Halonen soitti Moskovaan – lapsikiista esillä

Tapasin keskiviikkona 17.3.2010 presidentti Medvedevin nimittämän Venäjän lasten oikeuksien asiamiehen Pavel Astahovin kolmen Suomessa huostaan otetun venäläisen lapsen asiassa. Kaksi lasta on Jyväskylän sosiaaliviranomaisten toimin hävitetty täysin suomalaiselta isältä Kauko Oraselta tietymättömiin, joka ei ole vanhempaa lasta tavannut kuin muutaman kerran tämän syntymän jälkeen. Lapsi otettiin huostaan venäläiseltä äidltään melko pian synnytyksen jälkeen. Lapsi oli tuolloin riidattomasti vain Venäjän kansalainen, koska isä ei ollut vielä tunnustanut lasta omakseen.
Kolmannessa tapauksessa noin 16 vuotta sitten Sysmän sosiaaliviranomaiset päättivät järjestää pakolla adoption vielä syntymättömälle lapselle. Venäläinen äiti Ludmila Krasovskaja kieltäytyi mutta sen sijaan ottivat lapsen pakolla huostaan melko pian synnytyksen jälkeen. Lahdessa asuva venäläinen äiti Ludmila Krasovskaja, jolla nyt on myös Suomen kansalaisuus, saa tavata Kuusamossa asuvaa olevaa poikaansa vain noin kolme-neljä kertaa vuodessa ja kolme-neljä tuntia kerrallaan ja vain vartijan läsnä ollessa. Poika on eristetty täysin ympäristöstään. Hänelle ei ole luotu venäläistä identiteettiä. Kaikissa kolmessa tapauksessa on kyse julmasta lapsen ryöstöstä vanhemmiltaan.

Ulkomaalaisten lasten huostaan otoissa on törkeä virhe, kun asioita ei käsitellä ulkomaalaislain mukaan, joka sallisi vain ulkomaalaisen säilöön oton ja poliisin toimesta, ja joka kolmantena päivänä tulisi viedä käräjäoikeuden päätettäväksi. Sen sijaan asia käsitelllään hallinto-oikeudessa, joka on väärin.

Lasten huostaan otoista on tullut Suomessa liiketoimi. Vuonna 2001, jolloin selvittelin asiaa, niin mm Lausteen perhekuntoutuskeskus Turussa veloitti 2000mk per lapsi per vrk eli noin 350€ per vrk. Lausteella on noin 100 paikkaa ja on siis melkoinen liiketoimi. Korruptiosta todistaa se, että laitoksen johtajattarena on valtiotieteen maisteri Anneli Alho, joka on samaan aikaan Turun hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen eli tuomari päättämässä huostaan otoista eli järjestää uutta tavaraa laitoksiin.

Pavel Astahov piti runsaan puolen tunnin tiedotustilaisuuden ja kertoi Turun tapauksen yksityiskohdista. Paikalla ei ollut enää kuin Venäjän TV:n edustajat ja yksi toimittaja ja valokuvaaja Turun Sanomista. YLE:N TV ryhmä oli poistunut paikalta kyllästyttyään odotukseen. Astahov antoi hyvän oppitunnin lasten asioissa. Turun sosiaaliviranomaiset eivät olleet tavanneet lasta ja perhettä eivätkä käyynet kotona ennen huostaan ottoa kuin vasta Astahovin kanssa. Huostaan otto oli tehty papereiden perusteella. Astahov toivoi, että tapauksesta tulisi ennakkotapaus kuinka asioita tulisi hoitaa, ja jotta niitä ei tarvitsisi enää viedä korkeimmalle poliittiselle tasolle Suomen ja Venäjän välillä. Pojan passi oli vanhentumassa ja Astahov lupasi uuden, joka tulisi antaa hänelle juhlallisessa tilaisuudessa, ja jotta hänelle jäisi kokemus siitä, että Venäjä seisoo hänen tukenaan ja turvanaan.

Uutisissa on nyt kerrottu, että asia tulisi esille Halosen ja Putinin tapaamisessa Pietarissa maanantaina 22.32010.

