- Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi SuomiGalleria Kluuvi.
Juuri ilmestyneessä Taide-lehdessä kuvataiteen tohtoriksi 2005 väitellyt Teemu Mäki puolustaa lapsipornon esittämisestä syytteen saanutta Ulla Karttusta.
- Karttusen taideteoksen sensurointi ja poliisitutkinta voi toki olla vain yliherkkä reaktio vihastuttaviin kuviin, jotka olivat esillä yllättävässä paikassa. Oikeudessa taiteilija toivottavasti vapautetaan kaikista syytteistä. Silti tätä reaktiota, jossa taideteokseen suhtaudutaan kuin tulipaloon on pysähdyttävä pohtimaan, kirjoittaa Mäki, joka itse aikanaan herätti vastaavan kohun ”kissantappovideollaan”.
- … niin kauan kuin tämän asian ympärillä vaahtoavat pölvästit luulevat Karttusta lapsipornokauppiaaksi, kohdistuu heidän huomionsa ensisijaisesti syntipukkiin, Karttuseen, eikä itse aiheeseen.
- Mikä itse aihe sitten on? Se on kulttuurimme voimistuva taipumus käsitellä lapsia kuin heillä olisi aikuisen seksuaalisuus, toteaa Mäki kirjoituksessaan.
Teemu Mäen kirjoitus on ”kuvitettu” käsitetaiteilija Pentti Otto Koskisen tekstillä: ”Ulla Karttunen tuomitsee lapsipornon levittämisen ja levittää. Teemu Mäki tuomitsee tappamisen ja tappaa. Älkää tuomitko, antakaa anteeksi.”
Lisäksi tuoreessa Taide-lehdessä käsitellään laajasti valtion ja kuntien rahoittamien taidemuseoiden yhteyksiä kaupallisuuteen otsikolla Museoetiikan harmaa vyöhyke. Kirjoittaja Jonni Roos kysyy, ovatko museot kaltevalla pinnalla tehdessään läheistä yhteistyötä kaupallisten toimijoiden kuten gallerioiden kanssa. Esimerkkeinä museoeettistä keskustelua vaativista tapauksista Roos nostaa esille Julian Schnabelin samanaikaiset näyttelyt Kiasmassa ja Galerie Forsblomilla sekä Galleria Anhavan aikaisemmat Juhana Blomstedtin ja Henri Wuorila-Stenbergin yksityisnäyttelyt samaan aikaan kuin kummallakin oli retrospektiivi Helsingin kaupungin taidemuseossa.
Museojohtajat ja galleristit puolustautuvat Taide-lehdessä sillä, että kun järjestetään nykytaiteen näyttelyitä museoissa, taiteilijoiden galleriat ovat aina tavalla tai toisella mukana järjestelyissä. Schnabelin tapauksessa tämä oli halunnut esitellä myös uusia töitään, ja kuljetuskustannukset jaettiin Kiasman ja gallerian kesken.
Roos kysyy kantaa asiaan myös Museoliitosta.
- Näen tässä markkinatalouden arvojen tai vaatimusten ulottumisen myös kulttuurielämän puolelle, vastaa Suomen museoliiton pääsihteeri Anja-Tuulikki Huovinen, joka kaipaa museoalalle keskustelua pelisäännöistä ja lupaa sitä syksyn taidemuseopäivillä.
- Jos menemme aivan museoalan eettisten sääntöjen mukaan, niin en näkisi tällaista toimintaa hyvänä enkä etiikan mukaisena, hän lisää.
Kommentit
Kissantappaminen ja
Kissantappaminen ja lapsiporno on taidetta. Onko taidekin jo samassa kastissa "oikeudenmukaisuuden" ja "suvaitsevaisuuden" kanssa, eli se voidaan muotoilla juuri sellaiseksi kuin muotoilija itse haluaa?
En ole nähnyt tätä lapsiporno"teosta", mutta jos siinä oli alastomia lapsia niin taas on saavutettu tekopyhyyden, teennäisen ajojahdin ja kieroutuneen vallantavoittelun huippu. Jos siinä oli pornoa, kuten aikuisviihteessä, niin en ymmärrä miksi hän haluaa tuoda sellaista julki? Se on kuitenkin jo biologisestikin sairasta.
Sairaus
"Se on kuitenkin jo biologisestikin sairasta."
