- Kuva: EPA / All Over Press
Brittibändi Radiohead myllersi perinteistä musiikin markkinointia vuonna 2007 antamalla ihmisten määritellä itse sen paljonko he ovat valmiita maksamaan Thom Yorken luotsaaman yhtyeen musiikista.
Tekijänoikeudet ja nettipiratismi puhuttavat Ruotsissa. Luovan työn tekijät ovat keskenään eri mieltä siitä, miten tekijänoikeuslainsäädäntöä pitäisi kehittää yhdessä maailman verkottuneimmista maista. Ruotsissa Piraattipuolue haluaa uudistaa täydellisesti tekijänoikeuslain, päästä eroon patenttijärjestelmästä ja varmistaa, että yksityisyydensuoja säilyy. Tänään iltapäivälehti Expressenissä keskusteluun liittyi 70 taiteilijaa ja luovan työn tekijää, jotka puolustavat tiedostojen jakajia ja tekijänoikeusreformia vaativia poliitikkoja.
Keskustelu tekijänoikeuksista on jatkunut kiivaana tammikuun alusta. Useat tunnetut tekijät syyttivät vajaa viikko sitten piraatteja ja kokoomuksen tekijänoikeusreformisteja kiilan lyömisestä tekijänoikeusteollisuuden ja taiteilijoiden väliin.
Maltillisen kokoomuksen edustajien vaatimus tiedostojen jakamisen laillistamista, sai maan tekijänoikeusteollisuuden älähtämään. Nämä saivat tukea tunnetuilta tekijöiltä, kun Expressenissä julkaistiin 10. tammikuuta kirjailija Ernst Brunnerin johdolla debattikirjoitus.
Tuoreimman avoimen kirjeen allekirjoittajien mukaan: ”On masentavaa nähdä jonkun puhuvan sellaisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta, jossa taiteilijoiden oikeutta hallita omia töitään käytetään perusteena elintärkeän yksityiselämän rajoittamiseen".
Ruotsin piraattitaiteilijat kritisoivat selvitysmies Cecilia Renforsin ehdotuksia siitä, kuinka palveluntarjoajat toimisivat ihmisten yksityisen viestinnän vartijoina ja kuinka tiedostojen jakajia rangaistaisiin nettiyhteyksien katkaisemisella.
"Tekijänoikeusrikkomukset eivät ansaitse tällaisia rangaistuksia. Nämä rangaistukset olisivat sitä paitsi kollektiivisia, koska kaikilta samassa taloudessa eläviltä riistettäisiin oikeus käyttää nettipalveluja. Todellisuudessa tiedostojen jakamisesta ei pitäisi rangaista lainkaan, se on yhteiskunnan kannalta positiivinen teko. Sivilisaatio perustuu tiedon ja kulttuurin levittämiselle", piraattitaitelijat kirjoittavat.
Allekirjoittajien joukossa ei ole Ruotsin kulttuurielämän tunnettuja nimiä, mutta jo se, että lista kerättiin muutamassa päivässä, kertoo asiasta ensimmäisenä kirjoittaneen Piraattiliiton mukaan siitä, että rajaviivat Ruotsin suuressa tekijänoikeusdebatissa eivät ole suinkaan itsestään selviä.
Ruotsin Piratpartietin perustajan ja johtajan Rick Falkvingen mukaan voidaan sanoa, että tiedostojen jakamista on mahdotonta pysäyttää lopettamatta kokonaan digitaalista viestintää ja monitoroimatta sitä kaikenkattavasti. Internet luotiin maailman suurimmaksi kopiokoneeksi, kuten Steal This Film II:n tekijät asian niin ytimekkäästi ilmaisevat.
Suomessa tekijänoikeuskysymyksestä on keskusteltu vilkkaasti uuden teollisuus- ja työministeriön perustamisen yhteydessä. Tällä hetkellä tekijänoikeuslainsäädännön kehittämistä miettii työryhmä.
