Sunnuntai 27.5.2012

Kriisi: ”Tarvitaan Lipposen temppu”

Luotu: 
8.11.2009 12:22
Päivitetty: 
8.11.2009 12:48
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi

Turun yliopiston politiikan tutkja Erkka Railo arvioi Uudelle Suomelle, että Helsingin Sanomien teettämä kysely puoluejohtajista kertoo karua kieltä SDP:n kriisistä.

Kyselyssä kannattajat ehdottivat SDP:n seuraavaksi puheenjohtajaksi Eero Heinäluomaa, Erkki Tuomiojaa ja Jutta Urpilaista. Nykyisen puoluejohtaja Urpilaisen kannatus omien keskuudessa oli heikkoa.

- Nämä kaikki kolme ovat jollain lailla jo koeteltu. Tuomioja on pyörinyt mukana 70-luvulta, Heinäluoma yritti eikä omasta mielestään eikä kai puolueenkaan mielestä onnistunut, eikä Urpilainen ole nyt onnistunut. Tämä kertoo karua kieltä puolueen kriisistä, Railo sanoo Uudelle Suomelle.

Railon mukaan SDP:n olisi äkkiä löydettävä uskottava hahmo, jolla on selkeä sanoma. Aika alkaa käydä vähiin. Railon mielestä tehtävä on erittäin haastava, muttei mahdoton.

Railo muistelee SDP:n aiempaa kriisiä, jossa Ulf Sundqvist joutui eroamaan puheenjohtajan paikalta rahasotkujen takia vuonna 1993. Paavo Lipponen oli tuolloin ollut puolueessa sisäisessä oppositiossa ja oli tuntematon nimi suurelle yleisölle noustessaan puolueen johtoon.

- Hän repäisi siitä puolueen vaalivoittoon. Nyt tarvittaisiin taas Lipposen temppu, Railo sanoo.

Urpilaiselta puuttuu osaamisalue

Railo arvelee, että Jutta Urpilaisen valinnassa puheenjohtajaksi ”otettiin nousukauden huumassa liian iso askel kerralla”.

- Kokemattomuudesta tehtiin hyve ja tietyt poliittiset realiteetit unohtuivat.

Railon mukaan Urpilaisen kokemattomuus ilmenee tavassa, jolla media käsittelee häntä: Urpilaiseen ei ole liitetty julkisuudessa mitään tiettyä osaamisaluetta, vaan hän esiintyy puolueen puheenjohtajana. Esimerkiksi Tarja Halonen esiintyy ulkopolitiikan auktoriteettina ja Jyrki Katainen talouspolitiikan asiantuntijana.

- Erityisesti naispoliitikon tulisi hankkia uskottavuutensa etukäteen esimerkiksi ministerinä toimimalla, Railo sanoo.

Eero Heinäluoma on sen sijaan alkanut näkyä mediassa SDP:n äänitorvena.

- Kysymys on varmaankin siitä, että Heinäluomalla on entisenä valtiovarainministerinä talouspoliittista uskottavuutta.

Tuomioja: ”Mielenkiintoista”

Heinäluoman ja Urpilaisen ohella Erkki Tuomiojan nimi oli kyselyssä esillä puoluejohtajaksi. Erkka Railon mielestä Tuomiojan juna on jo mennyt.

- Hänellä on vankka peruskannattajajoukko, mutta hän on aina jakanut mielipiteitä. Lisäksi hän lienee väärää sukupolvea.

Tuomioja itse ei vielä ota kantaa suoraan siihen, lähteekö hän haastamaan Urpilaista seuraavassa puoluekokouksessa.

- Mielenkiintoisia lukuja, tutustun niihin tarkemmin, tyytyy Uuden Suomen Madridista tavoittama Tuomioja sanomaan.

Uusi Suomi ei tavoittanut Heinäluomaa kommentoimaan kyselytuloksia.

