Uusi Suomi / Kulttuuri Perjantai 10.2.12 Aseta US kotisivuksi

Elokuva-arvio: Uralin perhonen

Elokuva-arvio: Uralin perhonen
Julkaistu: 27.2.2008 17:30
Kuva
Katariina Lillqvistin ja Hannu Salaman kirjoittamaan kuunnelmaan perustuvaa animaatiota Uralin perhonen on vaikea asettua katsomaan ilman minkäänlaista ennakkoasennetta, täysin objektiivisesti. Sen verran hälyä sen ympärillä on ollut. En kuitenkaan usko hutkimiseen ilman tutkimista. Niinpä katsoin Uralin perhosen kokonaisuudessaan.

Parinkymmenen minuutin tarinassa on olevinaan juoni. Eletään vapaussodan aikoja. Mannerheimilla on poikia rakastajina, hän on kyllästynyt vaimoonsa, jonka naisellisia vaatimuksia ei osaa täyttää. Hän etsii partneria, joka ei vaatisi mitään. Sellainen löytyy nuoresta paimenpojasta, josta kuoriutuu Uralin perhonen. Vaimo panee miehensä irstailulle lopun asettamalla tälle siveysvyön. Mannerheim ampuu punaisia ja hylkää rakkaansa. Hän on yksinäinen ja onneton.

Henkilön, oli kyseessä kuka tahansa, seksuaalisuudella pelaaminen onnistuu taiteilijoilta hyvin harvoin. Uralin perhosessa Mannerheimin esittäminen homoseksuaalina on yhtä tarpeetonta kuin kertoa Hamletin olleen kasvissyöjä.

Oikeastaan sama ongelma vaivaa koko tarinaa. Se ei kerro mistään. Tekijöiden veljessodan aiheuttamat traumat tulevat selviksi. Samoin se, että trauman aiheuttama kauna on henkilöitynyt Mannerheimiin. Mutta mitä he haluavat sanoa? Onko kyseessä traaginen rakkaustarina kahden miehen välillä? Onko tarkoitus kertoa, kuinka vaikeaa heteroavioliitossa olevan homoseksuaalin on löytää rakkautta? Onko tarkoitus kuvata Mannerheim tappokoneena vai sodan murentamana ihmisrauniona? Kritisoidaanko teoksessa sotaa yleensä vai vain Mannerheimin toimia Tampereella? Yritetäänkö osoittaa, kuinka punaiset kärsivät ja kuolivat enemmän sodan aikana? Kuka? Mitä? Miksi?

Dramaturgian peruskysymykset jäävät ilman vastausta. Uralin perhonen ei etene minnekään, ei saavuta mitään. Vetoaminen siihen, että näin oli tarkoituskin, on turhaa. Avoin loppu on laiskuutta. Katsojan on voitava tuntea jotain muutakin kuin hämmennystä lähtiessään esityksestä kotiin. Anteeksiantamatonta on, että hämmennyksen lisäksi olin vielä masentunutkin, enkä tiennyt miksi. Voidaan myös kysyä, palveleeko tällainen teos niitä, jotka yhä kantavat veljessodan jättämiä arpia mukanaan. Millaista terapiaa on pilkka ja katkeruus? Rakentavaa se ei ainakaan ole.

On Uralin perhosessa onnistuneitakin hetkiä.

Vaikuttavinta animaatiossa ovat nuket. Ne ovat hyvin toden tuntuisia ja taiten tehtyjä. Mannerheimin silmissä kuultava suru ja epätoivo saavat ajoittain (varmaankin tahattomasti) tuntemaan myötätuntoa suurmiestä kohtaan. Vartaloon liitetyt matkalaukku ja hevosen häntä kuvaavat hyvin matkamiehen hevosellaan tekemiä uskomattomia vaelluksia. (Kieltäydyn näkemästä niissä muun kaltaista symboliikkaa…)

Sodan koruttomuus ja painostava ilmapiiri ovat myös koko ajan läsnä. Kuolema on herkullinen hahmo. Riettaan riemukas jokaisesta saamastaan sielusta. Koko animaatio on laadukkaasti tehty. Prahalaisten kanssa tehty yhteistyö on selvästi kannattanut. Sääli vain, että osoittelu peittää alleen kaiken symboliikan.