Olen melko varma, että biologisen sairauden määritelmä vaatisi jotain muuta kuin ihmisen määrittelemää "mielen sairautta". Biologisesti ihmiselle on normaalia kiinnittää seksuaalista huomiota jo puberteetin alkuvaiheissa oleviin lapsiin - sitä vartenhan puberteetti aiheuttaa kehossa muutoksia, jotka viestivät sukukypsyydestä!
Tätä on tietenkin hankala lausua ääneen tai hyväksyä, koska sosiaalisesti asia on tabu. Huomattava on myös se, ettei alle 18-vuotiaisiin puberteetti-iässä oleviin teineihin liittyvä seksuaalinenkin kiinnostus ole pedofiliaa vaan ephebofiliaa.
Kiitos oikaisusta. Olen
Kiitos oikaisusta. Olen kuitenkin vahvasti mielessäni omaksunut ja vihaamaan oppinut että alle 16 vuotiaat ovat lapsia, kuten laki sanoo. Yritän tarkastella ajatuksia josko vaikka jotain avautuisi. Ehkä minun pitää määritellä asia itselleni pyrkimällä purkamaan sosiaalinen paine ja sen tuomat opitut mallit.
Öööö
En ole koskaan, en siis IKINÄ aikuisuuteni aikana, katsellut edes alle 18-vuotiasta "sillä silmällä" ja jos kuulisin, että joku katselee minun tytärtäni, joka alkaa olla siinä "puberteetin alkuvaiheessa", sillä silmällä, niin repisin häneltä silmät päästä.
Reilu kymmenen vuotta sitten oli itse teini-tyttö ja muistan, kuinka kesätyöpaikkani keski-ikäiset läskimahaukot huomauttelivat ulkonäöstäni "ihailevasti". Hyi helvetti, että kuvotti!
Mielestäni aina silloin, kun aikuinen ihminen huomaa kiinnittävänsä seksuaalista huomiota LAPSIIN, olisi syytä käydä juttelemassa jollekin ammattiauttajalle.
Kissantappovideo
Teemun Kissantappovideo löytyy oheisesta osoitteesta täysin sensuroimattomana: www.kissantappovideo.com
Päätä itse, onko tämä mies taideapurahojen arvoinen.
Eläinrääkkäys
Uskoisin, että se, joka avustaa eläinrääkkäystä myöntämällä eläinrääkkäykselle alttiille henkilölle apurahoja taiteensa tekemiseen voitaisiin epäillä avunannosta eläinrääkkäykseen, mistä tuomio on enimmillään sama kuin itse teostakin.
Odottaisin tiedotetta siitä, kuka vastuuvirkamies on myöntänyt rahoja produktion tuottamiseen kameratekniikasta alkaen. Joissain islamilaisissa maissa elävän ihmisen pään sahaamista pidetään vaikuttavana taiteena.
Kuvataitelijan näkökulma
http://fi.wikipedia.org/wiki/Godwinin_laki
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rappiotaide
Karttunen vs Mäki
Mäen Kissantappoepisodia ei liene syytä liittää Karttusen näyttelyn sensurointiin: (1) Mäki on saanut tuomion eläinrääkkäyksestä, joten on väärin koettaa saattaa häntä vielä kerran tuomittavaksi; (2) Karttunen halusi eräillä näyttelytöillään kiinnittää huomiota lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ongelmiin. Jos hän tässä yhteydessä rikkoi lakia julkistamalla netistä löytyvää lapsipornoa, niin hänen voi katsoa syyllistyneen lapsipornon levittämiseen.
Asiasta ei tietenkään syytetä SoneraTeliaa, Elisaa, yliopistojen kantaverkkoa ym., joiden avunantoa ilman rikos olisi ollut mahdoton.
Jos joku virkamies on nähnyt Mäen suunnitelmat kissan tappamiseksi ja antanut maksumääräyksen Mäen projektille, niin siitä vain rikosilmoitusta tekemään. En henk.koht. jaksa uskoa, että (a) Mäki on esittänyt seikkaperäisen työsuunnitelman, jonka (b) virkamies on hyväksynyt. Sikäli kuin video on saanut julkista tal. tukea (tuo yllä tarjottu "Kissantappovideo" ei tietenkään ole Mäen video).
