- Kuva: Eija Hakkola
Eija Hakkola: Silver Cnidarian, seriväri akryylille, 2007. - Kuva: Sanna Kauppinen
Sanna Kauppinen: Pyhä pihlaja, akvarelli ja lyijykynä vanerille, 2007. - Kuva: Sari Tenni
Sari Tenni: Työmies, öljy polyuretaanille 2007. - Kuva: Topi Ruotsalainen
Topi Ruotsalainen: Vaaleanpunaisen Cadillacin paluu, öljy kankaalle, 2007.
Päiväretki Taidekeskus Salmelaan Mäntyharjulle kannattaa, koska siellä voi yhdellä kertaa nähdä runsaasti ihan hyvää taidetta, ja miljöö on upea siihen liittyvine kannatettavine rakennushistoriallisine projekteineen savolaisesta järvimaisemasta puhumattakaan. Aikaa vierailulle täytyy kuitenkin varata, sillä teoksia on 250 useassa eri talossa.
Häpeä tunnustaa, että vaikka Taidekeskus Salmela on toiminut jo 19 vuotta, en ole sinne aiemmin tullut poikenneeksi. Viitostietä porhaltaessa on muka aina niin kiire, että 15 kilometrin mutka tuntuu ylivoimaiselta. Nyt lähdin Salmelaan varta vasten.
Taidekeskus Salmelan takana on Tuomas Hoikkala, aktiivinen liikemies, joka on vaivautunut hankkimaan myös taideasiantuntemusta niin, että hän saa toistuvasti eturivin taiteilijoita kesänäyttelyihinsä. Hoikkala on pistänyt vipinää Mäntyharjulle järjestämällä myös konsertteja, kuvataidekilpailuja, runotapahtumia ja ensi kesänä taas Merikanto-laulukilpailun.
Hoikkala on laajentanut toimintansa itään ja ostanut itselleen Viipurista Juho Lallukan entisen huoneiston, josta kunnostetaan taiteilijaresidenssi. Kunnostustyö on meneillään.
Mäntyharjulla annetaan nuorille taiteilijoille työskentelystipendejä talvisin, osan Hoikkala valitsee Pietarin taideakatemiasta, ja nuorten taiteilijoiden parhaat työt pääsevät kesänäyttelyihin.
Hoikkalan sydäntä lähellä tuntuu olevan tämä nuorten tukeminen, vaikka yleisöä Mäntyharjulle varmasti houkuttelevat tunnetut taiteilijat.
Hoikkala huomauttaa, että Salmelan kesässä on oikeastaan esillä 15 gallerianäyttelyn kokoista yksityisnäyttelyä. Mukaan kutsutuilta taiteilijoilta on kaikilta kunnon kokoelma, 15-20 työtä, mikä on monessa mielessä hyvä ratkaisu. Uransa alussa oleville taiteilijoille gallerianäyttelyn järjestäminen olisi iso ja kallis ratkaisu.
Salmelassa valituille on tarjolla välimuoto, mahdollisuus esittäytyä kunnon kokoelmalla tunnettujen taiteilijoiden joukossa. Hoikkala vakuuttaa myyvänsä myös nuorten töitä ”pienellä provisiolla”, mikä punaisten lappujen hämmästyttävästä määrästä päätelleen on täyttä totta.
Taidekeskus Salmelan konkareista Heikki Häiväojan veistokset, suuri osa diptyykkejä, kaksiosaisia muototutkielmia, ovat mukava yllätys – jämsäläinen Häiväoja ei pitkästä urastaan huolimatta
kovin usein ainakaan pääkaupunkiseudulla pidä näyttelyitä.
Lahdessa vaikuttava Reino Hietanen on loikannut sinisen tutkimusretkeltään myös muuhun värimaailmaan ja leikkimään abstraktin ja esittävän välimaastoon. Taidegraafikko Tapani Mikkoselta on lähinnä akryylimaalauksia, samaa maailmaa, jota hän esitti Krista Mikkolan galleriassa taannoin. Sam Vannin perikunta on luovuttanut parikymmentä teosta myyntiin, osaa niistä Vanni ei ehkä itse antanut näyttelyihin, mutta on mukana myös hyviä, varsinkin grafiikassa. Sanottakoon nyt juuri Vannin yhteydessä, että Salmelassa on kunnioitettavaa, ettei hinnoittelussa ole minusta ylilyöntejä, mikä lisää keskuksen uskottavuutta ja luotettavuutta.
Hoikkala kertoo myyneensä loppuun nuoren Topi Ruotsalaisen maalaukset. Yleisö tuntuu pitävän Ruotsalaisesta. Hänhän maalaa ihmisryhmiä, pelkistetyllä taustalla, niin että ihmisten puuhat jäävät hahmoista ja niiden asennoista arvattaviksi. Mieleeni ei juuri nyt tule ketään muuta suomalaisista nykytaiteilijoista, joka tekisi samaa. En tiedä, käyttääkö Ruotsalainen malleja vai valokuvia, mutta hän on taitava.
Nuorisosta minun silmääni pistävät positiivisella tavalla Sanna Kauppinen, Jaakko Mattila, Sari Tenni ja Tuomo Rosenlund. Kauppilan vanerille maalatut herkät jugendin suosimin värein, symbolistien teemoin tehdyt maalaukset kommentoivat kultakautta myös kansantarustoaiheineen.
Tennin pop-taidehenkiset soikeat, räikeät ja haastavat maalaukset ovat hyviä, mutta vielä enemmän pidin hänen grafiikastaan. Rosenlund taas on tutkinut miestä ja tunteita humoristisen kriittisesti, etten sanoisi pilkallisesti. Rosenlund on ollut ahkera, näitä tunteistaan puhuvia groteskeja miehiä on parikymmentä. Mattilan perusmuotoja kuten kuutiota tai ympyrää tutkivista akvarelleista teos nimeltä 4 1/2 on minusta paras ja suuntaa-antavin herkkyydessään.
Punaisista lapuista päätellen yleisö on pitänyt kovasti Hoikkalan venäläisistä vieraista Igor Baranovista ja Aleksander Novoselovista, joilla muuten on myös Kalevala-aiheisia teoksia. Jäljessä näkyy venäläinen tiukka ja perusteellinen ammattikoulutus ja suomalaiselle pelkistävyydelle täysin vastakohtainen runsaus ja pursuavuus.
Taidekeskus Salmelassa on otettu näyttelykäyttöön myös aitat, mistä vähän varoittaisin jatkossa ainakin maalausten osalta. Nina Ternon rujon kauniit eläinveistokset tosin voivat myös aitassa hyvin.
Taidekeskus Salmela, Mäntyharju: taidemaalarit Eija Hakkola, Reino Hietanen, Anne Hyvönen, Sanna Kauppinen, Jaakko Mattila, Tapani Mikkonen, Alexander Novoselov, Tuomo Rosenlund, Topi Ruotsalainen, Sampsa Sarparanta, Sari Tenni ja Sam Vanni, kuvanveistäjät Heikki Häiväoja, Johanna Häiväoja ja Olli Mantere sekä graafikko Igor Baranov.