Uralin perhonen keskittyy vahvasti Mannerheimin imagon murentamiseen. Sen tarkoitusperän jalkoihin jää paljon hyvää. Olin niin kovasti toivonut, että olisin ollut animaation nähtyäni parempi ihminen.

Ensi-ilta Tampereen Filmifestivaaleilla 7.3.2008

 
Lilli Earl
Lilli Earl
 
 
 
 
 

Prahalaisilla taitoa

Hieno nukke ainakin kuvassa. Ilmeisesti kuitenkin nykyään anime-tyyppinen kuvaaminen ajaisi yli.

Ainoa hyöty tästä lienee se, että tiedetään, että elokuvaa voidaan tehdä myös animaationa.

Pitää tuo katsoa

Voi olla ihan hauska juttu! Ehkä Eralin olisi pitänyt katsoa filmi ilman päässään olevaa saksalaiskypärää ;)

Mannerheim

Eiköhän kriitikolla ole nyt ongelmia peittää omaa asenteellisuuttaan. Raimo Ilaskivi vaati jo aiemmin tässä samaisessa lehdessä Mannerheimin häpäisijöitten päitä pölkylle. Itselläni on sellainen muistikuva, että Veijo Merikin olisi vihjaillut Mannerheimin ymmärtäneen samaa sukupuolta olevien nuorukaisten kauneuden perään. Koskeeko Ilaskiven vaatimus siis myös Merta? Ilaskivi esitti, että Mannerheimin esittäminen homona vetäisi hänet pois jalustalta. Kuinka niin? Minusta vaikuttaa ettei Ilaskivi oikein arvostaisi "homoja".
US:n kriitikko väittää, että "Uralin perhosessa Mannerheimin esittäminen homoseksuaalina on yhtä tarpeetonta kuin kertoa Hamletin olleen kasvissyöjä". Enpä oikein usko. Ainakin US:ssä käytävän keskustelun ja lehdessä julkaistun kritiikin valossa tämä on ollut äärimmäisen tarpeellista! Odotan kiinnostuneena elokuvaa!

Elokuvat tai tuntijat,

kuten Veijo Meri tai Ilaskivi, eivät selvittä mutkia Mannerheimin ja muutamien muiden maineissa. Sodan loppuvaiheissa niihin vaikutti hänen kohdallaan se yksinkertainen asia, että hän oli 1944 vuoden taisteluja johtavaksi upseeriksi vanha, vaikka hän tajusi yleisia poliittisia realiteetteja Euroopassa. Tämä ymmärrys ja tieto sen takana ei juuri ollut noina aikoina aina hyödyksi. Kaÿtännössä Mannerheim joutui jopa pelkäämään luokitusta luovutettavien tai pidätettävien "sotarikollisten" joukkoon. Noina vuosina - ja nästä syistä - moninkertaistuvat kaikki sisällis- ja vapaussodan aikojen pilkkapropagandat. Omituisinta jutussa on, että "taiteilijoina" ja ilmeisesti "intellektuelleina" itseään pitävät henkilöt voivat olla niin typeriä kuin "Uralin perhosen" tekijä on. Kait Mannerheimista voisi hauskaakin pilaa tehdä.

Mannerheim uhrina

Mannerheimin luovuttaminen liittoutuneille sotarikollisena tuomittavaksi lain mukaan olisi ollut Suomelle yhtä vaikeaa kuin serbeille sotasankareidensa luovuttaminen Haagiin. Sama ongelma oli Japanissa, jossa keisari päätettiin jättää koskemattomaksi, mutta Hideki Tojo hirtettiin.

Mannerheim pelkäsi neuvostoliittolaisia ja pakeni Portugaliin hoitamaan terveyttään.

Mannerheimin suojaksi kehitettiin kulttia, koska juuri hän russofiilinä oli johtanut Suomen Saksan puolelta liittoutuneiden puolelle sotaa Lapin sodaksi.

Mannerheim oli kuin Matti Vanhanen - sopivasti läsnä niin 1918, kun Svinhuvudin saksalaissuuntaus kaatui ja myös 1944.

Mannerheimin riepottaminen vanhavasemmistolaisin keinoin sekä intiimipoliittisin menetelmin on tietenkin strategiavalinta, koska periaatteessahan ennen outoina pidetyt taipumukset ovat nykyään periaatteessa tasa-arvoisia ja samalla viivalla.

