- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
TAT:n Kari Väänäsen työelämään valmistava opetus voitaisiin aloittaa jo ala-asteella.
Taloudellinen tiedotustoimisto haluaisi koulujen ja yritysten tekevän yhteistyötä nykyistä enemmän ja koulujen valmistavan oppilaita työelämään jo yläasteelta lähtien.
Uuden Suomen haastattelema TAT-ryhmän toimitusjohtaja Kari Väisänen vaatii, että nuorten mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään pitää lisätä. Hän muistuttaa yrityksiä, että osaava työvoima ei tulevaisuudessa putoa taivaasta.
Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) on asettanut työryhmän suunnittelemaan opetussuunnitelman uudistusta. Väisänen kehottaa työryhmää miettimään, mitä voitaisiin tehdä toisin, jotta työelämään pääsy ja siellä pärjääminen helpottuisi.
- Tarvittaisiinko enemmän elämään valmistavia oppiaineita? Pitäisikö opettaa asioita, jotka liittyvät elämänhallintaan, kommunikaatioon ja työelämässä vaadittaviin taitoihin, Väisänen pohtii.
Viime joulukuussa taloudellinen tiedotustoimisto teki aiheesta kyselyn. Tutkimuksesta selvisi, että nuoret toivovat koulussa opetettavan enemmän juuri elämänhallinta- ja kommunikaatiotaitoja.
Myös yritysten tulisi Väisäsen mukaan olla yhteistyössä koulujen kanssa tarjoamalla harjoittelupaikkoja. Tästä hyötyisivät sekä yritykset että opiskelijat.
- Yritysten pitäisi tarjota harjoittelupaikkoja ja yhteiskunnan pitäisi tukea niitä lainsäädännöllä. Näin opittaisiin, mitä yrityselämä on ja mitä siellä vaaditaan.
- Yritykset pelkäävät lainsäädännöllisistä syistä työllistää nuoria. Nuorten pitäisi saada työkokemuksia jo varhaisessa vaiheessa. Kun nuoret eivät saa kaivattuja työkokemuksia, seuraa lyhyitä työuria ja sillä on myös vaikutus nuoren itsetuntoon.
Väisänen uskoo, että mitä nuorempana työelämän vaatimia taitoja opetetaan, sitä enemmän siitä on hyötyä. TAT on järjestänyt ala-asteikäisille tekniikan museoon Yrityskylän, jossa oppilaat pääsevät kokeilemaan mitä yrittäminen ja yhteiskunnassa eläminen on.
– Nuorille opetetaan muutama tunti koulussa, ja sen jälkeen he menevät opettajan johdolla sinne harjoittelemaan mitä on työnteko, mitä tehdään yrityksissä, mitä yrittäminen on ja yhteiskunnassa tehdään yleensä. Se varmaan riippuu nuorista, mutta näyttäisi siltä, että mitä aikaisemmin tällainen aloitetaan, sen parempi, Väisänen sanoo.
Kommentit
Enemmän alistamista ja
Enemmän alistamista ja nöyryytystä kouluun - takaisin 30-luvulle, jonne työelämäkin on palannut.
Kysynpä vaan.
Haluaisin kyllä tietää missä olet töissä?
Joko taas
Taas kehitetään uutta mantraa yksinkertaisesta asiasta.
Koulussa riittää,kun siellä saadaan oppimaan ja opetetaan;lukemaan,kirjoittamaan,esittämään asiansa suullisesti,laskemaan,käytöstavat,ahkeruutta ja täsmällisyyttä sekä yksi vieraskieli hyvin.
Nämä olivat itsestäänslvyyksiä aikoinaan.Nyt ne ovat peittyneet kaikenlaisen hössötyksen alle ja unohtuneet.
Uutta?
Ei. Ei mitään uutta. Koulun tulisi pysyä lestissään, ja opettaa perustaitoja. Ja sitten maailma ottaa nuoria vastaan.
Hohhoijjaa
Kyllä se niin on että nämä vapaakasvatusta suosivat viherpiiperöt voivat vaan katsoa peiliin ja korjata nyt oman satonsa. Ei ole mikään ihme ettei nuoret pärjää työelämässä kun mamman pikku talttahampaille ei ole opetettu minkäänlaisia elämän perusrealiteettejä.
Suurimmat ongelmat nuorten "pärjäämisessä" aiheutuu siitä ettei yksinkertaisesti osata ottaa käskyjä vastaan ja työskennellä työpaikan sääntöjen mukaisesti.