Professori Jukka Kemppinen kuvaili marraskuussa blogissaan tekijänoikeuslainsäädännön kehittämisen ongelmia monimutkaisiksi, koska: ”Tekijät ja esittäjät ovat tiukasti elämysteollisuuden nenärenkaassa ja puheet itsenäisestä ja luovasta taitelijasta ovat turhaa romantiikkaa. Asiat järjestellään sopimuksilla, ei lailla. Itsenäinen ja iloinen taide ja tiede eivät työllistä lakimiehiä.”
Ruotsin tilastokeskuksen SCB: tuoreen raportin mukaan yksityisten nettikäyttäjien osuus väestöstä ei enää kasva vaan on asettunut noin 80 prosentin tasolle. Käytännössä tämä tarkoittanee sitä, että Ruotsi on kutakuinkin täydellisesti verkottunut. Sen sijaan nettikäyttäjien yhteysnopeudet kasvavat edelleen.
Kommentit
Hienoa
Hienosti kirjoitettu ja hyvät linkit. Seuraava keskustelin aihe voisi olla se, mitä Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivi todella edellyttää 27 jäsenvaltiolta. Lex Karpela nimittäin syntyi EY-tuomioistuimen sakkouhan alla, kun Suvi Lindén ja Kaarina Dromberg olivat nukkuneen onninsa ohi.
Suomessa harhaanjohdetaan estottomasti Suomesta mallioppilaana. Nytkin Suomi on oikeudessa autoverostaan. Toinen harhaanjohtaminen liittyy siihen, mitä direktiivit tosiasiassa velvoittavat. Muista ministeriöistä puuttuu asiantuntemusta ja poliittista rohkeutta ja oikeusministeriö hukkuu epäpätevään ja nopeaan lainvalmisteluun.
Piratismi on villiä toimintaa
Kävin Kiinassa noin kymmenen vuotta sitten ja kävin Beijingissä Jiang Guolta haarautuvalla silkkikujalla. Silloin piratismi oli vielä kiellettyä, mutta ohjelmia sai kaivamalla kauppiaat esiin. Ostin muutaman CD-levyn halpaan hintaan, mutta käytännössä en tehnyt niillä yhtään mitään. Musiikkia ei vielä silloin ollut tarjolla. Kaikki kopiot olivat amerikkalaisia, eikä niistä todellakaan ollut mitään hyötyä. Sen jälkeen piratismi on tullut maailmassa vain avoimemmaksi. Se on kai kuin lapsiporno tai Internet, leviää hallitsemattomasti kaikkialle. Nyt varmaan jo Afrikan maat ovat pop. Sieltä löytyy ohjelmia, musiikkia ja elokuvia pieneen hintaan.
Matkustaminen vain maksaa. Pitää olla joku motiivi käydä Daar Es Salamissa tai Nairobissa.
http://kotisivu.lumonetti.fi/kojojaa
Yksipuolista keskustelua
Kaikki tämä keskustelu on turhanpäiväistä niin kauan kunnes Piratpartiet tai joku muu kertoo, miten voidaan sallia vapaa tiedostojen jakaminen ilman että viedään elanto niiltä ihmisiltä joiden työn tuloksia kuitenkin koko ajan halutaan jaettavaksi.
Juuri tässä onkin koko keskustelun häkellyttävin näköharha. Haluaako Piratpartiet todellakin korvata ammattitekijöiden joukon amatööreillä jotka tekevät elannokseen jotain ihan muuta kuin musiikkia? Kuka siinä muka voittaa?
Ja koko tämä puhe "elintärkeän yksityiselämän" rajoittamisesta on melkoista jeesustelua. Jotenkin kummasti ihmiset pystyivät elämään yksityiselämäänsä ihan hyvin silloinkin kun ei ollut mitään internettiä. Miten ihmeessä nyt yhtäkkiä oikeus jakaa vapaasti toisten omaisuutta netissä on joku yksityiselämän olemassaolon mittari?
Näille netin väärinkäyttäjille ei riitä mikään. Ensin perusteltiin laitonta kopiointia sillä että CD-levyt on liian kalliita: puolet hinnasta pitää saada pois niin ehkä sitten.
