Jeulosen työpari, nuorempi konstaapeli Lauri Pitkänen, kuuli vauvan äänet ensin.
- Sitten minäkin kuulin sellaista yhnyttämistä ja pientä yskimistä. Ihmettelimme, kun mitään ei näkynyt missään. Emmehän me harhoja voineet kuulla, kun kumpikin kuuli sen, Jeulonen kertaa Ilta-Sanomien haastattelussa.
Jeulonen ja Pitkänen kuuntelivat ja katselivat ympärilleen minuuttitolkulla. Jeulonen myöntää, että vähällä oli, ettei hän astunut vauvan päälle.
- Jos olisin ottanut yhdenkin askeleen, olisin astunut päälle, Jeulonen kertoo.
Jeulonen kaivoi varovasti lumihankea, ja sieltä vauva paljastui. Hän kantoi kylmettyneen lapsen taloon, jolloin poika alkoi itkeä kovaan ääneen.
Siepatulla lapsella kävi poliisin mukaan olosuhteisiin nähden hyvä tuuri, koska hänet oli peitelty kevyellä pakkaslumella, jolloin hän ei tukehtunut.
Kolmen kuukauden ikäinen poika katosi kotipihalla olleista lastenvaunuista maanantaina Varkaudessa. Poika löytyi läheltä katoamispaikkaa. Tapausta tutkitaan murhan yrityksenä.

Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
Hienosti toimittu!
Tämä osoittaa taas sen, että päätön säntäily paikasta toiseen ei ole missään työssä hyväksi. Pitää olla aikaa hetkeksi pysähtyä kuuntelemaan. Tällä kertaa se tuli osoitettua aivan kirjaimellisesti!
Loistavaa. Siinä on
Loistavaa. Siinä on meriittiä kyseisille poliiseille lopuksi iäkseen.
Herra siunatkoon...
... näitä väkivallan virkamiehiä, joilla on sydämen lisäksi korvat paikallaan.
Kunpa tulisi selvyys, minkälainen ihmisen irvikuva vauvan vei hankeen ja miksi. Tapaus on ahdistanut useita, ja tuntematon mörkö jättäisi asian silleen.