Töihin ajoissa saapuminen (tai ylipäänsä paikalle ilmaantuminen), aktiivisuus, työteho jne tuntuvat olevan nykynuorelle aivan käsittämättömiä asioita.
Huvittavaa
Tarvitaan selvästi lisää pakko Ruotsia
pakko Ruotsia
"Tarvitaan selvästi lisää pakko Ruotsia"
Pakkosuomellekin olisi näköjään tilausta.
Miten sait noin monta virhettä mahtumaan noin lyheeseen
lauseeseen!
Ruotsi = maa
ruotsi = kieli
tsiisus! Suosittelen tietokoneen sijaan Billnäsin työkaluja!
Niin totta tämä. Itseäni
Niin totta tämä. Itseäni koskettaa. Ei pitempiä duuneja, ja nyt kun ok jossa voi olla pitempää on kiikissä että miten nää on niin kuivia ja totisia tyyppejä.
Hyvä malli ongelmasta.
Olisi hyvä jos kouluissa opetettaisiin enemmän itsensä ilmaisun taitoja. Niitä tarvitaan työelämässä suullisena sekä kirjallisena.
Työnantajien vaatimukset
Työnantajan ihannehan olisi - totta kai - että uuden työntekijän voisi laittaa tekemään laskutettavaa työtä itsenäisesti sadan prosentin laskutusasteella ilman minkäänlaista työhön perehdyttämistä tai ohjausta.
Liikaa asiaa liian nopeasti
Miksi jo ala-asteelle täytyy väkisin tunkea fysiikkaa ja kemiaa sun muuta. Annetaan pienille lapsille liikaa yhdellä kertaa oppimista ja sitten ei opita enää mitään kunnolla.
Mutta kun ei niin ei! Kyllähän ala-asteella tulee jo tietää E=mc2 ja alkuaineiden kemialliset kaavat. Lisäksi tarvii osata englannin lisäksi joku kolmas kieli täydellisesti. Ja tietenkin tietokoneella on osattava ohjelmoida, eihän elämässä muuten pärjää. Ja urheilutunneilla pitää ottaa hiukan "lisäaineita" että kasvaa ja tulee voimakkaaksi.
Eli ensin olisi opetettava PERUSASIAT; luku-, kirjoitus- ja laskutaito kunnolla ja vasta sitten lisätä noita muita aineita. Ja samalla voitaisiin opettaa miten opitut asiat sovelletaan käytäntöön.
Opetusministeriön työryhmä
Opetusministeriön työryhmä on todistettavasti kiinnostunut vain pakko-ruotsin suojelusta.
pyörää keksitään uudelleen
Ennen muinoin mukuloilla oli kansakoulusta perunannostolomat eli työnteko oli itsestäänselvyys. Vielä 70-luvulla suurin osa ikäluokasta kävi joko kansalaiskoulun tai peruskoulun ja siirtyi sen jälkeen työelämään. Enää ei sellaisia työpaikkoja ole, jonne pääsisi suoraan peruskoulusta. Itse asiassa valtiovallan pyrkimyksenä on, että kaikki kävisivät vähintään keskiasteen. Ongelma on vain siinä, että nuoret ovat parikymppisiä ennen kuin heillä on mitään kontaktia työelämään. Työelämä eroaa koulunkäynnistä yhdessä merkittävässä asiassa: työelämässä on eri ikäisiä ihmisiä. Työelämässä siis toimitaan eri säännöillä kuin nuorisoporukoissa.
Onko valtiovallan ajatus, että nuoret vetäisivät kouluputken mahdollisimman nopeasti läpi, sittenkään hyvä. Silloinhan nuori on vain ikäistensä seurassa kolmevuotiaasta 25-vuotiaaksi saakka. Kun hän siirtyy työelämään, on siellä aivan eri säännöt ja käyttäytymismallit kuin koulussa/opiskelijamaailmassa. Mutta ehkäpä nuo viisaat tietävät, mitä tekevät.
"Ennen muinoin mukuloilla
"Ennen muinoin mukuloilla oli kansakoulusta perunannostolomat eli työnteko oli itsestäänselvyys."
Tuossa se ongelman ydin onkin, nykyään ei alaikäinen helpolla pääse kesätöihin vaikka haluaisikin. Syynä ovat kaikenlaiset suojeludirektiivit, jotka on kasattu työnantajan niskaan.
Parhaiten työelämään tutustuu töitä tekemällä eikä missään "Jippii, tehdään töitä"-kurssilla.
