Näyttelyarvio: Räimettä ja kierrätystä
Julkaistu: 29.1.2008 9:01
Kuva: Pilvari Pirtola/Galleria FAFA
Kauas ei ole omena puusta pudonnut. Ajattelin vähän tutustua Pirtolan videotuotantoon ennen kuin menen katsomaan näyttelyä. Ja siinähän se ilta sitten kului. Ja olisi kulunut vielä toinenkin. Nuoresta iästään huolimatta taiteilijanalku on nimittäin tehnyt vuosina 2000–07 jo toistasataa videoteosta.
Pirtola ei varmaankaan pidä vertailusta isäänsä, mutta siitä hän tulee taatusti kärsimään, ja siksi onkin hauska todeta, että omena on kuitenkin pudonnut tarpeeksi kauas. Poika elää eri aikaa kuin isänsä, ja se myös näkyy, vaikka asenne on samankaltainen. Pirtolan tuotantoa leimaavat kierrätys ja noise-musiikki. Näyttelytilaa dominoivat roskalavoilta dyykatut elektroniset laitteet ja näytöt, joiden kautta kokeellinen musiikki ja liikkuva löytävät katsojansa. Mukana on myös löytöpaperille tehtyjä maalauksia sekä graafisia vedoksia.
Pirtolan asenne tuntuu rankalta, ja hän on selkeästi myös melko poliittinen. Perinteisellä estetiikalla kyllästetty katsoja saattaa olla ihmeissään. Tunnelma voi tuntua varsin kaoottiselta, jopa ahdistavalta. Mutta niin pitääkin, sillä taiteen kautta syntyvän yhteiskunnallisen kritiikin ei tule helppoa ollakaan. Kuva ei vain osoita sormella vaan käy toisinaan päälle – niin kuin maailma konsanaan.
Jos ei ihmetys tahdo loppua, kannattaa muistaa, että tällaisella ilmaisulla on jo pitkät perinteensä. Pirtolaa katsellessani tuli mieleeni välittömästi varhainen kotimainen esikuva, kokeellisen elokuvan pioneerimme Eino Ruutsalo (1921–2001), jonka tuotanto ei Ruutsalon elinaikana saanut koskaan ansaitsemaansa ymmärrystä. Ja voi sitä mennä vielä pidemmälle ja muistella noise-musiikin juuria italialaisessa futurismissa – vaikkapa Luigi Russolon (1885–1947) tuotannossa ja hänen futuristisen musiikin manifestissaan vuodelta 1913. En tosin tunne Pirtolan perinnetietoisuutta, mutta tällaiseenkin jatkumoon hänet voi sujuvasti sijoittaa.
Kuvataiteen lisäksi Pirtola on tullut tunnetuksi myös musiikkipiireissä; bändejä ja projekteja on monia. Lisäksi hän on jo rutinoitu performanssiesiintyjä. Niin paradoksaaliselta kuin se tuntuukin sanoa julkisesti, on kuitenkin pakko todeta, että tässä on taiteilija, jota kannattaa seurata. Pirtolassa on suorastaan tähtiainesta. Mutta onneksi netissä surffaaja eksyy hänen kotisivuiltaan Iraqi Body Count -sivustolle, niin ei se oikea rujo maailmakaan unohdu. Ja sitä Pirtola varmaan toivoo.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Poimintoja Uuden Suomen blogeista
ILMOITUS
Yritysblogit
Tuoreimmat uutiset
Tilaa US-uutiskirje
Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
Hmm.
Ei tuotannon määrä merkitse mitään.
Videota ja ääntä on helppo tuottaa loputtomiin.
Sangen erikoista alkaa leipomaan taiteilijasta "tähteä" kun näyttelyn kritiikki ei suoranaisesti yhdelläkään sanalla kerro töiden sisällöstä yhtikäs mitään.
Ehkä tämä kuvastaa suomalaista ilmapiiriä. Ei ole tärkeää mitä teet, vaan mitä olet. Tekemisen kautta normaalisti syntyisi jälkimmäinen, mutta ei tässä tapauksessa.
Jani Leinonen on hyvä esimerkki "tähdestä", joka muistuttaa lähinnä tyhjinä kolisevista tynnyreistä.
bridal dresses
Short Prom Dresses The internet has a large capability to nurture niche concerns until they someway end up a part of mainstream culture. Whatever randomly developed or rarefied seek periods you enter will habitually hurl up some outcomes, often more logical ones than you could have imagined. Empire Waist Dresses