Kokenut miespoliitikko on vahvoilla presidenttikisassa, ilmenee Helsingin Sanomien teettämästä kyselystä.
Kokoomuksesta kärkeen vuoden 2012 vaaleihin nousi eduskunnan puhemies Sauli Niinistö, joka keräsi kyselyn vahvimmat prosentit. Häntä kannatti kokoomuksen ehdokkaaksi 57 prosenttia vastanneista. Ulkoministeri Alexander Stubbia kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi toivoi neljännes vastaajista.
Keskustan ykkösnimeksi nousi EU:n talouskomissaari Olli Rehn. Häntä kannatti yli 40 prosenttia kyselyyn vastanneista. Keskustan listalla toisena oleva pääministeri Mari Kiviniemi keräsi äänen neljännekseltä vastaajista.
SDP:sta eniten kannatusta sai kansanedustaja Eero Heinäluoma. Heinäluomaa kannatti vajaa neljännes vastaajista.
Vastaajilta tiedusteltiin heidän suosikkiaan kolmen suurimman puolueen presidenttiehdokkaaksi.
Suomen Gallup haastatteli puhelimitse tuhatta ihmistä kesäkuun lopussa. Kyselyn virhemarginaali on noin kolme prosenttia molempiin suuntiin.

Kommentit
Vaalit ratkaisee ketä on silloin ehdolla
Suomi tarvitsee kuitenkin arvojohtajan,joka paneutuu Suomalaisten asioihin,talouteen ja hyviin naapuri suhteisiin.
Stubbilla ei ole kykyä arvojohtajaksi presidenttinä
29.05.2008 - 09:27
Alexin oppikuukaudet monialaisesta ulkopolitiikasta
(Valtakunnallinen päivälehti vieraskynässään julkaisi ulkoministeri Alexander Stubbin kynällä EU:n mukaantulosta YK:n turvallisuusneuvostoon pysyväksi jäseneksi - Ollin oppivuodet on kansalaisten syvä ja likeinen näkemys opin tiestä, jossa nähtiin metsä puilta ja Siperia Venäjältä)
[ ... yleensä YK:n turvallisuusneuvostossa 1) USA ja Venäjä ovat käyttäneet veto-oikeutta. Kiinalla on siinä mahdollisuus kuin myös EU:n "sisävaltioilla" Englannilla ja Ranskalla. YK tulee olemaan ainut instituutio, jolla on riittävän laajaa kaikupohjaa ottaa konkreettisesti ojennusta globaaleista ongelmista, joita on riittämiin ja osin vielä tuntemattomina ... ]
Alexander Stubb on nopea oppimaan. Alexander on lisäksi innokas, osallistuva ja mukaansa tempaava omien sanojensakin mukaan kansalaisen ihoa mieluusti lähellä oleva pesunkestävä poliitikko, joka ei halunnut Lauantai-seurassa ilmoittaa vaalitukijoitaan. EU- ja Nato-politiikka ovat lähellä hänen sydäntään.
Nyt Stubb haluaa EU:n osaksi YK:n pysyvää turvallisuusneuvostoa. Stubbhan tietää, että pysyvissä jäsenissä ovat nyt Englanti ja Ranska. Lisäksi Stubb ilmineeraa, että Suomen pitää olla lähellä länsimaisia markkinatalousdemokratioita vastavoimaksi Kiinan ja Venäjän, ja myöhemmin Intian nouseville valtakeskittymille.
Alex on valinnut ohjenuorakseen sen länsidemokratian, joka aiheutti pysyvän ympäristöongelman maailman suurimpana päästäjänä niin ilmakehään, vesistöön kuin maaperäänkin jo viimeisten sadan vuoden aikana*). Haluammeko olla kaltaisemme kulutusdemokratian orjallisessa talutusnuorassa, jossa kysyntä pitää tyydyttää aina suuremmalla tarjonnalla ja siitä juontuvalla kulutuksella?
Bryssel saattaa olla maailmannapa kuten oli Harappa, Rooma, Tukholma ja New York aikalaisilleen. Bryssel on EU:n napa, ja EU ei ole maailman napa. Valtakeskittymät muotoutuvat nyt täysin uudelleen. Kiina löytää Venäjän ja Intian, joista ei muodostu juuri EU:lle uhkaa, vaan mahdollisuus meille olla maapallon teknologia- ja inhimillisyysosaaja.