Mitä kouluissa opetetaan ja mitä ei
Itse olen huuli pyöreänä katsellut, kun lapsilleni opetetaan kouluissa viherpiiperöhömppää.
Itse en ole ikinä tarvinnut työelämässä minulle koulussa 70-luvulla opetettuja kotkotuksia, kuten että neuvostoliitto on ystävämme ja peloteltiin ydinsodalla.
Nyt lapsille opetetaan koulussa, että monikulttuurisuus on ystävämme ja pelotellaan ilmastonmuutoksella.
Kaiken maailman hiipparit ovat päässeet tunkemaan opetussuunnitelmat täyteen oman ideologiansa kyllästämää hömppää.
Josko niille lapsille voisi opettaa vaikka luonnontieteitä eikä mitään vekkihameisen humanistin keksimiä höpötyksiä.
Koulun pitäisi valmentaa elämää ja jatko-opiskelua varten, eikä olla minkään viherpiiperöiden ja humanistien ideologian propagandamylly.
Perusasiat kuntoon
Valitettavasti tämän päivän peruskoulun ja toisen asteen nuoret ovat tuuliajolla yhdessä päättäjien kanssa. Toivotan kaikki päättäjät ja toimikuntien jäsenet lämpimästi tervetulleeksi vuodeksi kouluun opettajaksi ja kohtaamaan arkitodellisuus. Veikkaan, että aika monella pää ei nykymenoa kestäisi.
Molempia yhdistävä käsite on kasvava välinpitämättömyys. Kouluissa on yhä kasvavassa määrin vallalla "tullaan, ollaan, viihdytään, mennään" -mentaliteetti. Oppimisen perustaidot ovat hukassa yhä useammalta - alkaen oppimisvälineistä, ajoissa kouluun tulemisesta tai poissaolojen selvittämisestä. Päättäjillä yleinen ratkaisu ongelmakohtiin tuntuu olevan vain ja ainoastaan opetussuunnitelman muuttaminen - ja yleensä sen seurauksena sisällöt vain laajenee entisestään. Ei jakseta tai osata kohdata tämän päivän yhteiskunnan todellisia ongelmia, jotka valitettavasti kantautuvat koulun ovesta sisään opettajien silmille. Jospa tällä kertaa uskallettasiin kunnolla karsia OPSia ja palata perusasioiden pariin - niin peruskoulussa kuin lukiossa.
LIsää pakkoruotsia
Lisää pakkoruotsia vaan!
Sillä paranee kaikki, lisää keppiä vaan! =)
Sinäkin voisit saada töitä Ruotsista, jos osaisit ruotsia
nyt vain makoilet siellä ja syleskelet kattoon
Uskonto pois
Uskonto pois, tilalle realismia.
Kuviksen, musiikin ja teknisen työn tunnit puoleen, tilalle jotain relevanttia ja enemmän liikuntaa.
Ruotsi vapaaehtoiseksi, mutta pakollisella kielellä korvattava.
Noilla alkuun.
ps. Uskonnon tilalla näkisin paljon mielummin filosofiaa: Parempi kysyvä nuori kuin satuolentoihin sokeasti uskova.
pps. Silloin kun olin lukiossa esmes CVn kirjoittaminen käytiin läpi yhdellä englannin(!) tunnilla, eli kyllä: Käytäntöä myös kouluihin - Äidinkieleen voisi hyvin ottaa esim. työnhaun opetussuunnitelmaan.
Kisällistä mestariksi vain ja ainoastaan
Minusta piti tulla insinööri, vaikka isä ihannoi sotilasuraa. Itse halusin kuitenkin "jumppamaikaksi", koska jumpalle oli suositukset. No, insinööriharjoitteluksi tarvittiin 2v konepajatyötä. Näin ensimmäiseksi "ammattikseni" tuli viilarin lekari, työkaluhioja, hitsari ja pumppuasentaja. Samalla opetin nuorempia voimistelijoita tekemään rekillä kipin, piipelin ja merimiesvoltin.Ei minusta sitten tullut insinööriä tai jumppamaikkaa. Kaupalliseen koulutukseen jälkeen pääsin erääseen kansaiväliseen yritykseen. Sen yrityksen hienous oli siinä, että teit töitä ja etenit kurssilta kurssille kokemuksesi karttuessa. Se " työkoulutus" kesti kymmenen vuotta. Tunsin sen jälkeen, että voisin olla jopa mestari siinä työssä.Uusia työkokemuksia tämän jälkeen karttui lähes itse haluamiseni mukaisesti. Kuitenkin arikelämässäni nuo alkuperäiset halut insinööriksi, arvot ja osaamiset ovat olleet äärimmäisen tärkeitä. Ei ole tarvinnut kutsua putkifirmaa, poranterän terottajaa tai sähköasentajaa arkipäiväisiin juttuihin.Tämä perusoppi 16-18 v. teki sen, että mikään kädentyö sen jälkeen ei ole ollut mahdotonta.