No, nyt saa tiedostoja ostaa netistä hintaan jossa yhden CDn hinnaksi muodostuu noin 10 euroa. Kelpaako? Ei.
Nyt ilmaiseksi ottaminen on "perusoikeus". Mitä seuraavaksi?
Ehkäpä joku keksii jonain päivänä ottaa minun sävellykseni ja julkaista sen omalla nimellään, koska "yksilönvapautta ei saa rajoittaa" ja "informaatio on kaikkien omaisuutta".
Tekijänoikeuksien poistamista vaativat tahot voisivat itse siirtää omat oikeutensa ja toimintamallinsa takaisin 1600-luvun tilanteeseen. Tätähän meiltäkin nyt vaaditaan. Heiltä otettakoon ensimmäisenä pois tietokoneet ja kännykät, koska "kyllähän silloinkin pärjättiin".
> Ja koko tämä puhe
> Ja koko tämä puhe "elintärkeän yksityiselämän" rajoittamisesta on melkoista jeesustelua. Jotenkin kummasti ihmiset pystyivät elämään yksityiselämäänsä ihan hyvin silloinkin kun ei ollut mitään internettiä. Miten ihmeessä nyt yhtäkkiä oikeus jakaa vapaasti toisten omaisuutta netissä on joku yksityiselämän olemassaolon mittari?
Tarkastelivatko tekijänoikeusjärjestöt puheitasi & tekojasi kokoajan että et vahingossakaan riko heidän tekijänoikeuksiaan? Tätä he yrittävät nyt ajaa internetin kanssa, tosin valvojana toimisi internetpalveluntarjooja. Kaikki liikenne mikä tulee koneelesi tai koneeltasi ulos joudutaisiin tarkastamaan. Tämä olisi verratavissa siihen, että pitäisit kokoajan mukana jotain laitetta joka kuuntelee puhettasi ja seuraa liikeitäsi.
Vai oletko tyypiä joka on sitä mieltä, että "Syytömällä ei ole mitään salatavaa"? Jos olet, niin ole hyvä ja ala postailemaan johonkin *kaikki* mitä teet. Muussa tapauksessa olet hypokraatti tai syylinen.
Elanto, yksityisyys, hinnoittelu, sananvapaus
jaakkokuusistolle:
Tiedostojen jakaminen on volyyminsa puolesta jo nyt 99%:sesti musiikin jakelua hallitseva kanava. Sen laillistaminen ei merkitse mitään dramaattista muutosta nykytilanteeseen kaupallisten toimijoiden kannalta. Alan on joka tapauksessa uusiuduttava nopeasti, jos levy-yhtiöt edes suunnilleen nykymuodossaan haluavat pysyä hengissä. Päätuote eli CD-levy vanhenee vauhdilla, online-markkinoiden kehittymistä on jarrutettu DRM-haitakkeilla ja ylikorkeilla hinnoilla ja välit kuluttajiin on pilattu lobbausjärjestöjen aggressiivisilla toimilla, jotka ovat saaneet kuluttajat vihaamaan suuria levy-yhtiöitä. Ei ole Piratpartietin asia löytää levy-yhtiöille uusia liiketoimintamalleja. Jos ne eivät siihen itse kykene, on ehkä parempi, että ala strukturoituu kokonaan uudelleen ja tilalle tulevat fiksummat toimijat, jotka osaavat tehdä rahaa itselleen ja asiakasartisteilleen myös uudessa toimintaympäristössä.
Oikeus yksityisyyteen on koko väestön ja demokratian kannalta elintärkeä asia. Levyteollisuuden lobbarit eivät selvästikään pidä sitä tärkeänä vaan ovat valmiit uhraamaan kansalaisten sähköisen viestinnän yksityisyyden saadakseen vartioida tekijänoikeuksiaan. Tässä asiassa on tehtävä arvovalinta, eikä valinta ole vaikea. Viihdeteollisuus sopeutukoon muuttuvaan maailmaan, ei sen suojelemiseksi pidä uhrata ihmisten oikeutta yksityisyyteen.
