Eheyttävää elämäniloa

Nukke- ja esineteatterin juuret imevät ranskalaisen visuaalisen teatterin gurun, Philippe Gentyn, maailmassa voimansa lapsuuden kokemuksista. Vauva ei vielä tajua erillisyyttään maailmasta, hänelle kaikki on yhtä. Gentyn maailmassa raja elollisen ja elottoman välillä häilyy ja synnyttää viistoa huumoria. Visuaalisuutta hallitsee sympaattisuus. Ihmisen mieltä on liian vaikeaa ymmärtää, mutta pilailemalla siitä saattaa saada yllättävän paljon irti.

Samankaltainen lähestymistapa voisi tuoda terää suomalaisillekin, usein filosofioihinsa sotkeutuneille tanssi- ja teatteritaiteilijoille, joiden haudanvakavia Lacan-analyyseja saa usein ohjelmalehtisistä tankata ja samalla pähkäillä, mitähän tekemistä teksteillä on esityksen kanssa.

Kielitiedettä, psykoanalyysia, kirjallisuutta ja uskontoja pöyhivä Zigmund Follies -esitys alkaa siitä, kun jättikokoisen sormen näköistä hattua päässään pitävä kertoja kauhukseen huomaa, että hänen vasen kätensä elää omaa elämäänsä. Takaa-ajon aikana kertoja tutustuu salaisen poliisin edustajaan, joka vaihtelee valepukuja niin, ettei oikein pysy itsensä perässä.

Sisäasiainministeri on ottanut haltuunsa oikean käden. Zigmund Follies toteutetaan sormivoimin. Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa vierailevan Philippe Gentyn maailman epäilemättä Freudilta etunimensä saaneet hullut ammentavat kaiken psykoanalyysista, koko ajan seilataan Lacanin ja Ferdinand de Saussuren matkassa.

Tärkeäksi käännekohdaksi muodostuu muistin aukon etsiminen. Abstrakti näyttäytyy koomisen konkreettisena, konkreettinen abstraktina. Vasemman käden matka kertoo ihmisen eheytymisestä, ensin täytyy sukeltaa syvälle, aina kielen hajoamiseen asti, jotta ihminen voi syntyä uudelleen.

Compagnie Philippe Gentyn tarina on aukkoinen ja liukasteleva, sen logiikka on peräisin unista ja myyteistä. Välillä siinä rantaudutan saareen, jossa on sanaraatoja. Meressä seilaa kello joka etsii kadonnutta aikaa. Esityksessä ei pilkata alitajunnan teorioita, ei ainakaan pelkästään. Esitys korostaa lapsenomaisuuttaan, muttei sorru lapsellisuuteen. Zigmund Folliesin ohjauksesta vastaa Philippe Genty. Esiintyjinä siinä nähdään Eric de Sarria sekä Philippe Richard. Suuren suosion saaneen esityksen ensi-ilta oli vuonna 1983.

Ranskalainen Compagnie Philippe Gentyn Zigmund Follies tarjoaa juuri sitä, mitä tönkkösuomalainen yleisö tarvitsee. Aikuisille suunnattu nukke-, sormi- ja esineteatterin viehko tyyppikavalkadi räväyttää eteen letkeää, brutaalia, mielikuvituksekasta ja ei-tylsää teatteria. Esineilläkin on nimittäin sielu, jos niitä katsovalla on. Ja tylsyys on pahempi synti kuin valehtelu. Zigmund Folliesta nauttii erityisesti siksi, että vaikka siinä saattaa olla jotain vakavaakin, ei sitä missään tapauksessa saa ottaa liian vakavasti. Teoksen on suomentanut Nora Rutanen-Couavoux