Keskiviikko 23.7.2014

Myyttinen ”jarru”-kiisseli leviää Suomen armeijan ulkopuolelle?

Luotu: 
11.1.2010 07:47
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva

Ihan tavalliset suomalaiset siviili-ihmiset voivat pian saada syödäkseen varusmiespalveluksesta tuttua, myyttistä "jarrua".

Helsingin Sanomien mukaan puolustusministeriö suunnittelee nimittäin armeijaruokaa valmistavan valtionyhtiön perustamista, joka voisi myydä ruokapalveluja varuskuntien lisäksi valtion virastoille ja osin yksityisille yrityksille.

Näin esimerkiksi intin käyneille tuttu, "jarrulla" vahvistettu jälkiruoka tulisi mahdollisesti tutuksi niillekin, jotka eivät ole armeijaa käyneet. Legendan mukaan armeijan jälkiruokiin laitetaan sukupuoliviettiä hillitsevää ainetta, "jarrua".

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok.) päättänee suunnitelman etenemisestä lähikuukausina.

Pääesikunta hangoittelee uudistusta vastaan, mutta sen antamat perustelut eivät vielä tyydytä puolustusministeriötä.

 

Jaa artikkeli: 

Kommentit

Vieras

Pst. Tämä on sitten virallinen salaisuus, jonka kerron vain näin meidän kesken.

Jarru on todellisuudessa perunajauhoa ja sitä on nimen omaan kiisselissä.

Jarrulla suurustetua kiisseliä syötyään jantteri ei enää jaksa lähteä iltalomille naisten perään juoksemaan vaan uni painaa glugoosihumalan uuvuttaman jäämään omaan punkkaan levyttämään.

Ei siis tarvita mitään salaisia lääkkeitä tai hormooneja halujen hillitsemiseksi. Perunajauho kun on paljon halvempaa ja myös turvallisempaa.

tim

Jarrumies Jyri Häkämies onkin sopiva kiisselin esikuva. Sen verran on tehnyt töppäyksiä hommassa kuin hommassa. Kannattaa nyt vaan keskittyä kiisseli mannekiiniksi ja jättää oikeat työt viisaammille.

Vieras

Jyrkin kuva purkin kyljessä olis varmaan yhtä luotaan työntävä, kuin jonkun äijän kuva turkkilaisen jogurttipurkin kyljessä. Vaan jospa tuosta aukeis Jykille hyvä homma konsulenttina ja jättäis ministerin hommat niille jotka sen osaa.

Hannu Mikael

Ollaanko maanpuolustustakin muuttamassa catering-liiketoiminnaksi?
Tästä aiotusta uudesta armeijan aluevaltauksesta voi nousta meteli, tai ainakin suuri kummastus.
Mielestäni armeijan toiminnan pääpainon tulee säilyä edelleenkin mieluummin maanpuolustuksessa, kuin soppatykeissä, vaikka hyvin tärkeitä ovat nekin.
Tässä suunnitelmassa on inha puuhastelun maku.
Puolustusministeriö on ilmeisesti käyttänyt maksullisten konsulttien palveluja, tai sitten projektikoordinaattoreita riittää omasta takaa.

danielewski

Tämä avaakin yllekirjoittaneen nimimerkin työnantajalle taas uusia mahdollisuuksia kurjistaa työmaaruokailua edelleen. Kait kaupan päälle tulee vielä joku ylikersantti rähjäämään viiden metrin väleistä ja polviasennosta.

Körmy

Meille annettiin Vekaranjärvellä petroolin, eli "kahvin" seassa risiiniöljyä, kun monilla oli vaikeuksia asioida vessassa, jossa oli kymmenen pyttyä vierekkäin. Sen jälkeen pytyistä jopa tapeltiin ja muuta kivaa.

Se kuuluisa petrooli muuten tehtiin kahvivaraston lattialle hajonneista kahvisäkeistä valuneista pavuista. Joukkoon toki lipsahti lakaistessa kaikkea muutakin, mitä varaston lattialla lojui. Olin itse kahvivarastolla töissä toteuttamassa tätä varusmiehen unelmaa vm. 1973.

Häkämies ajanee näitä taloudellisesti erittäin kannattavia käytäntöjä myös siviilin puolelle.

Vieras mies

Tavoitteena on vähentää puolustusvoimien henkilöstän määrää valtion tuottavuusohjelman mukaisesti. Rahallisia säästöjä tuskin tulee. Kyseinen pulju on sitten myöhemmässä vaiheessa helppo yksityistää. Miksi emme samalla vaivalla siirtyisi palkka-armeijaan. Alkaisi valtion tuottavuusohjelma todella tuottaa tulosta.

Vieras

Muistan oman varusmiesaikani miten jotkut tosissaan uskoivat kiisselin sisältävän seksuaalihaluja vähentävää "jarrua" ja jättivät hyvän kiisselin syömättä. Ei se mitään. Jäipä muille enemmän ja ei se kyllä hillinnyt 17-vuotiaan haluja tippaakaan!

