- Kuva: Antti Ahonen
Kristian Smedsin Tuntematon sotilas oli vuoden 2007 lopulla ja 2008 alussa paljon puhuttanut teatteritapaus.
Tuntemattomasta sotilaasta vuonna 2007 tehdyn teatteriversion tyrmännyt entinen valtiosihteeri Risto Volanen antaa arvoa poliitikoille, jotka arvostelevat äärioikeiston nousua. Näihin on liittynyt presidenttiehdokas Pekka Haavisto (vihr.), joka uusimassa Avussa pohtii sitä, onko Kristian Smedsin teatteriversio muuttunut Norjan tapahtumien jälkeen esityskelvottomaksi.
"Pösilöksikin" haukuttu Volanen kysyy yhä samaa.
- Kuluneet neljä vuotta ovat tuoneet kokemusta ja lisää syytä pohdintaan. Kansallisella päänäyttämöllä ammuttiin vihaa puhkuen ja aplodein demokraattisen maan johtoa. Sen jälkeen vihapuhe on laajentunut maassa entistäkin yleisemmäksi. Tulin silloin kysyneeksi, mitä maassa oikein tapahtuu. Oli viehättävää kuulla teatterin ja elokuvan korkeilta piireiltä olevansa pösilö, järkensä menettänyt ja jopa keskustalainen, Volanen kirjoittaa Puheenvuoro-blogissaan.
Kansallisteatterin Tuntematon sotilas oli vuosina 2007 - 2008 valtaisa mediapuheenaihe. Siinä murskattiin muun muassa lekat heiluen pesukoneita, jotka olivat ikään kuin neuvostoliittolaisia sotilaita. Myös tasavallan presidentti Tarja Halosen kuvaa ammuttiin näyttämöllä. Näytelmä oli niin sanotusti vuoden teatteritapaus.
Volanen toi esiin ajatuksensa näytelmän poliittisesta kulmasta Helsingin Sanomien kirjoituksessaan "Totalitarismin nousu estettävä" joulukuussa 2007. Eläkkeellä oleva valtiosihteeri ilmoittaa puoluekannakseen keskustan.
Kommentit
Voi voi.
Tätä jeesustelun määrää..kukkahattusedät ovat taas aktivoituneet.
Miten estää totalitarismi, kun siellä ollaan jo?
Epäsosiaalinen media ja salkkari/bb psykoosi alkaa olla sitä luokkaa, että lampaat menevät vaikka p*rse edellä puuhun, kun vähän kepitetään.
eikös KS ole ns Turkan oppilaita
niillähän on eräänlainen päähän pinttymä, mania - analysoida todellisuutta sangen oudosti. Se on sitä ns teatteritaidetta!
Kreikkalaisen jaottelun mukaan se ei kuitenkaan ole yhtään mitään! Hullujen houretta
Taidetta taiteen vuoksi
Ja miksi toisen maailmansodan sotilaamme - asepuvuista ja aseista päätellen - vedettiin näyttämölle hyppimään ja kirkumaan, kuten kuvasta näkee? Heillä oli silloin tähdellisempääkin tekemistä. Halosen kuvaa olisi pitänyt ampua oman ajan rynnärillä, jos piti välttämättä ampua.
Oli muuten kokemus
Paljon kohua aiheuttanut Kristian Smedsin Tuntematon Sotilas.
Varmaankin kallis ja aivan käsittämätön teos, jota moni kultturihenkilö joutui ja joutuu perustelamaan, kuinka upea se oli ja on.
Minä lähdin kesken pois. Perusteluita en voi esittää, sillä pahoittaisin liian monen mielen, mikäli näihin verorahoillamme "taidetta" tekeviin enää mikään tehoaa. Duunia riittää ja rahaa tulee, kun media on hypessä mukana.
Se vaan on upeeta, kun joka tuutista vakuutellaan, että näin on. Saksan II-maailmansodan aikainen probakandaministerikin sen tajusi ja sanoi, että kaikki muuttuu totuudeksi, kun sitä tarpeeksi jankutetaan kaikkialla ja vastaväitteet vaijetaan.
