Suomi on maailman ykkönen ruokahuollossa, ilmenee brittiläisen riskianalyysiyhtiö Maplecroftin tekemästä vertailusta Reutersin mukaan.
Suomen jälkeen listalla tulevat muita Pohjoismaita, Kanada ja Yhdysvallat.
Suurin ruokakatastrofin riski on Afganistanissa ja sen jälkeen yhdeksässä Afrikan maassa.
Vertailussa tarkasteltiin kahtatoista tekijää, esimerkiksi viljantuotantoa, kansantuotetta, äärimmäisten sääilmiöiden esiintymistä, maatalouden kehittyneisyyttä ja hallinnon tehokkuutta.
Maplecroftin mukaan Venäjän satoja uhkaava kuivuus ja Pakistanin tulvat ovat tänä vuonna yksittäisiä ruokahuoltoa uhkaavia tekijöitä.
Mukana vertailussa oli 163 maata.
Vasta hiljattain yhdysvaltalainen Newsweek rankkasi Suomen maailman parhaaksi paikaksi elää. Lehti pysyy väitteessään, vaikka heräsi epäilys, että Suomi olisi ollut todellisuudessa kakkonen ja Sveitsi ykkönen.

Kommentit
Halvempaa
olisi olla hyvä kakkonen tai jopa 20 parhaan seurassa.
Ja kun yhteydet katkaistaan ulkomaailmaan, ihanko oikeasti eläisimme.
Edes maatalousyhteiskunta ei elänyt kriisiaikoina.
Mistähän on kyse?
Kun Armi Kuusela aikoinaan valittiin Miss Universumiksi, niin myöhemmin on paljastunut, että kyseessä oli CIA:n järjestämä operaatio, lobbareina monia puuhamiehiä, kuten myöhempi Pan-Amin Suomen konttorin johtaja Paul Suni. Sodan jälkeisten vaaran vuosien viimeisinä aikoina Suomea pyrittiin pönkittämään lännen etuvartiona. Kaunishan Armi oli, ei siinä mitään ja onhan Suomi toki hyvä maa elää ja ruokahuoltokin OK, mutta toistuva äkillinen esiintyminen USA:n ja brittien erilaisten listojen ykkösenä tuo korviin outoja kuiskauksia.
Jakelu puuttui
Ruokahuollosta vähittäiskaupassa on melkein neljäviidesosaa kahden ryhmän käsissä. Niinpä näillä on määräävä asema tuottajiin nähden, jolloin he myös päättävät ruuan tuotanto- ja laatutasosta kannattavuuden maksimoimiseksi koska tuottajilla on kilpailevat ja vaihtoehtoiset hyllytilat kaupoissa vähissä.
Kuinka tällainen akseli toimisi kriisitilanteissa?
Entä omavaraisuusaste?
Todellinen kriisi olisi vasta ulkomaankaupan loppuminen, jolloin kansaa kuolisi nälkään enemmän, kuin nälkävuosina.