- Kuva: Petri Kaipiainen / kuvaryhmä SKOY
- Kuva: Petri Kaipiainen / kuvaryhmä SKOY
Ilmastonmuutoksen pitäisi koskettaa meitä kaikkia, mutta useimmat meistä eivät tee mitään. John Webster näyttää merkittävässä dokumenttielokuvassaan ”Katastrofin aineksia”, ettei tekosyitä tälle laiskottelulle ole.
Katsoin takavuosina Al Goren niin ikään ilmastonmuutoksen tiedostamiseen herättelevää elokuvaa ”Epämiellyttävä totuus” istuen lentokoneessa ja vieläpä kaukolennolla. Tuli vähän syntinen olo, mitä hieman helpotti se, että näkyipä tuo Gorenkin saarnamatkoillaan paljon lentelevän.
Websterin ote on tyystin toisenlainen kuin Goren: hän pisti itsensä ja perheensä vuodeksi öljydieetille ja dokumentti seuraa, mitä kaikkea sekä hauskaa että vaikeaa tästä päätöksestä aiheutui.
17.10. 2008 ilmestynyt Helsingin sanomat kertoi kuluttajasivuillaan että pienet ilmastoteot ovat nyt muotia. Niinpä kai on siis myös Websterinkin elokuva. Pitäneekö ajatella, että toiset muodit ovat parempia kuin toiset, sillä onhan asialla hyvin vakava puolensa.
Kunnioitusta herättää, että Webster, joka aloitti tämän dokumenttiprojektinsa jo vuonna 2005, tulee pääasioissa aivan samoihin lopputuloksiin kuin tuore HS –artikkeli. Eli tärkeimmät säästöt syntyvät siitä että luopuu autosta ja vaihtaa vihreään sähköön.
Muovin välttämisellä ei sen sijaan niin suurta ekologista merkitystä ole ja luulenpa, että Websterkin on tämän ainakin leikkausvaiheessa jo tiennyt, mutta kun juuri muovitta elämisen vaikeus aiheuttaa koeperheen elämän hupaisimmat kommellukset, ei niistä ole välitetty luopua. Hyvä niin.
”Katastrofin aineksia” ei ole tiededokumentti. Se on pikemminkin melkoisen hauska perhe-elämän kuvaus. Mitä tapahtuu, kun perheen isä on tiedostava dokumenttielokuvaohjaaja tai oikeastaan, mitä tapahtuu kun perheen isä sattuu olemaan John Webster.
Kyllähän perheen isäntä osoittaa paikoin sellaisia fanaattisen kiiluvasilmäisiä fundamentalistin piirteitä, että vaimoa ja lapsia alkaa käydä sääliksi. Mutta Anu-vaimossa on kyllä aikamoinen annos voimaa ja pippuria, osaten antaa sanan sanasta.
Eräässä kohden katsoja jo luulee, että nyt niille tuli avioero, mutta kun sitten paljastuu mille asioille rouva on asunnosta häipynyt, katsoja tuntee häntä kohtaan suurta hellyyttä.
”Katastrofin aineksissa” todetaan moneen kertaan, että tässä on nyt kyseessä tavallinen suomalainen keskiluokkainen perhe. Mitä se oikein on se kuuluisa keskiluokka? Paikoin tätä espoolaisperheen vuotta seuratessa tulee mieleen jonkun vuoden takainen kotimainen komedia ”Nousukausi”, jossa yläluokkaiset ihmiset Espoosta kokeilivat elämysmatkaa Jakomäkeen.
Joskus olisi hyvä muistaa, että tässä maassa on yhä paljon ihmisiä, jotka osallistuvat ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun ihan vaan siksi, ettei heillä ole autoon varaa.
Mutta toisaalta niitä ihmisiä pitääkin puhutella, joilla jotain luopumista on. Websterin dokumentti tekee sen komeasti ja vieläpä hauskasti.
”Katastrofin aineksia” (Recipes For Disaster)
Ensi-ilta: 19.9.
ikäraja: 3 v.
Genre: dokumenttielokuva
Ohjaus & Käsikirjoitus: John Webster
Kommentit
No pikku lämpenemnenhän vain hyödyttää Suomea
YNNÄ maa kohoaa edelleen jääkauden jäljiiltä, jolloin merenpinnan mahdollinen kohoaminenkaan ei ole ongelma. Suomi siis hyötyy ilmastonmuutoksesta, ja jos muualla menee heikosti ja mamuja kuolee kuin kärpäsiä, niin sittenhän vain Suomen suhteellinen rikkaus ja elinolot nousee. Suhteellinenhan vauraus täällä merkitsee ei absoluuttinen. Suomella ei ole siis mitään järkeä vastutaa ilmastonmuutosta.
Miksi ne maahanmuuttajat
Miksi ne maahanmuuttajat kuolisisivat, hehän ovat mm. ihmisiä, jotka ovat lähteneet elinkelvottomiksi muuttuvilta alueilta? Tai ulkomailla työtätekeviä tai opiskelevia, kuten allekirjoittanut.
Jos kokee ruoan hinnan kohoamisen, kasvavien siirtolaisvirtojen, heikkenevän talouden ja lisääntyvien konfliktien parantavan oloja täällä Suomessa, niin sitten toki kannattaa toivoa ilmastonmuutoksen voimistumista. Ja voihan onnekas sattuma myös kääntää ilmastonmuutoksen suoraan Suomea vastaan - vaikka keskilämpötila maapallolla nousisikin, saatamme saada leveyspiirillämme tyypillisemmän siperialaisen ilmaston esim. merivirtojen häiriöiden johdosta.
