Suomi ei hätkähdä Norjan H1N1-muunnosta: ”En tiedä tarkemmin”

Viruksista on tehty elokuvia, se mystisoi, se laitattaa pelkoa, koska emme näe vihollistamme. Millainen vihollinen on elollisen ja elottomuuden rajamailla vaikuttava yksinkertaisen tehokas eliminoija, jota esiintyy joka paikassa. Aiheesta on syntynyt oma tieteenhaara, jossa koulukunnat jakautuvat laidasta laitaan julistaen loputonta sotaa tai hyväksyen taipuneena lopullisen häviön näille olemattoman pienille systemaattiseen työhön kykeneville itsensä säilyttäjille.

Maailmassa malariaan kuolee miljoonia, mutta riittävän etäällä meidän markkinamekanistisesta kulutusyhteiskunnastamme. Ripuli, mikä kuivattaa lapsia kuolemaan myöskin miljoonittain, on ongelma, jota ei kohdata sen kaukaisen etäisyyden vuoksi. Kuolevat joutsenet herättivät meidät täällä pohjolassa; emme olekaan turvassa.

Viruksilla lienee myöskin tehtävä, kuten luulemme meillä olevan. Maailmanlopun maalarit ovat ristineet virukset luonnon lähettiläiksi palauttamaan tasapainon, jonka ihminen on kiistatta tuhonnut. Verratkaamme esimerkiksi muurahaispopulaatioiden aikaansaannoksia luonnon tasapainoon versus ihminen. Muurahaisia on biomassaltaan noin saman verran kuin ihmisiä; ne ovat asemoituneet taidokkaasti eläen osana kokonaisuutta aiheuttamatta ylimääräistä kuormaa ympäristölleen.

Virukset tekivät omaa "eloansa" soveltuvaksi ja lisääntymiskykyiseksi eilen, ne tekevät sitä tänään ja vielä huomennakin, kun moni nykyinen eliö on poistunut mahdottomana osasena kokonaisjärjestelmästä. Virus evoloituu kaikin keinoin kuten muutkin; sen tehtävä on jatkaa omaa eloansa sopeutuen ympäristöön. Ihminen on elon väkevyydessään tuhonnut ympäriltään huomattavat määrät elinkelpoisuutta apuvälineillään ja jumalallisella siunauksella lisääntyä ja täyttää maa.

On luonnonmukaista, että ympäristö toimii samankaltaisesti ottaen omaa osuuttaan kasvunvarannoista, joita kierroksi kutsutaan. Ihmiset keskenäänkin ottavat kansallisuuksittain osuutensa. Aika, jossa länsimaat - USA etunenässä, käyttävät, jopa tuhlaavat suurimman osan varannoista on kestämätön. Kehittyvät uudet maat tulevat ottamaan osuutensa yhteisestä elonvarannosta.

Viruksetkaan eivät tule häviämään, ne ottavat osansa ja leviävät sekä kehittyvät. Virus ei ole uhka ihmisyydelle, se on vain uhka hallitsemattomalle kasvullemme. Ihmisen valtakauden päättyessä virukset jatkavat, kuten muurahaisetkin. Kaikilla oli sijansa ja aikansa. Pandemia voi olla varoitus ja opastus arvostukseen, jossa tasapaino on hyväksytty luonnollisena yhtälönä elämän keskipisteessä.

Ilkka Luoma