Godwinin laki on mielestäni hieman problemaattinen. Keskusteltaessa esim. fundamentalististen uskontojen tai lahkojen samankaltaisuuksista sosiaalieettisestä vinkkelistä on jossain vaiheessa sangen aiheellista verrata niiden totalitarismia yksiniitisemmin poliittisen totalitarismin muotoihin (Franco, Hitler, Mao, Pol Pot, Stalin). "Hitler-kortin" käyttö on tässä motivoitua.
Toisaalta, useimmiten kyse on tietenkin siitä, että argumentit ovat loppuneet, mutta tahto on yhä vahvana vastustajaa päihittämään: Hitler-kortilla koetetaan vetää matto tämän alta. Tällöin pätee, että H-kortin 1. käyttäjä on pelin hävinnyt.
Muistettaneen 1990-luvulta tapaus, että Venäjän duumassa käytiin käsirysyä. Argumentit olivat loppuneet, kaikki sanottu, mutta kannat edelleen vastakkaiset ja jonkinlainen tulos oli saatava, joten herrat ottivat nyrkit avuksi. Oliko kyse fasistisesta tai stalinistisesta teosta? Pelkästä barbariasta? Vaiko käytännön logiikasta tilanteessa, jossa "voittaja" piti selvittää istunnon jatkamiseksi? Parlamentaarisen väittelyn keinot kun oli jo käytetty...
Jos Kartusen näyttelyn peruskysymys on nykykulttuurin "taipumus käsitellä lapsia kuin heillä olisi aikuisen seksuaalisuus", kuten Mäki sanoo, niin on väärin fokusoida huomio johonkin yksittäiseen työhön saati taiteilijaan itseensä. Väärin on myös rikkoa lakia taideteosta tehtäessä. Suurin ongelma, pelkään pahoin, on taiteen kyvyttömyys pidemmälle menevään käsitteeliseen & loogiseen analyysiin. Se voi pläjäyttää kysymyksen päin pläsiämme, mutta kysymyksen erittely vaatii toisia välineitä.
On herkullisen härnäävää tipautella rinnastuksia koskien keskiluokkaisen maun variaatioita kansallissosialistisesta kaavoittuneisuudesta uudestisyntyneiden kristittyjen kaavoittuneisuuteen ja pohjoismaisen liberaaliin kaavoittuneisuuteen. Näissä on eroja mm. todenmukaisuuden vaateiden, kauneus-käsitteen ja sopivaisuuden suhteen. (Sama pätenee työväenluokkaiseenkin makuun?) Ehkä ajatus "rappiotaiteesta" ja tuon ajatuksen kauhistuttavuus aukeaa tätä tietä paremmin.
Asiassa lienee kuitenkin joukko eroja. Kun en ole asiantuntija, niin parempi olla keuhkoamatta.
1900-luvun alkupuolen modernismi oli kuitenkin selkeästi esteettistä modernismia, joka nousi taiteiden perinteistä. 1900-luvun jälkipuolen avantgarde tai modernismi toi muassaan käsitetaiteen ulottuvuuden. ei käsiteanalyysinä, vaan käsitteellisesti jäsennetyn kysymyksen pukemisena esteettiseen asuun. Tässä Karttunen ja Mäki erkanevat mm. natsien kammoksumasta modernismista. Monen mielestä heidän tekemisillään ei enää ole mitään tekemistä taiteen kanssa. (Eivät täytä keskiluokkaisen taidemaun kriteereitä: kauneus, todenmukaisuus ym.) Heidän töitään on siksi helpompi lähestyä ylipäänsä härnäävinä tekoina, rajanrikkomisina (muodikkaasti: "transgressioina"), mutta tällöin jutun juju häviää näköpiiristä ja päädytään tilanteeseen, josta Mäki varoittaa.
Pukki kaalimaan vartijana
Karttusen ympärillä vaahtoavat taideälyköt tuntuvat kadottaneen jo kauan sitten kosketuksen todellisuuteen. Ehdotankin, että Teemu Mäki ja Ulla Karttunen asettuvat itse alttiiksi olosuhteille, joissa joutuvat väkivallan kohteeksi ja tekevät sitten siinä ohessa taideteoksen kokemastaan. Sitten he todella tietävät onko siistiä revitellä museoissa toisten kärsimyksellä. Karttusen ja muidenkin vastaavaa taidetta nimitän taidepornoksi, kukin ymmärtäköön sen kuten haluaa.