Pitää muistaa, että
Pitää muistaa, että Halonen jopa ablodeerasi näytöksen jälkeen..siis mm. omalle ampumiselleen. Kuka oli näytöksen todellinen narri ja vedätettävä??
Stalinistisen kauden
taideSuomi taistolaisine laulukaisoineen, barrikaadihalkoloineen oli saman tason pösilöä kuin
smediaanien nykyteatteri. Ketä kiinnostaa P:n heitto, olkoot äärioikeistoa tai äärivasemmistoa? Tekijöillä jumalanteatterilaisilla, exturkmeeneillä ja parviaaneilla on hauskaa oman päänsä sisällä. Demokraattiset voitot taitavat häkellyttää exvaltiosihteeriä, aikansa kutakin...
Taiteen yksi keskeisimmistä
Taiteen yksi keskeisimmistä tehtävävistä on kai nimenomaan tuoda esiin yhteiskunnan kehityssuuntia ja ilmiöitä. Mitä ilmeisemmin Smedsin versio Tuntemattomasta Sotilaasta onnistui tässä? Taide nyt on aina nimenomaan tulkintakysymys, mutta en minä ainakaan tulkinnut, että Smeds haluaisi listiä päättäjät, vaan hän nimenomaan kuvasi yhteiskunnan tilaa; sitä että joku taho mitä ilmeisimmin voi hyvinkin haluta niin tehdä.
Ja tämä yhteiskunnallinen ongelma ratkeaa sitten kieltämällä näytelmän esittäminen? Niin varmaan... Voin toki olla väärässäkin.
Sekavaa kuvausta
Jatkosodan sekoittaminen nykyaikaan ilmeisesti kuvasi sekin jotakin. Olemme ehkä jonkinlaisessa sotatilassa nykyäänkin?
Ihanaa leijonat, ihanaa!
Tosi jännä juttu, kuten Pasilassa sanotaan, että taiteellisia totuuksia ei kyetä käsittelemään. Tässä on taustalla vielä se, että Suomi hävisi teoksen taustalla olevan sodan ja että koko sodan luonne on vielä ratkaisematta. Teos käsittelee asioita, joissa sotien jälkeinen koululaitos on tehnyt kaikkensa pitääkseen kansan kuvan asioista mahdollisimman hämäränä.
Mutta taideteos ei jämähdä näihin juttuihin. Se löytää omat totuutensa hämärien faktojen keskeltäkin ja osuu maaliinsa. Se kertoo kuinka maailman asiat kohtaa ihminen.
Mertarantakin oli näyttämöllä ja sopi sinne hyvin. Samoin sinne sopi hyvin tolppaan pulkkaa perässään vetäen kiivennyt Lahtinen ja nykyaikainen kamerasysteemi. Hieno kohtaus oli myös äkseerauskohtaus, jossa kesken kaiken osat vaihtuivat. Erityisen hienosti oli ratkaistu teatterissa aina niin ongelmalliset taistelukohtaukset. Pesukoneitten ja jääkaappien moukaroiminen oli lähes nerokasta.
Tulee muuten mieleen kaksi poliitikkoa, jotka eivät tuominneet ja kaksi jotka tuomitsivat näytelmän. Niinistö ja Soini eivät ja Vanhanen ja Kanerva tuomitsivat(ja jyrkästi). Sattumaa vai ei, mutta jälkimmäiset eivät olleet nähneet koko näytelmää.
Teatterin johtajan kommentti
Kansallisteatterin johtaja(naisen nimeä en muista) kommentoi näytelmän aiheuttamaa kohua aikoinaan seuraavasti:
"Tärkeintä on, että puhutaan"
Sekö on tärkeintä? Puhe ja kohu? Kyllä puhutaan Oslon verilöylystäkin.
Ei kai se ole teatterin tarkoitus.
Kyllä kohua ja puhetta varmasti piisaa, jos näyttelijät esiintyvät esimerkiksi alasti.
Ei tarvitse väkivaltaa lietsoa ja säästetään puvuissakin.