Vieras Laurent B

Saksan ja Japanin armeijoilla oli toisessa maailmansodassa kenttäbordellit "lohtunaisineen". Italialla asia lienee ollut kaikkein tyylikkäimmin järjestetty ja anglosakseilla taas vapaan yrittäjätoiminnan mukaisesti alan yrittäjät seurasivat armeijoiden perässä. Köyhä ja puritaaninen Suomi taas turvautui näkkileipä- ja kiisseliratkaisuihin. Tosin yritteliäimmät jermut, kuten Tuntemattoman Rahikainen, totesivat että onhan noita naisia rintaman takana tienteossa, minne kannatti omalla vastuullaan puntata, viltti mukaan pakattuna. Jarrun maine kohosi myyttisiin mittasuhteisiin, ja näemmä elää vieläkin varusmiesperinteessämme.

Herra Kersantti

jarruhan ei ole mitään legendaa, vaan täyttä asiaa. Jo ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisille joukoille syötettiin jarrua, josta tapa levisi Suomenkin armeijaan. Jarruna kiisselissä oli ja on edelleen alumiinisulfidia.

Krisse

koskaan bromia ?
-
Maavoimissa intin käyneet veljet väittävät , että bromia kiisseliin laitettiin . Sensijaan laivaston intissä palvellut veli kertoo ettei heille ainakaan sellaista kiisseliä tarjottu .
-
Kertokaapa josko bromia oltaisiin kiisseleihin laitettu ?
Kiitos !
+

Hannu Mikael

Vanhan ajan armeijassa, jossa juostiinkin, oli sen verran kova fyysinen rasitus, että nuorien sällien mielikuvitus alkoi lentämään sen vuoksi, kun sängyssä ei kiinnostanut mikään muu, kuin nukkuminen.
Nykyiset nörttiytyneet varusmiesikäluokat ovat niin huonokuntoisia, että niitä kiinnostaa vain se, missä on netti?

Krisse

Tuohon suuntaan tulin ajatelleeksi . Onhan bromi toki melkoisen vahvaa ainetta . Joten taisivat veljet kertoa 'sotajuttuja' ja hiukan huijata sisarta . Vaan totta puhuivat siitä 'vanikasta' joka Intin jälkeen tuntui olevan se ainoa ja oikea leipä . Kommentteja lukiessa tulee 'vanikka' esille niin useasti että tältä kohdin , näkkileivän syöminen :)
m.o.t.!
+

Reiska

"Se kuuluisa petrooli muuten tehtiin kahvivaraston lattialle hajonneista kahvisäkeistä valuneista pavuista. Joukkoon toki lipsahti lakaistessa kaikkea muutakin, mitä varaston lattialla lojui. Olin itse kahvivarastolla töissä toteuttamassa tätä varusmiehen unelmaa vm. 1973." Terve vaan Körmy , minä olin siellä -74, tosin en kahvivarastolla. Söin halukkaasti kaikkea mitä siellä tarjottiin mutta tuota petroolia en kyllä voinut juoda se ei maistunut kahville yhtään, mistä pirusta te löysitte niin paljon niitä lattialle rikkoutuneita säkkejä kun sitä parempaa kahvia ei koskaan saanut. Tiijä siitä jarrusta , kyllä se siihen aikaan aina naitatti kun vaan oli mahollisuus. Tuo oli hyvä juttu tuo jarrun myöhästynyt vaikutus vasta ysikymppisillä.

moro

Armeijan ruuista pussihousuaikaan mieleen on jäänyt hernekeitto, ja lihakeitto jossa oli makaroonia.
Hernekeitto oli oikein hyvää ja lihakeittokin kohtuullista, vaikka makarooninpätkät ei kaikkein houkuttelevimmalta tuntunutkaan.
Vanikkaa oli pöydässä ja yksi voinappi.

Kaalilaatikko, joka nykyisin on lempiruokaani- oli armeijan keittiön tuotteena suorastaan hirveätä.
Välillä syötiin sellaistakin erikoisuutta, jota nykyisn ei enää näe missään- nimittäin tillilihaa. Ihan hyvät muistot siitäkin. Kaalikeitto meni alas myös.

Kokonaisuutena sanoen; muistot armeijan ruuista ovat myönteisiä.

Vieras

Olin 20 vuotiaana intissä ja söin puuroni kanssa kohtuuttomia määriä tuota mustaviinimarjalle maistuvaa kiisseliä.
Kun pääsin kahden viikon jälkeen lomille kauniin tyttöystäväni huomaan, olin täysin vakuuttunut, että olin syönyt jotain ainetta joka teki 20 vuotiaasta 80 vuotiaan...

Alokkaiden kyselytunnilla eräs alokas kysyi terveydenhoitajalta, lisätäänkö kiisseliin jarrua. Tähän hoitaja vastasi merkitsevä hymy kasvoillaan: " kysykää tuota asiaa keittäjältä".