- Kuva: tammi.fi
Heidi Hautala ja Jyri Häkämies ovat viimeisten parin vuoden aikana ne suomalaispoliitikot, jotka ovat onnistuneet nostattamaan kiivasta keskustelua suhtautumisesta Venäjään.
Häkämiehen Washington D.C.:ssa pitämästä puheesta ei oikein ota selvää, onko Venäjä uhka, haaste vai saaste. Kaikki nämä sanat sopivat puheeseen.
Hautalan pamfletista saa paremmin selvää. Alkupuolella käydään läpi eduskunnan satavuotisjuhlan puheen nostattamia reaktioita. Kohusta huolimatta kirjoittaja luottaa siihen, että Suomen valpas media ei lähde paisuttelemaan juttuja aiheettomasti. Ehkäpä Johan Bäckmanin ja Jon Hellevigin hengentuotteiden esittely olisi joutanut jättää kokonaan pois.
Kirjan paras anti on sen terävä kuvaus kansalaisjärjestöjen ja valtiovallan suhteesta. Epäilemättä Hautala tunteekin Venäjällä juuri erilaisten järjestöjen toimihenkilöitä, länteen suuntautunutta oppositioväkeä. Ilmeisesti kansanedustajalla ei ole yhtään varsinaista poliitikkoystävää naapurimaassa.
On helppo yhtyä Hautalan näkemyksiin siitä, että huolimatta maailmanpoliittisesta roolistaan Venäjällä katsotaan lännen yrittävän vahingoittaa sitä. Tämä on johtanut valvontaan, rekisteröintiin ja raportointiin monissa yhteyksissä, myös tavallisten matkailijoiden, opiskelijoiden ja työläisten kohdalla.
Eikö Suomi voisi nyt tulla pois EU:n selän takaa ja ehdottaa unionin vaatimaa 90 päivän maksimisääntöä poistettavaksi?
Heidi Hautalan missio on juurruttaa demokratiaa Venäjälle. Hänen ansiokseen täytyy lukea se, että hän toki käyttää eri menetelmiä kuin USA Irakin ristiretkellään demokratian puolesta. Mutta halutaanko Venäjällä demokratiaa, se onkin toinen kysymys.
Suurvaltahenkisten deržavnikkien mielestä liberaalit ovat vaara demokratialle. Se puolestaan ei toimi ilman vahvaa johtajaa. Suurvaltaideologin Aleksandr Duginin mukaan Venäjä alueineen, luonnonvaroineen ja historioineen tule koskaan olemaan hiljainen vegetaarinen maa. ”Olemme joko verinen kaaos, jossa veli käy veljen kimppuun, tai voimakas euraasialainen imperiumi. Joko keskitämme voimamme iskuun tai hajoamme palasiksi.”
Toisen kirjoittajan, B. N. Šaptalovin mukaan demokraatti on se joka pitää kansallisia etuja ulkomaisten kilpailijoiden edun edelle ja toimii tiukasti oman maan rajojen sisällä. Rajan takana on jotakin tuntematonta. Siellä voi olla vaarallista. On parempi pitää ikkunat kiinni ja katsoa television ykköskanavalta ohjeita elämään.
Jääkö tässä sijaa demokratialle? Korkeintaan suvereenille sellaiselle.
Heidi Hautala: Venäjä-teesit. Vakaus vai vapaus? Tammi 2008. Huutomerkki-sarja, n:o 2/08
Kommentit
Kolmas derzhava on tosiasia - sellaisen voi kaataa
Hyvä, että jutun nimi on Haluaako Venäjä demokratiaa? eikä esimerkiksi Onko Venäjän demokratia vaarassa tai Kehityvätkö Venäjän asiat hallitsemattomasti tai Ei kai Venäjän järjestelmä kaadu. On tunnustettava tosiasiat: asioiden on kehityttävä. Nyky-Venäjän on kaaduttava. Tsaarien Venäjä oli tyrannia. Neuvostoliitto oli tyrannia. Jeltsinin Venäjä yritti jotain muuta, mutta sortui sitten mm. putinistien palatsivallankaappaukseen. Nykyinen tyrannia Kolmas derzhava on tosiasia - mutta sellaisen voi kaataa toisin kuin abstraktit tulevaisuudenodotukset!