Teemu Mäelle ”silti tätä reaktiota, jossa taideteokseen suhtaudutaan kuten tulipaloon on pysähdyttävä pohtimaan” tiedoksi, että iloksemme moni ei hyväksy lasten riistämistä edes taiteen nimissä. Karttunen mokasi pahanpäiväisesti esittämällä lapsia tunnistettavasti hyväksikäytön uhreina, nöyryytettyinä ja alistettuina. Karttunen oli helppo saada kiinni ja siinä hänen ainoa ansionsa. Se, että samat kuvat ovat helposti nähtävissä netissä ei lievennä asiaa. Kukaan ei nykymaailmasssa ole niin turvelo (ei edes paatunein älykköeliittirouva) etteikö tietäisi lapsipornon olemassaolosta. Miksi sitten näitä nettilevittäjiä ei oteta kiinni, siinäpä kysymys. Ehkä osittain myös siksi, että ”älymystö” hyväksyy ja on mukana touhussa.
Nykyisin on tapana tieteistää, älyllistää kaikki ja siten etäännyttää ilmiöt pelkiksi objekteiksi joita voi sitten taas lisää pohtia, pohtia ja pohtia. Tunteiden kieltäminen sallii kaikenlaisen pahuuden, koska mikään ei tunnu miltään niin mitäs sen on väliä. Tapetaan kissa, jos se vaikka vähän kohahduttaisi. Taidemaailmalla on paukut vähissä, kun se ei tavoita enää ketään muuten kuin käyttämällä riistokapitalismin keinoja.
Jos Karttusen tarkoitus oli vastustaa lapsipornoa niin ihmettelen miten kummassa hän kuvitteli tekevänsä sen tuomalla lapsipornoa esille taidenäyttelyyn. Oliko kyseessä joku sisäpiirijuttu, tarkoitus valistaaa lasivitriinissä elävää taideväkeä? Että tämmöistä siellä ulkomaailmassa on, mutta toinpahan sen tänne Taidemuseoon niin saadaan hyvät otsikot! Ei edes taiteen tohtori voi olla noin pölvästi.
Voi vi**u mitä pas*aa!!!!!!!!!!
Itse olen jonkinlainen taiteenharrasta tai jotain, ja jos jotain vihaan, niin just tuollaista tekotaiteellista paskaa.
Jos ei asiaansa saa julki ilman, että pitää pilkkoa kovia kokenut, eläsuojelun piiriin ajautunut kissa palasiksi tai sitten esitellä lapsipornoa, niin pitäisiköhän silloin jo luopua siitä "taiteesta".
Maassamme on sikäli kieroutunut järjestelmä, että kun olet kouluttautunut tarpeeksi, voit tehdä taiteen nimissä ihan mitä tahansa, apurahat virtaa tilille ja sitten voi syytellä yhteiskuntaa, kun ei juntit "taidetta" ymmärrettä.
Voi video, että tulee ikävä Edelfettiä ja Waltaria, siis ihan aikuistenoikeita taiteilijoita. Tuollaisilta uunolta apurahat pois.
linkki
Teemu Mäen selityksiin http://www.teemumaki.com/essayskissa.html
Voi lukea ja yrittää ymmärtää, minä en ymmärrä - vieläkään.
Kissan tapolla ei funktiota
jotain mussutusta siellä oli, mutta todellista, järkeen menevää funktiota kissan tapolle tai yleensäkkään "taiteelleen" hän ei esittänyt. Ihan pilipalijätkä.
P.S Miltähän tuntuu olla taiteilija, jonka teoksista ei kukaan täysijärkinen maksa mitään?
Kohua, kohua, kohua
Taitaa olla taideteolliseltakin eväät lopussa, kun eläinsuojelurikollisesta pitää tehdä professori profiilin nostattamiseksi.
Atrian teurastajakin tekee hyödyllisempää käyttötaidetta joka markettiin kuin Teemu Mäki.
Miksi kaiken pitää olla aina niin alhaista noustakseen otsikoihin? Miksi kuluttajat ovat niin moraalittomia?
Mitäpäs jos Helsingin Kulttuuritalon johtajaksi valittaisiin performance-taiteilija Jammu-setä?