- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
Mikko Porvali pääsi Äänislinnan Tiedustelijainkoulun jäljille isoisänsä säilyttämän koulun koulutusohjelman avulla. Isoisä Antti Porvali heijastuu kankaalle Mikko Porvalin kirjan julkistamistilaisuudessa.
Faktakulma
-Neuvostoliittolaisten sotavankien joukosta valittujen vakoojien eli salaisten asiamiesten koulutuksesta vastasi päämajan alainen Äänislinnan Tiedustelijainkoulu, niin sanottu Osasto Raski.
-Sodan aikana siellä koulutettuja sotavankeja lähetettiin vakoilutehtäviin arviolta toistasataa.
-Kouluttajat olivat suomalaisia upseereita, joista lähes kaikki osasivat venäjää. Lisäksi kouluttajien joukossa oli monia eri alojen tiedemiehiä. Mukana oli muun muassa myöhemmin mainetta niittänyt arkkitehti Aarne Ervi. Hän on suunnitellut esimerkiksi Helsingin yliopiston Porthanian, Töölön kirjaston, Turun yliopiston päärakennuksen ja Tapiolan keskustan.
STT
Suomen ei ollut vaikea löytää jatkosodan vankileireiltään venäläisvankeja, jotka olivat valmiita vakoilemaan puna-armeijan asuissa Neuvostoliittoa vastaan, arvioi tutkimuksistaan kirjan julkaissut poliisin rikostutkija Mikko Porvali Uudelle Suomelle. Toisaalta näiden vakoojien Suomelle tuoman hyödyn määrä on myös kyseenalainen.
Suomi lähetti yli sata kouluttamaansa vakoojaa rintaman taakse puna-armeijan upseereiksi puettuina. Näin tehdessään Suomi syyllistyi sodankäyntirikkomukseen, kuten aiemmin tänään kerrottiin.
Venäläisvankien halukkuuteen oli syynä sekä katkeruus neuvostohallintoa kohtaan että Suomen karut vankileirit.
-Sotavankileirien olosuhteet olivat sellaiset ja kuolleisuus niin kova, että jo sieltä pois pääseminen toimi kannustimena. Ja koulutuksen jälkeenhän nämä asiamiehet tiputettiin laskuvarjoilla suoraan kotimaahansa, Porvali kuvailee Uudelle Suomelle.
Kotirintamalle päästyään monet unohtivatkin Suomelle, tosin venäjäksi, vannomansa sotilasvalan, ja lähtivät etsiytymään kotiin - jos eivät jääneet saman tien kiinni.
-Totuus lienee se, että valtaosa heistä jäi kiinni, lopetti tehtävänsä tai ilmoittautui vapaaehtoisesti Neuvostoliiton tiedustelulle, Porvali sanoo.
Hän epäilee näin käyneen vähintään kahdeksallekymmenelle noin 150-200 lähetetystä vakoojasta. Motivaatiota lienee vähentänyt myös se, että asiamiehille annetut tehtävät olivat Porvalin mukaan usein utopistisia. Käytännössä toiminta tuotti hyvin vähän "kovaa sotatietoa", Porvali arvioi.
Kyseessä on pelkkä arvio, sillä venäläisten koulutuksesta vastanneen Äänislinnan Tiedustelijainkoulun toiminnasta säilyneiden asiakirjojen avulla ei voida todistaa minkäänlaista Suomen saamaa hyötyä. Porvali sai muutoin tuhottuja asiakirjoja käsiinsä Äänislinnan yksikössä opettajana toimineen isoisänsä kautta, ja ne koskevat lähinnä koulutusta, eivät vakoilun tuloksia.
Porvali uskoo Suomen kuitenkin saaneen tätä kautta jonkin verran hyödyllistä tietoa. Saavutuksiin kuuluivat ilmeisesti muun muassa Arkangelin sukellussataman sijainnin selvittäminen ja Vologdan-Arkangelin junaradan lastien tarkkailu.
-Asiakirjojen perusteella hyötyä ei ollut, mutta toiminta jatkui pitkään. Olisiko valtio jatkanut sitä, jos mitään hyötyä ei olisi ollut?
Asiamiestoiminta pidettiin luonnollisesti salassa sota-aikana, mutta sodan jälkeenkin Äänislinnan yksiköstä vaiettiin mahdollisesti sodankäyntirikkomuksen ja Saksan kanssa tehdyn yhteistyön vuoksi. Porvalin mukaan salassapitoon lienee vaikuttanut myös yksikön slaavilaisuus.
