- Kuva: Oikeutta Eläimille
Oikeutta Eläimille -järjestö kuvasi 30 sikalan oloja kahden vuoden tauon jälkeen.
Faktakulma
Sikakohu:
Keskustelu eläinten oloista leimahti taas, kun Oikeutta Eläimille –järjestö julkisti salaa kuvaamasna nauhat 30 sikatilalta.
Järjestö teki vastaavan tempun kaksi vuotta sitten, ja haluaa nyt todistaa, että sikojen olot eivät ole poliitikkojen ja virkamiesten lupauksia huolimatta kohentuneet yhtään tänä aikana.
Paljastukset sikaloiden huonoista oloista ovat pahoittaneet makkaroistaan tunnetun perinteikkään helsinkiläisen lihatukun Chef Wotkinsin omistajan ja toimitusjohtajan Veijo Votkinin mielen.
– Kyllä tämä ainakin mielialaan vaikuttaa, että eläimiä kohdellaan näin. Se on erittäin negatiivinen asia, Makkaraklubi ry:n viime vuonna Makkaramestarina palkitsema Votkin sanoo Uudelle Suomelle.
Kuvat ja videot ovat Votkinin mielestä täyttä totta ja ikävää katsottavaa. Hänen lihansyöntihaluihinsa ne eivät vaikuta, sillä hän uskoo olojen edustavan vain ääritapauksia. Hän vertaa tunnetta siihen, kun sairaalassa näkee huonossa kunnossa olevia ihmisiä.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila ehdotti tällä viikolla Ylen A-talk-ohjelmassa, että kauppoihin tuotaisiin tarjolle ”onnellisten possujen” lihaa tavallisen ”bulkkilihan” rinnalle.
Votkin ei usko, että tehotuotannossa olevat eläimet ovat koskaan onnellisia. Onnellisen kanan munia hänen mielestään tuskin on olemassa.
– En oikein jaksa uskoa, että onnellista possuakaan on olemassa. Tosin näillä sianhinnoilla tuottajakaan ei ole onnellinen.
Ainoa onnellinen possu on Votkinin mukaan villisika, jota esimerkiksi Wotkinsille toimitetaan Virosta metsästettynä.
Erilaisia liha- ja makkaratuotteita valmistava ja lihatukkuna toimivan Chef Wotkinsin tuotteista noin 35–40 prosentissa käytetään sianlihaa. Veijo Votkinin mukaan heillä ei ole suoraan mahdollisuutta tarkastaa, miltä tiloilta heidän tilaamansa sianruhot saapuvat.
Sianliha Wotkinsille tulee noin 150 ruhon päivävauhdilla lähes kokonaan HK:lta. HK ei suostunut perjantaina vastaamaan Uuden Suomen jättämiin soittopyyntöihin.
– Uskon isojen talojen kantavan oman vastuunsa, Votkin sanoo ja lisää, ettei koskaan ole nähnyt heille saapuvan sianruhoa, jossa olisi esimerkiksi paiseita, joita videoilla näkyy.
Votkin uskoo, että joulun alle ajoitetulla sikalakohulla on negatiivista vaikutusta kinkkumyyntiin, mutta vain hyvin vähäistä. Hän luottaa ihmisten arvostelukykyyn.
– Oikeudenmukaista olisi näyttää kuvaa keskivertosikalasta, millaista siellä on yleensä.
Faktakulma
Sikakohu:
Keskustelu eläinten oloista leimahti taas, kun Oikeutta Eläimille –järjestö julkisti salaa kuvaamasna nauhat 30 sikatilalta.
Järjestö teki vastaavan tempun kaksi vuotta sitten, ja haluaa nyt todistaa, että sikojen olot eivät ole poliitikkojen ja virkamiesten lupauksia huolimatta kohentuneet yhtään tänä aikana.
Kommentit
Tässä koko totuus possujen kohtelusta:
http://www.iltalehti.fi/jouko/
Kyllä onnellisia possujakin voisi olla
Onhan meillä onnellisia Musti- ja Mirri-nimisiä kissoja
ja koiriakin,joille tuomme ruoan valmiina pöytään syntymästä kuolemaan ilman että lemmikkiemme tarvitsee tehdä vastineeksi yhtään mitään!
Miksi siis ei myös onnellisia possuja?
Minä ainakin olisin se onnellinen Possu jos näin olisi,
mutta kun ei!
Vain meidät Possut syödään!
Siksi suosittelen kaikille ainakin sianlihan syönnin lopettamista, siitä ei ainakaan possut tule onnettomiksi ja meidän omakin terveys kohentuu,kun siirrymme kasvisravinton.
Onnellisia possuja ja omakin terveys.
Possusta tulee onnellinen kun sen "kärsimykset" lopetetaan.
Omakin terveys kärsii jos lopetamme possun syönnin kokonaan.
Pelkillä heinillä kun elämä ei ihan auvoista ole.
Ihminen, ymmärtääkseni, on kaikkiruokainen ja tarvitsee monipuolista ravintoa.
Kaikkinainen vouhotus ja fanaattisuus saa aikaan vain pahaamieltä ja tuhoa. On kyse sitten heinänsyönnistä uskonnosta tai raittiudesta.
Onnellisuus ja lihan laatu
Teurastamolle ei sairaat possut kelpaa, joten tietenkään ei sikala hyödy huonosti kohdelluista eläimistä yhtään mitään. Ne ovat vain kallis kuluerä, sian ruokkiminen ei ole ilmaista. Ja tietenkään eivät sairaat ruhot päädy lihatuotteiden valmistajille.
Onnellisuus on suhteellista, ihminen on eri tavalla onnellinen kuin sika tai kana. Mutta pääasia on että lihan laatuun vaikuttaa sian eläessään kokema stressi, hyvä hoito tuottaa hyvän lihan. Kehno hoito huonon.
Pahinta on että nämä parazzit eivät auttaneet sikoja, kuvasivat vain. Jättivät sinne eivät välittäneet eläinten kärsimyksestä. Ja käyttivät aineistoaan provokaatiossa niitä tuottajia vastaan jotka vielä ovat hoitaneet sikansa hyvin. Se voi johtaa siihen että sikojen hyvä hoito käy työläämmäksi, uusia ikävyyksiä eläimille kenties tietäen.