Stubb unohti ilmeisesti vahingossa, että vaatiessaan EU:lle pysyvää jäsenyyttä YK:n turvallisuusneuvostoon, antaisi se käänteisesti Kiinalle mahdollisuuden hakea pysyvyyttä turvaneuvostoon myös "osavaltioilleen" Shandongille ja Anhuille, joissa molemmissa on enemmän asukkaita kuin yhdessäkään EU:n "osavaltiossa". Vai haluaako Stubb esittää ehkä Ranskalle ja/tai Englannille eroamista pysyvistä YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyksistä.
Alexander on nopea oppimaan. Vierailu Venäjällä aukaisi oitis Bryssel silmät näkemään, että maailman jatkuu EU:n rajojen ulkopuolellakin. Stubb voisi olla erinomainen herättäjä Nato-uskovaisuudestaan huolimatta ymmärtämään ja viemään ymmärrystä Nato-intoilijoille, että natoilijoiden uppiniskainen laajentumishegemonia nostaa ainoastaan vastakkainasettelun uhkaa ja varustelukierrettä mm. Venäjällä ja Kiinassa.
Venäjällä on suuri oikeus olla huolissaan ekspansiivisesta pyrkimyksestä "saartaa" Nato-pihteihin maailman pinta-alallisesti suurinta atomiasevaltiota, jolla oli valtanapaisuudessa se toinen napa halussaan - halunnee ottaa sen jossain määrin takaisin, mutta joutunee jakamaan sitä vähintään Kiinan kanssa.
Stubb on erittäin oikeassa EU:n roolituksesta. EU:n pitää päästä "sisämaidensa" kustannuksella YK:n turvallisuusneuvoston pysyväksi jäseneksi. EU nousee näin suvereeniksi toimijaksi kahden muun suuren joukkoon, eli USA:n ja Kiinan.
Suomelle syntyy puolueettomana ja sotilaspoliittisesti liittoutumattomana maana aivan hämmystyttävä rooli idän ja lännen vedenjakajalle, ollen asiantuntija itäisenä konsulttina opastamassa vuoropuhelua mm. Venäjälle ja Kiinaan. Suomesta tulee näin EU:n "sveitsi" ollen mukana, muttei liitossa, aiheuttamassa vastakkainasettelua - Suomesta syntyy näin yli blokkirajojen oleva luottopelaaja kansainvälisellä pelipassilla.
Stubb voi nyt kertaheitolla oivaltavana pelinrakentajana kivetä tiensä tähtiin valitsemalla pyöränsä oikein päästäkseen etujouksuun muista perässäuijista.
1) LINKKI
http://fi.wikipedia.org/wiki/YK:n_turvallisuusneuvosto
*)
Koko 1900-luvun maapallon ylivoimasesti suurimmat saastuttajat, energian käyttäjät ja kaloreiden kuluttajat olivat USA:ssa, Euroopassa ja Japanissa. Lisäksi USA on käyttänyt viimeisen sadan vuoden aikana enemmän sotien tuhoamis- ja räjähdevoimaa hajoittamiseen kuin kaikki muut maat yhteensä - se on ollut vapauden hegemoniaa tuoden markkinataloutta tyydyttämään kaikkein kuluttavimpien maiden sudennälkää.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
...
Cc: Liisa Jaakonsaari ; pekka.haavisto@fin.la ; markku.laukkanen@eduskunta.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; ilkka.kanerva@eduskunta.fi ; alexander.stubb@formin.fi
Sent: Thursday, May 29, 2008 11:24 PM
Subject: MIELIPIDE: Alexin oppikuukaudet - vuodet (?) ~
Heinähattu...
presidentiksi - voidaan samalla siirtää pressan kanslia
SAK.n tiloihin.
SDP:hän on aloittanut hakukampanjan jolla haetaan heille omaa
ehdokasta. Se voi olla kuka tahansa maakunnan mies tai nainen.
Olisiko Seppo Räty halukas astumaan niihin pieniin saappaisiin?