Mannerheimia voi riepotella risaisen elämänsä vuoksi myös oikeistokonservatiivisin argumentein, jolloin häntä ei voisi puolustaa.

Presidentti Rytin pidätti

ministeri Urho Kekkonen, joka muuten kirjoitti myöhemmin kuvauksen tapahtumasta. Mutta pitkälle tuossa politiikassa mentiin. Entisiä "valkoisia" venäläisiä pakattiin Stalinin leireille, vaikka heillä oli muita kansalaisuuksia. Ja Portugali oli suomalaisten yhteyspaikka brittien salaisen palvelun kanssa, minne jo sodan aikana - siis sodan Englantia vastaan - ilmavoimien upseeri komennettiin yhteyslentojen tarpeisiin. Näitä juttuja Marski siis ymmärsi hyvin.

Jos homoa...

Niin, jos homoa sanoo homoksi, puhuu totta, eika hanta voida syyttaa...niin, voidaanko hanta syyttaa rasismista? Jos taas heteroa sanoo homoksi, voi saada kunnianloukkaussyytteen niskaansa? Jos sitten oikeudessa kantajalla on toteennayttovelvollisuus seksuaalisesta suuntaumisestaan, lahinna tassa jalkimmaisessa tapauksessa, miten sen verfioiminen sitten tapahtuu vai luotetaanko miehen sanaan? Nyt puhun vain miehesta, koska en puhunut lesboista vaikka sama lienee heidankin kohdallaan.

mitä?

Oliko tuo olevinaan arvostelu?

Hankkisitte jonkun, joka osaa kirjoittaa ja ymmärtää jotain elokuvista.

Ei ollut arvostelu

Arvio ei ollut arvostelu. Niin siinä lukeekin! Miksi pitäisi olla arvostelu eikä arvio?

vai että parempi ihminen, ziisus.

    "Olin niin kovasti toivonut, että olisin ollut animaation nähtyäni parempi ihminen."

Jeps, wähän niin kuin malli absurdista ajatuksesta ...tai vitsistä?
Onkohan sellaista elokuvaa maailmassa, jonka nähtyään voisi edes hypoteettisesti "olla parempi ihminen".

Ihan hyvä arvostelu

Arvostelut ovat aina subjektiivisia kuten taidekokemuksetkin.

Minä en viitsi katsoa tuota arvostelusi perusteella. Muistan lapsuudessani katselleeni jotain tyhmiä nukkeanimaatioita, joissa luki lopussa "koheli".

Ei ne olleet hyviä elokuvia lapsille - silloinkin taisivat olla aikuisten satuilua ja harhamaailmoja.

Disney menestyi paremmin. Disneyn lapsille tehdyt animaatiot menestyivät siksi niin hyvin, koska ne oli tehty myös aikuisille. Kaikki amerikkalaiset eivät olleet hyviä, siellä oli tosi huonoja rahastusyrittelyjä.

Itä-blokin aikuisille tehdyt animaatiot eivät menestyneet taloudellisesti, koska niitä ei oltu tehty juurikaan lapsille. Kaikki itä-blokin piirretyt olivat propagandistisia ja sen tajusi jo 7-vuotias televisiota katsellessaan.

Vanhemmatkin tulivat katsomaan Disneyn piirrettyä, mutta ei "koheli" animaatioita.

Nukku-Matti DDR:stä

Mitä mieltä olet Nukku-Matista? Sehän tuli Suomeen DDR:stä? Oliko siinä jotain erityisen reaalisosialistista?

Keskustelu tämän

Keskustelu tämän ympärillä on mielenkiintoinen, eli ainakin taiteilija on osunut maaliinsa.

Huomaako kukaan yhtäläisyyttä kansallisikonimme, Mannerheimin, pilkkaamisen ja Muhammed-pilakuvien kanssa? Molempiin hahmoihin kiteytyy kansakuntien syvimmät arvot, näin näkisin maallistuneen Suomen ja Mannerheimin merkityksen.

Emme me taida itsekään aivan varauksettoman suvaitsevaisia olla?

http://esikoiskirjailija.wordpress.com/

Että huomaako?

    "Huomaako kukaan yhtäläisyyttä kansallisikonimme, Mannerheimin, pilkkaamisen ja Muhammed-pilakuvien kanssa?"

