mielipidemittauksissa asia on ollut aivan selvä.
Esimerkiksi Elisan/Kolumbuksen kotisivujen jokunen vuosi sitten tekemä mielipidetiedustelu oli seuraava: ”Pitäisikö eutanasia laillistaa? Suomessa ei virallisesti hyväksytä eutanasiaa. Exitus ry ajaa kuolinavun laillistamista. Yhdistyksen mukaan eutanasiaa voisivat tarvita esim. vaikeaa neurologista sairautta potevat. Millaisia tuntemuksia aihe sinussa herättää - pitäisikö eutanasia laillistaa?”
Vastanneita 3 836, joista 81% kannatti eutanasian sallimista ja 19 % oli vastaan.
Eri sanomalaehtien viime aikaiset kyselyt ovat tuoneet vieläkin suurempia kannatuslukuja. Ja yleensä ottaen eutanasialakia on aina kannatettu selkeällä enemmistöllä.
Aivan kokonaan Exitus ei toki voi tästä kunniaa ottaa, sillä kehityssuunta on maailmanlaajuinen. Varsinainen laki on jo olemassa Hollannissa ja Belgiassa. Lisäksi eräänlainen avustettu itsemurha on mahdollinen USA:ssa, Oregonin osavaltiossa sekä eräin edellytyksin Sveitsissä.
Työtä on tehty yli kymmenen vuotta, mutta esimerkiksi USA:ssa työtä saman asian eteen on tehty jo seitsemän vuosikymmentä. Vastassa ovat vahvat voimat: pelko ja vääristynyt uskonnollisuus.
Vääristyneeksi uskonnollisuudeksi katson sellaisen kovasydämisyyden, joka haluaa alistaa toisia, vastoin näiden tahtoa, toimimaan omien oppiensa mukaan.
Oikeus päättää omasta elämästään ja sen lopettamisesta kuuluu jokaiselle yksilölle itselleen ilman yhtään varausta.
Jos joku parantumattomasti sairas ja kärsivä ihminen vakaasti ja omasta tahdostaan vaatii kuolinapua, mutta ei kykene tässä asiassa itse itseään tässä auttamaan, on hänelle tätä apua voitava antaa. Jokaisella on oikeus hallita omaa elämäänsä, myös sen lopettamisen osalta.

Lähes saavutettu tavoite

Muuan merkittävä virstanpylväs saavutettiin, kun Suomen lainsäädäntöön saatiin maininta hoitotahdosta. On puhuttu myöskin hoitotestamentista. Kysymyksessä on asiapaperi, jonka allekirjoittanut kieltää esimerkiksi vakavan onnettomuuden kohdattua elämäänsä ylläpitävät toimenpiteet, mikäli toipumisesta ei ole toiveita. Asiakirja allekirjoitetaan ja sen vahvistaa kaksi todistajaa, jotka eivät saa olla sukulaisia.
Hyvin pelkistetysti voidaan sanoa, että tällaisella tahdonilauksella huolehditaan siitä, että ei vaikkapa kohtalokkaan onnettomuuden jälkeen jää elämään ”kasvina” koneiden varassa.
Hoitotahdon kirjaaminen lakiin oli suuri saavutus. Järjestelmän ongelma on kuitenkin se, että sen paremmin lain säätäjät kuin potilaiden oikeusturvakeskuskaan ei tajunnut, taikka ymmärtänyt, että nämä asiakirjat tulisi virallisesti rekisteröidä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hoitotahto on nyt toimitettava jokaiseen mahdolliseen sairaalaan, jossa on saanut hoitoa, ja pidettävä vielä varmuuden vuoksi aina mukanakin. Mikäli asiakirja on kotona huolellisesti arkistossa, saattaa olla, että se löydetäänkin vasta siinä vaiheessa, kun perukirjoituksia ryhdytään tekemään. Silloin se on jo asiakirjan allekirjoittajan kannalta myöhäistä.
Rekisteri helpottaisi lääkärien ja viranomaisten työtä ja takaisi sen, että mahdollisesti eri kannalla olevat omaiset eivät pääsisi vaikuttamaan asioiden kulkuun.
Rekisteröityjä hoitotahtoja voitaisiin myös päivittää. Onhan myös mahdollista, että joku haluaisi poistaa tekemänsä asiakirjan. Rekisterin puuttuminen aiheuttaa tässäkin mielessä ongelmia.
Hoitotahtojen viranomaisrekisteri on Exituksen toinen suuri päämäärä.