Niinistö ei lähde
Niinistö ilmoitti puoluejohdolle jo edellisen presidentinvaalin jälkeen, ettei lähde mukaan seuraavaan. Mainostoimisto Bob neuvoi salaamaan asian yleisöltä mahdollisimman pitkään, ja siksi Niinistö viimeisenä palveluksenaan puolueelleen ilmoittaa kieltäytymisestään vasta ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen.
Koska presidentinvaaleista seurannut Sauli-hype aiheutti kokoomukselle vaalivoiton viime eduskuntavaaleissa, Bob yrittää ensi vuonna samanlaista mielikuvamarkkinointia käyttäen Niinistöä siinä hyväkseen. Se uskottelee tämän ryhtyvän presidenttiehdokkaaksi vuonna 2012 ja kehittelee uutta Sauli-hypeä jo eduskuntavaaleihin.
Niinistön ja puoluejohdon välit ovat ajoittain olleet jopa poikki. Miksi Niinistö ryhtyisi vääntämään presidenttinä kättä (tuolloin entisen) puolueensa kanssa. Puolueen, joka on aktiivisesti ajanut alas presidentin valtaoikeuksia. Päätavoite kokoomuksella on eduskuntavaalivoitto ja Katainen pääministeriksi, tulevasta presidentistä ei ole väliä, häntä tullaan kohtelemaan samoin kuin nykyistä.
Niinistö katsonee perusteet
Niinistö katsonee perusteet presidenttiydelle ennen kuin päättää. Ei lähtene vain edustukselliseen virkaan.
Sinänsä Kokoomukselta lyhytnäköistä ajaa valtaoikeuksien pienentämistä vain sen takia, että nyt on sattunut olemaan todella huono presidentti.
Rehn ei uhraudu, nykyinen tehtävä on paljon merkityksellisempi. Kepu joutuu hakemaan toisen nimen, jos ei ymmärrä mennä suoraan Niinistön taakse.
Demareilla pakka on täysin auki. Ykkösketju, mm. Liikanen ja Lehtinen, ei lähde mukaan. Ulkopuolisista Häglund saattaisi suostua.
@ myyra & muut: Niinistön ehdokkuudesta
Omalta osaltani olisin taipuvainen ajattelemaan, että Sauli Niinistö on lähdössä presidenttiehdokkaaksi, ellei Kokoomusjohto tee tätä tahallaan ja aktiivisesti mahdottomaksi.
Syy tähän on mielestäni se, että Sauli Niinistö on hyvä mies, joten hän tietää, että tulevaisuudessa maallemme on myös tulevaisuudessa ensiarvoisen tärkeää saada presidentin valtaoikeuksia puolustava presidentti, jollainen hän (yli ja ohi muiden ehdokkaiden) on.
Menettelemällä näin Niinistö toimisi epäitsekkäästi maamme ja valtiojärjestelmämme ylläpitämisen hyväksi, mitä pidän äärimmäisen suurena arvona nykymaailmassa, jossa Suomea on paljolti suojellut ajopuupolitiikalta nimenomaan valtaoikeuksin varustetun presidentin tuoma vakaus.
Ystävällisin terveisin,
Jouna Pyysalo
Tarvitaanko Presidenttiä?
Koiviston ja Ahtisaaren aloittama Presidentti-instituution alasajo on tullut Halosen valtakaudella loppuun asti. Halonen ei saanut aikaan yhtäkään arvokeskustelua aikaan tai mitään asiaa edistettyä, jos Setan jäsenhankintaa ei lasketa mukaan.
Halosen ja Vanhasen hallitsema aikakausi jää Suomen historiassa yhdeksi mustimmaksi aikakaudeksi. Kyseisenä aikana Suomi lipui kansakuntana henkisesti sairaaksi, alkoholisoituneeksi ja järjettömien surmien lintukodoksi.
Surkeampaa valintaa ei varmaankaan voi tehdä, ei edes Heinäluoma voi olla niin pihalla kuin eräs rouva välillä oli.
Vahva presidentti
Presidentin vaalit ovat vuonna 2012.
Kokoomuksen Sauli Niinistö on mielestäni hyvä ja varteenotettava henkilö kansainvälisten suhteidensa avulla. Esimerkiksi toimiminen Euroopan investoitipankin EIB varapääjohtajana.