Pari kolme päivää ollut esillä eri ketjuissa, herkullisia esimerkkejä jos katsot, eräässä keskustelussa mm. rinnastus koulukiusaamiseen.

Enkä tiedä, miksi nyt niin varauksettoman suvaitsevaisiakaan pitäs olla, mutta jokainen saa mun mielestä pitää ikoninsa; jos se jollain on kaappihomo sotaherra, olkoon vaan.
En mä vaivautuisi edes animaatioleffoja tekemään.

Pyhäinhäväistyksillä julkisuutta

Pyhäinhäväistykset ovat helppo keino hankkia julkisuutta ja taitelijalle nimeä.

- Jouko Turkan Seitsemän veljestä
- Uusin Tuntematon sotilas
- Uusi Mannerheim

Näistä mukamas kansakunnan henkisistä kulmakivistä nähdään vielä monta rienaavaa versiota, millä taiteilija tekee helppoa julkisuutta.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatiosodank%C3%...

Aikana, jolloin Kansallisen Kokoomuksen eurokansanedustaja, tohtori Alexander Stubb, kannattaa intiimivähemmistöjä myös Moskovassa, ei ole kuitenkaan olemassa kovin hyviä edellytyksiä päästä suureen maineeseen venäläisten kadettien ja upseerien oletetuilla taipumuksilla, koska yhteiskunta on jo liian rappioliberaali.

Paljon enemmän saisi julkisuutta, kun ohjaisi "naiskansanedustajan päiväkirjan", joka sisältäisi tanskalaiseen tapaan kuvattuna kaikkein hulvattomimmat nykyelämänkerrat eduskunnasta.

Vahingonkorvauskanteita tulisi kymmenien tuhansien eurojen edestä ja palstakilometrit täyttyisivät keskustelusta.

Vanhavasemmistolaiset kritisoivat kansalliskonservatiiveja, vaikka sosiaalinen tilaus olisi vapaamielisten konservatiivikritiikille. Näin voisi sanoa, että pispalaiset ovat "kierroksen jäljessä".

Vanhaset suomalaiset

"Vanhavasemmistolaiset kritisoivat kansalliskonservatiiveja, vaikka sosiaalinen tilaus olisi vapaamielisten konservatiivikritiikille. Näin voisi sanoa, että pispalaiset ovat 'kierroksen jäljessä'"...

Jaa-a, miten sen nyt ottais... Reaktioista päätellen koti-uskonto-isänmaalliset kypäräpapit ovat yhä voimissaan. Tämänkin hämmästyttävän julkaisun sivuilla kommentoijat ja jopa kolumnistit/blogaajat LUULEVAT esimerkiksi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäseniä kommunisteiksi, retoriikkaa à la Lapuanliike. Vuoden 1918 kansanmurhaa LUULLAAN oikeutetuksi teoksi ja jopa pahoitellaan, että "jäi kesken".

Eli ainakin tässä yhteydessä rintamalinjat menevät yhä satavuotisten perinteiden mukaan. Modernin projekti on vasta hiipimässä kohti Kari Kiviojan ja kumppaneiden maailmaa.

Muuten olen kyllä samaa mieltä. Jos kysytään keneltä tahansa alle 40-vuotiaalta jonkintasoisen korkeakoulututkinnon (no, muutamat TKK:n ja ainakin Kadiksen tyypit poislukien) suorittaneelta, mitä mieltä hän on homoudesta tai Marskin oletetetusta suuntauksesta, vastaukseksi saa lähinnä ihmetteleviä hymähdyksiä. "Ketä kiinnostaa", "mitä väliä".

Taannoin paavi nimesi joukon uhkia katoliselle uskolle. Homouden ja ateismin lisäksi hän mainitsi "kulttuurirelativismin" eräänä pahimmista. Täällä ollaan myös sangen paavillisia. Ja koko maa on kierroksen tai pari jäljessä.

Sosialidemokraattinen puolue oli Vapausodassa mukana

Olet varman tullut modernista aikakoneesta suoraan vuodesta 1970 Neuvostoliiton. Neuvostoliito on kaatunut petetyn kansan vallankumoukseen ja itsesensuurikin on päättynyt.

Olet varmaan ihmeissään, että kommunismia ei enään palvota ainoana oikeana uskontona kuin muutamassa hirviövaltioissa. Siitä opista on tullut jonkinmoinen uskontojen kummajainen.

