- Kuva: Filmikamari
No jo on tämmöisiinkin aikoihin eletty: valkokankailla nähdään kansainväliset mitat täyttävä lasten tietokoneanimaatio. ”Niko - lentäjän poika” on ilmeinen tuotannollis–tekninen saavutus, mutta kyllä se sen ohella viihdyttääkin, siinä missä monet muut kaltaisensa.
Yli kuuden miljoonan euron budjetillaan ”Niko –lentäjän poika” on kallein koskaan tehty suomalaistuotanto. Tietoisuus tästä tekee väkisinkin sen, että teokseen väkisinkin suhtautuu jonkinlaisena isänmaallisena urheilusuorituksena. Samalla sitä tulee helposti antaneeksi anteeksi tarinan sisällöllisiä puutteita ja kaavamaisuuksia.
Elokuva on jo myyty yli sataan maahan. Mikäs siinä, eronneita isiä riittää maailmalla valitettavasti miljoonittain ja hehän poikineen tämän elokuvan ihanneyleisön muodostavat.
Niko on poronvasa, joka lähtee yhdessä koomisen liito-orava Juliuksen kanssa etsimään isäänsä Korvatunturilta. Isä palvelee joulupukin lentojoukoissa. Cervantesilainen parivaljakko kohtaa vaelluksellaan tietysti jos jonkinlaista vaaraa. Ilkeiden susien lauma ahdistaa.
Tekee mieleni marmattaa vähän feministisesti siitä, että minkälaista miehenmallia nämä joulupukin lentojoukoissa palvelevat hirvakset oikein pikkupojille tarjoavat?
Kyseessähän on ilmiselvästi vastuuttomien matkarakastajien joukkio! Silloin tällöin vain laskeutuvat pitämään lystiä naaraspuolisten lajikumppaniensa kanssa, joille ei muuten ole lentotaitoa suotu. Miksiköhän vain nämä hulttiot saavat lentää?
Tekijät kehaisivat tässä hiljan eräässä haastattelussa, että he ovat onnistuneet saamaan elokuvaan suomalaisen luonnon ilmettä. Enpä tiedä, suunta on oikea, mutta sinne olisi voinut mennä paljon pidemmälle. Lapin luonto on siellä kyllä enemmänkin aavistuksenomaisena ja pääosin estetiikka minusta muistuttaa perinteistä Disney-tuotantojen tyyliä.
Seikkailijat ylittävät muuten Tuonelan joen. Miksi tämä kalevalalainen käsite pitää mainita edes kun kuvissa oleva joki muistuttaa kyllä enemmän Coloradon kanjoneita kuin Lapin kuruja.
Tähän yhteen mainintaa Kalevalan henki elokuvassa jääkin. Sitä ei ole, vaikka toisaalta voidaan tietysti ajatella, ettei sitä kukaan kaipaakaan.
Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että ylikansalliseen suosioon pitäisi pyrkiä kansallisella tyylillä, mutta tämmöinen internationaali tuotepaketti tässä nyt käsillä on. Se maistuu vähän teolliselta, yllätyksettömältä ja turvalliselta. Sen jälkeen monet isät varmaankin suunnistavat poikineen kohti lähintä hampurilaisravintolaa, jossa myydään myös teollisia, turvallisia ja yllätyksettömiä tuotteita.