
Minttu Mustakallio jatkaa äitiyslomaan saakka, Petri Mannisella on kolmoisrooli.
Minttu Mustakallio jatkaa äitiyslomaan saakka, Petri Mannisella on kolmoisrooli.
Ohjaaja alkaa jo epäillä, onko näytelmän markkinoinnissa jokin mennyt pieleen. Toimittaja toisensa jälkeen näet kysyy, mitä mummot Joensuusta sanovat Eminemin musiikkia, video-osioita ja autenttisia sotanauhoituksia sisältävästä näytelmästä, jossa naisroolin esittäjä on raskaana ja Rokkaa esittää tummaihoinen näyttelijä.
– Minun tehtäväni on kasvaa aikuiseksi, joka keskustelee muiden aikuisten kanssa, toteaa Smeds.
– Olenko muka ikuinen pikkulapsi, jonka pitää miellyttää äitiä ja isää? En minä jotain mummoja rupea pelkäämään. Ei tässä kukaan ole ryöväämässä veteraanien tekoja tai vähättelemässä niitä.
Smeds toteaa, että näytelmä selittää itse itsensä, kun sen on nähnyt. Hän toivoo yleisöstään mahdollisimman monipuolista.
– Mutta yhtä lailla kun meidän kuuluu olla kiinnostuneita aikaisempien sukupolvien elämästä, mummot ovat kiinnostuneita siitä, miten me asiat näemme. Tässä ei ole kyse siitä, miten joku tekee Lehdon, miten joku Lahtisen. Kyse on paljon suuremmmista asioista.
Ohjaaja ei kuitenkaan voi mitään sille, että roolivalinnat kiinnostavat. Suomi saa Henry Hanikasta ensimmäisen tummaihoisen Rokan. Kristo Salminen on Hietanen, Jouko Keskinen pappi ja Mäkilä, Antti Luusuanniemi Lammio, Jussi Nikkilä Määttä, Antti Pääkkönen Lahtinen, Esa-Matti Long Vanhala, Jaakko Kytömaa Sarastie ja Edvin Laine (!), Markku Maalismaa Mielonen ja Kaarna sekä Petri Manninen Lehto ja Honkajoki. Minttu Mustakallio on mukana ”Naisen” roolissa niin kauan kuin raskaus antaa myöden.
– Vatsan annetaan näkyä. On ihan hyvä, että näin miehisessä esityksessä on jokin pehmentävä elementti mukana, sanoo Mustakallio.
Näyttelijät mukailevat ohjaajan ajatusta siitä, etteivät yksilöt ole tärkeitä tässä esityksessä. He eivät ole joutuneet ottamaan turhia paineita aiemmista roolisuorituksista.
Harjoitusjakso on ollut normaalia pidempi. Näytelmää on kehitelty kohtauksittain ja hiottu kasaan viisi kuukautta. Sinä aikana on käyty kuvaamassa videomateriaalia niin Nuuksiossa kuin Postitalon kupeessakin.
Smeds on lähtenyt todelliseen taistoon vastakkainasettelua vastaan.
– Vastakkainasettelun aika on ohi, hän tuhahtaa. Se on niin tätä aikaa. Niin runoilijan suusta.
– Kuitenkaan ihmiset eivät puhu asioista. Valta on suurilla ikäluokilla. Meillä nuoremmilla ei ole sanomista mihinkään. Veroja tässä maksetaan mekin, mutta ei meillä ole paikkaa itsenäisyyspäivänä. Eläkepommi lähenee ja pätkätöitä tehdään.
Smedsin mukaan ihmiset ovat pelon kouristuksessa miettiessään, koska hyvinvointi loppuu.
– Kaikki roikkuvat kiinni siinä omassa massissaan. Saa nähdä, milloin ruvetaan vetämään piikkilanka-aitaa ympärille, että ”Älä tule lähelle, tää on mun!”
– Nyt olisi aika ruveta rakentamaan yhteistä rintamaa, sanoo Smeds.
– Suomalaisten olisi syytä ruveta puhumaan toisilleen. Pikemminkin repimään sitä piikkilanka-aitaa. Kukaan ei nykyään tapaa ketään. Aika pitää varata, jos haluaa kahville kaverinsa luo!
Smeds on ilmoittanut, ettei hänen Tuntemattomansa pyri miellyttämään tai olemaan poliittisesti korrekti.
– Tämä on pelin avaus. Vaikka näytelmä kertookin jatkosodasta, Talvisodassa oli oikea meininki: pikkuasiat jäivät ja mentiin itse asiaan.
Tilaisuudessa paljastettiin myös kolmen taiteilijan näkemys Tuntemattomasta Sotilaasta. Marjatta Tapiolan työ esittää kohtausta, jossa seistään kovennettua. Työ on hyvin lempeä ja väreiltään pehmeä, vaikka siitä punaista löytyykin. Teemu Mäki on tehnyt julistemaisen työn, jossa nähdään klassinen sotilas ja yläosassa rujo sotilaan ruumis.
Forumin päätyä koristamaan valittu Kaisa Lekan työ on sarjakuvamainen. Siinä hahmot riitelevät siitä, kuka esittää Tuntematon Sotilas -leikissä ketäkin. Työn alalaidassa Lekan ystävä sanoo Lekalle: ”Sä voisit Kaisa olla se joka astuu miinaan, kun sulla ei oo jalkoja”. Taitelija vastaa tähän: ”Eikun mä olen rauhanneuvottelija”.

Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
"Smeds on lähtenyt
"Smeds on lähtenyt todelliseen taistoon vastakkainasettelua vastaan" kirjoittaa toimittajaharjoittelija Earl ja koko hänen muu juttunsa kertoo, että Smeds on lähtenyt todelliseen vastakkaisasetteluun. Siis haloo, että mitä?
Maikkarin uutisissa näytetyn harjoittelupätkän ("ihanaa leijonat ihahaa" yms.) perusteella näytelmällä ei ole mitään tekemistä V. Linnan mestariteoksen kanssa. Ymmärtämättömällä herää kysymyksiä: onko tekijänoikeudet ok (onko perikunnalla vielä jotain sanimista asiaan?), onko kyse Linna teoksen nimellä ratsastamisesta, anteeksi rahastamisesta, vai mistä?
"Kai se sitten on taidetta
Amerikkalaisissa tv
Amerikkalaisissa tv sarjoissa ja elokuvissa on ollut 60 -luvulta alkaen "kiintiötummaihoinen". Nyt punavihreät Amerikkaa kritisoivat kulttuuritahot ovat saaneet saman Suomeen.
Ei pitäisi arvioida
Ei pitäisi arvioida teatteri-esitystä näkemättä sitä. Olen valmis lausumaan mielipiteeni asiasta 30.11 jälkeen. Toivon pysyväni paikallani koko esityksen ajan, vaikka olenkin ikäpolvea, joka muistaa sota-ajan (tosin hatarasti).
Tämän ja
Tämän ja tämänpäiväisen HS:n artikkelin perusteella suorastaan hirvittää (vain hiukan).
Olen nimittäin nähnyt Smedsin Takomo-kauden Tsehov-tulkintoja ja tallinnalaisen von Krahli -teatterin Jäniksen vuoden. Kajaanin maineikkaista tekemisistä olen vain lukenut.
Näkemäni Smedsit olivat niin erilaisia kuin aiemmat tulkinnat ja siitä huolimatta tai juuri siitä syystä erinomaisia.
Lippuni Tuntemattomaan olen varannut joulukuulle. Uskon, etten pety.