Mitä tämäkin polku tarkoittaa: työ ei ole paperia, työ ei ole hyvää CV:tä, työ ei ole hyvää ulkonäköä tai kiiltonahkakenkiä, työ ei ole vain kielitaitoa. Työ ei ole titteliä tai tohtorin arvoa. Työhön pitää kasvaa kirvesmiehestä aivokirurgiksi tekemisen ja kisälli-mestari polun kautta.
Tollo 60-luvulta
Voinko haastaa entiset kouluni käräjille, kun minulle ei annettu opetusta työnteosta, töissä olemisesta eikä ylipäätänsä itsensä elättämisestä. Kotoani saamieni oppien ja omakohtaisten kokemusten kautta olin työelämässä reilut 36 vuotta, siinä sivussa joitakin sivuhommia tehden ja leipää perheelle tuoden.
Vähän kyrsii!
Perinteinen tervehdykseni: Tervetuloa nössöyden valtakuntaan.
Oppiaineista oppiaineiden välisyyteen
Oppiaineet eivät yksinään riitä tuottamaan valmiuksia, joissa eri taitojen yhdistely ja yhteistoiminta on keskiössä.
On suorastaan ihme, että peruskoulussa ei opeteta valmiuksia, joita edellytetään työelämässä. Koulun "oppiaineistuminen" on yksi esimerkki siitä, miten vieraantunut peruskoulun malli on työelämästä. Ei kaupan kassakaan vaihda liikunnan, matematiikan, äidinkielen tai vieraiden kielen välillä, tai vaikkapa kuullun ymmärtämisen, suullisen ja kirjallisen ilmaisun välillä, vaan kaikkia taitoja tarvitaan yhtä aikaa.
Ongelma poistunee vähitellen, kun opettajankoulutuksessa luovutaan ylenmääräisestä oppiainekeskeisyydestään. Koululaisilla voisi yhtä hyvin olla projekteja, joita työstettäsiin eri tunneilla. Esimerkkejä tällaisista luovista oppiaineyhdistelmistä voisivat olla
biologia + kotitalous + kemia
matematiikka + fysiikka + liikunta + terveystieto
äidinkielinen + vieraskielinen kirjallisuus + tietoteknikka
Yhdistelmiä on melko helppo keksiä, kun vain ottaa tapauksia elävästä elämästä, tai, yrityselämästä.
Tällainen pedagogisen paradigman muutos vaatii muuttumista opettajakoulutukselta, lainsäädännöltä, kunnalta, yrityselämältä, kouluilta, järjestöiltä, jne.
Valuvikaa kuvaa mm. se, että lainsäädännön, opettajakoulutuksen ja peruskoulutusen pyhä kolmio on perustettu oppiaineellisuuden varaan, ilman, että vaivauduttaisiin määrittelemään välttämättömiä oppiaineiden keskenäisiä yhtymäkohtia.
kielissä on eroa. esim ranskaa ei kukaan opi virheettömästi
koskaan kirjoittamaan. Maassa järjestetään kirjoituskilpailuja, kuka osaa kirjoittaa virheettömämmin.
(Siis kaikki kirjoittavat väärin).
(Idiottimainen kieli, jos sen kirjoittaminenkin on noin vaikeata! Tyhmä kieli = tyhmä kansa)
Ei oppi ojaan kaada ! Vai kaataako ?
Ottakaa oppia somalien koululaitoksesta. He ovat haluttua työvoimaa. Kävelevät suomalaisten yli mennen tullen. Heitä työnantajat ja valtiovalta haluavat. Kääntykää tässä asiassa Astridin puoleen.
Koulu on liian koulumainen
Juttu on aiheellinen , monelta työnantajalta kuulee saman tarinan, nuoret eivät osaa tarttua työhön eivätkä tulla ajoissa paikalle jne. Kuulostaa helpolta ratkaisulta 'palata vanhaan systeemiin' .. mutta harvalla on kotona enää navettaa, viljelymaata, koneita ja laitteita kuten oli ennen, ja niiden parissahan työhön tarttuminen opittiin. Ja työ opitaan tosiaan työssä , kannatan usjussia (7.5. 19.22).