Sosialidemokraattinen puolue oli Vapausodassa mukana, sillä kommunisteja ei vielä silloin ollut olemassa. O.W.Kuusinen perusti Suomen kommunistisen puolueen Nevostoliitossa. Suomessa ei tämä puolue voinut laittomana toimia, vaan kommarit toimivat sossupuolueen sisällä v. 1945 asti.

Sosialidemokraattinen puolue oli Vapausodassa mukana...

... muun muassa saksalaisten sotilaiden edustamana. Aatemaailmahan oli elinvoimainen keisarillisessa Saksassa. Tästä on muistaakseni Paavo Haavikolla aika teräviä kommentteja.

"Olet varmaan ihmeissään, että kommunismia ei enään palvota ainoana oikeana uskontona kuin muutamassa hirviövaltioissa."

Kommunismia ei liene missään palvottu uskontona. (Yleensäkään uskontoa ei palvota, vaan uskonnon kohdetta.) Marxismi-leninismi oli tällainen uskonnollinen valtioaate, jonka eskatologinen tavoite oli tietysti kommunismi ja profeettoina/imaameina Marx ja Lenin.

Luin taannoin Kim Il Sungin elämäkerran ja panin mielenkiinnolla merkille sen tyylilajin. Pienellä tekstianalyysillä siitä varmasti paljastuisi huomattavia yhtäläisyyksiä saman maailmankolkan uskonnollisiin pyhimyselämäkertoihin. Juche-aatteesta ja Kimin roolista sen "kehittäjänä" saa selvästi kuvan, että kyseessä on transsendentaalinen ideologia.

Pohjois-Korean ulkopuolella, muualla maailmassa yleisliittolainen kommunismi, siis Leninin ja Stalinin luomus, on jo vuosikymmenet sitten kadonnut. Samoin soisin käyvän muutamille muillekin tympeille aatteille, joista pahimpana murha-aatteena mainittakoon kansallismielisyys eli nationalismi. Sen piikkiin menee myös suurin osa Neuvostoliiton ja Kiinan kansanmurhista. Ja sitä kannattavat myös tämän päivän Mannerheim-fanittajat.

Vapaussota

Onko mielessä käynyt ,että minkälainen teurastus ja kyyditys olisi Suomessa alkanut jos punaiset olisivat voittaneet.Ei varmasti olisi koko maata enää jäljellä.

Ouh!

Tapio:

    "Paljon enemmän saisi julkisuutta, kun ohjaisi "naiskansanedustajan päiväkirjan", joka sisältäisi tanskalaiseen tapaan kuvattuna kaikkein hulvattomimmat nykyelämänkerrat eduskunnasta."

Niin, tanskalaiseen tapaan ... Ostaisin vain Lars von Trierin tekemänä, tietäisin edeltä, että on niin pirullisen ovela ja monitasoinen, ettei sen kerta katsominen riitä.

Sukupuuttopuutos

Luulin pitkään, että vanhat telaketjukommarit ovat jo kuolleet sukupuuttoon tai muuttuneet uskovaisiksi. Mutta ei. Pispalan jengi näyttää edelleen nostavan päänsä, kumpujen yöstä. Se tästä teeveelupavaroilla rahoitetusta nukkefilmistäkin nähtiin.

Kansalaissodan traumat lienevät edelleen pääasiallisin käyttövoima, vaikka isänmaamme Suomen vaiheet viimeisten 90 vuoden ajalta ovat varmasti näyttäneet kaikille terveesti ajatteleville, kuka vuonna 1918 oli oikeammassa. Tai vähemmän väärässä.

Akateemikko V. Linnan trilogian ymmärtäminen historiankirjoitukseksi on sekin jo liki viisi vuosikymmentä sekottanut liian monen suomalaisen ajatukset. Trilogian ilmestymisestä asti on jankutettu, että vapaussodan historia on ollut voittajien kirjoittamaa. Pohjantähtensä lukeneet ovat kuitenkin valitettavan usein jättäneet huomiotta tekijän näkemyksen ytimen, jonka hän syöttää Kivivuoren Jannen suuhun vankileiriltä palanneen Koskelan Akselin kanssa väiteltäessä: "Mitäs kapinoittit! Ei olis pitäny ruveta pyssysille." Janne oli oivaltanut ensimmäisenä kaikista demokratian toimintaperiaatteen ja mahdollisuudet. Hänen romaanihahmonsa hengenperintöä vaalivat ne demarit, jotka vaaranvuosina järjestivät "Jo riittää"-kampanjan. Historiankirjoitus varmaankin antaa myös sille tempulle arvon, joka sille kuuluisi.

