- Kuva: Tammi, Laura Lyytinen
Armas Alvari: Vuodeaikoja
Armas Alvarin toinen novellikokoelma Vuodeaikoja vie lukijan sängyn luota toisen luo.
Novellikokoelman nimi kertoo monella tavalla teoksesta: paitsi että näitä novelleja yhdistää sänky, on lukijan oltava tarkkana niitä lukiessaan, muuten lukee helposti väärin ja putoaa kärryiltä.
Alvarin esikoisteos, novellikokoelma Varmat tapaukset ilmestyi kaksi vuotta sitten. Teos sai osakseen paljon kiitosta, voittipa se Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnonkin. Vuodeaikoja lukiessa esikoiskokoelman novellit tulevat lukijan mieleen. Alvarin omaperäinen kertojanääni kaikuu tässäkin teoksessa.
Vuodeaikoja-kokoelman alaotsikko on ajanvietenovelleja. Lukijalta vaaditaan kuitenkin suurempaa tarkkaavaisuutta kuin mitä tahansa viihdettä kuluttaessa. Sen lisäksi on pystyttävä sietämään unenomaista epävarmuutta, sillä Alvarin henkilöhahmojen tilanteita värittää epävarmuus siitä, mitä oikeastaan tapahtui. Mies ajaa ehkä lapsen yli, mutta hän ei ole itsekään varma, tapahtuiko onnettomuus. Toinen elää naisen kanssa, joka katoaa, mutta jota kukaan miestä lukuun ottamatta ei muista olleen olemassakaan.
Alvari pysähtyy kuvaamaan yksittäisten, usein yksin jääneiden ihmisten kohtaloita. Välillä tekstissä välähtää peili, joka paljastaa, etteivät henkilöhahmot ole kohtaloissaan lopulta yksin. Kuten novellissa ”Ääneen ajatteleva mies”, jonka päähenkilö avaa vahingossa omalla avaimellaan väärän asunnon oven, menee väärän naisen viereen ja lopulta pakenee asunnosta vain huomatakseen, että hänen kotoaan juoksee pois vieras mies, kai sinne vahingossa eksynyt.
Alvarin mustaa huumoria viljelevä, 1970-luvun realismista ammentava kertojanääni ansaitsee kiitosta.
Muutamat Alvarin uusista novelleista ovat taidokkaita. Epävarmuuden ja yksinäisyyden teemoja käsitellään paikoitellen taitavasti. Toisinaan ollaan niin lähellä hulluutta, että Vuodeajoista tulee luontevasti sairaskertomuksia.
Kokoelmaa vaivaa kuitenkin epätasaisuus. Oivaltavien, vangitsevien novellien joukossa on täytemateriaalilta vaikuttavia mitäänsanomattomia tarinoita. Tai ehkä epätasaisuus korostuu tässä tapauksessa, Alvarin taakkana kun on poikkeuksellisen hieno esikoiskirja.
Armas Alvari: Vuodeaikoja, Tammi