Haavikko kirkasti suomen kieltä

Akateemikko Paavo Haavikko (25. 1. 1931 – 6. 10. 2008) oli ydinhahmo siinä liikkeessä, joka puhdisti suomen kielen 1950-luvulla kirkkaaksi kaikesta siitä painolastista, joka vaikutti sodan jälkeisen Suomen kirjallisuuden kielessä.

Kirjailija, runoilija ja kustantaja kuoli pitkäaikaiseen sairauteen sairaalassa Helsingissä.

– Tavallaan kaikki ovat Haavikon perillisiä, sanoo Parnasso-kirjallisuuslehden päätoimittaja Jarmo Papinniemi.

Haavikon tekstin voima on sen kirkkaus ja ymmärrettävyys. Runoja, proosaa, librettoja ja elokuvakäsikirjoituksia tehneen
Haavikon tekstit ovat usein myös aforistisia ja sarkastisia.

– Haavikko oli yksi harvoja kirjailijoita, jolla oli taloudellisen ajattelun lahja, Papinniemi sanoo.

Haavikko luki mieluummin teksti-tv:n pörssikursseja kuin kirjoja. Ollessaan Otavan kirjallisuusjohtajana Haavikon kerrotaan kysyneen vain kirjaa vilkaistuaan, mikä tämä on?

– Jos Haavikko sattui kysymään, mitä tämä on, vaadittiin pidempi suullinen selvitys, Papinniemi sanoo.

Haavikko siirtyi vuonna 1983 aiemmin perustamansa Art-House-kustantamon johtoon, mutta hän palasi ennen kuolemaansa Otavan kirjailijaksi ehtimättä julkaista uusinta teostaan.