Hänen mukaansa sodan jälkeiseen poliittiseen tilanteeseen ei olisi sopinut paljastus Suomen armeijan osastosta, jossa "soitettiin balalaikkaa ja tanssittiin ripaskaa".
-Opetus tapahtui venäjäksi, ja yksikössä oli myös käytössä Venäjän ohjesääntö. Tavat piti säilyttää, Porvali selittää.
Porvali uskoo, että yksiköstä tiedettiin korkeimmassa sotilasjohdossa ja kenties myös poliittista johtoa myöten. Hänen mukaansa Suomi rikkoi Haagin sopimusta pukiessaan vakoilijoille vihollisen asepuvut, mutta niin tekivät monet muutkin valtiot.
-Tämä on sodankäyntirikkomus, mutta ei kauheimmasta päästä.
Mikko Porvalin kirja Vakoojakoulu (Atena) julkistettiin tänään.
Faktakulma
-Neuvostoliittolaisten sotavankien joukosta valittujen vakoojien eli salaisten asiamiesten koulutuksesta vastasi päämajan alainen Äänislinnan Tiedustelijainkoulu, niin sanottu Osasto Raski.
-Sodan aikana siellä koulutettuja sotavankeja lähetettiin vakoilutehtäviin arviolta toistasataa.
-Kouluttajat olivat suomalaisia upseereita, joista lähes kaikki osasivat venäjää. Lisäksi kouluttajien joukossa oli monia eri alojen tiedemiehiä. Mukana oli muun muassa myöhemmin mainetta niittänyt arkkitehti Aarne Ervi. Hän on suunnitellut esimerkiksi Helsingin yliopiston Porthanian, Töölön kirjaston, Turun yliopiston päärakennuksen ja Tapiolan keskustan.
STT
Kommentit
Niin, vastapuolellahan ei
Niin, vastapuolellahan ei sääntöjä rikottu ollenkaan missään vaiheessa. Ruoskivatkohan he itseään yhtä paljon?
Epäilee ja uskoo
Kirjoittaja epäilee ja uskoo (ilman faktoja) paljon asioita ainakin tämän artikkelin perusteella. Suomeksi sitä sanotaan mielikuvituksen lennoksi eikä sellaiseen pitäisi ollenkaan alentua tietokirjatasolla. Vai olenko ehkä ymmärtänyt tämän kirjan syntyajatuksen väärin?
Miksi käyttäisin aikaani ja lukisin kirjan, jota tekijä esittelee uskomuksiensa varassa?
Sotarikos
Venäjä käytti ainakin räjähtäviä luoteja, jotka olivat yksiselitteisesti kiellettyjä kansainvälisissä sopimuksissa.
tiedä sitten mitä suomessa
tiedä sitten mitä suomessa tapahtui, mutta isäni kertomaa: kuulusteluissa kerrottiin kättelyssä "meitä ei mitkään geneven sopimukset sido" oli myös värvätty porukkaa sotimaan suomea vastaan. yksi oli lähtenyt, mutta takaisin toivat.
niin isäni oli pari vuotta sotavankina tserepovitsissa.
Oikeustieteiden ylippilaan kannattaisi olla tarkempi
Oikeustieteiden ylioppilaan kannattaisi olla tarkempi ja tutkia, mitkä sopimukset olivat voimassa Suomen tasavallassa ja Neuvostoliitossa 30.11.1939-5.9.1944.
Voihan olla, että jommalta kummalta osapuolelta puuttui jonkin sopimuksen ratifiointi.
Jaaha
Mikä sodan osapuoli tässä maailmassa on joskus noudattanut tai noudattaa kansainvälisiä sopimuksia?
Ei USA:n koalitiokaan peruuttanut Irakin sotaa, vaikka Halonen kävi YK:n yleiskokouksessa ilmoittamassa kansakunnille, että hyökkäys oli laiton.
Lapsikaappauksen valmistelija Halonen oli oikeassa
Jotenkin tuntuu, että lapsikaappausken valmistelija, joka ilmoitti Anton Salosen kohdalta olleensa "harkitsemassa vaihtoehtoja", Tarja Halonen, oli tuossa Irakiin hyökkäyksessä aivan oikeassa.
Tuntuu myös siltä, ettei valtakunnansyyttäjä ole tutkinut entisen pääministerin, Paavo Lipposen, toimia sotaan kiihottamisepäilyyn liittyen. Siitä nimittäin tulee vähintään yhden vuoden ja enintään kymmenen vuoden tuomio vankeutta.
