”Tämän taiteen varmaan perussuomalaisetkin hyväksyy”

Ruotsalaiset jyräs Tampereella.

Tarkemmin sanoen: Tampereen elokuvajuhlien Grand Prix myönnettiin Ruben Östlundin ohjaamalle, kieltämättä hauskalle dokumentaariselle fiktiolle ”Händelse vid bank”. Sama elokuva sai myös parhaan fiktion palkinnon ja yleisöpalkinnon. Eli kyllä kansa tietää: pieleenmennyt pankkiryöstö on skandinaavisen ihmisen mentaalinen tila, tämän taiteen varmaan perusuomalaisetkin hyväksyy.

Rahallisesti tärkein eli Risto Jarva -palkinko (10 000 euroa) meni Jan Ijäksen ohjaa- malle pornoistuvaa nykymaailmaa kuvaavalle elokuvalle ”Sweet Movie”. En ymmärrä. Suoraan sanoen mautonta ja tökeröä.

Oli mukavaa huomata, että kotimaisen kilpailun yleisöpalkinnon voitti Elina Kivihalmeen ”Tuntematon emäntä”. Sota-ajan naisten tuntemuksista kertova dokumentti puhutteli. Kiitin sitä taannoisessa arvostelussani ja nyt oli kiva nähdä, etten ollut yksin.

Palkintoja tulee ja menee. Juhlallisten päättäjäisseremonioiden hauskin hetki oli tapakulttuurinen: romanialaiselle Anna Miruna Lasasreskulle annetiin Efa-ehdokkuus, eli kannatus parhaalle eurooppalaiselle lyhytfiktiolle. Kun hän nousi kateederille, vaihdettiin poskisuudelmia. Jöröt suomalaiset ukot pussasivat kaksi kertaa, mutta Annapa pussasi kolme!

Anna laukaisi hämmentyneen tilanteen sanomalla, että oikeastaan hän haluaisi viisi poskipusua! No tässä tulee nyt kuudes, nettipusu.

Mutta yleisesti tunnelmat ovat matalalla ja alakuloiset. Se kaikki johtuu YLE:n viimeaikaisista rahoituslinjauksista. Dokumenttielokuvasta ja lyhytelokuvasta säästetään.

Mitäs vuoden tai kahden kuluttua katsellaan? Täällä Tampereella tai Helsingin Docpointissa? Odotettavissa on tälle alalle omistautuneiden firmojen konkurssiaalto.

Että semmoinen Tsunami.

Keskustelin asioista juuri kotimaisen juryn jäsenen, ranskalaisen Roland Nguyenin kanssa. Hän vastaa France Televisionin lyhytelokuvaosastosta. Hänen viikoittaista ohjelmapaikkaansa seuraavat sadatuhannet katsojat.

-Vaikka muuta väitetään, Nguyen hymähtää.

Nguyeniin oli tehnyt suuren vaikutuksen juuri kunniamaininnalla palkittu Iiris Härmän ohjaama ”Omaa luokkaansa”. Teini-ikäisten nuorten kasvatusprobleemat tuntuvat olevat sangen samankaltaisia sekä Ranskassa että Suomessa.

-Kyllä teidän pitäisi olla ylpeitä omista nuorista lahjakkaista elokuvantekijöistänne ja on todella surullista kuulla, että näitä talousongelmia on. Nguyen toteaa.

En kehtaa kysyäkään, että mites me vanhat?

Monasti tulee mieleen vain se, että kun nämä festivaalit täyttyvät usein koulutöistä (Kettupäivät, Tampere, hieman vähemmän Docpoint.), niin että onko tämä koko ala pelkkää junioritoimintaa?

Eikö kenenkään mielikuvitukseen mahdu se, että joku aikuinen mies tai nainen tekisi työkseen syvällisiä lyhytelokuvia? Eläisi sillä. Olisi arvostettu ”perussuomalaisena kansallisromanttisena taiteilijana”.

Tämä oli vitsi. Ja siitä pitää erikseen mainita.