Kahdeksan teesiä kuolinavun puolesta

On ehkä selvyyden vuoksi sanottava, että eutanasia ei ole mikään elämän päätepisteessä oleva suoranainen tavoite. Jokainen meistä haluaa elää, ja mieluiten mahdollisimman pitkään. Sekin on osa totuutta, että monet saattohoidossakin olevista potilaista haluaisivat koettaa elää; vielä hetken ainakin.
Osalle elämän lahja muuttuu kuitenkin sietämättömäksi taakaksi. Tätä tilannetta varten on oltava mahdollisuus tehdä valintoja. Jos valinta on kuolinapu, niin on eettisesti väärin se häneltä kieltää.
Esitän seuraavat kahdeksan teesiä itse kunkin harkittavaksi:
1. Ihmisellä on oltava oikeus päättää itse omasta elämästään. Ihmisellä on kiistämätön oikeus päättää ja hallita omaa elämäänsä koskevia asioita. Jos hän ei kärsimyksiensä ja fyysisen avuttomuutensa vuoksi pysty kuolemaa itse saavuttamaan, mutta selvästi sitä tahtoo, on häntä autettava. Tätä ei kukaan voi häneltä omien näkemystensä taikka uskontonsa perusteella kieltää.
2. Aktiivinen kuolinapu sitä vaativalle on laupeutta. Nykyinen lääkärietiikka sallii potilaan kieltäytyvän lääkkeistä, juomasta ja ruoasta, mutta ei salli aktiivista kuolinapua tai edes anna nautittavaksi sellaisia lääkeaineita, joiden avulla elämä päättyisi. Potilaan siis sallitaan näännyttää itsensä vaikkapa janoon. Se ei ole eettisesti oikein. Se on sydämettömyyttä ja julmuutta pahimmillaan.
3. Eutanasialaki kunnioittaa yksilön elämää. Lain puuttuminen luo suurta epävarmuutta ja pelkoa. Jos potilas tietää sairastavansa vaikkapa jotakin hivuttavaa ja parantumatonta sairautta, hän väistämättä askaroi sillä visiolla, että hän joutuu avuttomaan tilaan. Kun toivoa kuolinavusta ei ole olemassa, saattaa potilas toimia silloin, kun se vielä on mahdollista. Hän hirttäytyy niin kauan, kun pystyy kiipeämään jakkaralle, ampuu itsensä kun vielä voi koukistaa sormensa ja asettaa aseen piipun suuhunsa tai nielee tappavat lääkkeet, kun vielä kykenee nielemään.
Tietoisuus siitä, että kuolinapua annetaan, jos sitä pyytää, kunnioittaa potilaan elämää. Kun valinnan mahdollisuus on olemassa, hän saattaakin elää elämänsä niin sanottuun luonnolliseen päätepisteeseen saakka. Eutanasialaki siis käytännössä ehkäisee itsemurhia sen sijaan, että aiheuttaisi jonkinlaisen ”muodin” tai ”ryntäyksen”.
4. Eutanasialaki takaa laillisuuden säilymisen. Tällä hetkellä itsemurhassa avustaminen ei ole laitonta, mutta vaikkapa injektioneulalla annettu tappavan lääkeaineen annosteleminen sairaalassa on murha. Itsemurhassa avustaminen on käsitteenäkin jo mahdoton. Sellaisen asian määritteleminen on jokseenkin hämärä tehtävä.
Eutanasialain puute kuvastaa pikemminkin haluttomuutta saattaa hankala asia lailliseen järjestykseen, kuin halua estää eutanasialain soveltamisesta johtuvia ongelmia. Lyhyesti: nyt eletään laittomuuden tilassa.
5. Eutanasialaki selkeyttää lääkärin asemaa. Väitetään, että eutanasialaki aiheuttaisi lääkäreille ongelmia ja eettisiä paineita. Näin väittävät unohtavat kokonaan, että lain puuttuminen aiheuttaa joskus peräti kestämättömiä tilanteita. Lääkärit joutuvat seuraamaan tuskaisten ja kuolevien potilaiden kamppailua ilman toivetta kuoleman tuomasta vapahduksesta. Jos potilas valitsee itsensä näännyttämisen tien, on tapahtuma yhtä julmaa näytöstä kuin kuolemantuomion täytäntöönpano. Pääasiassa lääkärit tietysti helpottavat potilaiden olotilaa lääkityksellä, mutta sitä ei saa antaa tappavaa määrää, jotta ei joudu syytteeseen. Lääkäri saa siis toimia paitsi erittäin raskaassa tilanteessa, myös hyvin heikolla pohjalla.
Selvää tietysti on, että lailla ei myöskään pakoteta lääkäriä toimimaan vastoin vakaumustaan. Eihän esimerkiksi jehovantodistaja suorita verensiirtoja, vaan toimenpiteen suorittaa toinen lääkäri.
6. Uskonto ei ole kuolinavun esteenä. Eutanasialakia tyrmätään usein uskonnollisislla perusteilla. Tämäkin on harhaista, sillä jokainen maailman valtauskonto edellyttää itsensä uhraamista, ja sikäli suoranaista itsemurhaa tietyissä olosuhteissa. Raamatun kuuluisin itsemurhan tekijä lienee muuten sokaistu Simson, joka voimansa takaisin saatuaan sortaa vihollisen palatsin suuret pylväät itsensä ja orjuuttajiensa niskaan.
Selvittämättä on oikeastaan sekin, missä vaiheessa kärsimyksen jalostavasta vaiheesta siirrytään sille turmion tuottavalle puolelle? Väinö Linnan ”Tuntemattomassa sotilaassa” taisteluista kauhistunut sotamies Riitaoja kertoo peloissaan haavoittuneesta, joka huusi ensin Jeesusta ja sitten Perkelettä. Linna kuvasi kohtauksessa huomaamattaan koko eutanasiakysymyksen uskonnollisen problematiikan: joutuuko haavoittunut nyt kiroilunsa takia helvettiin vai pääseekö hän noin ”hienosti” kärsien taivaaseen? Myöhemminhän karski sotilas Lehto ampuu itsensä vakavasti haavoittuneena. Tekikö hänkin sitten väärin ja joutuuko helvettiin?
Eikö ole kohtuutonta mennä väittämään, että taivaaseen pääsee kärsimällä itsensä järjiltään, mutta se pääsy evätään, jos kuolee omasta tahdostaan ja rauhallisesti?
7. On ristiriitaista kieltää täysivaltaista ihmistä saamasta kuolinapua, mutta velvoittaa hänet lailla tappamaan tai uhrautumaan sotatilassa. Perustuslakimme asettaa jokaiselle valvoitteen asettamaan oma terveys ja elämä vaaralle alttiiksi maata puolustetaessa. Tässä ei ole mitään eettistä ongelmaa. Sen sijaan lain säätäjille on vaikeaa suoda yksilölle oikeutta saada kuolinapuaapua.
8. Eutanasialain kieltäminen heijastaa halua kieltää elämän rajallisuus. Eutanasialain säätää aikanaan Suomen eduskunta. Kysymyksessä on poliittinen päätös, joka tapahtuu normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä. Se edellyttää poliittista rohkeutta, koska eutanasialaki merkitsee samalla elämän päättymisen hyväksymistä. Pitkään yhteiskuntamme ja trendikäs elämänmenomme on lakaissut kuoleman maton alle, kieltänyt sen olemassaolon.
Poliittisilta päättäjiltämme edellytetään realismia hyväksyä se, että jossakin vaiheessa elämä päättyy ja yksilöllä on oltava mahdollisuus saada apua myös kuolemisesa, jos hän niin haluaa.
Päättäjillämme on oltava myös sen verran inhimillisyyttä, että he ymmärtävät, että joskus ja joissakin tapauksissa se on kaikkein armeilain tapa toimia.