Suomella on siis mitä suurimmat motiivit vastustaa mitä tahansa ennakoimattomia ja nopeita muutoksia ekosysteemissä.
Toivottavasti kukaan ei ota
Toivottavasti kukaan ei ota mallia Websteristä. Mitä enemmän hiiltä saadaan sidottua muoveihin, sitä vähemmän sitä riittää poltettavaksi.
Jos hiilidioksidipäästöjä halutaan rajoittaa, todellinen ekoteko on täysin päinvastainen kuin tämän dokumentaristin pakkomielle: pitäisi ostaa markkinoilta pois mahdollisimman paljon muovituotteita ja varastoida me jonnekin.
Espoossa olisi omakotien takapihoilla varmaankin tilaa.
Järjen käyttö sallittua
"Jos hiilidioksidipäästöjä halutaan rajoittaa, todellinen ekoteko on täysin päinvastainen kuin tämän dokumentaristin pakkomielle: pitäisi ostaa markkinoilta pois mahdollisimman paljon muovituotteita ja varastoida me jonnekin."
Tämä ei toivottavasti ole tosissaan heitetty väite, mutta sanonpa kuitenkin, että helpommalla pääsee kun jättää sen öljyn maan alle jalostamatta sitä muoviksi.
Itse tänään Tampereelle menossa katsomaan kyseistä dokkaria.
Toivon, että tämä elokuva toimisi Epämiellyttävän totuuden kaltaisena herättelijänä, että ihmiset ymmärtäisivät, että heidän kuluttamisensa ei ole millään muotoa reilua muuta luontoa eikä varsinkaan tulevia sukupolvia kohtaan.
Jos sinä jätät öljyn
Jos sinä jätät öljyn maan alle, joku muu polttaa sen taivaan tuuliin. Jos ostat sen muovina ja varastoit takapihallesi, kukaan ei voi polttaa sitä hiilidioksidiksi.
On surullista, että
On surullista, että ihmiskunta käyttää suunnattomia voimavaroja ilmastonmuutoshysteriaan sen sijaan, että tekisi jotain hyödyllistä luonnon hyväksi. Olen sitä mieltä, että hiilidioksidi - ja vielä vähemmän ihmisen aiheuttama - ei ole syypää ilmaston lämpenemisiin tai kylmenemisiin. Vaikka ei olisikaan asiasta samaa mieltä, niin seuraamalla viime aikoina yleistyneitä tiedeblogeja huomaa, että asiasta vallitsee kaikkea muuta kuin konsensus. Annan Antropogenic Global Warming -hypoteesille elinaikaa noin vuoden, sen jälkeen tosiasiat voittavat, toivottavasti.
informaatiosota
Uskomaton tuo harhaluulo, että ihmisen tehtävä olisi SITOA hiiltä. (Silti tuo hiilen sitominen muoviin ja hautaaminen on logiikaltaan vahvempi, kuin jutun elokuvamiehen muoviboikotti - JOS hiilidioksidi olisi ihmiskunnalle jokin uhka. Mutta kun se EI OLE.)
Uskomaton on myös tuo harhaluulo, että öljylle, metaanille tai kivihiilelle olisi olemassa joku todellinen vaihtoehto. Ei ole vielä vuosikymmeniin. Siitä pitää huolen maailman energiateollinen kartelli - joka on muuten myöskin ilmastonmuutoshysteriasta seuraavien säädösten ja maksujen nettohyötyjä.
KERRATAANPA TAAS KERRAN (eihän kenenkään yksityisen ihmisen aika voi riittää siihen että päivittäin oikoo näitä käsityksiä uudestaan ja uudestaan ja käy tätä täysin toivotonta informaatiosotaa)
- CO2 on kasvien ravinto, eli kaikki kasvillisuus rakentuu hiilidioksidista ja vedestä
- CO2 on ilmaa raskaampaa, päätyen maakasvillisuuden ja mm. merien mikroplanktonien ravinnoksi
- Merissä on yhteyttävää kasvillisuutta biomassaisesti jopa enemmän kuin maalla
- yhteyttäminen löytyy koulun biologiankirjasta ja se tarkoittaa sitä, että kasvi auringon energiaa hyväksi käyttäen jakaa CO2-molekyylin hiileksi ja hapeksi. Hiilen kasvi yhdistää vedestä ottamiinsa vetyatomeihin ja rakentaa selluloosaa (hiilihydraattia), kudostansa. CO2:n hapen (O2) kasvi vapauttaa ilmakehään.
- Suurempi määrä hiilidioksidia ilmakehässä tarkoittaa suurempaa kasvillisuuden kasvua
- Kasvit eivät ole ainoat hiilinielut, vaan CO2:n tiedetään päätyvän hiilihappona (sama aine kuin limpparissa) merenpohjan läpi takaisin maanuumeniin (todettu mm. tulivuorenpurkauksissa tietyistä hiilen isotooppimarkkereista)
- Al Goren CO2-käppyrä on osoitettu vääräksi
- Gore lentää 120 000 dollaria maksavalle luennolleen privaattisuihkukoneellansa, eikä säästele lukuisten luksusmansioneittensa valaistus-, lämmitys- tai jäähdytyskuluissa, vaan nauraa paskaisesti tälle porukalle, joka tekee näistä eliitin valheista itselleen uskonnon
Katsoimme Katastrofin
Katsoimme Katastrofin aineksia, ja teini-ikäinen poikamme tuli hetkeksi myös seuraamme, ja jonkin ajan kuluttua kuluttua kysyi: "Onks nää ne Mikkoset"?...
Aika samanlaistahan se Websterienkin ympäristötouhu oli, kiedottuna vaan hiukan fiksumpaan viittaan.
Make