Yhteiskunnallinen teatteri
Yhteiskunnallinen teatteri on Suomessa niin kuin ooppera tietyissä piireissä: kritiikin yläpuolella. Kaikki mitä tietyt ohjaajat (Turkka, Smeds) keksivät tehdä on automaattisesti huippua, ja jos sitä kehtaa mennä kritisoimaan, niin on taiteesta mitään tajuamaton pösilö. Tämä ei kerro teatterin arvostuksesta, vaan paremminkin siitä, että teatteri on niin tolkuttoman huonoa, että siihen suhtaudutaan enää pelkällä arvostelukyvyttömällä hyminällä.
Muutenkin tätä maata vaivaa jokin käsittämätön idolinpalvontasyndrooma. Linkolaakin kohdellaan kuin kansallisaarretta, vaikka sen näkemykset on jo niin tolkuttomia, että opetuslapset joutuvat selittelemään niitä jälkikäteen lähes performanssitaiteeksi.
KUN
Kun Norjassa yksi sairas saa pahaa aikaan, syytetään Suomessa äärioikeistoa. Toivon kohtuutta.
Aikoinaan ei sentään syytelty taistolaisia Suomessa, kun Saksan punaiset ja kaukoidässä punaiset khmerit tekivät tekojaan.
Volanen ei tajua vieläkään
Hän on jumittunut Smedsin ohjaamaan näytelmään. Volanen ei ole tyhmä, mutta tässä on hänen sokea pisteensä.
Väinö Linnan teos oli ilmestyessään 1954 valtava sensaatio. Vaikka Linna astui sodanvastaisella teoksellaan suoraan Remarquesin ja Mailerin maailmankirjalliseen joukkoon, se ei estänyt virallisen Suomen tuomiota. Tönkköisänmaalliset aloittivat valtaisan vyörytyksen kirjan mitätöimiseksi. Kirjasota oli kuin jatko-osa Aleksis Kiveä vastaan käydylle kirjasodalle.
Molemmissa kirjoissa näkökulma ja päähenkilöt olivat vääriä. Tavalliset ihmiset eivät voi ymmärtää kokemaansa, vaan latistavat suuret tapahtumat, ajatteli parempi väki.
Nyttemmin ovat tämän päivän tönkköisänmaalliset vesittäneet Tuntemattoman sotilaan omien sotaa ihannoivien menojensa ohjelmanumeroksi. Joka itsenäisyyspäivä toljotetaan tuntematonta sotaa romantisoivien rituaalien osana tavalla, joka saa Väinö Linnan ähkimään haudassaan. Jyrkästi sodanvastainen teos on onnistuttu vesittämään.
Smeds yritti palauttaa teoksen ydintä. Onnistuikin siinä varsin hyvin. Osa tajusi, osa ei.
Reaktiot ovat ainakin täysin samat kuin 50-luvulla ja vielä vähän myöhemminkin. Tönkköisänmaallisuuskin kehityy ajan mukana kuten hihhulien musiikki. Jumalaton meno muuttuu jumalalliseksi.
99 % on enemmän kuin 50 %
Minusta on paras tehdä sellaista taidetta, jonka se toinenkin puoli jotenkin tajuaa. Eli ei kaikkea tarvitse viedä äärimmäisyyksiin.
Taiteellisessa työssä olisi jo valmistelun aikana oltava rinnalla kriitikko, joka hillitsisi ajatusten liiallista lentelyä.
Smedsin ennustus ja muistutus vai kannustus...?
"Kuluneet neljä vuotta ovat tuoneet kokemusta ja lisää syytä pohdintaan. Kansallisella päänäyttämöllä ammuttiin vihaa puhkuen ja aplodein demokraattisen maan johtoa. Sen jälkeen vihapuhe on laajentunut maassa entistäkin yleisemmäksi. "
Oliko kyseessä ennemminkin Smedsin kriittinen ennustus ymmärtämättömien sodan lietsonnasta ja muistutus voimattomien manipuloimismahdollisuuksista ja sodan hulluudesta kuin kannustus anarkiaan...
Voisiko vihapuheet -mitä niillä kukin tarkoittaakin- johtua jostain täysin muusta kuin Smedsistä?