On kutakuinkin sama asia kutsutaanko diktatuuria proletariaatin diktatuuriksi, suvereeniksi demokratiaksi vai lain diktatuuriksi. Toivon olevani väärässä, mutta ellemme tule syystäkin yllättyneiksi, keskeisin kansalaisvapauslaki myös pikkuisen vähemmän pahalta näyttävän Medvedevin kaudella on oleva V. Putinin runnoma kansalaistoiminta- ja ääriaineslaki, jonka pohjalta on toimeenpantu lukuisia kansalaisoikeusrikkomuksia ja mm. estetty sellaisen kv. terroristijärjestön kuin British Council toiminta itänaapurimme oikeus- ja sivistysyhteiskunnassa - ks
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html#putininlaki
Kuitenkin haluan Heidi Hautalan tapaan yhtyä niihin, jotka suosittelevat optimistisesti tuon tuosta lähettämään Kremliin ja Tehtaankadulle muistutusviestejä siitä, että uuden presidentin Dmitri Medvedevin tulisi pitää sanansa ja virkaanastujaispuheessa antamansa lupaukset kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansalaisvapauksia, perustuslakia ja oikeudenmukaisuutta, mikä muuten tarkoittaisi myös mm. Karjalan palautusta ja Neuvostoliiton maailmansodan aikaisten ja jälkeisten rikosten tunnustamista ja anteeksipyyntöä.
On koottava laaja liike Venäjän asioihin puuttumiseksi, jottei se luulisi olevansa maailmassa yksin. Kaikkien ihmisoikeuksia kunnioittavien ihmisten on todettava: Venäjää ei jätetä. Venäjän asia on meidän!
M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html
Nyky-Venäjän on kaaduttava.
Buuaahhahhahahahhaaa-a ..
Meinasit ihan pidättää hengitystäsi, vai?
Klassista kasvatustullipolitiikkaa
"Ehkäpä Johan Bäckmanin ja Jon Hellevigin hengentuotteiden esittely olisi joutanut jättää kokonaan pois."
Mitä Hautala viittaa Bäckmaniin ja Hellevigiin liittyen? Venäjällä harjoittaneen venäläistä demokratiaa, Britanniassa brittiläistä enemmistöparlamentarismia ja Yhdysvalloissa presidentinvaltaa.
Jotenkin kaipaisi hieman yhteiskuntatieteellisempää otetta myös Venäjän kommentointiin, siis jotain hieman tieteeltä muistuttavaa tai edes kvasitieteeltä.
Sanomisten kommentoiminen diskurssianalyysinä, joka on kirjallisuustieteen kvalitatiivinen tutkimusmenetelmä ei oikein hyvin istu öljyn, maakaasun ja Gazpromin sekä Saksan ja Ruotsin ydinvoimasta luopumisen maailmaan, mikä takaa sen, että Saksa on rähmällään Venäjän edessä eikä EU:ssa julmistele Venäjälle silloin kun tahtoisimme Waffenbrüderina.
Suomalaisetkin saivat olla 1941-1943 luomassa Euroopan yhteisöä Ukrainassa. Waffen-SS:n ulkomaalaiset olivat "ensimmäisiä (länsi)eurooppalaisia" ja neuvostoliittolaiset vapauttajat toisia, mutta itäeurooppalaisia.
http://www.youtube.com/watch?v=2lhxf6ygz0c
Venäjällä kasvatustulliargumentti on vanha. Se itse asiassa otettiin käyttöön jo silloin, kun Saksan politiikan muututtua ranskalaiset ryhtyivät rahoittamaan Venäjän rautateistämistä ja Venäjä huolehti teollistumisestaan myös kauppapolitiikalla.
http://www.lalli.fi/lalpahaku.asp?fmita=uutinen4&kohde=886
ongelmien ratkaisu
Keksin juhannuksena ratkaisun energia- ja turvallisuusongelmiin.
1. Venäjältä ostetaan 20 ydinvoimalaa. Miksi sieltä? Siksi, että saadaan täysi riippumattomuus jenkkiteknologiasta, USA ei voi mitenkään määräillä asiassa. Eiköhän vastakauppojakin järjesty.
2. Suomesta tulee Ruotsin, Saksan ym. sähköntuottaja.
3. Länsi-Eurooppa tehdään riippuvaiseksi Suomesta myös siten, että tehdään Suomesta ydinjätteen hautausmaa. Kallioperää riittää.
Nyt Venäjä ei voi enää hyökätä Suomeen, koska se katkaisisi Länsi-Euroopan sähköt ja pommitukset voisivat saada radioaktiivisen saasteen leviämään Venäjän alueelle.
Venäjän ja Suomen kaupalliselle yhteistyölle ei Saksakaan voi mitään, se on kummastakin riippuvainen. Kyllä Venäjä palkitsee kavereitaan.
Jenkeistä ei tarvitse välittää enää mitään.