- Kuva: Nordisk Film
Suomalaisen lastenelokuvan kirjoa levittää mukavasti lähinnä alle kouluikäisille suunnattu pirteä ”karaokeanimaatio”, jossa Ellan ja Aleksin eläinystävät kootaan laulellen synttäripöytään hieman Nalle Puhin hengessä.
Mainospuolella kunnostautunutta esikoisohjaajaa Juuso Syrjää ja kirjailija-käsikirjoittaja Katri Mannista sopii kiittää siitä, että he ovat malttaneet pitää elokuvan kohderyhmää ajatellen sopivan yksinkertaisena ja myös lyhyenä (50 min.). Pikkuväen mielenkiinto ei herpaannu.
Itse viihdyin hyvin, vaikka en kohderyhmää ihan (vielä!) olekaan. Ja olin kyllä aistivinani, että takanani istuneet eskariluokat viihtyivät myös. Olisi ollut vallan suurenmoista, jos lapset olisivat karaokemaisesti tosiaan äityneet laulamaan. Kappaleiden tarttuvat kertosäkeet kulkivat suurikokoisina teksteinä kankaalla, mutta ehkä tilanne on teatterissa liian jännittävä.
Tai sitten on niin, että nämähän eivät osanneet vielä lukea! Ratkaiskaamme asia niin, että kun normaalinäytöksessä isit ja äidit ovat mukana, niin vetäkööt he kööriä ja lauluvastuuta! Tiedossa voi olla unohtumattomia yhteisöllisiä kokemuksia!
Animoinnin tekninen taso on mukavan vanhanaikaista ja konstailematonta etenkin kaikille meille tsekkiläisen ”Myyrän” rakastajille. Mainio sarja tuli paikoin henkisesti ja sisällöllisesti mieleen.
Mutta musiikkikappaleet tässä ovat tosiaan pääosassa. Markus Koskisen ja Sampo Haapaniemen sävellykset Ella & Aleksi –yhtyeen hahmoille ovat varsin mukaansatempaavia.
Sisarukset Ella ja Aleksi ovat selkeästi helsinkiläislapsia ja tietysti heidän eläinystävänsä ovat myös aika urbaaneja kuten stadin slangia räppäävä MC Koppakuoriainen (Paleface). Silti elokuvaan on saatu mukaan mukavaa maalaismaisuutta: Cityhuuhkaja puhuu karjalaismurretta ja löytää kodittomana evakkona Stadionin tornista Kamppia paremman kotireviirin.
Myös Pohjantähden auttaminen takaisin omalle paikalleen taivahalle avartaa kosmisesti.
Eniten minua huvitti pelkän helsinkiläisyyden ylittäminen ja koko Suomen lapsiväestön syleileminen seuraavassa säeparissa, jota yritin pimeässä raapustaa ylös:
”Kärsämäki, Pattijoki, Keuruu, Lapua;
kaikki auttamaan Ripu Rapua”.
Säeparin hupaisuutta ei vähennä se, vaikka se olisikin mukana levittäjän vaatimuksesta.
”Ella & Aleksi – yllätyssynttärit” lähtee valloittamaan Suomea kuudellakymmenellä kopiolla. Onnea ja menestystä: kyseessä on varsin positiivinen ilmiö.