Piela DocPointista: ”Hakekaa Tšehov, tämän hän haluaisi nähdä”

Opi perusasiat! Tämä vanha poliittinen laulelma tuli mieleeni katsoessani torstaina argentiinalaista elokuvaa "The Peddler". Se kertoi riemastuttavasti vanhasta partasuusta, Daniel Burmeisterista, miehestä, joka ajaa vanhalla autonrämällään Argentiinan maaseudulla kylästä kylään ja tekee jokaisessa niistä fiktiivisen elokuvan rupuisella Panasonicillaan.

Burmeister on tehnyt 58 pitkää elokuvaa samalla metodilla. Hän kyselee kyläläisiltä, jota haluavatko nämä "pelliculaan". Ja tokihan he haluavat. Miehellä on päässään käsikirjoitus. Taksikuski tulee hautausmaalle esittämään haamua jne.

Elokuva valmistuu ja esitys on paikallisessa kunnantalossa. Aikuiset 5 pesoa lapset 2. Kaikilla on hauskaa ja kylän yhteisöllisyys ja identiteetti vahvistuu. Sitten vaeltava elokuvacowboy lähtee seuraavaan kylään.

Jokaisen jonkinlaisen tallennusvälineen omistavan perheenisän pitäisi nähdä tämä elokuva. Jotta he ymmärtäisivät ajatella, leikata päässään ja tuottaa lähimmäisilleen elämäniloa.

Pellonpää

"The Peddleristä" ajatus sinkoaa luontevasti Janne Kuusen ohjaamaan Matti Pellonpää -dokumenttiin  "Boheemi elää". Kun näki Peltsin pikkupoikana tekemiä kaitafilmejä niin niissähän jo näkyy sama elokuvan tekemisen alkuperäinen meininki kuin argentiinalaiselokuvan Burmeisterilla.

Eihän se tämän taustan huomioon ottaen ole ihme, että Euroopan parhaana näyttelijänä aikanaan palkittu Pellonpää tiesi aina mikä objektiivi kamerassa on ja osasi mitoittaa ilmaisunsa sen mukaan. Tämän tosiseikan myös Aki Kaurismäki Kuusen dokumentissa vahvistaa.

Itse Kuusen dokumentista "Boheemi elää" on raskas ja vaikea sanoa mitään. Kohdehenkilö oli niin rakas.

Ehkä sen nyt diplomaattisesti voisi sanoa, että kaikilla meillä oli Peltsimme. Jannellakin.

Pakko kyllä sanoa tästä näyttelijän kuuluisasta boheemielämästä sen verran, että en oikein pitänyt siitä sävystä, jolla sekä Mika että Aki Kaurismäki puhuivat tästä firman sohvalla makaamisesta ja siellä asumisesta. Kun molemmat sanoivat sitä, että Peltsi piti nostaa eteisestä patjalta pois, jotta "oikeat miehet" pääsevät töihin.

Ei se niin ollut muuta kuin satunnaisesti. Eihän Matti nyt niin tyhmä tai alkoholisoitunut ollut, ettei olisi ymmärtänyt tosiaan sohvalle mennä. Tämän asian olisi voinut parhaiten todistaa veljesten firmassa kaikki nuo vuodet työssä ollut Haije Alanoja. Hän maksoi palkat ja keitti kahvit. En tiedä kysyikö Janne Kuusi tätä parasta todistajaa elokuvaansa. Ehkä kysyi mutta ymmärrän senkin, jos Haije on kieltäytynyt.

No mutta. Lämmin joskin tyhjä olo Janne Kuusen dokumentista jäi. Pikku juttu sadan vuoden päästä kuten Pellonpäällä oli tapana sanoa.

Typerämpiäkin haudanryöstöjä on toki nähty. Liikuttavin asia elokuvassa "Boheemi elää" oli se, kun Mika Kaurismäki kertoi siitä kuinka he toivat Pellonpään ruumista Vaasasta ja pysähtyivät Pispalan Pulterin eteen. Avasivat arkun ja sinne sitten paikalliset boheemit, Juicen Grand Slam -tyypit ja muut heittelivät Zippojaan ja kultaesineitään. Kun Mika sanoo, että tilanne oli aito, niin uskon. Varmaan oli.

Tämä Tsehoville

Palatakseni nykyaikaan: "Vodka Factory"! Aivan loistava elokuva! Ja mikä parasta, se esitetään vielä sunnuntaina. Jerzy Sladkowski on kuvannut noin 900 kilometriä Moskovasta etelään sijaitsevat votkatehtaan pullotuslinjan naisten elämää ja unelmia.

Tekisi mieli sanoa, että tämän rinnalla kohuttu suomalainen saunadokumentti "Miesten vuoro" on pelkkää paperia. Jos Anton Pavlovits eli Tsehov nousisi haudastaan yht'äkkiä Helsingin kaduille, niin veisin hänet katsomaan tätä elokuvaa.

Toteaisimme yhdessä, ettei mikään ole muuttunut.

Niin. Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan? On ne niin riipiviä, nämä naisten haihattelevat unelmat. "Vodka Factoryssä" pullotuslinjan tyttö opiskelee näyttelemistä ja lähtee sitten liftaamaan Moskovaan. Ihan kuin Tsehovin "Lokin" Nina. Ja sydän kääntyy ympäri, kun tietää sen mikä häntä odottaa. Ja kun tyttö vielä jättää lapsensa äitinsä hoiviin. Jätetty lapsi taas pilaa hänen äitinsä ihmissuhteet. Lopussa poika kysyy, että kuka lähtisi hänen kanssaan joesta haukia pyytämään.

Voi voi. Tämä on todella suurta draamaa. Tekisi mieli lähteä suoraan elokuvateatterista Venäjälle pikkupojan kalakaveriksi. Näyttämään suomalaisen miehen mallia. Vaikka ei tämä elokuva liienmälti venäläisiäkään miehiä syyllistä.

Ihmisen muuttumista tutkaillessa aion mennä tänään katsomaan Jarmo Jääskeläisen dokumentin "Lakko ja uusi aikakausi". Jääskeläinen palaa aikoinaan kuvaamiensa Gdanskin telakan työläisten pariin. Hän oli todistamassa historiallisia sosialismin murtumisen aikoja ja kysyy nyt samoilta ihmisiltä, jotta toiko se kapitalismi onnea.

Kiinnostavaa.

Loppuvinkki

Ja jos joku haluaa "ihan jotain muuta", niin menköön Orioniin elokuva-arkistoon katsomaan Eino Mäkisen Kansatieteellisiä elokuvia. Rymättylän nuottakalastusta kuvaava elokuva on allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki ja kuuluu maailman kymmenen parhaan elokuvan listalle omassa katsannossani. Sen nähdäkseen pitää myös katsoa "Pistinnypläystä Raumalla", mutta kaikesta hyvästä pitää maksaa tietty hinta.