tiedättekö te että suomessa "harrastetaan" ns. passiivista eutanasiaa monessakin laitoksessa? vähennetään lääkitystä, nesteytystä ja ruokintaa, no ei mene kuin viikko kaks vanhus on vainaa! heps, päästiinpä yhdestä tuottamattomasta yksilöstä kuten meitä pitkäaikais sairaima ja monivammaisia kutsutaan.
yksi heistä

tiedätkö että suomessa "harrastetaa" ns. passiivista eutanasiaa aika monessa laitoksessa? ei tarvitse muuta kuin vähentää lääkitystä, ruokintaa ja nesteytystä niin me ns. ei tuottavat,huonokuntoiset pitkäaikaissairaat ja muut vastaavat yksilöt olemme pois jaloista.
yksi meistä

Tamänkö takia vanhukset niin mielellään kotiinsa jäävät "kuolemaan"?,jos en nyt ihan väärin muista kotona tapahtunut kuolinsyy kyllä tutkitaan hyvinkin tarkasti,mutta sairaalassa/hoitoloissa nämäkin menisi helpommin ns. luonnollisena poismenona eli ei edes ruumiinavausta tarvittaisi jos asioissa ei pahasti olisi epäselvyyttä.

Ongelmatapauksethan voidaan lääkitä täysin tahdottaman vahvaan kuola valuu morfiinitilaan ns. "kipujen" takia,jossa potilaalta viedään sekin viimeisin asia eli tahto kommunikoida ja kyky ilmaista haluta elää?