Kellä mielestäsi on parhaat mahdollisuudet SDP:n seuraavaksi puoluejohtajaksi? Ota kantaa US-kyselyssä.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

tapiosimonen

Erkki Tuomiojaa ei kuitenkaan valittaisi (kuten on nähty), vaikka hän onkin älykkö (siinäkö vika?). Eero Heinäluoma on tyypillinen politrukki (siis menneisyyden mies).

Muut esiintulleet ehdokkaat eivät voi pelastaa SDP:tä. Annetaan siis Jutalle aikaa, "kyllä se siitä".

semi

Mutta jutta odottaa junaa asemalla jonka rata on jo lakkautettu. Jutalla on aikaa asemalla mutta puolue istuu liikkuvassa junassa ja sillä ehkä ei ole sitä aikaa ennen päätepysäkkiä.

Hannu Mikael

Puolueella on mahdollisuuksia vain siinä tapauksessa, jos SDP ei pysy Lipposen tiellä leikkimässä vara-Kokoomusta.
Äänestäjille voi syntyä edes käsitys, mitä politiikkaa edustavaa puoluetta äänestävät. Lipposen hallitukset toimillaan sen käsityksen romuttivat. Siitä myös alkoi SDP:n alamäki, jota on vaikea korjata kun uskottavuus meni.

Lipponen teki kaksi temppua. Nosti puolueen hallituksiin, ja jatkossa oikeistolaisella politiikallaan sysäsi SDP:n alamäkeen ja oppositioon perintönä Urpilaiselle. Kolmas temppu oli kadota puoluevastuusta ajoissa ennen aikaansaamaansa vaalitappiota, ja jopa valtiomieheksi luultuna.

Ilkka Luoma

(22112007 --- SDP:läiset etsivät kiihkeästi uutta ulosmenotietä kansalaisten pariin - YLE/Teema esitti mielekiintoisen dokumentin työväenliikkeen osuustoiminnasta Elannosta)

[ ... demarien tappio ei ollut suuri, se oli vain näkyvä ilmiö Niinistönä, kadonneena puolueohjelmana sekä otteen menetyksestä kansalaisiin. Joukkuehenkeä etsitään nyt piireistä ja osastoista - huomaamatta mitä yhteishengestä etääntynyt kansakunta olisi tarvitsemassa ... ]

Demarit yhdistetään ammatttiyhdistysliikkeeseen, kuten punaisemmatkin - miltei aateveljet ja -sisaret. Tuo napanuora oli tarpeellinen kun työväestölle haettiin status ja asema. Nyt ei ole työväestöä, tai sitten kaikki ovat sitä.

Napanuora poikki ja historiallinen Elanto/ E-liike henki päälle huolehtijana ja johtotähtenä. Kaiken ei tarvitse olla markkinaosuustaisteluvingutettua kulukarsinta maksimivoittopyydemetsästystä.

Demareilta puuttuu valovoimaiset ja karismaattiset johtajat. On älykköä, ammattiyhdistysjyrää ja takavuosien toveriaatetta. Vanhan remmin olisi tuettava uusien syntyä hierarkian yläkertaan. Pinnan alta pyrkii uusi ääni - se on yhteistoiminnallinen ääni, jossa puhalletaan joukkuehenkeä - sitä henkeä mitä työväestön oma osuustoiminta-aate parhaimmillaan aikoinaan rakensi. Missä ovat tannerit, paasiot ja muut aatteen valaisijat?

Työväenaatteen osuustoiminta kupattiin, kun johtajat halusivat oman osansa markkinamekanismitaloudesta ymmärtämättä, että pelkällä toverihengellä ei kuluttajaa tuolloin kosittu. Ei huomattu markkinoinnin ja mainonnan vetovoimaa. Nyt ollaan kulutusjuhlamme huippuvaiheessa, kun elintasoamme ja hyvinvointiamme mainostetaan taivaisiin ja elämisen taso jää vaille vuoropuhelua. Tilanteet pysäyttävät. Käänne alkaa silmien aukeamisesta todellisuuteen, mihin info- ja kulutuskyllästetty markkinamekanismi vapaan yksilöperiaatteen mukaan on vienyt.