Pispalan kommarit ja heidän jälkeläisensä ovat traagisella tavalla juuttuneet niihin kivijalkoihin ja poteroihin, joihin heidän v 1918 ei olisi edes pitänyt ryömiä.

Heh,

mä taas oletin ettei juoksuhaudoissa eläviä suojeluskuntanatseja ei olisi enää ei edes sirkkelimiehen sormin laskea. Niin sitä ihmeinen erehtyy puolin jos tosinkin.

    "Pispalan kommarit ja heidän jälkeläisensä ovat traagisella tavalla juuttuneet niihin kivijalkoihin ja poteroihin, joihin heidän v 1918 ei olisi edes pitänyt ryömiä."

Siinä hän se tuli, ei täyttä ihmisarvoa vieläkään; ja sitten toisesta suupielestä sitten vielä ihmetellään kun käyttävät perustuslaillista ilmaisunvapauttaan.

Ei mitään eroa..

> Huomaako kukaan yhtäläisyyttä kansallisikonimme,
> Mannerheimin, pilkkaamisen ja Muhammed-pilakuvien
> kanssa?

Huomaatko lapselliseen kommenttiisi sisältyvää naiviutta?

> Molempiin hahmoihin kiteytyy kansakuntien syvimmät arvot,
> näin näkisin maallistuneen Suomen ja Mannerheimin
> merkityksen.

Mannerheim on arvostettu historian henkilö, jonka teot ja taktiikka syntyivät ja kuolivat reaalimaailmassa. Hänen takiaan ei tarvitse lähetystöjä polttaa eikä fatwoja langettaa.

> Emme me taida itsekään aivan varauksettoman suvaitsevaisia
> olla?

Mikäli olen oikein käsittänyt niin Mannerheim olisi ollut valmis jopa kuolemaan sen puolesta että tällaista tyhjäpäistä tekotaidetta saisi tehdä *täysin vapaasti*.

Suvaitsevaisuus on minulle kirosana, ja onneksi on vielä olemassa kanavia mitä kautta saa MIELIPITEENSÄ sanoa ilman että joutuu Katariina Lillqvistin kaltaisten tuomittavaksi.

Ethän nyt sekoita oikeutta olla pitämättä jostakin oikeuteen pitää henkensä kritiikin kohtaessa UUDEN suvaitsevaisuuden?

Ehkä Mannerheim animaatiosta eivät kaikki pidä. Vapaassa maassa kaikkien ei tarvitse pitää kaikista. Tässä maassa ei kuitenkaan koskaan ketään tuollaisen vuoksi kivitetä hengiltä ja suurin osa niistäkin jotka Lillqvistiä kritisoivat olisivat valmiita puolustamaan hänen oikeuttaan tehdä samoin.

Jos et ymmärrä tämän maan ihmisten moraalin ja Muhammed ihmisten moraalin eroa niin se on vain ja ainoastaan oma häpeäsi.

Mannerheimin ansiosta

Mannerheimin ansiosta tämmöiset teko-taiteilijat voivat tehdä näitä herjauselokuvia vapaassa Suomessa.

Siinä on keskeinen asia

Siinä on keskeinen asia. Tietämättömyyden takia he eivät osaa arvostaa edes varmaa leipää.

eikös

Eikös vastakkainasettelun aika pitänyt olla ohi? Taitaa olla pyhä sota päällä, kun pilkataan Muhamme...siis Mannerheimia.
On se kumma, miten paperinukke saa aikaan kuuman tunnemyrskyn. Tuomas Enbuske sanoi Ylen Radio 1:n ohjelmassaan M:a h:ksi viime syksynä, eikä kukaan reagoinut mitenkään. Ja ihan oikeasti, onko sillä mitään väliä, mikä M oli miehiään. Ja eikö se ole kumma juttu, että Suomen suurin haaste on Venäjä x 3 ja samaan aikaan suurimmaksi suomalaiseksi valittiin mies, joka teki kolmekymmentävuotisen uran tsaarin upseerina. Venäjä oli siis Mannerheimille mahdollisuus siinä missä Fortumillekin.
Olisiko suomalaisilla itsetutkiskelun paikka.