Onhan hyvä että karjanhoitoa valvotaan, jos ei viranomaiset siihen pysty niin jonkun on pystyttävä. Mutta silloin viranomaisille ei tule maksaakaan siitä hommasta, tietty. Mutta jäi sellainen olo että nämä kuvaajat ovat vääränlaisia eläinten "sankareita".
Jos haluaa vaikuttaa ihmisiin niin että he lopettavat lihansyönnin, miksi käyttää väkivaltaa? Miksi ei luottaa ihmisten älyyn ja harkintakykyyn? Kyllähän lihansyönnin vastustajat paljon ovat kouluissa kasvatustyötä tehneet, paljon enemmän kuin lihatuottajat. Johtunee siitä että tuottajalla on siat hoidettavina, lihansyönnin vastustajalla ei taida sellaisia vastuita juuri olla...
Se että yöllä murtaudutaan itse asiassa monesti kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, on rikos. Sekin on väkivaltaa.
Tietty hölmöä on sekin että tuottajat, jotka ovat tienneet jo kolmekymmentä vuotta että tällaista on tulossa, eivät suojele kotejaan ja tuotantotilojaan - kuka tahansa hiippari voi käydä näköjään laittamassa eläinten rehun joukkoon mitä vain.
Myös se, että tuottajat eivät itse valvo toistensa ja sikaloiden hyvinvointia, tuntuu oman oksan sahaamiselta. Yksi mätä omena...
villi villisika onnellinen?
Villin villisian onnellisuus lienee myytti. Tuskin sialta on kysytty.
Entä jos eläimet tekisivät vallankumouksen ja sika nousisi valtaan? Haluaisiko sika kulkea vapaana metsässä vaistojen varassa kylmässä, sateessa, etsimässä ruokaa ja kumppania?
No, olihan filosohvikin sitä mieltä, että luonnontilainen ihminen on onnellisin.
onnellinen sika
Valtaan noustuaan onnellinen sika alkaisi rakentaa lämmitettäviä taloja, autoja ja moottoriteitä tullakseen vielä onnellisemmaksi.
Sian pienistä aivoista johtuen se ei ymmärtäisi tästä johtuvia seurauksia, vaan jatkaisi luonnon raiskaamista ja haaskaamista vain saavuttaakseen "lopullisen onnen".
onhan
Onhan meill' onnellinen Sika-Liisa joka sanoo,että ongelmia on enää 15% mitä oli kaksi vuotta sitten esitetyissä filmeissä. Evira taas väittää, ettei tarkastukset kuulu heille. Mitä heille kuuluu tilin nostaminen vai. Olikohan tuo 15% hatusta vedetty.
Sorkka-Liisa
On hyvä että edes joku on onnellinen näin joulun alla, röh-röh.
Terveiset täältä karsinasta.
Ruoan vienti oman maan
Ruoan vienti oman maan ulkopuolelle pitäisi kieltää. Kaikkien tulisi tulla toimeen, mitä oma ympäristö tarjoaa.
Niin - kohtahan se on taas Joulu
Tulee ihan lapsuus mieleen. Naapurin joulukinkku karkasi metsään kevällä.
Oli tuollainen ison kissan kokoinen. Villiintyi siellä, kaiketi jotain juuria söi
kun niin viihtyi siellä iloisesti. Olin aika vikkelä 6v mutta possu oli vikkelämpi.
Sain ihan otteenkin välillä, mutta se oli liukas ja kiemurteli aina irti.
Pian se oppi varomaan, vilisti pensaikossa mutkitellen. Vaaleanpunainen selkä
vain vilahti kun se katosi näkyvistä saparo kippurassa. Aikuiset sen sitten
toi tarhaansa lopulta. Hauska possujahti päättyi.
Nyt on aika hankkia possu - pitää vaan varoa ettei se karkaa. Jää vaikka auton alle.
Ma 17 Toukokuuta 2010 19:54
Eläinten vallankumous
Sikoja ei enää erota ihmisistä. Sekö oli se poíntti?
Eläinten vallankumous
Elämme täällä luonnosta ja inhimillisyydestä piittaamattomina - kuin siat vatukossa.
Pahaa tekee
Kyllä tekee aika pahaa katsoa sikatehtaat sivuilta noita videoita, vaikka olen ihan tavallinen lihansyöjä.
Mielestäni on EHDOTTOMASTI liikaa, jos suomessa on yhtään sikalaa tai mitään muutakaan vastaavaa laitosta, jossa käytännössä kidutetaan eläimiä koko elämänsä ajan.
Jos eläinlääkäri tai jokin muu katsoo sormien läpi tuollaista toimintaa tilan tarkastettuaan, pitäisi siitä rapsahtaa tuntuvat sakot tai jopa viralta pois pano. Ilmeisesti myöskään tiloja kohtaan rangaistukset eivät ole riittäviä, kun tuollaista noin yleisesti harrastetaan.
Niin tekee
huomata, että siankasvatusta tunnutaan vieläkin katsottavan harrastuksena. Ammattimaista tointa käsittääkseni harjoitetaan. Kumman kilohinnan muuten mieluummin maksat lihajalosteesta: 7 euroa vai 20 euroa?
Kahdellakympillä saat todennäköisimmin eettisestikin korkeatasoista tavaraa.
Kukaan ei ole kertonut mitä
Kukaan ei ole kertonut mitä näille videoilla esiintyville tiloille on tehty?
Viranomaisten ja eläinlääkärien tekemät tarkastukset on yhtä tyhjän kanssa. Niistä luonnollisesti ilmoitetaan etukäteen joten on hyvää aikaa useita päiviä siivota jäljet ja heittää ruhot nurkan taakse.
Kun tarkastus on ohi sama meininki jatkuu kituvia eläimiä vuodesta toiseen. Minä olen nähnyt ja kuullut, ongelma on hyvin yleinen. Uskoisin että joka kolmannella sikatilalla Suomessa on vastaavia tapauksia.
