Suomeen haettu pääministeriä näinkin: ”Liian pehmeä, ryyppää, sairas”

Helsingin Seurahuoneella julkaistiin tänään kirja, joka avaa uudesta kulmasta suomalaista päätöksentekoa jatkosodan kahtena viimeisenä vuonna. Teoksen Väinö Tanner - Unohdetut päiväkirjat 1943 - 1944 (Paasilinna, 2011) kirjoittajat Hannu Rautkallio ja Lasse Lehtinen myöntävät suoraan, että suoranaista uutta tutkimustietoa kirja ei tarjoa, mutta päiväkirjojen avulla tämän takavuosien ”epähenkilön” ja ”Moskovan maalitaulun” merkitys presidentti Risto Rytin rinnalla avautuu.

Päiväkirjoja teoksen tekijät kutsuvat unohdetuiksi. Ne löytyivät yllättäen Yhdysvalloista, jonne ne oli siirretty turvaan ennen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä vuonna 1945. Rautkallio löysi aineiston Hoover Instituutin arkistosta. Ne olivat päätyneet sinne Suomen sodanaikaiselta Washingtonin-suurlähettiläältä Hjalmar Procopélta. Hän puolestaan oli Yhdysvaltain entisen presidentin Herbert Hooverin hyvä ystävä.

Viime sotien aikana useissa eri ministerin viroissa toiminut Tanner oli jo itse käyttänyt muistiinpanojen kopiota muistelmateostaan Suomen tie rauhaan 1943 - 1944 kirjoittaessaan ja tätä aineistoa myös useat suomalaistutkijat ovat ehtineet hyödyntää runsaasti.

Joka tapauksessa sosialidemokraattisen voimamiehen muistiinpanot on nyt koottu sellaisenaan ensi kertaa yksiin kansiin. Niistä löytyy mielenkiintoisia tarinoita historiaa hyvin tunteville ja myös alaa vähemmän harrastaneille.

Eräs mielenkiintoinen muistiinpanojen kohta kertoo, miten inhimilliset ominaisuudet toimivat suurten päätösten perusteluina keskellä kriittisintäkin tilannetta. Tämä 19.9.1944 tapahtunut episodi liittyy tilanteeseen, jossa Carl Gustaf Emil Mannerheim on toiminut Suomen tasavallan presidenttinä runsaan kuukauden, vihollisuudet Neuvostoliiton kanssa ovat juuri päättyneet, Suomi valmistelee lopullista pesäeroa sotapolitiikkaan ja miehet miettivät maalle uutta pääministeriä ja muitakin hallituksen jäseniä.

- Klo 14 Mannerheim pyysi luokseen Tamminiemeen. Harkittiin jälleen pääministerikysymystä. Castrén ei hänen mielestään sopinut, kun oli liian paljon juristi. Rydman oli taas liian pehmeä. Hillilä ryyppää ja se ei sovi pääministerille. Brotherus on sairas, ei jaksa. Niin ajattelin Ramsayta, Tanner kirjoittaa päiväkirjaansa.

Entinen ulkoministeri ja talousmies Henrik Ramsay (r.) lähti yrittämään, mutta epäonnistui. Valituksi vaativalle pääministerin paikalle tuli kokoomuslainen Urho Castrén, hän jota Mannerheim oli pitänyt ”liian paljon juristina”.

Maalaisliittolainen Kaarlo Hillilä, jonka oli arveltu ryyppäävän, nimitettiin sisäministeriksi, missä tehtävässä hän oli toiminut jo edellisessä hallituksessa. ”Liian pehmeäksi” luonnehdittu edistyspuolueen poliitikko Eero Rydman ei tullut lainkaan hallitukseen nimitetyksi, kuten ei myöskään sairastellut professori Karl Brotherus.