Työväen aatteen osuustoiminta ei ole kuollut, se olisi vain heräämässä tähän päivään vastineeksi tavararöykkiötalouteen. Elanto oli tiivis yhteisö, jossa haluttiin olla sen kultavuosina mukana täysin rinnoin vauvasta vaariin. Tällöin ihmiset osallistuivat, rakensivat ja kokivat ylpeyttä omastaan - oli joukkuehenkeä. Kansakuntaa johdetaan edestä, kansakunnalle annetaan esimerkein mallit ja osoitetaan yhteenkuuluvuutta olemalla kiinnostunut ja utelias mitä nykypäivän toveri tekee ja ajattelee. Mihin on jäänyt vireä 1970-luvun alun nuorisopolitikka aatekeskusteluineen?

Puolueet operoivat nuorennusleikkauksia, joskus vain muodon vuoksi - ei itse aatteen, päämäärän, kykyjen ja tavoitteiden vuoksi. Ei itse innokkuus, vaan ote sellaisena, jossa äänestäjät, ja ehkä uudet jäsenet haluavat sen ryhmähenkenä ja yhteisenä päämääränä nähdä. Huominen ei ole enää johtajakeskeinen, se on ryhmäkeskeinen. Kansakunta kuluttajina, äänestäjinä ja ympäristöstään huolestuneina kansalaisina hakee mallia, karismaa ja sellaista otetta, joka synnyttää verkostoja, joissa saavutetaan hyväksyntää, osallistumista sekä aktiivisuutta. Mihin jäivät takavuosikymmenien mm. runsashenkiset vappumarssit?

Aatteen palo on edelleen sallittua. Kulutushokeman ja näyttötalouden jälkeen etsitään ihmistä, linjaa ja ulospääsyä synnytetyistä markkinatalouden ongelmista. Keskusteluille, arvomaailmoille, aatteille ja henkisyydelle on nyt sijansa. Puolueiden on panostettava aatejohtajuuteen, mallikehitykseen, jossa tuntee olevansa läsnä, olla tekemässä ja osallistumassa. Mihin ovat kadonneet demareiden takavuosikymmenien karismaattiset johtajat, joilla oli aatetta ja sytykettä jäsenistön nosteeksi olla ylpeä omasta ja ryhmästänsä?

Demarit ovat perinteellinen puolue, joka ammensi voimansa vastakkainasettelusta omistavaa luokkaa kohtaan. Nyt kohta kaikki ovat omistajia, mm. runsaiden tulossa olevien perintöjen myötä. Omaisuus tekee kitsaammaksi, omaisuus tekee huolehtivammaksi omaansa kohtaan, meistä on tullut takavuosien omistajaluokkaa. Aate haalistui vaalittaessa autoja, mökkejä, asuntoa, lomalentoja ja muuta maallista, jonka perässä juoksemme innokkaasti perustellen, että pyörivät pyörät takaavat työllisyyden.

Työllisyys on tärkein elementti edelleen, tai oikeastaan osallistuminen on oleellisin osa yhteiskuntaa. Vaipuminen ja juurettomuus ovat haittoja synnyttämään nykyisiä ja huomisen ongelmia. Rahakaan ei lopulta voitele rauhattomuutta, kun ei ole omaa verkostoa, josta saada tukea, neuvoa ja ryhmähyväksyntää. Aate on ryhmä, ja aate on ihminen itse - pääpaino ei ole taistelu työnantajaa vastaan - taistelu on meitä kohdannutta osattomuutta, henkistä tekemättömyyttä ja saamatonta hyväksyntää vastaan.
--- Saavuttamaton hyväksyntä on ongelma yli puoluerajojen. Ei ole vasemmistoa, eikä oikeistoa - on vain ympäristö ja me ja niiden asemoituminen tilaan, jossa paikka ja sijainti kohtaa tasapainon. Mihin ovat kadonneet ne ihmismielelle sallitut ja kehittävät henkisen otteen kilpailut ja mittelöt, joilla aatteita ja joukkuehenkeä johdettiin?