Miettikää näitä eläimiä kun syötte jouluna kinkkua kaikkine paiseineen ja katkenneine jalkoineen sekä järsittyine saparoineen. MMM.. miten hyvää.
Nettiosoitteessa
Nettiosoitteessa http://www.sikatehtaat.fi/sikalat on video sikalasta, josta ilmoitettiin eläinsuojeluviranomaisille ja eläinlääkäri kävi tarkastamassa tilan. Eläinlääkäri ei löytänyt tilalta mitään huomautettavaa. Tämän jälkeen tilalla käytiin uudestaan kuvaamassa. Videon jälkipuoliskolla voi siis nähdä minkälainen on eläinlääkärin hyväksymä sikatila.
Mikä on se keskivertosikala jos jokainen jonne pääsee sisään kuvaamaan näyttöää tuolta mitä on käyty kuvaamassa?
Suuri osa noista "väärinkäytöksistä" on aivan keksittyjä
Linkittämälläsi sivustolla on esimerkiksi iskukohde "Isokyrö 3". Väärinkäytökseksi tai epäkohdaksi kerrotaan sanallisessa kuvauksessa: "Ison sikalan sisälle ei menty. Pienestä rakennuksesta havaittiin vain muutama eläin. Jättimäisen rakennuksen ikkunasta näkyi paljon eläimiä. Pihalta löytyi kuolleita sikoja laatikossa".
Siitäkö pitäisi huolestua, että sikalan ikkunasta sisään katsottaessa näkyy paljon eläimiä?
Sillä ulkona olevalla, käytännön elämää tuntemattomien hihhulien laatikoksi nimittämällä jätelavalla näytti olevan kuolleita eläimiä odottamassa ongelmajätelaitokselle viemistä. Mitä ihmeellistä siinä on?
Totta kai eläimiä kuolee suuressa sikalassakin aivan vastaavasti kuin jos tarkkailtaisiin suurta viiden tuhannen asukkaan kerrostaloa. Senkin asukkaista muutama kuolisi kuukauden aikana, joillakin saattaisi olla paise jossakin päin ruhoa ja joillakin jopa puukolla tehty lyöntihaava, joita sioilla ei liene havaittu. Siat elävät siis paremmin kuin osa ihmisistä.
Possut olivat onnellisia vanhoina hyvinä aikoina
Eräs jo kauan sitten menehtynyt 90-vuotias ystävättärenikin kertoi, kuinka heidän talonsa possu oli osannut tulla ihan itse kotiinsa evakkoreissulta, Torniostakin kun lähdettiin evakkoon Ruotsin puolelle nimittäin saksalaisia karkuun.
Eli viisa on possu, onnellinen possu.
Nykykaupunkilainen on vain niin köyhä tai ahne, ettei hänellä ole vara maksaa onnellissemmin kasvatetuista sioista. Katsokoot siis kuluttaja peiliin, ei viljelijöitä voi syyttää kaikesta.
50-luvulla oli onnellisia possuja joka mökinakalla
Lapsuudessani maalla 50-luvulla meillä oli köyhää, mutta kun sodan jälkeen rakennettiin oma navetta, sinne mahtui 2-4 lehmää, pari vasikkaa ja pari possua.
Possuilla oli tilava karsina ikiomassa ikkunallisessa huoneessa, tosin possut eivät ylettäneet ihailemaan maisemia. Ne olivat vanhempieni hyvässä hoidossa, ruokaa riitti perunantähteistä ym. Äitini opetti monta possua tekemään pikku temppujakin: kun äiti kysyi, mitenkä se possu köllähtää, silloin se köllähti kyljelleen makuulle! Oli leikkiä, juttelua ja rapsuttelua, ja possuja pidettiin viisaita. Eikä ollut yksinäistä, ja pehkuja (olkia viljanpuinnista) riitti pehmikkeeksi.
Sikoja kasvatettiin joka mökissä, ja jouluna joutui yksi niistä joulukinkuksi sekä loput lihat ja läskit suolaveteen säilytettäväksi puutiinussa kylmässä vintissä. Sieltä äiti haki sianlihakastikkeeseen pienen palan kerrallaan.
En itse tykännyt syödä selvää läskiä yhtään, mutta tulihan sitä sulaneena sianlihakastikkeen liemessä. Naudanliha ja lihapullat olivat meillä harvinaista herkkua vain pyhinä. Arkena elettiin sianlihalla, jota syötiin tosi vähän kerrallaan verrattuna nykymenoon, kasvaneeseen lihankulutukseen.
Nyt olen jo seniori-iässä, enkä ole syönyt punaista lihaa 20 vuoteen. Päätin sen 90-luvun alussa nähtyäni tv:ssä, miten nautoja rääkättiin lihatuotannon kuljetuksissa, kun nauta itki kärsimyksestä riippuessaan elävänä sataman jättikoukuissa tai kun niitä sysittiin eteenpäin sähköiskujen voimalla, puolikuolleena.
Olin muutaman vuoden syömättä myös broileria, mutta nykyään syön broileria silloin tällöin. Lisäksi kalaa, muutama kananmuna viikossa sekä erilaisia papuja, tofua ja linssejä keitettynä sekä maitotuotteita. Kasviksia joka päivä runsaasti.
50-luvulla olivat lypsylehmät, possut, vasikat ja kanat + kukkoherra samalla lasten lemmikkejä. Isäni oli sen verran herkkä, ettei pystynyt tappamaan sikaa. Koska omiksi tarpeiksi jätetty sika piti kotona tappaa (ja teurastaa), homman hoiti tätini mies, joka oli kokenut metsästäjä ja kuului metsästysporukkaan koko ikänsä. Kun laukaus pamahti, isä meni nurkan taakse, ei voinut katsoa, vaikka olikin ollut sekä talvi- että jatkosodassa.
On tullut nyhdettyä vesiheinää ojien pohjilta kanalamme kanoillekin joka kesä lapsuudessani. Vieläkin muistan, miten kylässä kaikui kukon kie'untaa. Se on kadotettu paratiisi muistoissani enää.
