Musiikkitalon hinta laski vain paperilla

Musiikkitalon alun alkujaan alimitoitettu budjetti näyttäisi olevan pääsyy projektin viivästymiseen.

Rakennusfirma Seicon kulutti tarjouskilpailun ensimmäisellä kierroksella neljännesmiljoonan suunnitelmiin ja tarjosi urakkaa Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin Musiikkitalolle 90 miljoonan euron hintaan. Tarjous hylättiin liian kalliina. Seicon ei halunnut lähteä mukaan toiselle kierrokselle. Yhtiöstä kerrottiin, että koko jutusta jäi paha maku suuhun.

SRV Viitoset tarjosi toisella kierroksella musiikkitalon urakan hinnaksi 124 miljoonaa euroa. Sitäkin pidettiin ylihintaisena, mutta SRV sai urakan.

Musiikkitalon suunnittelupäällikkö Helena Hiilivirta kertoi uusisuomi.fi:lle SRV:n olleen ainoa toisella kierroksella tarjouksen tehnyt rakennusfirma.

Hintakiista huipentui viime viikkoon, kun SRV ilmoitti uudesta tarjouksestaan. Summa oli nyt suurin piirtein sama kuin Seiconin alkuperäinen tarjous: 90,5 miljoonaa euroa. Summa kuulosti niin hyvältä, että se kerrottiin julkisuuteen tiedottein.

Ero SRV:N ja Seiconin tarjousten välillä on kuitenkin siinä, että Seiconin tarjous oli kiinteä tarjous. Tämä tarkoittaa, että mahdolliset lisäkustannukset menevät rakennusfirman piikkiin. SRV Viitosten tarjous ei sisällä tätä lupausta. Toisin sanoen kaikki ylimääräinen jää tilaajan kontolle.

SRV Viitoset kertoo suhdanteen nostaneen hintoja niihin aikoihin kun ensimmäinen tarjous tehtiin. Nyt suhdannekorotukset on ”puhallettu pois” ja hinta on matalampi. Lisäksi suunnitelmiin on tehty muutoksia jotka tekevät rakentamisesta edullisempaa.

Suhdanne on sana jota SRV ja Kiinteistöosakeyhtiö Helsingin musiikkitalo käyttävät mielellään. Tilannetta tuntevan rakennusalan asiantuntijan mukaan suhdannetta käytetään tässä sumuverhona.

- Suhdanne ei selitä 34 miljoonan suuruista hinnan laskua.

Musiikkitalon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunio. Kyseisestä toimistosta musiikkitaloprojektissa on mukana Markku Kivistö.

- Suurimmat yksittäiset säästöt syntyvät lasitukien määrän vähentämisestä ja tukikehysten muuttamisesta edullisemmiksi, kertoo Kivistö.

Kivistö kertoo lisäksi, että muitakin, pienempiä muutoksia on tehty, mutta suurena tekijänä edullisempaan hintaan on se, että aikaa neuvotteluille ja edullisempien tarjousten etsimiselle on jäänyt enemmän. Kivistö ei tiedä yksityiskohdista, sillä ne kuuluvat rakentajan toimenkuvaan. Hän kuitenkin myöntää, että arkkitehti on musiikkitalon kohdalla joutunut käyttämään luovuuttaan löytääkseen yhtä tasokkaita, mutta kustannustasoltaan halvempia ratkaisuja.

- Arkkitehti on aina kustannusten kanssa naimisissa, Kivistö toteaa, mutta ei osaa nimetä tarkkoja summia.

- Kaksi miljoonaa euroa saatiin säästöä lasijakoa muuttamalla. Toiset kaksi miljoonaa säästyy muualla rakenteissa, kerrotaan SRV:ltä.

Tämän jälkeen jää vielä 30 miljoonaa euroa tingittävää. SRV on kertonut jakaneensa Musiikkitalon rakentamisen 60:een hankintapakettiin. Näistä paketeista on kustakin yritetty saada edullisempia.

-Totta on , ettei suhdanne ollut paras mahdollinen kun tarjouksia Musiikkitalosta tehtiin, mutta kyllä tässä on vähän omituiset kiemurat koko jutussa, toteaa Teknisen korkeakoulun arkkitehtiosaston johtaja Simo Paavilainen.

Paavilainen on Kivistön kanssa yhtä mieltä siitä, että arkkitehti joutuu usein kahden tulen väliin kun yhtäällä on tilaajan toiveet ja toisaalla rakentajan todellisuus.

- Olen ymmärtänyt, että musiikkitalon kohdalla on jouduttu tinkimään muistakin detaljeista kuin lasitukien määrä. Se on sääli, sillä kyllähän siinä arkkitehdin luova työ kärsii. Mielestäni nimenomaan tällaisten julkisten erikoisrakennusten kohdalla juuri yksityiskohdat ovat tärkeitä. Muutenhan se on vain yksi virastotalo lisää. Se ainakin on varmaa, ettei kyseessä ole sama rakennus kuin arkkitehtien alun perin piirtämä, sanoo Paavilainen ja kehottaa toimittajaa esittämään kysymyksiä Senaattikiinteistölle koskien tarjouskilpailun outoja käänteitä.

Uusisuomi.fi kysyi, oliko YIT tehnyt tajousta Musiikkitalosta. YIT:ltä kerrotaan, etteivät he edes harkinneet tarjouksen tekemistä, koska näkivät heti että budjetti on alimitoitettu. Se sijaan YIT lähti rakentamaan Tapiolan toimistorakennusta, jonka budjetti oli realistinen.

YIT:n valintaan saattoi vaikuttaa myös taannoinen Kampin kauppakeskuksen tarjouskisan häviäminen SRV:lle. Kun Kampin tapauksessa loppuviivalle olivat selvinneet vain SRV ja YIT:n ja Skanskan yhteistarjous, kaupunginhallitus ohjeisti jatkamaan neuvotteluja vain SRV:n kanssa. YIT valitti asiasta, mutta valitus ei mennyt läpi, koska Skanska vetäytyi siitä. SRV:n omistaja Ilpo Kokkila kuuluu Kampin kauppakeskuksen hallitukseen.

Alkukesästä 2007 SRV listasi osakkeensa Helsingin pörssiin. Alku oli lupaava, mutta joulukuussa yhtiö antoi tulosvaroituksen. SRV:n osakkeet lähtivät uuteen nousuun kun urakka Musiikkitalosta varmistui.