Mikä sitten on vikana .. ? Meillä on hyvä koululaitos, oppikirjat ja -materiaalit on (oman kokemukseni kahden lapseni kanssa) virikkeellisiä ja monipuolisia, paljon parempia kuin 1960-luvulla .
En halua loukata ketään, mutta oma käsitykseni (olen amk-opettaja) on se että koulumme on kertakaikkiaan liian koulumainen. Opettajiksi valikoituu tyyppejä, jotka pärjäsivät hyvin koulussa, ja he suhtautuvat kouluun yksiselitteisen positiivisesti, ja olettavat myös lasten ja opiskelijoiden tekevän niin. Oma vanhempi poikani, tekevä ja kokeileva, ei teoriasta ja 'oikeista vastauksista' motivoituva tyyppi, on lähes nitistetty tässä systeemissä.
Lisäksi suurin osa opettajista kaikilla kouluasteilla samaistuu koululaitokseen ja opettajakuntaan, harvat (heitäkin on) elävään elämään tai työelämään. Ammatillisina opettajinakin on paljon ihmisiä jotka eivät ole oikeita töitä' tehneet kuuna päivänä.
Opsin mukailtava yhteiskunnan kehitystä
Peruskoulun opetussuunnitelman perusteissa korostetaan selkeästi luku-, kirjoitus- ja matemaattisten perustaitojen hallintaa, samoin kuin yksilön luontaisten kykyjen ja kiinnostuksenkohteiden tukemista sekä sosiaalisten taitojen kehityksen tärkeyttä. On paljon opettajasta kiinni, miten keskustelukulttuuria harjoitellaan yhdessä ja pienryhmissä, joissa tärkeä ulottuvuus on oppia kuuntelemaan toista. Nykyisenkaltaisessa monikulttuurisessa yhteiskunnassa nämä kyvyt ovat välttämätömiä.
Jos tällaiseen toimintaan ei ole mahdollisuuksia kotona, yksi hyvä vaihtoehto on koulu. Miksi tällaisia taitoja ei opita kotona, voitaisiin tietysti kysyä lapsen vanhemmilta. Kasvatusvastuuta on ennenkin siirretty kotoa kouluille, mikä on surullista, mutta valitettavan välttämätöntä.
On toisaalta harmillista, että TAT-ryhmä puhuu yrityksistä tulevaisuuden työpaikkana - eikö muualla tehdä työtä, kuin yrityksissä?
ei mennä merta edemmäksi
Mitä opettajat edellä sitä oppilaat perässä.Jatkuvaa valitusta työn rankkuudesta,suurista oppilasmääristä,pienistä palkoista,ali-arvostuksesta jne...Opettajat näyttävät esimerkkiä mitä on työnteko.Onneksi lapset pääsevät kesälomalle ja ehkä kesätöihin oppimaan työkulttuuria.Opettetajat voitaisiin lomauttaa kesän ajaksi niin saataisiin heillekin kaipaamaansa arvostusta.
Juu lomautuksiin vaan marraskuussa
Tuli juuri alueuutisissa aamulla, että opettajien lomautus aiheuttaa opintojen vaikeutumista jossain, kun tarvitaan peräti kahden viikon lomautusjakso. Niin, eihän se tietenkään voi olla kesälomien aikaan, kun kuulutaan sentäs liittoonkin.
Ja pitää latautua raskasta syksyä varten. Niinpä.
Ennen kakarana kun tuli joutilasta aikaa sisällä, otettiin usein tietosanakirja ja selattiin sieltä kullanarvoisia käytännön tietoja satunnaisilta elämän aloilta. Ja suorastaan ahmittiin kiinnostavia asioita. Nyt takkupäät painelevat joko heti nettiin tai alkavat räiskiä jotain helekatan rastalettiä hengiltä. Monta tuntia. Ja tiedon haku on jonkin hakusanan avulla surfailua. Siinä vaan jäädään huomaamatta hyvin kapealle alueelle. Sitten mennään asumaan yksin jollekin opiskelupaikkakunnalle, ja kaikki käytännön asiat ovat todella hukassa vielä kolmikymppisenä. Kiitos todella asiantuntijoiden kehittelemä koulujärjestelmä tästä idioottisukupolvesta.