Kirja-arvio: Leena Krohnin Kotini on Riioraa

Kirja-arvio: Leena Krohnin Kotini on Riioraa Lastenkirja Kotini on Riioraa on taattua Leena Krohnia. Kieli on rikasta ja vivahteikasta samalla kun naiivi kerrontatyyli näyttää maailman lapsen näkökulmasta. Arjen pienet ihmeellisyydet sekoittuvat lapsenomaiseen mielikuvitukseen. Tosi ja epätosi limittyvät muodostaen taianomaisia pikkukertomuksia ihan tavallisesta kylästä ja sen lapsista. Krohnin unimaailmasta ammentava kuvitus voimistaa kertomuksen surumielisyyden ja ihmeellisyyden tuntua.

Mietteliäs Ruth ja hänen paras ystävänsä Raija, haaveileva Pikkupauli ja tähtiä tutkiva Isopauli leikkivät ja käyvät koulua. Lasten leikkimaailman keskus on Isopaulin isoisän omistama lamppukauppa, jonka vintillä lapset kokoontuvat pelaamaan Afrikan tähteä.

Elämässä tapahtuu outoja asioita. Raija sairastuu vakavasti ja joutuu pyörätuoliin. Pikkupauli lähtee jahtaamaan lammessa asuvaa outoa eläintä, jonka nimi on Popolotti. Ruth tapaa vanhan herran, joka ei taida olla tästä maailmasta.

Lapset ihmettelevät suuria kysymyksiä. Miksi minä olen juuri minä enkä joku toinen? Miksi toiset sairastuvat ja toiset ovat muuten vain erilaisia? Miksi ihmiset vanhenevat? Entä onko ulkoavaruudessa elämää? Lamppukaupan asiakkaina käyvät myös kylän omalaatuiset asukkaat, kuten Kreivitär, Runoilija, koulukodin pahantapaiset tytöt ja ennustaja Bella.

Krohn on sijoittanut lasten elämänpiirin oman lapsuutensa aikakauteen, viisikymmentäluvulle. Ratkaisu herättää kysymyksiä. Miljöön ja aikakauden kuvailu on aitoa ja uskottavaa, mutta nykylapsille tuo ympäristö vaikuttaa varmasti aika vieraalta, jopa eksoottiselta. Tarinasta puuttuvat kännykät ja mikroruoka. Sen sijaan tarinassa vilahtelee sellaisia sanoja kuten villamyssymissi, sankarihauta, meijeri ja kiiltokuvakirja. Kasvamisen kokemukset ovat toki samankaltaisia, vaikka ajat muuten muuttuvat.

Kenties Kotini on Riioraa toimii parhaiten isovanhempien ääneen lukemana ja selittämänä: näin elettiin mummon lapsuudessa, koska silloin ajat olivat toiset. Kirja on mukavaa luettavaa, mutta sen verran haastava, että sitä voi suositella parhaiten kouluikäisille, ja miksei myös aikuisille.

Leena Krohn: Kotini on Riioraa. Teos, 2008. 108 s.