Demareilla on etsikkoaika. Eduskunnassa on jo nyt sopivia kandidaatteja uusiksi johtajiksi, niin nuoria kuin kokeneempia. Työnteko on yhteinen oikeus, raha on valiintuvasti jaettava kohtaanto kulutuksen kanssa. Kasvava tuloero on yhteisöllisyyden vihollinen. Ansaitsematon palkka ja palkkio ovat vihan lähteitä, joista kumpuaa ongelmia tosiensa perään. Näyttötalous ja kulutusiloittelu ovat erheitä, jotka ajauttavat ihmiset lokeroihin, joista on muodostumassa uuden ajan luokkajaot.

Yhteiskunta ei ole markkinamekanismien temmellyskenttä, vaan alusta, jossa saavuttaminen, tavoitteellisuus, onnistuminen ja osallistuminen hyväksyttyinä jäseninä ovat parhaita yhteisön vahvuuksien lähteitä. Vahvuuden vaalijaksi pitää löytyä aate ja sen valvoja - on vahvojen johtajien aika. Demarit voivat saada kirittäjikseen uudistuvan Perussuomalaiset, jos vain siellä riittää kyvykkyyttä ojentamaan rivit suoriksi ja uskottavaksi kenttätoiminnan linjakkuudeksi.

Ilkka Luoma

Sent:
torstai, marraskuu 22, 2007
Demarien on aika luoda nahkansa - joukkuehenki on vain kadoksissa

Vieras

Mielenkiintoinen kirjoitus Ilkka Luomalta, vähän niin kuin demareilla tänään. Yhdessä kohtaa väitetään että tulevaisuus on yhteisöllisyyden ja seuraavaksi vaaditaan karismaattisia johtajia joko demareihin tai persuihin.

Napanuora voidaan joskus katkaista, mutta onko mahdollista katkaista esim sitä sidosta joka on ammattiyhdistysliikkeen ja SDP:n välillä. Onpa siis kysymys toimihenkilö, akateemisten tai rasvanahkaduunareiden järjestöistä niin niiden kaikkien peruslähtökohdat löytyvät rapian sadankymmenen vuoden takaa perustetuista työväenyhdistyksistä ja niiden aloittamasta ammattiyhdistystoiminnasta. Samat työväenyhdistykset ovat nykyisen SDP:n perusta. Eikä menneisyyden unohtaminen tai hautaaminen mitään pelasta tai kehitä. Menneisyys pitää olla mukana mutta uusi suunta ja tavoitteet pitää löytää tästä päivästä. SDP:n vahvuus on ollut oma asioihin perehtyminen ja asiat edellä meneminen. Nykypolitiikka vaatii entistä enemmän henkilöiden kautta esiintymistä sekä julkituloja ja se on asiakeskeisille demareille vaikeaa.

Demareille johdon vaihtaminen on vaikeaa ja on ollut aina. Muistetaan Pertti Paasion kohtalo, asiat ja substanssit olivat hallussa, kun sukat ja kengät sekosivat niin metia tyrmäsi ja heitti pihalle. Heinäluoman osalta, median lemmikki puoluesihteerinä ja osin puheenjohtajakauden alussa, kun vastuullisena ministerinä lopetti lausuntoautomaattina olon niin sopulit suuttuivat ja teilasivat. Tosin pitää muistaa että Eero erosi itse vaikka olisi todennäköisesti tullut valittua uudelleen Hämeenlinnassa.

Taas on media erottmassa puolueen puheenjohtajaa ja viidettä kertaa höynäyttämässä E.T:n ehdolle puheenjohtajakisaan. Saiskohan puolueet valita ihan itse puheenjohtajansa, käsittääkseni yksikään lehti tai tv-kanava ei ole yhdenkään puolueen jäsen ja se jäsenyys on ainoa peruste jolla voi vaikuttaa puolueiden valintoihin niin henkilö kuin asiakysymyksissä.

