Hannele Mikaela Taivassalo yhdistelee esikoisromaanissaan kauhuromanttisia aineksia kotoisan rumaan ja ankeaan maailmaan. Viisi veistä Andrei Kraplilla on myös täynnä viittauksia toisiin teoksiin.
Kirjassa David Lynchin elokuvamaailma ja maailmankirjallisuus Raamatusta Danteen on viskattu keskelle arkea, likaisten 60-luvun mineriittilevyjen peittämän talon mutaiseen pihaan, ummehtuneelle kokolattiamatolle ja liian täyteen ahdettuihin huoneisiin. Lopputulos on ällistyttävän virkistävä.
Taivassalo kirjoittaa ruotsiksi. Romaanin alkuteos, Fem knivar hade Andrej Krapl ilmestyi viime vuonna. Se voitti sekä Runeberg-palkinnon että Svenska litteratursällskapetin palkinnon. Sitä on ylistelty arvioissa, eikä suotta.
Äskettäin suomennettu kirja kertoo Alisasta, joka tapaa miehen nimeltä Andrei Krapl. Mies opettaa tytön heittämään veistä, jonka tämä vie mukanaan lähtiessään maailmalle.
Kirja kuvaa matkaa. Alisa ja veitsi kulkevat odysseiansa maailman halki. Varmalla kädellä, kevyin liikkein Alisa heittää veitsensä ilmaan ja osuu kohteeseensa melkein aina. Runon logiikalla etenevän tarinan ylle luo punaista ja sinistä valoaan salaperäisen Tokio Barin vilkkuva valo.
Viisi veistä Andrei Kraplilla on täynnä kohtaamisia ja eroja. Sivuhenkilöt ovat tarkoituksellisen luonnosmaisia. Heidän kauttaan luodaan kuva Alisasta, jonka kaipauksen, pelon, vihan tai rakkauden kohteita he ovat.
Matkansa edetessä Alisa kokoaa itsensä pala palalta. Tavarat vaihtavat omistajaa romaanihenkilöiden kohdatessa ja erotessa, samalla kun henkilöt joutuvat antamaan jotain itsestään. Taivassalo kiinnittää huomion siihen, kuinka erilaisissa rooleissa ihmiset ovat eri paikoissa. Alisakaan ei ole vain Alisa, hän on myös Jelisaveta, Helena ja Eve, seurasta, paikasta ja sattumasta riippuen.
Viimeisillä sivuilla Alisa lähtee eteenpäin ja jättää näin myös lukijansa. Ja sinne lukija totisesti jää: romaanin vahvaan tunnelmaan, joka ei haihdu pitkään aikaan lukemisen jälkeen.
Hannele Mikaela Taivassalo: Viisi veistä Andrei Kraplilla. Suomentanut Tarja Teva. Teos & Söderströms 2008, 292 s.