Kun kysymyksessä on "johtava sosialidemokraatti", toverikiho, on tietenkin oikeusviranomaisten, oikeuskanslerin, oikeusasiamiehen ja valtakunnansyyttäjän passiivisuus ilmeinen.
Kumpi on uhannut maailmanrauhaa tehokkaammin, esimerkiksi tamperelainen kristillisdemokraattinen poliitikko ja sananvapausvanki Seppo Lehto vai Suomen pääministeri Paavo Lipposen II hallituskaudella?
* Tämä on sitten kaarinahazardimaista mediakritiikkiä, ellette sivistymättömyyttänne tai itähelsinkiläisyyttänne sitä ymmärtäneet. *
Kääntäen verrannollista
Lappiin tiputetut desantit ja partisaanit saattoivat siis olla venäläisten "sivistyssotilaiden" kouluttamia suomalaisia sotavankeja? Ilimankos monet paikalliset hyökkäysten kohteeksi joutuneet ovat sanoneet,että ne ymmärsivät ja jotkut jopa puhuivat suomea. Mene ja tiedä?
No osaako nykyinen sodanjohto vanhaa sivistyskieltä venäjää sitäkään vertaa? Toisaalta näinhän se historia täydentyy; nyt vasta aletaan kirjoittaa totuudellisemmin, koska myös salassapidettyjä virallisia tietoja tihkuu yksityisten historioiden välityksellä.
Lapissakin oli sekä hyviä että huonoja venäläisten sotilaiden vankileirejä. Jotkut ystävystyivät paikallisen yhtä nälkäisen siviiliväestön kanssa jopa niin pitkälle, että liikkuivat leirinsä ja työkohteensa väliä alaikäisen pojankoltiaisen opastamana ( A. Illikainen).
Aivan sama
Neuvostoliitto toimi aivan samoin ,desantteja riitti ja sitäpaitsi hyökkäsi maahamme ilman sodanjulistusta.
Heillä on vieläkin maamme Karjalan ja Petsamon alueet hallussa.
Venäläiset vakoilevat Suomea vilä tänäänkin ,mutta mitä siitä sitten .Nyt ostetaan tontteja pyuolustusvoimien alueiden liepeiltä ja Suomen Supo toimii Etelä Afrikassa kaveriden kanssa ja maksattaa laskuja kotimaahan.Ei aiheuta minkäänlaista ihmetystä.
Jo on aikoihin eletty, että
Jo on aikoihin eletty, että tällaisia julkaistaan. Niin - Venäjähän ei tehnyt mitään pahaa hyökätessään Suomeen. Kunhan tulivat käymään.
On se ihan hirveätä, että
rauhaa rakastavaa Neuvostoliittoa vastaan käytettiin näin katalia konsteja sodassa. Ihan oksettaa.
Totuudesta viis
Mitä sitä nyt niin totuudesta. Vastahan se itänaapurin pressa julisti Viipurin Venäjän sotilaskunnian kaupungiksi ja venäläiset sotilaat Viipurin vapauttajiksi. Onhan tuosta jo aikaa vissiin viikko vai olisiko kaksi.
Neuvostoliitto rikkoi itse "sodan oikeussääntöjä"
Pietarin suomalainen punakaarti aloitti Suomen kansalaissodan. Tuhat Pietarin suomalaisen punakaartin jäsentä saapui Suomeen suurella asejunalla 27.1.1918. Suomessa olleet venäläiset varuskunnat eivät totelleet bolshevikkien käskyjä. Niiden tilalle tuotiin poliittisesti luotettavia venäläisiä joukkoja, jotka taistelivat valkoisia vastaan kansalaissodassa. Maailmanvallankumouksen oli määrä alkaa Suomesta.
Tarton rauhansopimus kielsi etappitoiminnan eli asiamiesten lähettämisen vastapuolen alueelle. Neuvostoliitto rikkoi törkeästi Tarton rauhansopimusta vuodesta 1920 vuoteen 1939, koska se lähetti etappiteitä pitkin Suomeen puna-armeijan kouluttamia suomalaisia punaupseereita ja Moskovasta johdetun SKP:n agitaattoreita kahden vuosikymmenen ajan.
Talvisodan ja jatkosodan aikana Neuvostoliitto lähetti Suomen alueelle suomalaisia punaupseereita, muita suomalaisia kommunisteja sekä inkerinsuomalaisia ja amerikansuomalaisia desantteja.
Neuvostoliitto ei tunnustanut sodankäyntiä ja sotavankien kohtelua koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia. Neuvostoliitto rikkoi itse törkeästi "sodankäynnin oikeussääntöjä".