- Kuva: Petteri Paalasmaa/ Uusi Suomi
Anssi Kelan esikoisromaani Kesä Kalevi Sorsan kanssa julkaistaan tänään torstaina, mutta kirjasta ja sen tekijästä on kirjoitettu lehdissä koko kesän ajan. Kirjan julkaisukaan ei ole sujunut aivan tavalliseen tapaan: nyt julkaistavaa teosta on saanut ostaa useista kirjakaupoista jo viikon verran.
Millainen on sitten teos, josta on etukäteen riittänyt niin paljon puhetta? Kirjan juoni kuulostaa poskettomalta. Päähenkilö on onnettomuudesta toipuva Johannes, joka ei muista mitään loukkaantumistaan edeltäneistä kahdesta viikosta. Niskakaulurin kanssa kulkeva toipilas tapaa Ruttopuistossa edesmenneen pääministerin, Kalevi Sorsan.
Varsinainen tarina lähtee liikkeelle, kun Sorsa toteaa: ”Johannes, Johannes. Sanonpahan vain, että olet saanut aikaan melkoisen sotkun.” Pikkuhiljaa selviää, mitä tuo sotku tarkoittaa, kun Johannes alkaa muistella kadonnutta kahta viikkoaan päänsisäisen sosiaalidemokraattinsa avustuksella.
Kirjan kertomusta vievät eteenpäin osuva tilannekomiikka ja pikkuhiljaa aukeavat menneisyyden salaisuudet.
Anssi Kela on konkari tarinankertojana. Hän on pitkän linjan muusikko, ja etenkin kolmelle menestyneelle sooloalbumille kirjoitetut kappaleet perustuvat nimenomaan tarinallisille sanoituksille.
Kelan kerrontataito näkyy myös kirjassa. Parhaimmillaan hän on yhdistäessään arkista ja absurdia vähäeleisellä tavalla. Kesä Kalevi Sorsan kanssa on myös loppuun asti yllättävä kirja. Lukija joutuu muodostamaan mielipiteensä yhä uudestaan, esimerkiksi Markuksesta, joka on suorastaan patologinen valehtelija ja sanaseppo, mutta kuitenkin myös hämmästyttävällä tavalla sanojensa mittainen mies.
Kesä Kalevi Sorsan kanssa käsittelee joitain nykykirjallisuuden keskeisiä teemoja: muistia, muistamista ja maailman rakentumista kertomisen kautta.
Todella ja fiktiolla leikitään monella tapaa. Kirjan välissä on esimerkiksi elämäkerroista tuttu valokuvaliite. Se on kuin todistusaineisto siitä, mitä todella tapahtui.
Tosi sekoittuu kirjassa valheeseen, fiktioon ja harhaan. Kertomusten mahti nostetaan harmaan arjen yläpuolelle.
Tarinoiden mahtia koskeva pohdinta on kuitenkin osuvampaa kuin lopputulos, jota vaivaa naiivius. Kesä Kalevi Sorsan kanssa on hyväntuulinen ja harmiton kirja tarinoiden ihmeellisyydestä, ihmismielen käyttämättömistä voimavaroista sekä ystävyyden ja ystävällisyyden tärkeydestä, mutta sen oivallukset eivät ole erityisen tuoreita.
Mukavan lukukokemuksen teos kuitenkin tarjoaa. Kirjailijan onnistumisen puolesta puhuu sekin, että kirjan outo lähtökohta muuttuu tarinan edetessä aivan perustelluksi.
Miksi Johannes sitten tapaa juuri Kalevi Sorsan? Sorsa itse vastaa kirjassa: ”Sanopa se. Minä olen sinun tajuntasi virtaa.” Omituinen kertomus puhuu sen puolesta, että tarinat ovat usein ihmeellisempiä kuin tosielämä ─ ja juuri siksi niitä tarvitaan.