CD-levyt ovat todellakin ylihinnoiteltuja. Niiden valmistuskustannusten putoaminen murto-osaan siitä mitä se oli 20 vuotta sitten ei ole heijastunut millään tavalla niiden hinnoissa. Jos kysyntää ei riitä, normaalit kaupan alat pudottavat hintoja saadakseen kaupan taas käymään, jolloin nähdään, mikä on markkinoilla toimiva hintataso. Aineettomassa muodossa myydyn musiikin osalta tämän pitäisi olla vielä helpompaa, koska teoskopioiden valmistus- ja jakelukustannukset ovat lähes olemattomat. Jos ei se ralli mene kaupaksi eurolla, kannattaa kokeilla 50 tai 10 sentillä - kyllä se käypä markkinahinta jostain tasolta löytyy.
Tekijänoikeudet _ovat_ rajoitus sananvapauteen. Suomen perustuslain 12§ sanoo sananvapaudesta seuraavaa: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä."
Vapaaporvarille
Sorrut valitettavan yleiseen väärinkäsitykseen: tekijänoikeudet eivät voi olla sananvapauden rajoitus, sillä itsenäisen taideteoksen tai siihen verrattavan luomuksen levittäminen ei millään muotoa kuulu sananvapauden piiriin. Sanan- ja ilmaisunvapauteen kuuluu mm. oikeus luoda itse oma taideteoksensa, mutta ei oikeutta hyötyä toisten töistä tai levittää niitä ilman tekijän tai hänen edustajansa lupaa.
Perustuslain kohta jonka mainitsit ei päde musiikkiin, elokuviin tai muuhun tekijänoikeudella suojattuun materiaaliin juuri yllämainituista syistä. Musiikkikappale ei esim. ole tietoa, se ei ole mielipide, eikä se ole "muu viesti". Tämän pitäisi olla itsestään selvää.
Sananvapaus ja sanomisen sisältö
Päinvastoin, olet itse väärässä. Perustuslaissa ei nimenomaan oteta kantaa siihen, onko kyseessä sanojan itsensä tuottama tieto, ja outo tällainen rajoitus olisikin, koska sananvapaudella pyritään turvaamaan tiedon ja ajatusten vapaa vaihtaminen ja liikkuvuus. Ei tekijänoikeusteollisuus ole ainoa taho, joka on historian aikana halunnut vapaata viestintää rajoittaa, ja sen suojaamiseksi peräti perustuslain voimalla demokraattisessa valtiossa on erittäin painavat perusteet.
Tekijänoikeus (oikeampi käännös olisi kopiointioikeus) on vain rajoitetuksi ajaksi myönnetty teoskynnyksen ylittävien teoskappaleiden valmistusmonopoli. Sitä laadittaessa ajateltiin nimenomaan kirjojen teollista ja kaupallista kopiointia, eikä Internetistä ollut tuolloin aavistusta edes villeimmillä visonääreillä (paitsi ehkä Beethovenilla, joka vuonna 1801 aidon taiteilijan tavoin visioi töidensä vapaasta globaalista leviämisestä: "There ought to be but one large art warehouse in the world, to which the artist could carry his art-works, and from which he could carry away whatever he needed. As it is, one must be half a tradesman.")
Niin kauan kuin näitä tilapäisiksi tarkoitettuja kopionvalmistusmonopoleja sovelletaan vain teollisiin toimijoihin, mitään sananvapausongelmaa ei synny, koska sananvapaus on taattu perustuslaissa nimenomaan kansalaisille eikä yrityksille. Mutta kun tekijänoikeuksilla yritetään rajoittaa ihmisten keskinäistä ei-kaupallista viestintää, kyseessä on selvästi sananvapauden rajoitus - perusteltu tai ei, siitä voidaan keskustella. Ja kun tekijänoikeuksien nimissä yritetään perustella pitkälle meneviä kansalaisten yksityisyydensuojan loukkauksia, on kysymys vielä vakavammasta ristiriidasta, jossa Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattu yksityisyyden suoja ollaan uhraamassa vanhoihin liiketoimintamalleihinsa jämähtäneen teollisuudenalan markkinoiden ylläpitämiseksi pakkokeinoin.