Anteeksipyynto tulisi kylla

>>>
jos punaiset olisivat voittaneet. Leninin ja Stalinin puhdistuksissa olisi saattanut jaada jokunen Ruotsiin paennut punikki eloonkin.

JoukoA

Uralin perhonen + A-talk ym.....

Perhosmyrkkyä ja pakkopullaa

Yleisradion torstaina 6.3 kello 21:05 esittämässä keskusteluohjelmassa ”A-TALK” käsiteltiin Katariina Lillqvistin animaatioteosta ”Uralin perhonen” sekä teoksen aiheuttamia reaktioita. Samassa yhteydessä katsojille välittyivät tietyn konservatiivipuolueen, tai ainakin puolueen näkyvän ja suurta julkisuusarvoa nauttivan edustajan mielipiteet seikoista, jotka ”heittävät varjon” (Bjarne Kallis; A-Talk/YLE 6.3.2008) ihmisen elämäntyön ja tunnetuimpien, todistettujen tai todistamattomien, saavutusten ylle. Samassa lähetyksessä mukana ollut karismaattinen kenraali Hägglund vaikutti puoltavan Kalliksen mielipiteitä, jotka Hägglund ammattiesiintyjänä (tarkoituksellinen provokaatio) osasi kuitenkin verhota löyhiin ja henkilökohtaisiin mielipiteisiin perustuviin teeseihin ja kuulopuheisiin.

Bjarne Kallis tosin tuomitsi

Bjarne Kallis tosin tuomitsi taannoin myös Muhammed-pilakuvat, samoin, kysyen miksi pitää loukata toisen ihmisen pyhää?

Säälittävä Lillqvist myrkyttyy vihassaan

Säälittävä Lillqvist saa voimansa kostosta ja katkeruudesta, mitä hän on raskaana traumanaan kantanut läpi elämänsä. Ei ole kyennyt vihastaan luopumaan, vaan antaa sen myrkyttää itseään vuosikymmenestä toiseen.

Säälittävä Lillqvist ei ymmärrä, ettei hän voi enää loukata poismennyttä Mannerheimia, vaikka miten vääristelisi historiaa.

Säälittävä Lillqvist on onnistunut aiheuttamaan pahaa mieltä ja loukkaamaan niitä lukemattomia, niin oikealta kuin vasemmalta maailmaa katselevia, ihmisiä, jotka kunnioittavat Suomen itsenäisyyttä ja itsenäisen maamme sankareita, eivätkä ole mitenkään syyllisiä Lillqvistin muinoin ammutun sukulaisen kohtaloon?

Säälittävän Lillqvistin repiminen siis satuttaa viattomia sivullisia, miksi?

Jos säälittävä Lillqvist tuntee perverssiä iloa aiheuttamastaan mielipahasta näitten syyttömien sivullisten osalta, niin kai meidän täytyy ymmärtää, että Lillqvistillä on paha olla, ja kun lapsella on paha olla, se voi tehdä järjettömiä tekoja ulkopuolisillekin.

Toivottavasti säälittävä Lillqvist oppii pois vihasta ja kostosta elämänsä jossakin vaiheessa, ja ryhtyy repimisen sijasta rakentamaan tätä yhteistä maailmaamme kun aikuistuu.

(Mutta eikö sen tuotantotuen olisi voinut maksaa suoraan jollekin terapeutille, joka olisi hoitanut Lillqvistin katkeruuden ja kostonhimon jossakin hienovaraisesti? Onko meidän kaikkien tosiaan pakko tulla osallisiksi hänen terapiatuotteistaan ja vihansa hedelmistä?)

P.S. Jaa ettäkö vihakaunainen rienausherja on balladi?

P.s. tuo säälittävä purkaus tässä kuulostaa

enemmänkin terapialta.
Lahtarit eivät ole syyllisiä lahtaamiseen, joopajoo.
Puolet porukasta vain kaatui ihmeellisesti, ilmeisesti ufojen ammuttua niitä.

Punaiset aloittivat syyttömien murhat

ROH:lle tiedoksi, on historiallinen fakta, että punaiset aloittivat terrorin, summittaiset "kansanvihollisten" murhat, varkaudet, ryöstöt, ja myös laajemmat sotatoimet.