1950-luvulla siat kulkivat vapaina
Vielä 1950-luvulla Etelä-Karjalassa siat kulkivat vapaina, Kylän sioilla oli vakituiset saviropakkonsa, missä ne kävivät päivittäin rypemässä. Tonkivat kesantopelloilta valvatinjuuria yms. syödäkseen. Aikaisemmin siat päästettiin talvellakin joka päivä ulos etsimään ruuanlisää ja saivatpa samalla jaloitellakseen. Itse ne tulivat takaisin illalla omaan sikopajaansa. Samalla tavoin vapaana kulki enimmäkseen muukin karja. Kaikki pellot oli tarkasti aidattu. Sitten tuli laki uus, kun puutavaralla oli ruvennut saamaan rahaa, ja elukat määrättiin pitämään aidassa, eikä niitä saanut päästää enää metsään eikä kellään ollut enää velvollisuutta pitää peltoaan ja niittyään aidassa jottei kairja olisi sinne päässyt. Päinvastoin. Siihen taisi loppua onnellisten sikojen aika ja muukin karjan onni väheni huomattavasti.
Kiinnostavaa, muttei pienillä tonteilla
Kotitalomme oli aika tiiviisti toisten naapureiden lähellä, joten siellä ei voinut antaa possujen juoksennella vapaasti. Jos on laajalti tilaa rakennusten ympärillä, ei ole vaaraa possujen joutumisesta väärälle pihalle. Lähellämme oli kylätie, jota pitkin kulki kerran päivässä meijerin maitoauto, kauppiaan taksiauto ja joku harva yksityinen auto kerran pari päivässä, itse asiassa moottoriliikennettä oli hyvin vähän, niin että eräs maanviljelijä ajeli kauppa-asioiltaan kotiapäin hevosellaan makoillen reen pohjalla ja sanoivat hänen lukevan samalla jotain kirjaa tai torkkuvan hevosta ohjastaessaan. Hevonen osasi kotiin, ei ollut vastaantulijoita siihen aikaan... oi niitä aikoja!
50-luvun alussa kulki maalla myös outoja kulkureita, joten olisi voinut kulkuria possupaisti houkuttaa ottaa mukaan pihalta. Olisi sen saanut navetan karsinastakin, ovea ei pidetty lukossa. Muistan hämärästi myös romanien ajaneen perhekuntiensa kanssa kylätietä pitkin, ja heidän hevosilleen annettiin ladosta heiniä, jotta hyvät välit säilyivät.
Heti kun on isojen talojen pihoilla tilaa ulkokarsinoille ja vasikoiden aitauksille, tottahan toki sikoja ja vasikoita pidettiin ulkosalla. Mutten nähnyt heilläkään juuri sikoja vapaana, se ei kuulunut ehkä ainakaan 50-luvun loppupuolella etelässä tapoihin. Vaan mun rakas kissani, jota ei koskaan leikattu ja se teki jatkuvasti pentuja, heilasteli rajanaapurin kollikissan kanssa, se oli elämänpituinen vakisuhde niillä.
Toisen ison talon lehmät laidunsivat joskus heidän metsässään, mutta lehmät laidunsivat toki aina kesät ulkona pellolla tai niityillä, tai jos ei ollut omia niittyjä, ns. yhteislaitumella. Avoimilta metsärinteiltä ja pientareilta kävin usein poimimassa makoisat mansikat, ja metsät olivat minulle mielikuvituksen lähde, sillä lähistöllä ei ollut järviä.
Äitinikin rakasti katsella kauniita luonnonmaisemia, joka oli hienoa, kun ajattelee, että oli ikänsä asunut maalla vain mökinmuijana. Moni köyhä torpantyttö koulutuksen puuttuessa sai nuorena tyytyä vaatimattomaan ammattiin, possujen ja karjan hoitamiseen lasten ja huushollinhoidon ohella, mutta toivoi että lapset pääsisivät "helpommalla". Avainsana oli koulunkäynti, johon kannustettiin.
Se olikin 1950-luvun alussa, ei lopussa. Sitten laki muuttui.
Joo, suuret siat kulkivat kylässä vapaana 1950-luvun alkuvuosiin asti. Aidat piti olla tiuhat ja vahvat. Aidan laatua arvioitiin sillä, oliko se "sianpitävä". Kaikki pellot piti olla aidattu. Lehmät ja lampaat kulkivat metsässä ja kylän maiden rajalla saattoi olla sielläkin aita. Kylissä oli tuohon aikaan kaikki talot ja mökit asuttuja - semmoiset 15-35 taloa samalla peltoaukealla ja melko sakeasti vielä. Aitaa piti olla paljon. Ja tämä oli Etelä-Suomessa, tai no melko kaukana Kymijoen itäpuolella siis eli Karjalassa.
Kuka muistaa vain 1950-luvun loppupuolen ei ole semmoista nähnytkään.
Votkin tasapainoilee- se sallittakoon
Ministeri Anttilan asenne A-talk-ohjelmassa vaikutti erittäin arveluttavalta.
En usko, että hän saa aikaan tarvittavia uudistuksia.
Vielä: ei tässä ole syytä keskustella onnellisuudesta, vaan inhimillisyydestä. Monet eläimetkin tuntevat, kertoo tiede.
Ja usein silmätkin riittävät.
Votka - Votkempi - Votkin
Sieltäpä ostan oman kinkkunikin! :)
Olen kanssasi samaa mieltä Anttilan esiintymisestä
Häntä katsoessa ja kuunnellessa minäkin olisin voinut alkaa luulla, että sikojen kasvatus on kaameaa kidutusta kaikissa Suomen sikaloissa. Onnekseni tiedän, että suurin osa sikojen kasvattajista pitää eläimistään parempaa huolta kuin jotkut vanhemmat lapsistaan.
Niiih . . pointti onkin perimmiltään ihmisensuojelussa.
Tosin tunnen vain yhden sikafarmarin - paiskii töitä koko perheen voimin sikojensa hyväksi. Viimeksi kun poikkesin - juhlapyhäpäivänä - 70+ isoisä täydessä työntouhussa pojanpoikansa porsitussikalassa. Edustanee keskiarvon paremmalla puolella olevaa tuotantosikalaa Itä-Uusimaalla.