Vai onko niin että osassa metiaa riittää ammattitaito vain merkityksettömiin henkilökysymyksiin ja osaaminen loppuu kun pitäisi perehtyä asioihin henkilöiden sijaan. Puolueet kun on tehty ratkomaan asioita ei edistämään henkilöiden omia tavoitteita.

Vieras

on hoitanut hommat ihan kiitettävästi oppositiossa.
Sanotaan,et räksyttää liikaa,pitäisikö sitte olla samaa mieltä kuin hallitus,siihen kelkkaan Jutta ei onneksi ole lähtenyt ja hyvä niin.

Marja Leena Lempinen

Jos Jutta ymmärtäisi käyttää sitä lääkettä, mikä tähän lippos-influenssaan tepsii, niin puolueen kannatus lähtisi jyrkkään nousuun.

Lipponen oli kova kaksikielisyyden kannattaja ja svenska nu -mies. Sillä hän teki arvaamattoman paljon vahinkoa puolueelle.

Nyt puhaltavat uudet tuulet. Koskaan aikaisemmin kukaan ei ole uskaltanut sanoa ääneen, että keisarilla ei ole vaatteita. Suomi ei todellakaan ole kaksikielinen, kun ruotsalaisia on enää 4,8%, jollei Ahvenanmaata lasketa. Miksi laskettaisikaan, kun se on umpiruotsalainen ja syrjii suomenkielisiä.

Näin ollen pitäisi uskaltaa tehdä se, mitä perussuomalaiset nuoret rohkeasti julistavat. Suomi on muutettava yksikieliseksi. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että muut kielet katoaisivat jonnekin.

Muille kieliryhmille on järjestettävä kielipalvelut tasapuolisesti.

Marja Leena Lempinen

"siitä se sitten lähtisi Suomi nousuun SDP:n ohella kun saataisiin tuo kaikkein polttavin ongelma kuntoon. Mikseivät nämä monitaitoiset PeräkammariNuoret tee sitä ihan itse?"
Mitä he voisivat tehdä ihan itse? Nostaa SDP:n kannatusluvut? Muuttaa Suomen yksikieliseksi?
Jos sinä huomaat jonkin epäkohdan Suomen maassa, korjaatko sinä sen ihan itse? Vaikkapa vanhusten huono hoito? Leipäjonot? Koulujen liian suuret luokkakoot? Korkeakouluihin helpompi pääsy ruotsinkielisillä? Liian vähän kielivalikoimaa kouluissa?
Oletko ehkä peräkammarin poika tai tyttö, joka loikoilee kädet ristissä ja harmittelee jotain tällaista asiaa? Pystytkö korjaamaan yhtäkään epäkohtaa ihan itse? Vai pitäisikö olla kuuro ja sokea ja olla huomaamatta mitään?
Ehkä sinä olet juuri semmoinen.

Vieras

Koitan nyt esittää asiani selvemmin ja kirjoitan vielä varmuuden vuoksi h i t a a s t i:

Peruslääkkeesi kaikkeen näyttää olevan tuo Suomen yksikieliseksi muuttaminen. Sinulta vain on jäänyt kielikiihkossasi huomaamatta pari asiaa. Suomessa on myös paljon niitä, jotka ovat käytännössä ruotsinkielisiä vaikka äidinkielenä olisi vaikkapa suomi -joten esittämäsi prosenttiluku on epätarkka. Lisäksi kaikki suomenruotsalaiset eivät ole rikkaita tai kuulu RKP:hen. Niitä joita politiikka sattuu kiinnostamaan löytyy kaikista puolueista -myös SDP:stä ja jopa PeräkammariSuomalaisista, aivan kuin kaikkia muitakin suomalaisia. Näin ollen olisiko SDP:n kovin viisasta lähteä ajamaan asiaa joka olisi vastaan osaa omasta jäsenistöstä? Ja oletko ihan varma siitä, että kielikysymys on ihan oikeasti juuri se asia koko Suomenkaan tasolla, johon voimavaroja kannattaa uhrata?