Valkoiset vastasivat enkä kiellä, etteikö ylilyöntejä tapahtunut.

Mutta on todella alkeellinen tuo kommenttisi, sisällissodissa on kaksi osapuolta, jotka tekevät pahoja; pahempi näistä kahdesta on mielestäni se, joka aloittaa.

toinen vain tekee ruumiita kymmenen kertaisen

määrän kuin toinen ..
ja ihmisiä kuoli perästä vielä keskitysleireillä kuin kärpäsiä .

Mutta eiväthän ne lahtarit uskaltaneetkaan omin voimin mies miestä vastaan.

Pahempaa punapaska kun uskoinkaan

Kova etukäteismainonta ja ylistys tolla perhosella oli.

Nuhruinen, sekava, alkeellisen mustavalkoista punapropagandaa jostain perinneyhdistysten museoista. Kaipasin kokonaisnäkemystä tai molempien osapuolten kokemuksen esittämistä vuodesta 1918.

Eipä ollut kuin taas kerran "viattomien" punaisten tappamista kuin 70-luvun "tiedostavissa" nuorisopiireissä ryypätessä opetettiin uskomaan, ja joissakin piireissä tuo usko elää.

Sitten ällöttävää keksityn homotouhun ympärillä pyörimistä parhaaseen pikkutyttöjen tirkistelytyyliin. "sano homo hihi hihi..."

Ja siis, paljonko tuohon meni vero- ja lupamaksurahojamme?

Raatolukumääriä vertailevalle nimimerkille -rh (=ROH):
Ei kannattaisi ruveta kapinoimaan ja tappamaan, jos kansa vastaakin tappamalla takaisin, ja vähän tehokkaammin. Aloittaneella säilyy silti väkivallan aloituksen syyllisyys.

Tiibetin kohtalo vältettiin

Kukaan muu kuin Mannerheim ei olisi kyennyt yhdistämään suomalaisia talvisodan taisteluun Neuvostoliiton rikollista hyökkäystä vastaan.

Vuoden 1918 kahtiajako oli unohdettu eikä Kuusisen kommunistihallitus saanut enää kannattajia.

Kiitos kuuluu Mannerheimille siitä ,ettei Suomesta tullut Tiibettiä vuonna 1940.

Kommunisti Lillqvist tietenkin hyväksyy tiibettiläisten mielenosoittajien tappamisen.

Vuoden 1918 kahtiajako oli unohdettu

ehkei kuitenkaan kokonaan, se oli "alaspainettuna" - tosiaan kun neuvottelut Stalinin vaatimista alueluovutuksista Leningradin turvaksi oli tyritty, ja suututettu suurvalta, eihän siinä ollut aikaa eikä varaa muistella enää edellistä sotaa.

    " .. eikä Kuusisen kommunistihallitus saanut enää kannattajia"

koska ei ollut demokratiaa eikä poliittisen ajattelun vapautta, fasismi nousi ja oikeisto mesoi.

Kovapäisyys

Suomessa näyttää olevan edelleenkin kansalaisia, jotka olisivat toivoneet Kuusisen hallituksen eli Suomen sosialistisen tasavallan hallituksen voittoa.
Olisimme valuneet toisen maailmansodan seurauksena Neuvostoliiton autonomiseksi sosialistiseksi tasavallaksi.

Ensimmäiseksi olisi tapettu kaikki kokoomuslaiset, sitten maalaisliittolaiset, sitten sosialidemokraatit ja lopuksi revisionistit. Ammattiliitot olisi lopetettu. Ja olisi ollut hyvin mahdollista, ettei Suomi olisi pystynyt irtautumaan Venäjästä 1990-luvun alussa, koska olisimme olleet strateginen osa Venäjää. Nyt täällä käytäisiin katkeraa sissisotaa Venäjän armeijaa vastaan tsetseenien tapaan. Tätäkö kenties nimimerkki rh olisi toivonut?

 
 
ILMOITUS

Yritysblogit

Sami Järvinen
Sami Järvinen, Navi Group
 
Helmiina Wihuri, palvelujohtaja, Henki-Tapiola
Helmiina Wihuri, palvelujohtaja, Henki-Tapiola, Omistajayrittäjä.fi
 
 
 

Tilaa US-uutiskirje

Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.

 

Luetuimmat

 
 
 
 
 

Kysely