Kun/jos siinä "näillä sianhinnoilla" iskee perheeseen vaikkapa sikaflunssa niin seurauksena on kauniisti sanoen katastrofi. Kallion soluasunnossa kokoontuva eläin"ystäväpiiri" lähettää paikalle salakuvaajan. Eläinten - varsinkaan muun kuin oman lihansa - hyvin/pahoinvointiin heillä ei ole minkäänlaista tahtotilaa, resursseja, tietoa, taitoa eikä varsinkaan tarvetta liata kirpparihepeniään sianpaskaan.
Pizzalähetti tulee jos joku sattuu muistamaan numeron.
Ekoterroristit nauttivat taas
Niin, kuka tosiaan uskoo, että nuo nuoret nörttikaupunkilaiset lähtevät yöllä satoihin sikaloihin kuvaamaan,nehän on suurin osa lukittuja ja valvontalaitteiden ympäröimiä. Sikakuvat on kuvankäsittelyohjelmilla muunnettuja, helppoa on saada kuviin mustelmia, veriräiskeitä, vaikka mitä vastaavaa nykykuvaustekniikalla. Kuvat ovat osa sitä suurta propaganda-aineistoa, mitä tuotetaan tietyssä tarkoituksessa, osa kuvista tulee Aasiasta ja Keski-Euroopasta. Pahinta, että Yle on mennyt mukaan tähänkin soppaan, mutta Ylen linja on näköjään jo lipsunut jonkin aikaa. - Älkää hyvät ihmiset uskoko kaikkea, mitä lehdissä ja TV:ssä tuodaan esille, suurin osa on muunneltua totuutta. Missä on se kriittisyys, jota meille jo koulussa opetettiin?
Mitä järkeä tuollaisessa
Mitä järkeä tuollaisessa miniyksikössä on, jossa ei ole varaa palkata perheen ulkopuolisia sianhoitajia vaan kaikki menee sekaisin jos joku sairastuu?
miksei
siat voisi elää laajassa aitauksessa jossa olisi sekä peltoa että metsää ja katos suojaksi - pitäisikö katos tai umpisuoja lämmittää vai osaisivatko siat itse hoitaa lämmityspuolen - eikös niiden ihra ole se keskuslämmitys
eikös semmoinen olisi sian onnela - jos se ei etenkään tiedä että aina silloin tällöin kilti setä tulee ja hakee muutaman possun mukaansa jolta ei ole paluuta
Katselin ja kuuntelin
pikkupoikia "pihalla".
Punaposkiset lapset täydellisesti leikkinsä lumoissa. Kaukana kavala maailma. Unohtui luonnollinen ympäristökin ja koko ankea piha. Oltiin siellä, minkä paikan joku keksi ja tirskahdeltiin kaikelle pahalle ,mikä tunki mukaan lasten onnen maailmaan. Välillä hoilattiin suureen ääneen "joulu on jo ovella"...
Miten onnellinen olisinkaan,jos kykenisin vielä tuohon samaan. Vain muistot omista, odotusta ja mielikuvituksen vapautta huokuvista "tämäpä lähtee käymään Philadelfiassa"-leikeistä tulvivat mieleen.
Onnea on, jos me haluamme sitä luoda ja nähdä.
Voi niitä aikoja...
... kun possuille vietiin laskiämpärillinen ruoantähteitä kaukaloon ja maitoa päälle. Kova kirkuminen alkoi, kuka ensimmäisenä kaukalolle pääsee. Nämä possut olivat ulkona ja tai sisällä oman tahtonsa mukaan. Ja olivat kuivia ja puhtaita kuin valkoinen lumi ( vähän liioiteltuna ). Kun loppusyksy lähestyi Eemeli otti pullollisen kossua ja mauserin mukaan - ihme kyllä, sai ne pari possua hengiltä.
En sitten enempää kuvaa, mitä siitä eteenpäin tapahtui, ettei heikkohermoiset pyörry. Mutta kaikki me naperot tiesimme sian sisuksista kaiken. Lopputuloksena äidille vietävänä oli iso pullo verta, viisi metriä " pruutattua" suolta mustan makkaran ainekseksi ja viiden sentin läskireunuksella oleva possun kimpale ja sorkat. Jouluna syötiin 100%:sesti elämänsä iloisesti kirmaillutta viiden sentin vitivalkoisella läskillä reunustanutta kinkkua, parhaimmillaan kaksi, jollaista sitten lapsuuden enää en ole saanut. Tämä oli sitä suuren ikäpolven elämää maalla. Ei oo hääviä tänään possuilla eikä ihmis - sikailijoilla.
Tämä kuvaa täydellisesti aikaa kun
siat ja ihmiset vielä olivat onnellisia. Näin se meilläkin meni ja muistelen kaiholla sitä kunnon läskikinkkua, joita ei todella enää ole saanut aikoihin.
...ja laihialaiset potkii siat turvoksiin ennen teurastusta...
Sitä minä ihmettelen, että onko ne paiseet marmoroituneet sinne possun lihaan kun neljännes kinkun painosta on suolavettä!
onko järkeä antaa
onko järkeä antaa puheenvuoro miehelle, joka ei ole koskaan edes käynyt sikalassa?
Koti possua
Intti kaveri kasvatti koti possun joka oli onnellinen ja päätyi lopulta koti ammeeseen teurastettavaksi ja siitä koko suvun ruokapöytään ja tuoreempaa possua saakin sitten etsiä.
Mitä sika todella haluaa?
"Haluaisiko sika kulkea vapaana metsässä vaistojen varassa kylmässä, sateessa, etsimässä ruokaa ja kumppania?"
Sitä emme voi tietää, mitä sika todella haluaisi, mutta sen tiedämme että sika on sopeutunut sellaiseen ympäristöön, missä sitä luonnossa tavataan. Ei ole varmaankaan kovin suuri "virhe" olettaa, että sellainen eläin on "onnellinen", koska siellä se pärjää.
TV:ssä esitettyyn ympäristöön sika ei ole sopeutunut ja seuraukset ovat sen mukaiset: erilaisia fyysisiä vammoja ja vakavaa psyykkistä oireilua.