Jali Raita, diplomi-insinööri
Somerolla 21.3.2010

Olin fyysisesti paikalia istunnossa ja tein muistiinpanoja. Oli alun perin selvää, että juttu oli poliittinen ja että Rimma Salosen tuli hävitä. Käsillä oli provokatorinen menettely, jonka yksi tarkoitus oli mustata venäläistä osapuolta. Tämän todistaa pojan tuonnille Venäjältä annettu julkisuus ja kirjoitusten tyyli. Istunnossa, joka oli yhtä farssia, syyttäjä solvasi Venäjän oikeuslaitosta,vaikka se ei ollut jutussa syytteessä ja osallinenkaan. Juttuun eli Anton-pojan tuontiin Venäjältä oli sekaantunut Halonen, Vanhanen, Stubb ja joukko muita korkeita diplomaattejamme. Rimma Salosen tuli saada rangaistus, jotta Anton-pojan tuominen Suomeen lakien vastaisesti olisi ainakin moraalisesti oikein. ”Pahan valtakunnasta rautaesiripun” takaa pelastettiin viaton lapsi ja tämän isä. Lehdissä on ollut maininta, että kun isä ja poika olivat konsulaattimme suojissa Pietarissa, niin isä olisi kertonut etteivät hengissä jää Venäjälle. Jos näin on sanottu, niin isä on uhannut viranomaisiamme tavalla, jolle löytyy rikosnimike mm kansainvälisestä panttivankisopimuksesta.

Muutama tosiseikka.
Rimman ollessa raskaana Paavo Salonen vaati aborttia, ja hän ei uskonut lapsen olevan hänen. Anton pojan syntyessä Suomessa, poika sai vain Venäjän kansalaisuuden äitinsä kansalaisuuden mukaan. Paavo Salonen tunnusti lapsen vasta myöhemmin, jolloin poika sai myös Suomen kansalaisuuden.

Väitetty Rimman käynnistämä Venäjän kansalaisuuden hakeminen Venäjällä on tarkoittanut vain Suomessa syntyneen oikeustosiseikan rekisteröimistä Venäjällä. Anton-pojalla on ollut Suomen perustuslain ja siinä tunnustettujen ihmisoikeuksien nojalla oikeus mennä/palata kotimaahansa Venäjälle. Hän ei tarvitse siihen kenenkään mm isänsä lupaa. Se on hänen peruuttamaton oikeutensa. Rimma Salonen on voinurt rikkoa ainoastaan isän ns tapaamisoikeutta. Jokainen ymmärtää, vaan ei Tampereen käräjäoikeus, ettei Rimma Salonen ole voinut ryöstää omaa lastaan ja riistää tämän vapautta, koska poika on jo Suomen oikeuden päätöksellä tuomittu asumaan hänen luonaan. Isällä oli vain tapaamisoikeus, tosin yhteishuoltajana.
Kaksi suullista todistajaa todisti, että Rimma Salosen lähtiessä Venäjälle hänellä oli tarkoitus palata takaisin Suomeen. Todistajia ei syytetty tai tuomittu väärästä valasta.
Anton-pojalle olisi pitänyt viran puolesta määrätä oma juridinen avustaja. Lakimies Heikki Lampela kertoi minulle istunnon väliajalla, että hän oli sopinut käräjätuomarin kanssa, ettei hän tällaista vaadi. Mitään tällaista sopimista ei voida tehdä istunnon ulkopuolella. Nyt Anton-poikaa edusti isän asianajaja, joka oli äidille vastapuoli. Poika ei edes tiedä käyneensä oikeutta omaa äitiään vastaan. Tämä on törkeä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin loukkaus. Isän asianajajaa voidaan väittää esteelliseksi, sillä hän oli Anton-pojan Suomeen tuoneen konsulin entinen puoliso ja yhtiökumppani. Hänellä oli siis oma erityinen intressi asiassa.

Jutussa moitittiin Venäjää, ettei tämä ole liittynyt Haagin kansainväliseen lapsikaappausopimukseen. Suomeen liittyminen tähän sopimukseen on fuskausta ja prosessi on mennyt perustuslakia rikkoen. Silloinen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari allekirjoitti sopimukseen liittymisen, johon hänellä ei ollut oikeutta. Vain eduskunta voi hyväksyä tähän sopimukseen liittymisen. Eduskunta ei ole edes koskaan keskustellut ko sopimuksesta. Käsillä on huijaus. Oikeusministeri Tuija Brax tuntee tämän.

Jali Raita, diplomi-insinööri, Somerolla 22.1.2010