Roskisprinssi

Raimo O. Niemeä sopii luonnehtia jo kotimaisen perhe- ja nuorisoelokuvien veteraaniksi, joka ymmärtää nuoria paremminkin kuin moni heidän ikätoverinsa.

Tässä hyväntuulisessa uutuudessa helsinkiläinen abiturientti etsii elämää ja rakkautta pohjoiskarjalaisessa pikkukaupungissa.

Suurehkojen tuotantojen ”Poika ja ilves” (1998) ja ”Suden arvoitus” (2006) jälkeen Niemi tavallaan palaa varsinaisiin nuorisoelokuviin, joita hän teki jo 1990-luvulla: ”Kissan kuolema”(1994) ja ”Tomas” (1996). Niissä heijastui lama ja ongelmissa olevat nuoret, tässä taas lähdetään sellaisen nuoren tilanteesta, jolla ei todellista hätää ole, paitsi ehkä omassa päässä.

”Roskisprinssin” päähenkilö Jed (Jon-Jon Geitel) on todellakin eräänlainen ”prinssi”, varakkaan helsinkiläisperheen sunnuntailapsi, jonka sisäinen pakko ajaa janoamaan elämää muualta: puoli valtakuntaa ei riitä ja nuori mies hyppää junaan.

Aihehan on aika ”ikuinen”, mutta on silti kummallista, että kyseessä on jo kolmas tuore elokuva, jossa yläluokkaiselle etelän nuorelle ”opetetaan elämää”. Muut kaksi ovat Hardwickin ”Jos rakastat” ja Sipolan ”Elokuu”.

Pohjois-Karjalassa Jed on outo lintu, jonka runoilijankykyihin ei kukaan usko, ei edes poika itse. Todellisuudessa mokoma kiiltokuvamainen herrasnulikka saisi turpaansa jo Joensuun asemalla, mutta aika pian katsoja oivaltaa, että kyseessä on viihteellinen satu.

Ohjaaja Niemi ja käsikirjoittaja Juuli Niemi antavat ikään kuin hymyssä karein myöden näille sadunomaisille piirteille, jota varmaankin ovat jo pohjana olevassa Tuija Lehtisen samannimisessä romaanissa vuodelta 1991.

Sadun prinsessa on paikallisen papin temperamenttinen tytär (Pihla Maalismaa). Pikkukaupungissa alkaa melkoinen verbaalinen ja fyysinen piirileikki, kun Jed ja hänen seuraansa jostain ilmaantunut berninpaimenkoira juoksentelevat (vähän liikaakin) humalassa sammuilevan, mutta kuitenkin (ah) lopulta niin lahjakkaan neidon perässä.

Kesä kääntyy syksyksi ja talveksikin, mutta Jed ei lähde mihinkään, kun on kerran päässyt roskakuskin (Heikki Silvennoinen) apupojaksi. Ei se ihme ole, sillä Pihla Maalismaa on papintytär Luluna ja näyttelijättärenä niin sanottu löytö.

Tunnettuja näyttelijöitä on ”Roskisprinssiin” rekrytoitu melkoinen kaarti pienempiinkin sivuosiin. On Kristiina Elstelää Nedin hoiviinsa ottavana ”kassialmana”ja hänen idyllisessä puutalossaan majailee myös niin Oiva Lohtanderia, Risto Salmea kuin norjalaista Jon Eikemoakin.

Kriittisesti voisi sanoa, että voisivat nämä sympaattiset henkilöhahmot jotain karjalan murteella sanoakin. Istuvat vain lähinnä tuppisuina sohvalla.

Mutta verbaalisesta paikallisväristä viis, kyseessähän on satu, jossa Joensuu on vain kulissi. Sitä paitsi laadukkaat näyttelijät ovat pienissäkin osissaan hyviä. Ei ole helppoa sanattomasti ilmaista niitä tunteita, mitä tämmöinen hellyttävä romanssi vanhemmissa ihmisissä herättää.

filmtrailer:6965