Jos ihailemiesi PerSu -nuorten resepti on mielestäsi toimiva, hyvä näin ja jatka Hota -pulverisi nauttimista. Itse en jaksa todellakaan uskoa että jatkuva räkyttäminen ilman rakentavien vaihtoehtojen esittämistä ja jonkin ryhmän leimaaminen syntipukiksi kaikkeen mahdolliseen on mikään menestysresepti. Epäkohtien korjaamista ei myöskään ole toisten aseman heikentäminen niin että kaikilla on tasaisesti huonosti -tätä systeemiä Itäisessä Euroopassa kokeiltiin jo.

Omista ratkaisuistani voin suositella sinullekin kahta: etsi rakentavia ratkaisuja, älä ongelmia -ja jätä äänestämättä näitä pellejä.

Marja Leena Lempinen

Perussuomalaiset nuoret eivät ole pellejä. Oletko seurannut keskusteluja?

Suomen kaksikielisyys on niin järjetön juttu, että se aletaan jo laajasti tajuta.

Ei tässä ole kysymys suomenruotsalaisista yksinomaan. Puhukoot kieltään ja huolehtikoot palveluistaan. Järki on kaukana, jos pitää kaksikielisenä maana sellaista, jossa ruotsinkielisiä on 4,8 prosenttia ahvenamaalaisia lukuun ottamatta ja suomenkielisiä yli 90 prosenttia. Minkä järjen mukaan sellainen maa on kaksikielinen? Onko sinun järkesi mukaan?

Mitä ajattelet muista maista: Ruotsista, Tanskasta, Saksastta, Virosta jne Euroopan maista? Ne ovat yksikielisiä, vaikka taatusti kielivähemmistöjä riittää.

Itä-Suomeen haluttiin venäjän opiskelumahdollisuutta. Ei käy. Ruotsia vaan rajavartijoillekin. Stefan pitää toisinajattelijoita psykiatrisen avohoidon tapauksina. Törkeää. Sensuuri-Suomessa haluttaisiin varmaan meikäläiset sulkea mielisairaalaan.

Kyllä kielikysymyksiin kannattaa voimavaroja uhrata. Kaksikielisyys nielee älyttömästi rahaa.

Suomen muuttaminen yksikieliseksi on juuri rakentava vaihtoehto. Käyttäydyt törkeästi puhumalla Hota-pulverista.

Ruotsin kieli ei näköjään sivistä ketään. Matti-Esko Hytönen kuvaili värikkäästi kulttuuriministerin pöytätapoja.

Vieras

Jännä juttu em. US:n kirjoituksessa se, että mm. Jyrki Kataisen osaamisalueeksi on lehdissä mainittu talouspolitiikka. Niinhän sitä valtiovarainministeriltä odottaisi. Eiköhän Kataisen osaamisen taustalla ole kuitenkin virkamiehet, jotka sitä talouspolitiikkaa harjoittavat?
Jutta Urpilaista ovat kaikki lehdet käsitelleet hyvin kovakouraisesti. Aina sanotaan, että muut demariedustajat esiintyvät omilla kannanotoillaan.Sehän on selvä, ettei poliitikassa voi yksi ihminen hallita kaikkea kuten ei muillakaan työaloilla. Ei puheenjohtaja voi hallita kaikkia osaamisalueita. - Jutta Urpilainen on ollut aivan hyvä puheenjohtaja. Jos demarit eivät anna hänelle tukeaan, se on sitten toinen juttu.