Lain ja lainvalvojien tulisi taata kaikille eläimille miniminä, että ne voivat elää lajin edellyttämällä tavalla.
Ministeri Anttila on viime kädessä vastuullinen TV-ohjelmassa esitetystä tuottajien moraalittomuudesta ja siksi hänen pitäisi erota.
Kommenttisi voisi laajentaa myös ihmisiin
Kai ihminenkin on sopeutunut vain sellaiseen ympäristöön, jossa sitä luonnossa tavataan?
Tiheään rakennetuissa taajamissa ja kaupunkien keskustoissa asuvilla ihmisilläkin on sanojasi siteeraten "erilaisia fyysisiä vammoja ja vakavaa psyykkistä oireilua".
Oletko sitä mieltä, että kaupungeissa pahasti oireillen elävät ihmiset pitäisi ajaa luontoon, jossa ne voisivat saavuttaa jälleen menettämänsä onnellisuuden?
Sikamaista elämää
Tyttäreni asuu pikku, pikku tilalla. 7 hehtaaria. Hän otti kesäksi kaksi pikku possua. Maiden sulattua possut pääsivät ulos. Parinkymmenen aarin vanha perunamaa oli heidän onnelansa. Toiveena oli, että possut kääntäisivät hieman kovettuneen perunamaan. Heinitetty katos oli näiden yö- ja sääsuoja. Kävin itsekin ruokkimassa possuja useampana päivänä kesän aikana.
Ensi lumet koettuaan, joka oli possuille todellinen elämys, he pääsivät sisäsuojaan navettaan. Sisäsikala oli 6 neliömetriä. Betonilattian päällä oli sahanpurupeite + heiniä ja olkia. Paljon kaivettavaa siis. Aterioissa aina paljon purtavaa eli myös raakoja perunoita ja porkkanoita. Sisäsiistiä elämää kesti lokakuulta joulukuun alkuun, jolloin possujen (116 kg ja 135k kg) elämä päättyï.
Helppo arvata, että näiden possujen kinkkuja ei ole tarvinnut markkinoida.
teurastaja
Kukapa sitä onnellinen olisi,kun selvää on, että Wotkini pilkkoo puukolla pieniin paloihin,ja panee rahat liiveihinsä.
Mikä kuva!
Onpas suloinen kuva possusta, saa tunteita pintaan. Rupean kohta kasvissyöjäksi, ainut liha mitä syön, on riistaa.
Siat on kauniita eläimiä!
Ajatella : lauta ja sika
Suomi kääntyi jengoiltaan jostain lautakasasta.
Tämä on paljon kattavampi kysymys. Toivon ja uskon, että pääministeri lausuu näkemyksensä ministerin toimista.
Ei riitä jäävin ministerin tökerö lausuma.
"Votkin sanoo ja lisää,
"Votkin sanoo ja lisää, ettei koskaan ole nähnyt heille saapuvan sianruhoa, jossa olisi esimerkiksi paiseita"
-Aika erikoinen kommentti. Mitä tällä haettiin? Sitäkö, ettei sikoja ehkä sittenkään hoideta huonosti kun ei Wotkinille asti ole tullut paiseista sikaa?
Samat sairaudet kun sialla
Minun sianlihan syönti loppui siihen kun kuulin ett siat ja ihmiset sairastavat samoja tauteja,"Flunssa siirtyy ihmisestä sikaan". Ei varmaan ihan normaalia.
Kepua
Maalaiset - kuten sikafarmarit - äänestävät Kepua. Jo yksin se riittää osoittamaan ettei heillä ole täyttä kykyä ymmärtää eläinten hoidosta annettuja määräyksiä.
Äläpä kiroile
Minä olen asunut opiskeluaikaa lukuunottamatta elämäni maalla, mutta en ole koskaan erehtynyt sellaiseen moraalittomuuteen, että olisin äänestänyt edes kepulta etäisesti haiskahtavaa ehdokasta missään vaaleissa.
Vaikutelmia
Sellainen vaikutelma nimittäin syntyy minulle, että jotkut ihan tosissaan pelkäävät ihan vaan silkkaa avointa keskusteluakin tästä aiheesta. Oma näkemys etukäteen päätetty, eikä sitä mikään pääsköön heilauttelemaan?
Puhutaan vaan!
Jos se kaikki materiaali, jota kyseiset terroristit ovat kuvailleet julkaistaisiin, niin nämä "highlightsit" asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. En väitä, että eläinten kaltoinkohtelu on oikein. En väitä, että kukaan saisi tehdä niin. Ei avoimesti, eikä suljettujen ovien takana.
Väitän kuitenkin, että historia tuntee riittävästi esimerkkejä oman käden oikeudella suoritetuista vääryyden oikaisuista. Yleensä ei hyvää seuraa.
EVR on oikealla asialla, mutta metodit ovat vääriä. On oikeasti hyvä, että eläinten hyvinvoinnista puhutaan. Sen pitäisi olla jokaisen eläimiä omistavan johtoajatus, mitä ikinä hän tekeekin...
Se, mikä minua sieppaa, on toimintatapa. En minäkään saa mennä keskellä yötä esikaupunkialueella toisen autotalliin katsomaan, josko siellä olisi laiton ase, tai pontikkapannu, tai vaikka tietoja viime vuonna tehdystä pimeästä keittiöremontista. Tuntuu vaan, että koska asun maalla, olen vapaata riistaa, eikä kotirauha tai omaisuuden suoja koske minua...
Nimim. kuvaajat kävi, en päässyt nettiin...
Lihateollisuus
Tehostettu lihateollisuus on karmeata eläinten rääkkäystä.
Niin onkin
Pitäisi kuitenkin aina huomioida se, että ilman kuluttajien pyyteitä tuottajat/teollisuus eivät tekisi ensimmäistäkään liikettä. Kuluttaminen -tai siitä pidättäytyminen- ovat valintoja. Ainahan sitä voi itse pyydystää city-kanin ruokapöytään. Kätevää ja kestävää toimintaa. Jos vain taidot riittävät.
ihminen ei tiiä ,mitä sian
ihminen ei tiiä ,mitä sian piässä liikkuu ennenkuin se orressa kiikkuu .näin vilosohvioi jaakko teppo kantaa ottavassa kappaleessa ; mikkosika on nyt mallorcalla. ei nyt ihan liity aiheeseen mutta kumminkin...