Mutta kokoomuspuolueen politiikka on mieletäni aivan järjenvastaista, kun se agressiivisesti ajaa alas presidentin valtaoikeuksia.
Onkohan kokoomuksen tarkoitus saada pääministerille enemmän valtaa, jos eduskuntavaaleissa ensi keväänä kokoomus olisi suurin puolue.
Mielestäni ulkopoliittista ja EU politiikan valtaa ei saisi keskittää vain yhdelle henkilölle.
Siitähän on hyvä esimerkki edellinen itse "omatoimisesti" eronnut pääministeri.
Muistaahan kokoomus sen, että EU:n talouskomissaari Olli Rehn on myös kova sana, jos haluaa lähteä mukaan presidentin vaaleihin.
Rhen
On myynyt isänmaansa Euroopalle!
Presidentin valtaoikeuksien ydin
Presidentin valtaoikeuksien ydin on:
(a) presidentin osallistuminen ulkopolitiikan johtamiseen.
(b) presidentin toimiminen puolustusvoimien ylipäällikkönä.
Tätä kautta Suomen presidentti on johtaja, jolla on poliittinen ja sotilaallinen toimivalta koskien suhteitamme ulkovaltoihin, ts. kohtalokkaassa sotaa ja rauhaa koskevassa kysymyksessä.
Koska presidentillä on tätä kautta täysin selkeästi määritelty suhde puolustusvoimiin, myöskään sodan ammattilaisten, puolustusvoimien asiantuntemusta ei nykyisin sivuuteta tässä kaikkein tärkeimmissä, sotaa koskevassa asiassa - kiitos nykymuotoisten valtaoikeuksien.
Kokoomuksen valtaoikeuksien poisto-agenda on aikanaan sorvattu miellyttämään Bushin USA:n hallintoa, joka mielellään ajoi muiden maiden mahdollsimman suurta ulkopoliittista heikkoutta oman ”globaalin dominaationsa” kasvattamiseksi.
Kokoomus jatkaa yhä tällä harharetkellä vaikka Bushin pro-israel hallinto - samoin kuin koko "globaali sota" on jo suurelta osin menneen talven lumia.
Luotan Niinistön, reservin majurin, vastuuntuntoon ja ymmärtämykseen sotilasasioissa siinä, että hän tulee vetämään - kuten tähänkin saakka - oikeat johtopäätökset presidentin valtaoikeuksien säilyttämistä koskevassa kysymyksessä.
Ystävällisin terveisin,
Jouna Pyysalo
Pohjimmiltaan tässä on ollut kysymys siitä
Että SDP kuvittelee seuraavankin presidentin olevan demari? Siitä on kysymys valtaoikeuksien puolustamisesta vasemmistossa. Kokoomus on aina asialinjalla, on sitten presidentti minkä värinen tahansa.
Jos Niinistö ei suostu ehdokkaaksi, mikä on todennäköistä, lakkautettakoon koko presidentti-instituutio!
Toista mieltä:
Presidentin valtaoikeuksiin ja/tai presidentti-instituutioon puuttuminen on ainoa asia, joka ei ole asialinja, olipa sen takana mikä puolue tai vaikuttajataho hyvänsä.
Kyse ei ole siitä, suostuuko Niinistö vai ei, vaan siitä, että Kokoomus yrittää keplotella Niinistön - valtaoikeuksien puolustajana - pois pelistä.
Mitä ei keskustelussa asiasta ymmärretä on se, miten vahvoilla Niinistö asiassa on: Kokoomuksen fiaskosta huolimatta hänellä on jo kaksi "partneria", Suomen äänestäjien ylivoimainen enemmistö valtaoikeuksien kannattajana, puolustusvoimien väki - sekä jos Niinistö valitaan, presidentti-instituutio itse.
Olli Rehn ei rupea ehdokkaaksi
Nyt on Pekka Siikalan paikka korjata faneillensa tuottamansa pettymys, jonka hän taannoin aiheutti luopumalla tavoittelemasta Keskustapuolueen puheenjohtajan paikkaa. Pekka presidentiksi!