Rampe

Jos Jutta potee omiensa parissa luottamuspulaa, niin sen hän tekee omiensa parissa. Kokoomukselaisilla, kepulaisilla, persuilla, eikä muillakaan ole mitään sanomista siihen, kuka demareita johtaa. Eli kannattaisi aina tarkistaa ensin, kenen joukoissa seisoo, ja onko puolueen jäsenkirja taskussa äänestystä varten.

tuulakiilamo

Turhautuminen on nyt jo kansantauti.
On kummastuttavaa, että kansanedustajat eivät tajua, että heitä halveksitaan.

Kaikki viimeaikaiset skandaalit kuten urheilukerho jne osoittavat, että nekin edustajat, jotka kenties aikanaan muka ajoivat kansalaisten etua, ovat pääsääntöisesti omalla asiallaan.

Eduskunta ja edustajien edut on perattava.
Urheilukerho-tapaus on muistettava varottavana esimerkkinä.

Minä alan luottaa vain mediaan. Toivon, että eduskunta joutuu tarkemman luupin alle.

Vieras

On kummastuttavaa, että kansanedustajat eivät tajua, että heitä halveksitaan.

Näin taitaa olla. "Sokeus" tulee yllättäen ja joukoissa tyhmyys tiivistyy. Kuinkahan moni nuori kansanedustaja suunnittelee jo tekevänsä "Janinat". Muutama kausi ja sitten 4000 eläkkeelle.

joukoakoskinen

Siinähän olisi oppositiolle tilaisuutensa. Esittäisipä nyt jonkinlaisen vaihtehdon "kauhealle nykymenolle". Mutta kun ei niin ei.

Jos maa kerran ajelehtii ajopuuna näinkin kohtuullisesti - vain 300 tuhatta työtöntä ensi keväänä -
niin miten hienosti vienti nostettaisikaan vanhoihin huippulukemiin vasuriviherkepulikommaridemari yhteishallituksen toimesta ? Sinnemäki teollisuusministerinä. Sekö vielä on nähtävä.

joukoakoskinen

Paitsi että uudet Isät ja Äidit joutuu vieläkin pahemmin
virkamiesten armoille hommissaan.

Ekat pari vuotta menee tuki(lahjonta) verkkojen kutomiseen.
Ja loppukausi niiden kokemiseen.

huomioitsija

Demarit luulivat... valitessaan Urpilaisen - että he tekevät samantapaisen siirron kuin Kokoomus valitessaan Kataisen... että nuori dynaaminen johtaja kokoaa rivejä. Demarit uskoivat, että pika pikaa suunniteltu "I have a Dream" -visiointi riittää innostamaan kannattajat. Virhearvio. Kokoomuksella on kokemusta ja pitkää kokemusta mainostoimistovetoisen hötön ja propagandan tuottamisesta mediaa varten demareilla ei ole.

Kun kerran tuntui olevan "pakko" valita nainen. Se ilmeisesti johtui siitä, että kun ei tiedetty eikä edelleenkään tiedetä mihin pitäisi edetä tai mikä on puolueen ns. Raison d'être nykytilanteessa, niin valittin sitten ns. välitilapuheenjohtaja, joka täyttää paikan väliaikaisesti, mutta näyttää ainakin kivalta ja hurmaa mediassa. Virhearvio (poliittisia toimittajia ei nuoret kokemattomat naiset hurmaa). Olisi pitänyt valita väliaikaiseksi Filatov, niin olisi saatu uskottavuutta, vaikka ei ihan yhtä kivalta näyttäisikään.

Vieras

Urpilaisen suurin virhe on suhtautua lähes vihamielisesti ja halveksuen hallitukseen ja sen tekemisiin.
Ei se ole oppositiopolitiikkaa, vaan hervotonta ja vastemielistä räksytystä, joka ei johda mihinkään muuhun kuin syvään paitsioon seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Vieras

Näyttää siltä, että punalippujen liehunta on jo aikansa elänyttä. Itselläni mitta täyttyi Lipposen hallituksen päätökseen poistaa kansaneläkkeen perusosa meiltä, jotka olemme koko työikämme sitä maksaneet. Hämmästelen vieläkin, miten vähin äänin tuo "uudistus" meni läpi; ei kansalaiskapinaa, marsseja eikä edes mielenosoituksia. Ja kyseessä oli kuitenkin suuren luokan vääryys. Tuollaista Solisalirattia tuskin kukaan kaipaa.