Kaksinaamaista
Ensinnäkin, on kaksinaamaista Anttilalta esittää toiveita "onnellisten" possujen lihasta. EU:lta on tapeltu valtavat tuet Suomen maataloudelle. Näillä tuilla on tarkoitushakuisesti haluttu Suomeen suuria yksiköitä ja näiden yksiköiden investointituet on saatu mm. EU:sta. Tietysti suuren osan on maksanut tuottaja itse omasta pussista. Nyt yht'äkkiä käännetäänkin kelkka ja halutaan pienimuotoisesti onnellisia sikoja. Tämä on vastuutonta. Vastuutonta ajatellen niitä tuottajia, jotka ovat investoineet laajennuksiin ja toisaalta vastuutonta kuluttajia kohtaan, jotka on vuosia pakotettu syömään teollista bulkkia ja muuta vaihtoehtoa ei ole edes tarjottu. Näin on myös painettu sian hinta (ja arvostus) alas. Kuinka arvostaa raaka-ainetta, jonka kilohinta pyörii viiden euron molemmin puolin? Naudan hinta taas on pysynyt viime vuodet melko samana, arvostus myös.
Mielestäni hyvästä (pienimuotoisesti ja lähellä tuotetusta) sian lihasta maksaa mielellään kaksi, kolme kertaa enemmän. Ei sianlihan tarvitse olla joka päiväistä bulkkia. Syödään sitten enemmän kasviksia ja vähennetään lihan syöntiä. Tämä on kuitenkin se suunta johon on ennen pitkää pakosta mentävä. Harmi vaan, että maatalousjärjestöt ja lainsäätäjät eivät osaa katsoa pitkälle ja tästä syystä on pilattu sian maine ja siantuottajien mahdollisuus kannatavan elinkeinon harjoittamiseen.
Hinta
Kansa halusi Eu:hin jotta saa "halpaa ruokaa", tehotuotannon hinta on vain tämä. Jo toimintansa alas ajaneen pientilan poikana tiedän tilanteen. TÄTÄ HALUSITTE, MITÄ ENÄÄ TAIVASTELETTE HURSKASTELIJAT!!! pientilat on tapettu, nauttikaa nyt oikein sielunne kyllyydestä tehokkuudesta.
Ei ole muuten terve yhtälö,kun stressaantuneet ihmiset syö stressattua lihaa...
Haaviston Hepahan,
se vanhan kunnon MTK:n bossi viime duuneinaan diilas, Ahon Eskon (kepu) kanssa meidät tänne unioniin. Mut onkos tää sikamainen kohtelukin nyt jotenkin kiinni siitä että täällä pohjoisessa on kovat olosuhteet ja lyhyt kasvukausi? Jyväjemmarillahan on aina liian kuivaa tai märkää, samaaa narisijajengiä taitaa olla koko maaseudun väki. Harmittaa kun ei ole saatu aikaiseksi lähdettyä ihmisten ilmoille ja saa sitten possut tuta. Tukia nostellaan kyllä.
Maatalouden tehotuotanto
Maatalouden tehotuotanto johtuu kuluttajan maksuhaluttomuudesta ja tuottajien, kaupan ja teollisuuden ahneudesta.
Jos on kymmenen possua niillä on nimet ja hoitoon riittää aikaa, jos haluamansa elintason saavuttamiseksi tarvitsee tuhat possua homma luisuu tunteettomaksi teollisuudeksi.
Tosielämä
Oi kun olisin opintotuilla elävä viherhippiäinen, joka ei tiedä oikeasta elämästä mitään. Voisin huolehtia sioista, koska yhteiskunta huolehtisi minusta. Söisin soijaa päivät pitkät, vaikka soijanviljely tuhoaa luontoa...
Maailma on hirveä paikka. Onneksi en ole sika.
Soijaa syövät siat ja
Soijaa syövät siat ja nautakarja verrattomasti ememmän kuin ihmiset. Maailma pelastuisi, jos ihmiset lopettaisivat lihan syönnin ja siirtyisivät syömään soijaa.
WWF:n viherhippiäiset: "Lisää kasvisten syöntiä"
http://www.wwf.fi/ymparisto/metsat/sademetsat/soija.html
No seuraavassa elämässä
No seuraavassa elämässä voit päästä aistimaan elämää sian aisteilla.
Eroa Sorkka-Liisa.
Sorkka-Liisa Anttilan on erottava. Hän valehteli edellisellä Oikeutta eläin-Yhdistyksen paljastusten jälkeen laittavansa asian kuntoon. Kaikki varmasti muistavat, että edellisellä kerralla kehnossa kunnossa olevista sikaloista yksi oli juuri Maa- ja Metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan oma sukusikala. Kuvat olivat tavallista kuluttajaa hätkähdyttäviä.
Sorkka-Liisa ei laittanut sikojen hyvinvointia kuntoon, mutta sensijaan laittoi kulunvalvontaa- ja kaikkea muuta hankaluuksia ihmisten pääsemiseksi sikatiloille tutustumaan.
Sen lisäksi Sorkka-Liisa järjesti rikostutkinnan kotirauhan häirinnästä Oikeutta Eläimille-yhdistystä vastaan, jotka olivat paljastaneet räikeitä eläinrääkkääyksiä tehosikaloissa, joista yksi oli Sirkka-Liisa Anttilan oma sukusikala.
Miksi tuollainen eläinten rääkkäämistä hyväksyvä ministeri voi toimia hallituksessa?
Kuvottava ihminen (kepu)
Sorkka-Liisa on hassu vitsi
Sitten kun kyse on lypsykarjasta niin siitäkin ministeri ottaa ansioita.