Vapaaporvari, ymmärsit pointtini väärin
Pointti oli nimenomaan se, että tekijänoikeuslaissa tarkoitettu "teos" (ts. sävellys tai muu) ei ole "tietoa", joten vapaan tiedonlevityksen periaate ei voi päteä siihen.
Teos eroaa tiedosta mm. siinä että teoksen levittämiseen tarvitaan sen tekijän lupa.
Esimerkki: tietoa on esim. tietoisuus siitä että jossain maassa on tapahtunut vallankumous. Tätä tietoa saa vapaasti jakaa, koska on sananvapaus. Mutta jos joku kirjoittaa romaanin joka perustuu tämän vallankaappauksen tapahtumiin, se ei ole luokiteltavissa "tiedoksi" vaan itsenäiseksi taideteokseksi, jota ei saa levittää ilman lupaa.
Sananvapaus ja teokset viesteinä
@jaakkokuusisto
Tuollaisia rajoituksia ei ole kirjattu perustuslakiin, ja syystä. Esimerkiksi joku poliittinen manifesti tai pamfletti on kirjallinen teos, joka muiden kirjallisten teosten tavoin on tekijänoikeuslain suojan alainen, mutta jonka suora jakaminen kansalaisten kesken on aivan luonnollista ja tärkeääkin sananvapauden käyttöä demokratiassa. Sama koskee uutisartikkeleita. Ajatus siitä, että kansalaisten täytyisi muotoilla manifesteista ja uutisista aina uudet omasanaiset versionsa voidakseen välittää niihin sisältyvän tiedon toisille kansalaisille, on mahdoton.
Kaupallinen tiedonvälitys ja tallenteiden jakelu on asia erikseen. Se on julkista yritystoimintaa, jota voidaan ja on syytäkin säädellä erilaisilla pelisäännöillä ja rajoituksilla. Mutta yksityisen, ei-kaupallisen viestinnän lähtökohtana on oltava sananvapaus, muuten astutaan vaarallisille poluille ja ongelmallisiin tulkintoihin. Kun tekijänoikeuslakien kopiointimonopoleja on netin aikakaudella vastoin sananvapauden periaatetta alettu soveltaa kansalaisten keskinäiseen viestintään, ollaan hyvin nopeasti törmätty pahaan ristiriitaan: voidakseen valvoa monopolejaan oikeuksien omistajat vaativat oikeutta valvoa ja sensuroida kansalaisten yksityistä viestintää.
Seuraavaksi kaupalliset toimijat, joilta puuttuu yksilön juridinen vastuu, mutta joilla on tuhat- tai miljoonakertaiset taloudelliset resurssit ja ylivoimainen juridinen tulivoima suhteessa keneen tahansa yksilöön, alkavat ahdistella yksilöitä oikeusjutuilla näiden yksityisessä viestinnässä tapahtuneista tekijänoikeusrikkomuksista. Kun sananvapaudelle tehdään kompromisseja, ovat muutkin kansalaisoikeudet nopeasti vaarassa, ja koko yhteiskunnallinen ilmapiiri alkaa tulehtua.
Julkisesti toimivia yrityksiä on sen sijaan helppoa ja ongelmatonta valvoa: jos yritys B myy netissä musiikkia, jonka kopiointimonopolin yritys A omistaa, A voi haastaa B:n perustellusti oikeuteen ja saada korvauksen monopolin rikkomisesta. Tällainen kaupallisen toiminnan laillisuuden valvonta ei aiheuta mitään ongelmia sananvapaudelle, koska - kuten aiemmin totesin - perustuslaki ei muutenkaan takaa sananvapautta yrityksille vaan yksilöille.