Wade

Hieno ehdotus ensi kuulemalla. Notkea verbaalinen median ja ehkä taloudenkin taitaja (ollut yritysmaailmassa duunissa). Junger on todella kehittänyt ylen palveluita ja tarjontaa mielestäni esimerkillisesti.

Junger on tohtinut käyttää mediaa niin kuin kolmannen valtiomahdin kuukin tehdä. Nyt on tilaa polittiselle johtajuudelle suurin puolue noin 40 % äänioikeutetuista on valla johtaajaansa esim kepu ja kokoomus molemmilla noin 12,5 % kannatus äänioikeutettujen joukoissa.

Kyllä meidän lama on lähtösin päättäjien korvien välistä, kun sinne saamme uutta kaamaa niin asiat alkavat rullata.
Kyllähän Jeltsinikin oli ajaa suuren Venäjanmaan huonolla "omistajaohjaukselle" jenkkien syliin mutta onneksi tuli mies, joka heitti yhteisen omaisuuden alemyyjät häkkiin. Kas kummaa satelliitit pysyvät taivaalla GPSit toimii, kun fyrkkä ei karkaa ulkolaisten käsiin, joten silleen.

Vieras

Kun on katsellut Urpilaisen taivalta demareiden puneenjohtajana niin on vaikea uskoa että keskustassa otettaisiin sitä riskiä että valittaisiin Paula Lehtomäki puheenjohtajaksi vaikka ihan asiallinen poliitikko onkin.

joonathan

Suomessa ei nainen voi olla kovinkaan karkealla.Jos Urpilaisen sanoja olisi mies sanonut olisi ainakin koko sdp ollut rähmällään hänen edessään. Demarit ovat samanlaisia kuin kepu Jäätteenmäen kanssa. Kun jotain sattuu tai tapahtuu silloin paetaa kuka minnekin loukkoon kun tuen pitäisi olla paikalla.

Vieras

Sdp:n puheenjohtaja pitää ehdottomasti vaihtaa. Puheissaan ja esiintymisessään hän on todella luonnoton ja kökkö. Voin vain tuntea myötähäpeää hänen esiintyessä. Sdp ei saa kannatustaan nousemaan henkilöllä, jolla ei ole karismaa, eikä mitään omaa sanottavaa. Heinäluomakin oli parempi.

Domanjana

Ei ole mikään kriisi kun SDP:n kannatus laskee. On täysin normaalia että puolue jolla ei ole ideologian puolesta enää mitään sijaa kuolee pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee muita. Toisaalta SDP kyllä kykenee kääntämään takkia samalla kun puukottaa muita selkään, siinä ei ole mitään uutta.

Odottaisi ihmisiltä vaan itsenäisyyttä päätöksissä ja sitä että internetin tuoma vapaus tuo sen hedelmän että SDP:n perusaseet; valehtelu, pelottelu, uhkailu, kiristys ei pääse niskan päälle kun asetellaan mielipiteitä. SDP on täysin häikäilemätön tässä, joten olkaa varuillanne.

Matti O Koskela

Henkilöt hiekkalaatikon reunalla kurahaalareissaan: Jutta, Eero, Erkki, Paavo.

Jutta topakasti kumollaan olevan hiekkaämpärin pohjaa hakaten: "älä tule paha kakku.. lääh, tule hyvä kakku..puuh"

Mikä tuli?

Eero tumput suorina hiljaa silmät pyöreinä.
Erkki tasajalkaa hyppien: "Kato nyt minkä teit.. aivan lässähtänyt unelmahöttöpannukakku"

Paavo hartiat lysähtäen laahustaa putkifirman mersullensa päin: "Voi tätä pitkän kakun määrää...huoh, voi tätä pannukakun määrää"