Voi voi teitä kaupunkilaisia. Ehkäpä sitä maitoa valmistetaan meijerissä ja liha kasvaa vakuumipakkaukseen itsestään.
pitäisikö¿
opetusministerin erota kun koulukiusaamista esiintyy
Syödään kaikki koirat!
Niin kallis ja turha olento. Vai mitä possusein?
http://www.youtube.com/watch?v=zxmHfGQv2ac
elämä on
Rajat kiinni ja enemmän tilaa eläimille.
Tätä se rajat ylittävä kilpailu on, raha, raha ja raha. Tämä eläinten kohtelu ei ole vain Suomen ongelma, vaan koko Euroopan ja maailman.
Ruoan vienti oman maan ulkopuolelle pitäisi kieltää. Kaikkien tulisi tulla toimeen, mitä oma ympäristö tarjoaa.
Tällä maalla ei ole varaa
Tällä maalla ei ole varaa eläinten parempaan kohteluun ja suunnan pitäisi olla kohti vielä paljon huonompaa jotta saamme hinnan alas.
Väärin otsikoitu
Oikea Helsingin makkarakeisari oli Erkki Salonoja, HK:n sinisen "keksijä".
Fyysisesti Salonojan silloinen yritys (rakennus on jo purettu) sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä nykyisestä Votkinin puulaakista.
Jos makkarakeisareita halutaan verrata rahassa ja maineessa niin Veijo Votkin on vasta pahainen nöösipoika.
http://www.hkscan.com/portal/suomi/hkscan/tiedotearkisto/?id=513
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=722628
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Salonoja
Salonojasta huolimatta
Veijolla on hyvät tuotteet, joita ei myydä leipätiskillä.
Ja kun Hangon sinappia laittaa päälle, tulee hyvä maku suuhun.
Kinkkua taas joulupöytään
Kuten aina ennenkin. Rappiotilojenko takia hallituksen maatalousministerin pitäisi erota? Eihän sosiaali- ja terveysministerinkään eroa ole vaadittu sen takia, että maasta löytyy näitä tai vaikkapa rappioalkoholisteja.
Aikamoista vieraantumista elävästä elämästä osoittaa sikaloiden olojen kauhistelu. Pa*ka ja lemu kuuluvat asiaan. Ammattitaitoa tarvitaan ja kasvattajilla sitä on.
Liian isoksi kasvattaminen on yksi ongelma, jota ei nostettu kohuohjelmassa esiin. Ei siitä tässä sen enempää kuin että sikojen kärsimystä voidaan lyhentää toimittamalla ajoissa teuraaksi. Ja sitten pian popsitaan possua. Hyvin valmistettuna ruokana tietekin.
Tässä hyvä esimerkki
Tässä hyvä esimerkki näiden "aktivistien" toiminnasta.
http://www.ess.fi/?article=262761
Vain rääkättyjä sikoja olemassa
Ei todellakaan ole onnellisia possuja olemassa. On vain rääkättyjä. Jos minä pitäisin koiraani koko ikänsä häkissä, jossa se ei pysty edes kääntymään, niin varmasti saisin syytteen eläinrääkkäyksestä!
mitamitamita?
p.toivonen selvasti yritaa yhdistaa elaimen
Jeesukseen. Ei hyva, taleban hyvin vihainen.
Onnellisia possuja on!
Sianlihakohussa ei ole muistettu että on olemassa onnellisia, pahnoille pääseviä, kesällä ulkoilevia possuja. Niitä kutsutaan luomupossuiksi.
Sirkka-Liisa Anttilan ehdottamat onnelliset siat eivät todellisuudessa tarkoita mitään eivätkä velvoita mihinkään. Samanlaisesta huijauksesta on kyse "onnellisen kanan" munissa. Paketin kylkeen voi hyvin painaa vaikka "fiksun ja filmaattisen" possun lihaa mutta se ei velvoita mihinkään erityiseen tuotanto-olosuhteissa.
Luomussa on sovitut standardit ja niitä valvotaan.
Käsittämätöntä tauhkaa
Toki sikojen ja muidenkin eläimien asiaton kohtelu pitää lopettaa mutta tässä on nyt kyllä puurot ja vellit pahasti sekaisin. Siinä haastatteluohjelmassa toinen niistä tytöistä kertoi oikean laitansa, kun sanoi, että ihan sama mitä muutoksia sikojen kasvatukseen tehdään niin hän ei sianlihaa söisi.
Aivan järjetöntä touhua tuollaisen henkilön olla meuhkaamassa sikojen kasvatusoloista ja vaatimassa muutoksia sikojen kasvatukseen. Sanoisi heti ja suoraan, että hänen mielestään koko sikojen kasvatus ja elinkeino pitää lopettaa.
Sitten ovat nämä tosiaan ilmeisesti pääosin nuoret kaupunkilaiset naiset, jotka kauhistelevat kaikkea eläimiin, niiden kasvattamiseen ja lihantuotantoon liittyvää. Ihan sama, mistä on kyse niin kauhistellaan. Jos ei ole ikinä käynyt maatilalla niin ehkä olisi parempi pitää suunsa kiinni. En ole itse käynyt maatilalla yli kymmeneen vuoteen mutta en myöskään kauhistele sitä, että sika teurastetaan ennen kuin liha päätyy pöytään.
Mikä ihme eläimen tappamisessa kauhistuttaa? Tappavathan eläimetkin toisiaan. Ihmisetkin tappavat toisiaan ja kukaan ei ole vaatimassa esim. sisäministeriä eroamaan. Millä lailla tilanne paranisi, jos Sirkka-Liisa Anttila eroaisi ministerin paikalta?? Laitettaisiin em. Akuliina Saarikoski maatalousministeriksi? Siitä vain ehdolle eduskuntavaaleihin ja ministerin pestiä hakemaan.
Edes yksi kirjoittaja
Edes yksi kirjoittaja huomasi, että sianlihan tuotannossa on olemassa onnellisen possun lihaa. Luomueläimillä on enemmän tilaa, ne voivat ja saavat toteuttaa lajinomaisia käyttäytymistään tonkimalla ja leikkimällä. Perehtykääpä tähän alueeseen enemmän. Toki luomukinkut taitaa olla jo loppuunmyyty.